Ilen ja Jukan Karjalankierros.

[Ilmari]

Heinäkuussa tein jonkunlaisen linjapäätöksen lähteä reissuun Vienan Karjalaan. Olin jo aika varma siitä, että lähden sinne yksin. Puolituttu seikkailija-motoristi Jukka oli kuitenkin kuullut jostain lähtöaikeista ja kyseli matkasuunnitelmista. Koska en ollut lyönyt lukkoon mitään kriittistä ohjelmaa ja molempien lomat sattuivat elokuulle, niin asiasta ei juurikaan tarvinnut enempää keskustella. Matkalle lähti siis allekirjoittanut BMW Xchallengella ja Jukka 950 Advella.

Päivä 1. Kokkola-Suomussalmi

7. päivä elokuuta startti, ja vettä tuli kuin Esterin perseestä.
Itsellä tuli heti kotipihalla pieni takaisku, kun uskollisesta Sweepin nahkatakista laukesi vetoketju. Olin jo koko kesän ihmetellyt lievää ahdistusta keskivartalon kohdalla ja nyt ilmeisesti puku oli kutistunut yli kriittisen pisteen. Vaihtoehtoja oli aika vähän eli kaivoin varastosta IXS:n kelkkapuvun. Siihen vielä sadeasu päälle niin fiilis oli kuin Michelin-ukolla.
Suomussalmelle painettiin sorateitä pitkin ja vettä riitti. Hienot Held Seguro "enduro"bootsit läpäisivät kosteutta enimmäkseen sisäpuolelle mutta muuten pysyin kuivana. Ihmetystä herätti Jukan 70 euron MP-asun tekstiilipuku joka piti miehen totaalisen kuivana. Samoin Jukan Sidi Adventure-bootsit pitivät jalat kuivana. Vähän kävi kateeksi....
Suomussalmella Jukan kaveri Heikki otti matkamiehet vastaan ruhtinaallisesti. Kaksi saunaa lämpiämään, toinen matkamiehille ja toinen varusteille. Pienen pettymyksen tuotti Jukan Giant-Loop banaanilaukku joka päästi jonkin verran vettä sisään. Allekirjoittaneen Wolfmanin laukut pitivät kamat kuivana.
Iltasella käytiin läpi tulliselvityskaavakkeita ja migraatiokortteja.

Päivä 2. Suomussalmi-Vuokkiniemi.
Keskiviikko avautui matkamiehille positiivisesti. Esteri ei ollut vieläkään sulkenut persettään ja lämmintä oli peräti sitsemän astetta. Onneksi tuli laitettua kelkkakamat päälle...
Soitin Vuokkiniemeen Kuitin-torpan majapaikkaan eräopas Riitalle. Kuitin-torppa oli kuitenkin kiinni. Riitta käski mennä Vuokkinien kauppaan ja kysyä Olga nimistä rouvaa joka majoittaa matkalaisia omaan kotiinsa.
Pikkuteitä pitkin Vartiukseen. Rajalla ei ollut paljoakaan porukkaa ja muodollisuudet oli käyty äkkiä läpi. Vartiuksesta kostea siirtymä Vuokkiniemen kauppaan. Olga löytyi ja samoin majapaikka. Olga oli tosin majoittanut jo kaksi Suomalaista pariskuntaa kotiinsa joten saimme Jukan kanssa pensionaatin vintistä. Olga lähti itse evakkoon tyttärensä ja tämän pojan kanssa. Pöytä oli katettu: karjalanpaistia, keitettyjä vihanneksia ja paljon muuta. Ja puolitoista metriä korkea sauna kuumana.
Eli ei voi muuta sanoa, kuin palvelu pelasi!
Pyörät jäivät parkkiin talon pihalle, koska siinä ne eivät kuulemma haitanneet ketään.

