Rocket Biker Enduro

[skuikka]

Karjaalla järjestettiin 27-28.6 Rocket Biker-niminen tapahtuma johon ei nimestä huolimatta osallistunut yhtään Triumphin kustomia. http://rbef.fi/fi/
Tapahtuman idea oli tarjota hyvällä meiningillä riittävästi haasteita ja riittävästi ajoa monipuolisilla reiteillä. Siinä onnistuttiin hienosti.
Ajo alkoi lauantaiaamuna klo 00:00. Hassua oli viritellä lamppua päähän kesäkuussa mutta itku olisi tullut ilman. Melkein tuli nytkin.
Oma ajo meni ekan 10min vallan hyvin, ajelin pikkumopojen mukana letkassa semmoista, sanotaanko mukavan teknistä perus enskamaastoa kunnes tuli oja vastaan. Asiahan on niin että isolla mopolla on aika hyvä vetää lähes kaikkialla mutta pehmeässä pitää olla vähän normaalia harkitsevampi.
Minä en ollut, konetta myöten suohon ja loppui se letkan mukana ajaminen. Pikku hikijumpan jälkeen sain pelit liikkeelle ja pääsin muistelemaan mitä termi ”arm pump” tarkoittikaan. Loppusetin ajan käytössä oli käytössä kaksi käden näköistä pötkylää joilla ei juuri mitään tehnyt. Läpi sentään pääsin.

Sitten vähän unta palloon, mausteena painajaisia siitä mitä kaikkea voikaan tapahtua jos en malta kiertää aiemmin kurkkaamani esteradan lennokkaimpia paikkoja. Kasilta maittava aamupala ja seuraavat ajot.
Tällä kertaa pykälän verran vaativampi versio samasta reitistä, tarkoitus oli ajaa kaksi kierrosta alle kahteen tuntiin. Edellisen yön ajoista mieleen jäi lähinnä turhan höntyilyn aihettama jumi, siitä viisastuneena päätin koittaa keskittyä omaan ajoon. Alun vähän teknisemmän osuuden parin ohituksen rohkaisemana keksin kuitenkin ottaa uusinnan ekasta ajosta ja koittaa kaahata pikkumopojen tahdissa.
Tämä menikin hyvin ekan savivelliojan ylitykseen saakka. Tempaisin suurempia miettimättä ekasta välttävän näköisestä paikasta ja nostotalkoot alkoi. Nyt oli apuakin saatavilla mutta en nyt sanoisi että ihan kevyttä olisi ollut.
Loppusetin ajan oli käytössä kaksi käden näköistä pötkylää joilla teki vielä vähemmän kuin yöajossa. Ekan kiekan jälkeen taisin ilmoittaa kierrostenlaskennassa ,että nyt ei minnuu nappaa, jätän tähän. Sen verran kuitenkin ajoin toista kierrosta että pääsin kuittaamaan sen savivelliojan hyppäämällä. Ei siitä apua ollut, aika olisi mennyt kuitenkin yli ja varikolle tultuani ajelin autolle mököttämään.
Teeskentelin auton vieressä nukkuvaa mutta oikeasti mökötin kun rakas vaimoni saapui paikalle ja sanoi jotain saman suuntaista mitä monesti aiemminkin löytäessään minut jostain mököttämästä. ”Kyllä sä nyt ainakin sen rautahyppyrin käyt vetämässä, jää muuten paha mieli”. Väitin luonnollisesti vastaan mutta lopulta vetelin ajokamat niskaan ja kävin vähän vetämässä.

Super Enduro-rata olikin Super Endurolle ihan pelkkää rakkautta. Kädet oli edelleen aika tukossa joten tein oikeasti viisasti skipatessani tutustumiskierroksen. Rataanhan olin tutustunut edellisenä iltana jalan. Eka kiekka oli herkkua, mukavia ja monipuolisia esteitä ja sitten se hyppyri sekä yksi reilu parimetrinen droppi joista olin edellisyön nähnyt painajaisia. Pakkohan niitä ei ollut ajaa, molemmille oli kiertoreitti, jossa ei edes kauheasti hukkaa aikaa.
Ekalla kiekalla se hyppy pelotti aivan hemmetisti, lähestyessäni päätin että nyt on kyllä viisas valinta ajaa kiertoreittiä. Pelotti että vedän hyppyrin ja tien väliseen penkkaan vastapattiin, kuten edellisen yön unissa toistuvasti oli käynyt.
Siitä viisastuneena päätin varmuuden vuoksi ottaa vähän reilummin vauhtia. Oli aika vähästä kiinni että en vetänyt tien takana olevaan penkkaan vastapattiin. Sivukuvasta näkee että jätkällä menee jossain kohti pupu pöksyyn ja polvet alkaa tulla eteen. Ja sen seuraksena kädet vetää stongasta ja keula pystyyn. Yleisö tykkäsi mutta ei kannata ottaa mallia.
Toisella kierroksella meni hyppykin siististi, vauhti passeli ja nätti sopivan pitkä loikka. Korkeamman dropin taisin ajaa vähän liian hiljaa ja täräyttää takarenkaan ojan penkkaan. Ainakin nilkat on sen tuntuiset että voisi tällä iällä olla ihan noin kovia tällejä ottamatta. Yhdet pannutkin vedin ekassa erässä, pahoittelut kaikille että tein sen yksinäni metsässä. Se metallihyppyrin jälkeinen mäkilenkki vähän yllätti intoilijan ja hiukan osuin puuhun.
Superin perusteella määrättiin viimeisen 3h setin lähtöjärjestys, ohjelmassa oli kolme kierrosta ilmeisesti vielä haastavampaa reittiä. Ilmeisesti koska minulla ei enää kunto siihen riittänyt joten pasteerasin toimitsijaliivi päällä sillä samalla #%&%#!! saviojalla auttamassa jumiin jääneitä.
Tapahtuma oli hieno. Monipuolista maastoa ja hyviä haasteita. Ekat kaksi maastoreittiä ei mitään valtavan vaikeaa maastoa mutta tekemistä piisasi. Oli ruokaa (Lohisopassa oli tarpeeksi kermaa), sauna, ja hyvää porukkaa.
Hienot festarit, olokin on aika samanlainen kuin nuorempana Raumanmeren Juhannuksen jälkeen.
Kuva: Jani Kilpinen. Lisäilen tänne videon jos sattuu käsin parempilaatuista matskua kuin mitä tällä hetkellä on käsillä.