Hienoa, että joku jaksaa nähdä vaivaa ja kirjoittaa tälläisiä juttuja!
Lisää odotellaan täälläkin!
Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
Valvojat: Jukka, Moderaattorit
-
JarnoS
- Viestit: 207
- Liittynyt: La Loka 11, 2008 9:47 pm
- Pyörä: BMW R1200GS ADVENTURE
- Paikkakunta: Lempäälä
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
Nämä on talvi ja kaamos masennuksen suola ISO kiitos 
BMW R 1200 GS ADVENTURE MIEHILLE JOTKA KULKEVAT OMIA POLKUJAAN.
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
5.7.2010 Ilolvlya-Volgograd-Mamai Gurkan-Volga
Selvisimme vain kastunein tavaroin edellisenä yönä raivonneeta myrskystä ja pyörät oli pian pakattu ja olimme taas valmiita tien päälle. Olimme nyt olleet 5 päivää Venäjällä joista arkipäiviä oli 3 joten tarkoituksena oli rekisteröidä viisumimme läheisessä postissa. Ajoimme ennen Volgogradia olevaan pieneen kaupunkiin keskelle kaupunkia/pääkatua jossa olimme paikallinen nähtävyys. Länsimaalaisia ja vielä moottoripyörillä varmasti harvemmin paikassa vierailee. Kun pyörien selästä pääsimme oli heti ympärillä kiinnostuneita kyselijöitä mistä tulemme ja minne menemme. Kyselijöiden joukossa oli myös mies jonka puheesta ymmärsin että oli joskus Neuvostoliiton aikana ollut Mongolian lähellä helikopterilentejänä ja lennellyt Mongoliassakin. Toivotteli onnea pitkään matkaan.
Tiitin perässä marssimme postiin ja Tiit esitti asiamme tiskillä virkailijoille. Tarvitsisimme rekisteröinnin viisumeihin. Pienen neuvottelun jälkeen postin kaunottaret alkoivat työstää niitä. Pian kuitenkin selvisi että meidän täytyisi käydä suorittamassa maksu rekisteröinnistä pankissa. Suunta saman kylän pankkiin jossa suoritimme maksun, saimme kuitit maksusta ja palasimme postiin.
Viimeöinen myrsky oli koetellut kylää ja tietoliikenneyhteydet ja sähköt olivat poikki kylästä. Jouduimme odottelemaan toista tuntia ennenkuin sähköt palautuivat ja virkailijat pääsivät täyttämään rekisteröinnin. Tiedot, ammatit ja asuinpaikat ylös ja leimat viisumiin. Tiit venäjän puhujana hoiti koko järjestelyn loistavasti. Toinen vaihtoehtohan olisi ollut majoittua hotellissa joka hoitaa saman asian. Ostimme läheisestä kaupasta postin tytöille kiitokseksi kukkakimpun ja suklaata.
Selvisimme vain kastunein tavaroin edellisenä yönä raivonneeta myrskystä ja pyörät oli pian pakattu ja olimme taas valmiita tien päälle. Olimme nyt olleet 5 päivää Venäjällä joista arkipäiviä oli 3 joten tarkoituksena oli rekisteröidä viisumimme läheisessä postissa. Ajoimme ennen Volgogradia olevaan pieneen kaupunkiin keskelle kaupunkia/pääkatua jossa olimme paikallinen nähtävyys. Länsimaalaisia ja vielä moottoripyörillä varmasti harvemmin paikassa vierailee. Kun pyörien selästä pääsimme oli heti ympärillä kiinnostuneita kyselijöitä mistä tulemme ja minne menemme. Kyselijöiden joukossa oli myös mies jonka puheesta ymmärsin että oli joskus Neuvostoliiton aikana ollut Mongolian lähellä helikopterilentejänä ja lennellyt Mongoliassakin. Toivotteli onnea pitkään matkaan.
Tiitin perässä marssimme postiin ja Tiit esitti asiamme tiskillä virkailijoille. Tarvitsisimme rekisteröinnin viisumeihin. Pienen neuvottelun jälkeen postin kaunottaret alkoivat työstää niitä. Pian kuitenkin selvisi että meidän täytyisi käydä suorittamassa maksu rekisteröinnistä pankissa. Suunta saman kylän pankkiin jossa suoritimme maksun, saimme kuitit maksusta ja palasimme postiin.
Viimeöinen myrsky oli koetellut kylää ja tietoliikenneyhteydet ja sähköt olivat poikki kylästä. Jouduimme odottelemaan toista tuntia ennenkuin sähköt palautuivat ja virkailijat pääsivät täyttämään rekisteröinnin. Tiedot, ammatit ja asuinpaikat ylös ja leimat viisumiin. Tiit venäjän puhujana hoiti koko järjestelyn loistavasti. Toinen vaihtoehtohan olisi ollut majoittua hotellissa joka hoitaa saman asian. Ostimme läheisestä kaupasta postin tytöille kiitokseksi kukkakimpun ja suklaata.