Päivä 3. Vuokkiniemi-Kalevala.
Kunnon aamupalan jälkeen oli vuorossa huoltosessiot. Jukka ihmetteli pientä hakkaamista keulassa. Ohjauksen laakerissa oli selvästi klappia. Olgan pojan varastosta löytyi 27 millin hylsy mutta ei väännintä. Tosin sieltä löytyi kahdet lukkopihdit joilla onnistuttiin vääntämään hylsyä ja ohjaus saatiin välyksettömäksi. Kävimme kylän raitilla kävelyllä ja ostin postista muutaman Kostamus-aiheisen kortin.
No sitten kohti Kalevalaa. Jossain vaiheessa Jukka pysähtyi rukkaamaan kotaria. Nopeusmittari oli alkanut näyttää parin sadan lukemia. Pulssiasnturin johto oli liukunut irti kiinnikkeestä ja hinkkasi jarrulevyyn. Johto korjattiin teipillä ja kiinnitys varmistettiin parilla nippusiteellä.
Vähän ajan päästä havaitsin omassa pyörässä kummallisuuksia: Etujarrukahva painui lempeästi tuppiin ja vauhti ei hiljentynyt. Mitäs helevettiä??? No jarruletku oli löystynyt kiinnikkeestään ja hinkannut jarrulevyyn ja nestettä pihalle. Syntipukki tähän oli ilmeisti penkin ja tangon välissä. Laitoin ohjaustankoon ennen lähtöä pienen laukun joka tuli remmeillä kiinni tankoon. Ja jostain syystä laitoin sen kiinni vielä jarruletkuun. Syvissä niiauksissa letku ei varmaankaan päässyt joustamaan ylöspäin vaan päätti painua alaspäin ja otti kontaktia jarrulevyyn. Nythän tässä päästiin vasta tunnelmaan...

[Ohagar]

Näyttää tuo Lada kovinkin tutulta. Ja mää ajattelinkin että tet ootta niitä kenelle jarruletkuja metsästeltiin täällä foorumilla.

[Ilmari]

Jep. Meille yritettiin saada jarruletkua. Kiitos vaan Kjoosepille ja S.Pätsille Kuusamoon vaikka letkua ei sitten saatukaan.

No kuiteskin matka jatkui Kalevalaan jossa pysäköitiin ensimmäisen kaupan pihalle ja kävin ostamassa tilanteeseen sopivan jäätelön. Jukka soitti Vladimir "Matti" Lukinille ja tiedusteli majapaikkaa. Matilla on mökki jossa hän majoittaa matkamiehiä. Mökki oli kuitenkin varattu mutta yösija kuulemma järjestyy. Matti oli itse töissä mutta pian hänen Olga-rouva (taas) saapuikin hakemaan meidät taloonsa ja näytti mukavan huoneen talon yläkerrasta.
Myös jarruletkuasiaa puitiin puhelimitse Matin kanssa ja pian pihalle saapuikin maastopukuinen Sergei-herra kahden apurin kanssa. Delegaatio tutki jarruletkua, soitti muutaman puhelun ja yhteenvetona todettiin, että Kalevalassa letkua ei saa korjattua. Kostamuksesta ehkä letkun olisi saanut tilattua mutta toimitusaika ei ollut kenenkään tiedossa. Sitä paitsi Sergei kavereineen ei pitänyt tilannetta kovinkaan pahana sillä olihan pyörässä toimiva takajarru....

Tämä oli kyllä minulle pieni pettymys! Kuvittelin, että paikalle olisi tuotu kaasupillit, hinattava ahjo ja joku seppä olisi värkännyt uuden letkun mutta nyt tyydyttiin levittelemään käsiä. Mutta kuten sanottu, ongelmahan oli sinänsä aika pieni.

No pian Matti saapuikin paikalle ja kertoi saunan olevan kuuma ja ruokakin olisi valmista.
Matti käytti meitä vielä lähikaupaupassa hienolla Chevrolet Nivalla. Ostimme muutaman kaljan olisimme ostaneet Matille myös mutta isännälle ei hapan maistunut.
"Minä juonut oman tynnyrini tyhjäksi." kertoi raitistunut Matti.
Matti antoi kuitenkin ymmärtää, että enemmistö Karjalan miehistä ei ole yhtä suoraselkäistä porukkaa. "Ilta ryypätään ja jos aamulla paha olo niin sitten jatketaan".
"Otetaan pullo, otetaan kaks, työt jätämmä tuonnemaks" on sananlasku sielläpäin.

