Täältä lähdetään velipojan kanssa harrasteeseen ajamaan. Kuulostaisi olevan aika maukasta maastoa päästellä. Jospa ne kädetkin kestäisi paremmin kun ei ole kivikkoa yms. rasitteena
Kuten eräs suomalainen pop-yhtye sen niin sopivasti ilmaisee: ...roikkuu mukana kuin peräpukama... Eli mukana ollaan. Vime vuonna oli erittäin lystiä kunnes jouduin keskeyttämään takajousen katkeamiseen.
No on. Näyttää vähän liian nopeelta ja suoralta, mun mielestä. Haastetta ei taida olla muualla kuin tuossa suopätkässä. Toisaalta hyvä et välttyy mäen alla oman vuoron odottamiselta. Ja tuskinpa tuollakaan tylsyyttä saa kuitenkaan potea.
Kyllähän tonne pitäis huomenissa suunnistella. Aamulla laittaa vielä pari piikkiä pienempi takaratas, jos pääsis ees puol suoraa ilman täysiä kiekkoja. Viime vuotinen kurakaukalokin näyttäs olevan tallella. Eka kisa tolla pikku jammulla, vähän jänskättää, et pääseeks maaliin yhellä tankkauksella.
Hieno kisa oli kyllä. Tuskin kovin moni niitä pidempiä välityksiä tarvitsi. Sen verran se patikko kuitenkin rajoitti sitä huippunopeutta Kunto ja pyörä kesti ja oli kyllä mukava päästellä vähän jouhevampaa reittiä. Sijoitus ei ollut paras mahdollinen, mutta tulos sitäkin parempi. Tuloksena hyvä mieli ja paljon onnistumisentunteita