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
Kun rekisteröinnit oli hoidettu päiväjärjestyksestä olimme jo useamman tunnin myöhässä aikatalusta. Olimme sopineet tapaavamme irlantilaisen Simonin kahdeltatoista Volgogradissa sen tunnetuimmalla muistomerkillä Mamayev Kurganilla.
Mameyv Kurgan on venäläisille mitä vapauden patsas on amerikkalaisille. Valtava muistomerkki ja kansallinen symboli. Patsas on rakennettu Stalingradin taisteluiden muistoksi. Volgogradhan oli entiseltä nimeltään Stalingrad ja kaupungissa käytiin yhdet maailmahistorien verisimmät taistelut kaupungin herruudesta 1942-1943. Patsas on rakennettu 1960-luvulla kaupungin kukkulalalle ja useampien pienempien patsaiden lisäksi ylimpänä kukkulalla seisoo valtaisa, 82 metriä korkea patsas, 27-metrinen miekka kädessä.Ajoimme muistomerkille läpi helteisen kaupungin ja parkkeerasimme pyörät parkkialueelle alueen yksistä sisäänkäynneistä. Valtaisat portaat kohosivat ylöspäin ja vaikkakin ylhäällä pitäisi olla upea muistomerkki ja uusi matkalainen mukaan porukkaamme kiipeäminen ajovarusteet päällä ei tuntunut tässä helteessä houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Mameyv Kurgan on venäläisille mitä vapauden patsas on amerikkalaisille. Valtava muistomerkki ja kansallinen symboli. Patsas on rakennettu Stalingradin taisteluiden muistoksi. Volgogradhan oli entiseltä nimeltään Stalingrad ja kaupungissa käytiin yhdet maailmahistorien verisimmät taistelut kaupungin herruudesta 1942-1943. Patsas on rakennettu 1960-luvulla kaupungin kukkulalalle ja useampien pienempien patsaiden lisäksi ylimpänä kukkulalla seisoo valtaisa, 82 metriä korkea patsas, 27-metrinen miekka kädessä.Ajoimme muistomerkille läpi helteisen kaupungin ja parkkeerasimme pyörät parkkialueelle alueen yksistä sisäänkäynneistä. Valtaisat portaat kohosivat ylöspäin ja vaikkakin ylhäällä pitäisi olla upea muistomerkki ja uusi matkalainen mukaan porukkaamme kiipeäminen ajovarusteet päällä ei tuntunut tässä helteessä houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
Saimme pitkän ja hikisen kävelyn jälkeen itsemme muistomerkin huipulle vaikka tuntui että portaista ja patsaista tule loppua. Simonilta tulleen viestin mukaan hän olisi toisella puolella patsasta kioskin luona. Pakolliset muistomerkkikuvat otettuamme jatkoimme matkaa kunnes vastaan tuli jonkinlainen matkamuistomyymälä/kioski ja länsimaalaisen näköinen kaveri ajovarusteet päällä.
Pikaiset kuulumiset vaihdettuamme ja ihmettelyt siitä että sähköpostien ja soitteluiden jälkeen sekalainen seurueemme on vihdoin koossa lähdimme suuntaamaan ulos Volgogradista. Simon oli jo kerinnyt viettämään kaupungissa muutaman päivän ja ajoi pyöränsä toiselta puolelta kaupunpia luoksemme ja suuntasimme vielä lähellä olevaan ostoskeskukseen. Tarkoistus oli ostaa jotain tarvikkeita jotka sitten taisivat jäädä löytymättä. Tuumasimme että nyt on aika päästä tien päälle ja Tiit ja Simon keulilla suuntasimme ulos kaupungista.
Jonkin matkaa kaupungista ulos ajettuamme saavuimme yhdelle lukuisista liikennepoliisin tarkistuspisteistä. Kyltti heilui ja meidät liputetiin sivuun. Ajattelin jo kypärää riisuessani että nytkö se paljon varoiteltu rahastus alkoi. Poliisit olivatkin kuitenkin vain kiinnostuneita pyöristämme ja pienen keskustelun jälkeen vielä neuvoivat Tiitille hyvän leiripaikan Volgan varrelta. Tiit taas jonon etunenässä suuntasimme Volgaa kohti poliisin ohjeiden mukaan. Paikallinen nuorukainen venäläisellä pyörällä, shortsit ja sandaalit ajovarusteena lähti vielä näyttämään meille hyvän paikan ja hänen perässään suuntasimme kohti Volgaa.
Pystytimme teltat nopeasti Volgan varrelle ja Pauli ja Tuomas kävivät uimassa tässä kuuluisassa joessa. Pakko se on myöntää että isohan se oli. Isoja laivoja purjehti siellä kuin konsanaan Itämerellä. Katsellen Volgaan laskevaa aurinkoa nautimme muutamat oluet Simonin ja Tiitin kanssa ja kaikilla oli varmasti mielessä huominen ja siirtyminen Kazahkstaniin.