No ei muuta kuin syömään ja saunaan ja parit kaljat päälle niin jarruletkudraama tuntui todella pieneltä ongelmalta. Kävimme läpi seuraavan päivä toimintaa ja pakkasimme pientä korjaustarvetta laukkuihin. Varsinaiset matkatarpeet jätettiin taloon, koska aioimme pysyä siellä vielä kolme yötä.
Jukka oli kaukokatseisesti pakannut kolme bensaletkun klemmaria mukaan ja pian idealamppu alkoi hehkumaan. Saimme isännältä pätkän bensaletkua joka halkaistiin Leathermanilla ja rikkoontuneen letkun päälle tehtiin klassinen "rättikumipaikka". Varovaista kahvan pumppaamista ja vot! Vastetta alkoi löytymään. Näin tuli siis hyvä päätös päivälle! Ja terveisiä vaan Macgyverille ja Phoenix-säätiölle, jos satutte lukemaan foorumia!

[Ilmari]

4. reissupäivä. Terminaattoreita ja vesiesteitä.

Perjantai avautui hyvissä merkeissä. Ei sadetta ja lämmintä 11 astetta. Matti-isännällä oli ollut ennenkin vieraana Suomi-motoristeja.
"Minä sanon te olette kuin terminaattori. Puolitoista tuntia laitta noita kuoria päälle ja sen jälkeen juuri kuin terminaattori".
Isäntä varoitti myös menemästä liian lähelle rajaa. Joku vieras oli joutunut pariksi päivää putkaan liikuttuaan rajavyöhykkeellä.

No ei siinä. Jukka veti päälle koko terminaattori-setin huomattavasti alle puolessatoista tunnissa, minulla ei ollut kuin selkäsuoja.
Huoltoasemalta tankit täyteen ja pullo laadukasta Hector dot-4 jarrunestettä.
Etujarrussa oli tuntua mutta pysäytysteho oli aika laimea. Ilmeisesti laikka ja palat olivat saaneet osansa jarrunesteestä mutta tämänkin vaivan luonto lääkitsi myöhemmin...

Startti Pääjärven suuntaan ja metsälenkille. Jonkun kymmenen kilometrin ajon jälkeen kusitauolla Jukka huomasi Kotarin takajarrupalat entiseksi. Tämä jäikin mysteeriksi. Paloilla oli ajettu käytännössä alle tuhat kilometriä. Ketjunrasvauksessa mitään ylimääräistä hinkkaamista tai kitkaa ei esiintynyt. Oliko palat siis jotenkin vialliset???

Eteneminen metsäpoluilla oli yllättävän hidasta. Tarkoituksena oli ehtiä ennen iltaa vielä Jyskyjärvelle mutta muutama harhaanajo, tuskaiset vesiesteet ja huonokuntoiset tiet hidastivat matkaa yllättävän paljon. Vanhoja juoksuhautoja kuitenkin löytyi.

Ennen iltaa saavuimme majapaikkaan jossa taas ravittiin ruumis ja mieli.

[Ilmari]

5. päivä lauantai. Lisää sukellusta ja sähkövikoja.

Lauantaina lähedettiin kohti Jyskyjärveä. Isäntämme näytti kartalta mukavan oikopolun ja samalla olisi hieno käydä Luusalmessa. Luusalmi jäi näkemättä vesiesteitten takia. Pari harhaanajoa ja mätiä siltoja. Kuvassa oleva silta olisi lyhentänyt matkaa Jyskyjärvelle noin 40 kilometria. Pitkän jaakailun jälkeen Bemari pukattiin sillan yli ja kävin tutkimassa tilannetta edessäpäin. Kartan mukaan siellä piti olla toinen silta. Ja niin olikin. Tosin pitempi, korkeampi ja huonokuntoisempi. Ei muuta kuin takaisin. Taas oikoreittien etsimistä, sukellusta ja lopulta tulimme siihen tulokseen, että jos Jyskyjärvelle haluaa ennen iltaa niin parempi mennä sinne suorinta tietä. Tässä vaiheessa Bemari oli ilmeisesti saanut riittävän vesikuurin. Bensavalo alkoi vilkkua vaikka tankissa oli bensaa. Öljynpainevalo ei toiminut ollenkaan. Jossain vaiheessa Jukka ihmetteli satunnaista vilkunkäyttöä vasemmalle. Hä??? Kusitauolla huomattiin seuraava ilmiö: Kun sammutin pyörän, niin mittaristo heräsi henkiin. Vilkutti varoitusvaloja, teki nopeusmittarille jonkinlaisen testin, sammutti varoitusvalot ja vilkutti muutaman kerran vasemmalle. Muutama sekunti rauhallisempaa ja taas samat rituaalit. Ja sama show vaikka virta-avain oli taskussa. Siihenpä ei voinut todeta muuta, kuin että voi mahoton!

