Itteeni sisuuntuneena, ja vähän kaverilta potkua perseeseen saaneena piti hyväksyä tosiasia että ei noista varmaan kovin viimeistellyn näköisiä saa..

Pussissa oli kuitenkin yhdenlaisia, tarpeeksi suuria klemmareita, ja niillä mentiin. Loput keksittiin.
Rälläköimällä, poraamalla (miten ihmisellä muuten voi olla noin huonot poranterät?) ja jengaamalla syntyivät yhdenlaiset äpöstykset. Silmähän noissa sairastaa, mutta tässä vaiheessa alkaa olla tärkeämpää saada kottarainen tien päälle, kuin surra huonon metallimiehen mainetta.

Ja sitä hyvää mainetta minulla ei varmaan koskaan tule olemaankaan, vaikka kuinka odottelisi...

Kiitos työpaikalle romupelllistä, joka oli vissiin entinen laitekotelo.
Follow your front wheel, keep the rubber stuff down and the shiny parts up.