Pikaiset kuulumiset vaihdettuamme ja ihmettelyt siitä että sähköpostien ja soitteluiden jälkeen sekalainen seurueemme on vihdoin koossa lähdimme suuntaamaan ulos Volgogradista. Simon oli jo kerinnyt viettämään kaupungissa muutaman päivän ja ajoi pyöränsä toiselta puolelta kaupunpia luoksemme ja suuntasimme vielä lähellä olevaan ostoskeskukseen. Tarkoistus oli ostaa jotain tarvikkeita jotka sitten taisivat jäädä löytymättä. Tuumasimme että nyt on aika päästä tien päälle ja Tiit ja Simon keulilla suuntasimme ulos kaupungista.
Jonkin matkaa kaupungista ulos ajettuamme saavuimme yhdelle lukuisista liikennepoliisin tarkistuspisteistä. Kyltti heilui ja meidät liputetiin sivuun. Ajattelin jo kypärää riisuessani että nytkö se paljon varoiteltu rahastus alkoi. Poliisit olivatkin kuitenkin vain kiinnostuneita pyöristämme ja pienen keskustelun jälkeen vielä neuvoivat Tiitille hyvän leiripaikan Volgan varrelta. Tiit taas jonon etunenässä suuntasimme Volgaa kohti poliisin ohjeiden mukaan. Paikallinen nuorukainen venäläisellä pyörällä, shortsit ja sandaalit ajovarusteena lähti vielä näyttämään meille hyvän paikan ja hänen perässään suuntasimme kohti Volgaa.
Pystytimme teltat nopeasti Volgan varrelle ja Pauli ja Tuomas kävivät uimassa tässä kuuluisassa joessa. Pakko se on myöntää että isohan se oli. Isoja laivoja purjehti siellä kuin konsanaan Itämerellä. Katsellen Volgaan laskevaa aurinkoa nautimme muutamat oluet Simonin ja Tiitin kanssa ja kaikilla oli varmasti mielessä huominen ja siirtyminen Kazahkstaniin.
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
Aivan mahtavaa luettavaa, tuskin maltan odottaa Kazakstania ja tietenkin Mongoliaa.
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
6.7.2010 Stelya Yar-Kotyavka(Kazakhstan)
Aamulla heräsimme kuuden-seitsemän välillä kuten jo niin monena muuna aamuna. Pikkuhiljaa aamutoimet olivat alkaneet tulla tutuksi. Heräsimme aikaisin aamulla ja samalla kun keitimme vettä trangialla niin purimme jo telttoja ja pakkasimme varusteita. Pikainen aamupala joka oli usein kahvia, teetä ja jotain leipää makkaran palasia/juustoa lisänä riitti antamaan energiaa aamupäiväksi kunnes söisimme päivän ensimmäisen bors-keiton. Tavaroiden pakkaamisjärjestystäkään ja paikkoja ei enää tarvinnut miettiä vaan pakkaamisesta oli tullut rutiini jota monasti tehtiin hiljaisuuden vallitessa.
Tänä aamuna meistä ensimmäisenä ylhäällä oli Tuomas. Tarkemmin sanoen hän oli kuulema ollut koko yön ylhäällä juosten ripuloimassa teltasta ulos. Ensimmäinen havainto hänestä aamulla olikin kun hän juoksi tukka heiluen vessapaperirullan kanssa Volgan rantapusikkoon. Muut olimme jo pakanneet pyörät ja odotimme ajovarusteissa kun tuomas punnersi tavaroita pyörän kyytiin. Termi kalkkilaivan kapteeni valkeni meille kaikille. Sovimme että Tiit, Simon ja Pauli ajavat porukassa ja minä voin jäädä odottelemaan Tuomaksen kanssa matkalla jos pitää pysähtyä tai hänen on pakko levätä. Osaan kuitenkin vähän Venäjää ja saisimme muut viimeistään rajalla kiinni.
Pääsimme vihdoin liikkeelle 9-10 välissä ja koetimme tarkkailla Tuomasta joka valitteli ettei meinaa millään jaksaa ajaa. Lähes 40 asteen kuumuus, suomalaisissa mustissa ajovarusteissa ja päälle voimat vievä ripuli on yhdistelmä jota ei toivo kenellekään.
Aamulla heräsimme kuuden-seitsemän välillä kuten jo niin monena muuna aamuna. Pikkuhiljaa aamutoimet olivat alkaneet tulla tutuksi. Heräsimme aikaisin aamulla ja samalla kun keitimme vettä trangialla niin purimme jo telttoja ja pakkasimme varusteita. Pikainen aamupala joka oli usein kahvia, teetä ja jotain leipää makkaran palasia/juustoa lisänä riitti antamaan energiaa aamupäiväksi kunnes söisimme päivän ensimmäisen bors-keiton. Tavaroiden pakkaamisjärjestystäkään ja paikkoja ei enää tarvinnut miettiä vaan pakkaamisesta oli tullut rutiini jota monasti tehtiin hiljaisuuden vallitessa.
