Valvojat: Jukka, Moderaattorit
Tästä on tullut minullekin paha tapa. Kiihdytettäessäkin ei aina usko että isoin on silmässä vaan on pakko kokeilla löytyykö vielä pykälää.Torsti kirjoitti:En usko, että isoin pykälä on jo silmässä hiljaa ajellessa. Tulee aina kokeiltua että vieläkö putputtaa hiljempaa.
Välillä myös tulee kadettua pyörä maahan asti ja aivan paikaltaan.RTJ kirjoitti:Terve
Välillä aina mutkassa yritän (edelleenkin) tunkea sisäkurvin jalkaa maahan, varsinkin väsyneenä. Ei jotenkin luota että se pyörä pysyisi muuten pystyssä. Sitten taas sattuu jalkaan kun se kopsahtaa siihen isoon maakiven.
Riku
mull on jostain kumman syyst jäännyt semmoinen vaihe pääl et vaikka ajaisin 10 kilsaa suoraa tietä niin siin ajassa ehdin samuttaa vilkun semmoiset 3-5 kertaa vaikka en olis käyttänytkään niitä,ihmeellist ku jottain tolleen voi jäädä et peukalo nykii sitä nappulaa koko ajan 
) ja täytyihän sitä silloin hiekkateille poiketa. Minä siinä sitten köröttelin perässä melkein vellit housusissa, ku pyörä ei muutenkaan tuntunut luontevalta saati sitten soralla. Jossain vaiheessa oli tunne että venkoilee liikaa ja ikäänkuin tasapainoa hakien löin monoa maata kohti tuloksella, että tuntui kuin jalka olis repäisty likimain irti. Eihän sitä muistanut, että ajoin pyörällä, jossa persaus viistää liki maata.