Uusi Jyskyjärvi oli aika väsyneen näköinen paikka. Joku maatuska haki vettä kylän kaivosta josta täytin omankin leilini. Paikallisesta kaupasta sai huippuhyvää Venäläistä limsaa jossa kierrekorkki toimi vasenkätisesti. Samalla tehtiin ikävä huomio. Polttoainetta oli molemmilla aika vähän ja Jyskyjärveltä ei ollut bensa-asemaa. Kaupan pihalla oli neljä ala-aste ikäistä lasta ja koira. Kysyimme heiltä selkosuomeksi bensaa ja he vastasivat selkovenäjäksi, että njet bensin. Lapsiporukka polotti aikansa Venäjää ja vinkkasivat kävelemään perässä. Menimme resuisen talon pihalle josta pian joku rouva tulikin hätiin. Rouvalla oli varastossa 89 ja 92 oktaanista. Ostimme 92 oktaanista viisi litraa/mopo. Hinta oli kohtuulliset 300 ruplaa eli vähän alle kahdeksan euroa 10 litraa.

Maksoimme, kiitimme ja ajoimme vanhalle Jyskyjärvelle mikä oli hieno paikka. Kaupasta ostimme hiukan evästä. Paikallinen väestö oli ilmeisesti ostaneet eväänsä jo päivällä, koska iltapalaksi näytti riittävän vodka. Ajelimme pitkin kylänraittia ja poistuimme takaisin Kalevalaan.

Kerroimme isäntä-Matille seikkailusta ja saimme hyvän vinkin siltojen pikakorjaukseen.
"Tjeillä pitää olla mukana lyhytlaippainen mjoottorsaha, Husqvarna tai Stihl."
Sahalla siis pari kunnon mäntyä nurin, karsitaan oksat ja laitetaan tien suuntaisesti ojan yli ja lyödään toisiinsa kiinni "lehmänauloilla", ts. vajaa neljäkymmentä senttiä pitkä naula joka on käännetty molemmista päistä 90 asteen kulmaan.
"Mjoottoripyörä tarvii vain kaksi runkoa, auto neljä", jatkoi Matti.
Eli Venäjän matkailijat huomio, älkäätten unohtako moottorisahaa!

Ilmeisesti Matin mökillä on jotenkin edukkaat olosuhteet, Bemari lopetti häiriökäytöksen ja alkoi yöpuulle. Samoin me.
Niin ja loppupäivästä etujarrussa oli jo pysäyttämisen meininki. Vesilätäköt olivat huuhdelleet palat ottaviksi.

[pk62]

Tutun näköinen tiekarhu ja silta. Oltiin paikalla 16.7. Ei yritettykkään sillasta yli.

[Ilmari]

Sunnuntai ja reissun finaali.

Kotimatkalle lähdettiin kymmenen aikaan aamulla. Matti ihmetteli touhua ja suositteli nukkumaan vielä pari tuntia. Ilmeisesti Karjalainen kiireettömyys ei ollut vielä tarttunut meihin vaan starttasimme kohti Pääjärveä. Matkalla kävimme vielä Tungozero nimisessä kylässä. Siellä oli elokuvateatteri ja lehmä keskellä kylänraittia. Pääjärven sahalta bensaa ja kohti Kuusamoa. Pääjärvi-Kuusamo tie oli todella surkeassa kunnossa. Mukavia jekkuja oli esimerkiksi mutkan taakse kipattu maakuorma jota kukaan ei ollut vielä levittänyt. Ensimmäisellä "kontrollipisteellä" ei ollut ketään eli jatkoimme matkaa. Toinen, portein suljettu passintarkastuspiste oli aika raihaninen tapaus mutta paikan ainut virkamies hoiti passintarkastuksen nopeasti ja asiallisesti.