Tänä aamuna meistä ensimmäisenä ylhäällä oli Tuomas. Tarkemmin sanoen hän oli kuulema ollut koko yön ylhäällä juosten ripuloimassa teltasta ulos. Ensimmäinen havainto hänestä aamulla olikin kun hän juoksi tukka heiluen vessapaperirullan kanssa Volgan rantapusikkoon. Muut olimme jo pakanneet pyörät ja odotimme ajovarusteissa kun tuomas punnersi tavaroita pyörän kyytiin. Termi kalkkilaivan kapteeni valkeni meille kaikille. Sovimme että Tiit, Simon ja Pauli ajavat porukassa ja minä voin jäädä odottelemaan Tuomaksen kanssa matkalla jos pitää pysähtyä tai hänen on pakko levätä. Osaan kuitenkin vähän Venäjää ja saisimme muut viimeistään rajalla kiinni.
Pääsimme vihdoin liikkeelle 9-10 välissä ja koetimme tarkkailla Tuomasta joka valitteli ettei meinaa millään jaksaa ajaa. Lähes 40 asteen kuumuus, suomalaisissa mustissa ajovarusteissa ja päälle voimat vievä ripuli on yhdistelmä jota ei toivo kenellekään.
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
Pääsimme Venäjän tullista läpi suhteellisen sujuvasti pienellä odottelulla ja normaaleilla papereiden täyttelyillä ja aloimem jonottamaan Kazahstanin puolelle. Yleensä koko matkan aikana seurueemme siirtymiset tullin läpi maasta toiseen kestivät noin 4-8 tuntia. Pystyi helposti laskemaan että yhdellä henkilöllä aikaa meni noin tunti.
Kazahkstanin tullissa pyörämme herättivät suurta kiinnostusta ja matkalle määränpään kyselijöitä oli enemmän kuin paljon. Tiit toimi taas jonkinlaisena koordinaattorina ja keräsi paperimme ja meni tullikoppiin tullen niiden kanssa jonkin ajan odottelun jälkeen takaisin antaen meille joukon papereita ja painuen itse eteenpäin tullissa.
Jäimme itse äimän käkenä seisomaan että mitä teemme näiden papereiden kanssa kun Tiit vai tivahti että älkää koko ajan kyselkö. Ajattelinkin että tästä lähtien hoidan itse paperini viranomaisten kanssa.
Menimme kuitenkin lopulta pienellä opastuksella tullista läpi ja pääsimme Kazakhstaniin, tähän Boratista kuuluisaan maahan. Heti tullin jälkeen ympärillä pyöri rahanvaihtajia ja vaihdoimmekin ruplia tenguiks, kazahsktanin rahayksiköksi jotta pääsisimme lähimpään kaupunkiin. iPaljoa muuta tietoahan tästä maasta tänne Pohjolaan ei itselle ollut aiemmin tullut. Kun olimme ajaneet rajavyöhykkeeltä suoraa tietä muutaman kilometrin oli poliisin tarkistuspiste jossa tarkistettiin paperit ja passit.
Kunnossa ja matkassa tuntuivat olevan kaikilla. Olimmehan vasta maahan saapuneet ja mihinkäs ne matkalle olisivat hävinneet kun muutama kilometri aiemmin ne tarkistettiin.
Kazahkstanin tullissa pyörämme herättivät suurta kiinnostusta ja matkalle määränpään kyselijöitä oli enemmän kuin paljon. Tiit toimi taas jonkinlaisena koordinaattorina ja keräsi paperimme ja meni tullikoppiin tullen niiden kanssa jonkin ajan odottelun jälkeen takaisin antaen meille joukon papereita ja painuen itse eteenpäin tullissa.
Jäimme itse äimän käkenä seisomaan että mitä teemme näiden papereiden kanssa kun Tiit vai tivahti että älkää koko ajan kyselkö. Ajattelinkin että tästä lähtien hoidan itse paperini viranomaisten kanssa.
Menimme kuitenkin lopulta pienellä opastuksella tullista läpi ja pääsimme Kazakhstaniin, tähän Boratista kuuluisaan maahan. Heti tullin jälkeen ympärillä pyöri rahanvaihtajia ja vaihdoimmekin ruplia tenguiks, kazahsktanin rahayksiköksi jotta pääsisimme lähimpään kaupunkiin. iPaljoa muuta tietoahan tästä maasta tänne Pohjolaan ei itselle ollut aiemmin tullut. Kun olimme ajaneet rajavyöhykkeeltä suoraa tietä muutaman kilometrin oli poliisin tarkistuspiste jossa tarkistettiin paperit ja passit.
Kunnossa ja matkassa tuntuivat olevan kaikilla. Olimmehan vasta maahan saapuneet ja mihinkäs ne matkalle olisivat hävinneet kun muutama kilometri aiemmin ne tarkistettiin.
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
Raja-alue Venäjän ja Kazahstanin alueella on lähes suomaista ja suistomaista aluetta jota halkoivat lukuisat joet joita yliteltiin erilaisilla silloilla. Alue näytti todella vehreältä ja tien varsilla oli pieniä kilpikonnia ja vesimelonin myyjiä.
