Miulle tuli kawiaiseen talven aikana Lustracingin -40mm linkut. Kiristin jousen esijännityksellä noin 15 milliä takasin, ja päästin keulaputkia 15 milliä läpi. Eli pyörä on nyt perusasennossa perästä noin 10 milliä enemmän alempana kuin keulasta vakioon nähen, ja satula reilun 20 mm alempana tyhjänä ja päällä istuissa vielä enemmän. Saappaan kannat ylettyy nyt yhtäaikaa maahan papalta. (Siis perä noin 25 mm alempana kuin vakio ja keula noin 15 mm alempana kuin vakio.)
Pari kertaa ajelin talvella Luonterin jäällä, mutta siitä ajelusta ei oikein vertailukohtaa jäänyt. Viime viikolla laitatin nastakumien tilalle uudet renkaat: eteen Metzelerin Unicrossin ja taakse Michelin T63:n, takanen vain 110 leveä. Eilen kävin kiertämässä Luonterin (nyt ulkokautta...), reitille ei asfalttia osunut kuin pari kilometriä, mutta ihan pienimmille poluillekaan en mennyt kuraamaan itteeni ja pyörää, eli reitti vaihteli isosta hiekkatiestä melko pieniin kärriteihin, osa sellaisia joita ei oikein autolla kuitenkaan läpi pääsisi.
Huomioita:
- ajaminen kuulalaakerisepelillä ja pehmeässä lillingissä rauhoittui minun mielestäni huomattavasti, ei pyri vingurtamaan.
- kääntyminen ei mielestäni kuitenkaan oleellisesti muuttunut; pikemminkin käyttäytyy nyt minun mieleni mukaan (kurapyörillä olen opetellut ajelemaan 60-luvulla, ehkä tuo geometria on nyt lähempänä sen aikakauden laitteita?)
Viime syksynä ajelin 10.000 km:ä ajetuilla alkuperäisrenkailla, jotka olivat aika sileitä, takana aivan sileä. Eilen kun pari kertaa tuli isommalta tieltä kärritielle kääntyminen vähän yllättäen (vaikka tutuissa maisemissa ajelinkin), niin päätin risteyksen huomatessani kokeilla, pysähtyiskös se... ja Metzeler Unicross kyllä yllätti noissa paikoissa! Sekä pito että tuntuma jarruun ovat aivan uskomattomia tuollaisella jonkun verran pehmeällä hiekkatiellä, tai siltä ainakin papasta tuntui. Asfalttia oli niin vähän, ettei oikein sen osalta syntynyt mitään kuvaa tuosta rossirenkaasta edessä; ei se ainakaan Shoein ja korvatulppien läpi merkittävästi huutanut (taisi kasikympissä olla vauhti enimmillään, niin soralla kuin asfaltillakin). Kevyet muovilukot on nyt renkaissa, mutta tällä reissulla oli vielä 1,5 barin paineet. Sellanen olo tästä ekalenkistä jäi, että vaikka kuluisivat huomattavasti Dunloppeja nopeammin sileiksi, ovat silti sen arvoiset?
Käytöksen osalta ei voi satavarmasti sanoa, onko parantunut geometria, renkaan pito, vai usko?
Nuo linkut laittoi paikalleen Makaran Kone Mikkelissä; Jannen mukaan kävivät ilman mitään hieromisia paikalleen. Pidemmillä koiranluilla perä putoaa alemmaksi, ja jousitus muuttuu pehmeämmäksi. Lust Racingin mukaan mitoitus on kuitenkin niin, että rengas ei ota mihinkään kiinni jousituksen pohjatessa. Sitä en ole itse mitenkään varmistanut. Jousitus tuntui minun pappa-ajeluuni selvästi paremmalta, mutta voisi olla liiankin pehmeä, jos pitäisi yrittää vauhdikkaammin mennä. Ketju otti (kuuluvasti) takajalkatapin kiinnikkeen kohdalla olevaan kumirullaan jossain notkelmassa, mutta ei ainakaan vielä vääntänyt mitään.
Riialipyörä siirtyi uuteen talliin, eli Kawa on nyt ainoa moottorikäyttöinen kaksipyöräinen minun tallissa. Vaihdoin myös molempiin pyöriin takaisin jalkajarrut, eli jos jollain on tarvetta, niin olisi pari ylimääräistä Clake-kahvaa (takajarru ja kytkin samassa vivussa, pro-malli, Kawassa oli vaijerin korvaava hydraulikytkin, ja letkut siis toisessa kahvassa JTG-trialiin ja toisessa Kawaan, missä oli lisäksi se dual-toiminta, eli myös jalkajarru käytössä. Trialissa minulla ei ollut jalkapoljinta ollenkaan. Näitä voi katsoa netistä
http://www.clake.com.au tai kysellä minulta nollaviissattaa-kolmeykskaksneljäneljäkuus.
jaakkovaakko