Itse rajanylityspaikalla jouduimme hiukan esittelemään laukkujen sisältöä mutta kaikkea ei sentään tarvinnut purkaa. Toiminta oli nopeaa ja ystävällistä. Ostimme taxfreestä vähän hapanta ja sikareita ja sitten Suomen tulliin. Palvelu edelleen nopeaa ja ystävällistä. Siitä siirtymä Kuusamoon ja voipi sanoa, että reissun jälkeen Kuusamo tuntui todella siistiltä, isolta ja modernilta kaupungilta. Koska kello kävi vasta puoltapäivää, emme jääneet odottamaan konekorjaamo S.Pätsille tilattua jarruletkua vaan lähdimme kotia kohta. Sovimme Pätsin kanssa letkun postittamisesta kotiin.

Sorateitä ajoimme Ylivieskaan asti mutta sieltä painoimmekin suorinta tietä Kokkolaan. Kotona olimme joskus puolen yön maissa. Niin ja välillä käytiin ihmettelässä Iijoen lossia ja Siikalatvan tulvia.

Näin tuli taas yksi reissu tehtyä ja voipi sanoa, että sieltä parhaimmasta päästä! Ainahan nuo tekniset viat vähän harmittavat mutta toisaalta ne ovat kuitenkin aika pieniä murheita tässä kosmoksessa.

Tulevaisuuden reissuihin ylimääräinen setti jarrupaloja mukaan. Ja vaikka isäntä-Matti suositteli moottorisahan kuskaamista mukana niin mielestäni prätkäreissut hoidetaan erikseen ja nuoruuden savotat sitten toisaalla. Reissukaveri Jukka taisi kuitenkin lämmetä ajatuksest pienestä sahasta, saas nähdä minkälainen viritys Kotarin tuhdolla on ensi kesänä.

Kiitos reissukaverille, isännille, emännille, Kjoosepille ja kotijoukoille!

[leppis]

Tuossa just pohdinki, että kuinkahan sun reissun kävi.. no siinähän se selvis =)
Piti lähtemän ite kuunalussa pyörähtämään, mutta taisi siirtyä lokakuulle tuo matkailu, joten pitää vaan lukea ja tutkiskella muiden kuvia.

Ja joko luovut siitä nahkakorsetista, ei sen tarvi olla Rukka sen kankaisenkaa jotta se toimii... se kait kohta jo melkein todistettu

[Ilmari]

Ja joko luovut siitä nahkakorsetista, ei sen tarvi olla Rukka sen kankaisenkaa jotta se toimii... se kait kohta jo melkein todistettu

Höpöhöpö. Suutari laittoi uuden vetimen, kymmenen euroa. Taas pääsee häpäisemään itsensä ajamalla hengittämättömällä, kuumalla, hiostavalla ja ahdistavalla korsetilla. Vieläkö vaimolla turvotusta?

[talkku]

saahan näitä sahatelineitä http://www.promotobillet.com/catalog/pr ... cts_id=206

[leppis]

Höpöhöpö. Suutari laittoi uuden vetimen, kymmenen euroa. Taas pääsee häpäisemään itsensä ajamalla hengittämättömällä, kuumalla, hiostavalla ja ahdistavalla korsetilla. Vieläkö vaimolla turvotusta?

Niinpä niin, mihkäpä sitä tavoistaan pääsis =D kyllähän kurapyöräily ja nahkakorsetti vaan kuuluu yhteen.

Emännyksen turvotus lakkas juurikin samana vklppuna (tai oikeammin maanantai/tiistai) kun itse haaveilin rajanylitystä.
Joten siirsin retkeä mahdollisesti lokakuulle jos saan vaan anottua vapaata