Ostimmekin muutaman vesimelonin kun pysähdyimme kauppaan kaupungissa matkan varrella täydentämään ruokatarvikkeita. Ensimmäisen melonin söimme heti ja otimme vielä yhden mukaan leiriin illaksi. Ajoimme muutaman kilometrin kaupungista ja ajoimme pyörät tieltä vähän sivuun arolle ja pystytimme teltat ruohikolle ja näytti olevan jonkinlaista karjan laidunnusmaata.
Ostimmekin muutaman vesimelonin kun pysähdyimme kauppaan kaupungissa matkan varrella täydentämään ruokatarvikkeita. Ensimmäisen melonin söimme heti ja otimme vielä yhden mukaan leiriin illaksi. Ajoimme muutaman kilometrin kaupungista ja ajoimme pyörät tieltä vähän sivuun arolle ja pystytimme teltat ruohikolle ja näytti olevan jonkinlaista karjan laidunnusmaata.
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
7.7.2010 Kotyaevka-Maqat
2.päivä Kazahkhstanissa ja Tuomaksella tuntui mahatauti pahevan. Kaikki syöty tuli ulos ja koetimme vain huolehtia että hän sai nestettä jota kului todella paljon kuumassa ilmassa. Koetimme myös parhaamme mukaan katsoa että hän pysyi mukana. Tiet vielä toistaiseksi olivat olleet suhtellisen helppoja ajaa, eikä todella huonoa tietä vielä ollut vaan tie oli lähinnä valtaosin asfalttia jossa oli ajoittain uria tai kuoppia.
Aamulla matkaan lähtiessämme sain pyörän ja tarvikkeet pakattua ensimmäisenä ja ajelin leirin ympäri ruohoaavikolla ja kun lähdön aika tuli huomasin että molemmat ajohanskani puuttuivat. Olin tietysti ajaessani ja odotellessa muita laittanut ne tavaroiden päällä ja siihen ne jäivät kun lähdin ajamaan. Muistin kuitenkin aika hyvin pienen ringin jota olin ajanut ja ihme ja kumma molemmat hanskat löytyivät ruohikosta kun ja pääsimme jatkamaan matkaa. Muut olivat jo kuitenkin ehtineet tienlaitaan odottelemaan.
2.päivä Kazahkhstanissa ja Tuomaksella tuntui mahatauti pahevan. Kaikki syöty tuli ulos ja koetimme vain huolehtia että hän sai nestettä jota kului todella paljon kuumassa ilmassa. Koetimme myös parhaamme mukaan katsoa että hän pysyi mukana. Tiet vielä toistaiseksi olivat olleet suhtellisen helppoja ajaa, eikä todella huonoa tietä vielä ollut vaan tie oli lähinnä valtaosin asfalttia jossa oli ajoittain uria tai kuoppia.
Aamulla matkaan lähtiessämme sain pyörän ja tarvikkeet pakattua ensimmäisenä ja ajelin leirin ympäri ruohoaavikolla ja kun lähdön aika tuli huomasin että molemmat ajohanskani puuttuivat. Olin tietysti ajaessani ja odotellessa muita laittanut ne tavaroiden päällä ja siihen ne jäivät kun lähdin ajamaan. Muistin kuitenkin aika hyvin pienen ringin jota olin ajanut ja ihme ja kumma molemmat hanskat löytyivät ruohikosta kun ja pääsimme jatkamaan matkaa. Muut olivat jo kuitenkin ehtineet tienlaitaan odottelemaan.
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
Tie E40 Atirawsta Maqatiin oli suhteellisen hyvää ja todella suoraa asfalttitietä. Täällä(kään) ei paljoa mutkia ollut vaan tie meni suoraan arolla ja pikkuhiljaa alkoi muuttua vehreästä suistomaasta, kuivaksi ja kuumaksi pensasaroksi.
Maqatissa teimme pienen pysähdyksen ja vaihdoimme ensiksi pankissa paikallista valuuttaa, tenguita ja samalla ajattelin että käyn ostamassa halvan kännykän koska puhelimeni oli kastunut sateessa eikä nyt toiminut. Olin sopinut veljeni kanssa että hän päivittäisi reissublogiamme lähettämieni tekstiviestien pohjalta. Nyt emme olleet tätä saaneet tehtyä.
Matkapuhelimia myyvä liike löytyi pankkia vastapäätä kadun toiselta puolelta ja sain halpa Nokian malli, autolaturilla varustettuna vaihtoi omistajaa Suomen rahassa noin 30 euron hintaan. Puhelimesta löytyi myös englanninkielinen kielivaihtoehto (ei tosin Suomea) joten ei tarvinnut kyrillisilla aakkosilla lähetellä tekstiviestejä. Kun palasin uuden puhelimen kanssa muiden luokse pankkiin luulin jo hetken että vanha puhelimeni oli jäänyt tuonne liikkeeseen. Palasin lähes juosten ja puuskuttaen liikkeeseen kysellen vanhasta puhelimestani. Kukaan ei tiennyt siitä enää mitään ja lähdinkin ulos ajatellen että sinne meni se puhelin. Kuitenkin pyörien luona kokeilin vielä ajotakin taskuani ja sieltähän se puhelin löytyi. Olin luultavasti yksi Kazakhstanin onnelisimpia miehiä sillä hetkellä.
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
Maqatin jälkeen tie muuttui todella huonoksi ja huonoimmaksi koskaan ajamakseni tieksi. Tiellä oli valtavia kuoppia joihin helposti häviäisi pyörä. Mikäli tiellä ei ollut kuoppia oli asfaltti urilla tai möykkyistä. Ajaminen oli näiden kuoppien välissä taiteilua ja väistelyä ja ajoittain kaikkia kuoppia ei saanut väistettyä vaan pyörä meni näiden yli. Varmasti kaikki joka kerta näissä todella kovissa iskuissa ajatteli että nyt meni vanteet tai rengas. Kuitenkin kuin ihmeen kaupalla ainakaan vielä ei pyöriin tullut vanteisiin lommoja ja pyörätkin tuntuivat kestävän.
Tiellä tapasimme kaksi ranskalaista maailmankiertäjää. Pariskunta oli lähtenyt polkupyörillä matkaan ja olivat matkalla Kiinaan josta aikoivat suunnata amerikkaan ja chilen, väli-amerikan ja USA:n kautta sitten joskus kotia eurooppaan. Matkalla he aikoivat olla muutaman vuoden.
Kyselimme heiltä kuulumiset ja he tuntuivat olevan ok eivätkä kaivanneet vettä tai mitään muutamaan. Meidänhän oli pyörilämme helppo kuljettaa tavaraa ja saimme nopeasti täydennettyä vettä. Jatkoimme matkaa ja vähän aikaa ajettuamme tulimme toisen pyöräilijän luokse.
Michael Man-saarilta tuolta moottoripyöräajoista kuuluisalta saarelta oli myös matkalla kohti Kiinaa pyörällään. Hän oli arviolta noin kuudenkymmennen ja koetti saada jonkinlaista varjoa maaten pyöränsä vierellä. Mies tuntui todella väsyneeltä ja hän valittikin että on kiertänyt Afrikat ym muttei uskonut että täällä olisi niin kuuma. Annoimme hänelle vähän vettä ja mietimme pitäisikö meidän hankkia apua tai jäädä auttamaan häntä. Hän kuitenkin vakuutti että pärjää kunhan saa vähän levätä ja ajattelimme että emme voi pakolla aikuisen tuntemattoman matkalaisen seuraankaan lyöttäytyä joten jatkoimme matkaa.
Tiellä tapasimme kaksi ranskalaista maailmankiertäjää. Pariskunta oli lähtenyt polkupyörillä matkaan ja olivat matkalla Kiinaan josta aikoivat suunnata amerikkaan ja chilen, väli-amerikan ja USA:n kautta sitten joskus kotia eurooppaan. Matkalla he aikoivat olla muutaman vuoden.
Kyselimme heiltä kuulumiset ja he tuntuivat olevan ok eivätkä kaivanneet vettä tai mitään muutamaan. Meidänhän oli pyörilämme helppo kuljettaa tavaraa ja saimme nopeasti täydennettyä vettä. Jatkoimme matkaa ja vähän aikaa ajettuamme tulimme toisen pyöräilijän luokse.
Michael Man-saarilta tuolta moottoripyöräajoista kuuluisalta saarelta oli myös matkalla kohti Kiinaa pyörällään. Hän oli arviolta noin kuudenkymmennen ja koetti saada jonkinlaista varjoa maaten pyöränsä vierellä. Mies tuntui todella väsyneeltä ja hän valittikin että on kiertänyt Afrikat ym muttei uskonut että täällä olisi niin kuuma. Annoimme hänelle vähän vettä ja mietimme pitäisikö meidän hankkia apua tai jäädä auttamaan häntä. Hän kuitenkin vakuutti että pärjää kunhan saa vähän levätä ja ajattelimme että emme voi pakolla aikuisen tuntemattoman matkalaisen seuraankaan lyöttäytyä joten jatkoimme matkaa.
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
Jatkoimme ajamista noin 60 kilometriä todella huonolla tiellä ja ajoimme taas tien sivuun laittamaan leiriä pystyyn noin tunti ennen pimeän tuloa ja samalla kokkailimme nopeasti pienet iltapalat ja nautimme vettä ja menimme nukkumaan. Keskustelin vielä Simonin kanssa miettien että olisiko meidän pitänyt kuitenkin jäädä väsyneen Michelin luokse ja vitsailimmekin että kun lähdemme huomenna ajamaan on hän ajanut meistä ohi yön aikana.
Kun lähdimme matkaan kukaan meistä ei tuntenut toisiaan aiemmilta matkoilta. Meillä oli vielä lisäksi kolmea eri kansallisuutta seurueessa mukana kun virolaisen Tiitin ja meidän suomalaisten lisäksi mukana oli irlantilainen Simon. Tiit on kokenut Venäjän matkaaja ja hoiti keskustelut paikallisten kanssa sujuvasti ja mitä ymmärsin niin hän oli myös asunut eri puolilla venäjää. Kuitenkin huomasin että muutaman kerran tuli sanomista kun hän heitti käyttämänsä vesipullot, roskat ym arolle tai leiripaikalle. Itse olin sitä mieltä että jos ne on jaksanut kuljettaakin mukanaan sisältöineen niin jaksaa ne myös kuljettaa pois jonnekin jossa ne voi heittää roskakoriin. Huomasinkin että keräilin sitten roskia leiristä ja jaoin niitä Simonin kanssa huolimatta Tiitin kommentista että paikallisetkin heittelevät niitä roskia jokapaikkaan eikä kukaan kuljeta niitä pois.
Pauli, pohjanmaan ilopilleri oli mitä parhainta matkaseuraa. Monena iltana hän puhui todella ihailtavasti ja rakastavasti rakkaasta vaimostaan ja perheestään. Koskaan reissun aikana en muista hänen hermostuneen tai olleen huonolla päällä vaan hän aina vastoinkäymisestä huolimatta löysi jostain hymyn aihetta. Useammin kuin kerran kun olimme pysähtyneenä löysimme Paulin puhumasta paikallisille suomea ja he vastasivat venäjäksi tai mongoliaksi. Paulin ideoligian mukaan tärkeää ei ollut se osaako puhua kieltä vai ei vaan se että puhuu jotakin eikä ole tuppisuuna.
Tuomas taas tykkäsi vetäytyä leirin pystytettyään omaan rauhaan eittelemään ja aikaisin nukkumaan. Ripuli tietysti vei voimia alkuvaiheessa reissua mutta monasti toivoimme häntä mukaan istumaan kun keittelimme ja istuimme miettien päivän tapahtumia ja tulevia kohteita.
Kun lähdimme matkaan kukaan meistä ei tuntenut toisiaan aiemmilta matkoilta. Meillä oli vielä lisäksi kolmea eri kansallisuutta seurueessa mukana kun virolaisen Tiitin ja meidän suomalaisten lisäksi mukana oli irlantilainen Simon. Tiit on kokenut Venäjän matkaaja ja hoiti keskustelut paikallisten kanssa sujuvasti ja mitä ymmärsin niin hän oli myös asunut eri puolilla venäjää. Kuitenkin huomasin että muutaman kerran tuli sanomista kun hän heitti käyttämänsä vesipullot, roskat ym arolle tai leiripaikalle. Itse olin sitä mieltä että jos ne on jaksanut kuljettaakin mukanaan sisältöineen niin jaksaa ne myös kuljettaa pois jonnekin jossa ne voi heittää roskakoriin. Huomasinkin että keräilin sitten roskia leiristä ja jaoin niitä Simonin kanssa huolimatta Tiitin kommentista että paikallisetkin heittelevät niitä roskia jokapaikkaan eikä kukaan kuljeta niitä pois.
Pauli, pohjanmaan ilopilleri oli mitä parhainta matkaseuraa. Monena iltana hän puhui todella ihailtavasti ja rakastavasti rakkaasta vaimostaan ja perheestään. Koskaan reissun aikana en muista hänen hermostuneen tai olleen huonolla päällä vaan hän aina vastoinkäymisestä huolimatta löysi jostain hymyn aihetta. Useammin kuin kerran kun olimme pysähtyneenä löysimme Paulin puhumasta paikallisille suomea ja he vastasivat venäjäksi tai mongoliaksi. Paulin ideoligian mukaan tärkeää ei ollut se osaako puhua kieltä vai ei vaan se että puhuu jotakin eikä ole tuppisuuna.
Tuomas taas tykkäsi vetäytyä leirin pystytettyään omaan rauhaan eittelemään ja aikaisin nukkumaan. Ripuli tietysti vei voimia alkuvaiheessa reissua mutta monasti toivoimme häntä mukaan istumaan kun keittelimme ja istuimme miettien päivän tapahtumia ja tulevia kohteita.
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
8.7.2010 Maqat-Shubarduquy
Kuten edellisenä päivänä huomasimme Maqatin jälkeen tie muuttui huonommaksi ja huonomaksi ja samalla vehreä jokialue oli muuttunut kuivaksi aroksi. Olin itse hieman harmissani kun ohitimme Kaspianmeren pysähtymättä sen rannalle. Tie meni todella lähellä merta ja meren tuoman suolan tuoksun saattoi haistaa. Meillä oli kuitenkin selkeät etapit. Ensimmäinen oli Volgorad, seuraavana kohteena oli Aral ja Araljärvi josta jatkaisimme Almatyyn ja sieltä takaisin Venäjälle Altai-vuoristoon.
Pakkasimme tavarat aamulla ja lähdimme taas aikaisin aamulla liikkeelle. Edessä olisi pitkä ja raskas ajopäivä. Tuomaksen maha edelleen reistaili ja hän taisteli väsysymystä vastaan joka kilometrillä. Ei käynyt kateeksi. Tiet vaihtelivat kovasta asfaltista soraan ja monasti tien vieressä meni nimismiehen kiharalle muuttunutta tietä parempi sorapohjainen tie. Usein poikkesimmekin näille pätkille jossa nopeutta saattoi pitää 60-80 kilometriä tunnissa. Välillä taas tien vieressäkin menevä tie muuttui yhtä huonoksi kuin varsinainen tie ja ajaminen oli jatkuvaa tärinää ja kuoppien väistelyä.
Kuten edellisenä päivänä huomasimme Maqatin jälkeen tie muuttui huonommaksi ja huonomaksi ja samalla vehreä jokialue oli muuttunut kuivaksi aroksi. Olin itse hieman harmissani kun ohitimme Kaspianmeren pysähtymättä sen rannalle. Tie meni todella lähellä merta ja meren tuoman suolan tuoksun saattoi haistaa. Meillä oli kuitenkin selkeät etapit. Ensimmäinen oli Volgorad, seuraavana kohteena oli Aral ja Araljärvi josta jatkaisimme Almatyyn ja sieltä takaisin Venäjälle Altai-vuoristoon.
Pakkasimme tavarat aamulla ja lähdimme taas aikaisin aamulla liikkeelle. Edessä olisi pitkä ja raskas ajopäivä. Tuomaksen maha edelleen reistaili ja hän taisteli väsysymystä vastaan joka kilometrillä. Ei käynyt kateeksi. Tiet vaihtelivat kovasta asfaltista soraan ja monasti tien vieressä meni nimismiehen kiharalle muuttunutta tietä parempi sorapohjainen tie. Usein poikkesimmekin näille pätkille jossa nopeutta saattoi pitää 60-80 kilometriä tunnissa. Välillä taas tien vieressäkin menevä tie muuttui yhtä huonoksi kuin varsinainen tie ja ajaminen oli jatkuvaa tärinää ja kuoppien väistelyä.
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
Ajaminen tien sivussa soralla nostatti tietenkin ison pölypilven ja kun 5 pyörää ajoi perätysten välit edellä menevään kasvoivat koska kukaan ei halunnut ajaa pölyssä. Arolla käyvä tuuli kuitenkin vei pilveä hyvin sivulle. Kesken yhden sorapätkän huomasin ajaessani kuinka pilvi ei edennyt enää eteenpäin vaan meni pikkuhiljaa tuulen mukana sivulle. Hiljensin vauhtia koska arvelin että jotain on tapahtunut.
Pauli heilutteli käsiänsä pilven seassa yltäpäätä pölyssä ja pikkuhiljaa pölyn seasta alkoi paljastua kyljellään oleva pikkubemari, sivulaukut levällään Kazakhstanin arolla. Pysäytin pyörän ja pikainen tarkistus että Pauli oli kunnossa. Tiessä oli kuoppa jonka läpi Pauli oli ajanut ja kuopan reuna tarttui kiinni sivulaukkuun ja tempaisi pyörälle 180 asteen käännöksen.Tie oli onneksi pehmeää hiekkaa joten kuskille tullut vahinko oli lähinnä jo ennestään pölyisten vaatteiden isompi likaantuminen.
Paulin laukkujen kiinnikkeet olivat sensijaan kärsineet vahinkoa ja keräilimme Paulin tavaroita arolta kun hän teki pikakiinnityksen remmeillä laukkuihin jotta pääsimme jatkamaan matkaa.
Pysähdyimme vähän ajettuamme tien varrella olevaan kahvilaan syömään ja Pauli sai järjesteltyä tavaroita vähän paremmin ja tehtyä paremman kiinnityksen laukuille jotka pikakiinnityksen jäljiltä tuntuivat heiluvan.
Pauli heilutteli käsiänsä pilven seassa yltäpäätä pölyssä ja pikkuhiljaa pölyn seasta alkoi paljastua kyljellään oleva pikkubemari, sivulaukut levällään Kazakhstanin arolla. Pysäytin pyörän ja pikainen tarkistus että Pauli oli kunnossa. Tiessä oli kuoppa jonka läpi Pauli oli ajanut ja kuopan reuna tarttui kiinni sivulaukkuun ja tempaisi pyörälle 180 asteen käännöksen.Tie oli onneksi pehmeää hiekkaa joten kuskille tullut vahinko oli lähinnä jo ennestään pölyisten vaatteiden isompi likaantuminen.
Paulin laukkujen kiinnikkeet olivat sensijaan kärsineet vahinkoa ja keräilimme Paulin tavaroita arolta kun hän teki pikakiinnityksen remmeillä laukkuihin jotta pääsimme jatkamaan matkaa.
Pysähdyimme vähän ajettuamme tien varrella olevaan kahvilaan syömään ja Pauli sai järjesteltyä tavaroita vähän paremmin ja tehtyä paremman kiinnityksen laukuille jotka pikakiinnityksen jäljiltä tuntuivat heiluvan.