Pahimmat kaatumiset

[Robocop]

Eipä sitä juurikaan pyörää ajattele, jos oli niin lähellä neliraajahalvaus kuin minulla. Kummasti se vaan ajatusmaailmaa muuttaa.

[MarkusH]

Kolmen viikon sairaalassa olon jälkeen pääsin viikolla pois. Kaularanka murtunut, rintarangassa murtuma, vasen jalka muutamasta kohtaa murtunut. Hiekkatie, 200 m kotoa, mutkan jälkeen kiihdytys, irtokivi noussut tien oikeaan laitaan, jonka huomasin liian myöhään. Eturengas osui tietenkin kiven oikeaan laitaan ja muljautti pyörän ojaan ja pyörä pysähtyi siihen. Kuski lensi toistakymmentä metriä metsään. Avun saaminen kesti n. tunnin. Ensimmäiset viisi päivää teholla. Kädet toimii vieläkin huonosti, ne ei nouse juuri ollenkaan, suurin viimeaikainen saavutukseni on, että pystyy jo juomaan omin avuin. Olisi voinut käydä paljon pahemmin. Vauhtia "vain" n. 60 km/h. Toivottavasti näitä ei satu kenellekkään.

Itse ajoin endurolla n. 70km/h soratieltä metsään kun kivi oli noussut tien pintaan keväällä ja pyörä teki täysin hallitsemattoman pompun. Pysyin pystyssä kuitenkin Kohdalla ei ollut ojaa ja metsäkin oli suht harvaa männikköä. Ihan hyvin kyllä säikähti ja vauhtikin hidastui huolella sen jälkeen

[kotari]

Viime kesänä suht rauhallista ajoa hiekkatiellä nopeus noin 60, nyppylän jälkeen tie kääntyi vasemmalle alamäkeen. Nyppylän päälle päästyäni huomaan punaisen henkilöauton tulevan vastaan keskellä tietä, väistö oikealle ja siellä mukavasti irtosoraa ja kiharaa, takajarrru pohjaan jos vielä sais kääntymään vasemmalle, mitään ei tapahdu pyörä puskee suoraan kuin pässi ajautuen ojan pohjalle, sitä jokunen metri jarrut pohjassa, viimein todennäköisesti nappas kaatumarauta ojanpenkkaan kiinni ja siihen loppui yritykset vauhdin hillintään. Tuloksena näyttävä ilmalento huonolla laskulla, ensi sokin aikana tuntu että eihän tässä kuinkaan käyny kaikki toimii, mutta hetken penkalla istutuani rupes vointi huononeen sitä vauhtia että pitihän se Ambulanssi tilata, onneksi oli GPS mukana pysty antamaan tarkan osoitteen. Vasemman puolen Kylkiluut poikki Perna ja Munuainen rupes vuotaan verta, 1pv teholla, 5pv tarkkailussa, loppu kesä nukkuen oikealla kyljellä. Ainoastaan sen takia ettei viitsinyt pysähtyä ja sammuttaa GS:sää, että olis saanu ABS jarrut pois päältä. Opetus EN IKINÄ AJA ABS:t PÄÄLLÄ HIEKKATIETÄ, pyörässä ei ole jarruja jos ajaa nimismiehen kiharaan tai irtosoralle. T: BMW R 1200 GS

[MarkusH]

Itselläni oli muuten viime kesänä aika paha läheltä-piti tilanne, ajoin tuttua soratietä n. 60kmh vauhtia. Mutkan takaa lähestyi auto (näin auton jo n. 80m ennen kohtaamista). Kun näin auton kunnolla, huomasin että auto ajoi tien vasemmassa laidassa (minun puolellani)! Ajoin aivan tien oikeaan reunaan ja odotin viime metreille asti että kuljettaja väistäisi omalle puolelleen. Juuri ennen pamahdusta ohjasin pyörän ojaan, koska tämä autoilija ei siis väistänyt yhtään. Ojan reunalla takapyörä tippui ojan pohjalle eturenkaan ollessa ojan reunalla ja n. 2 sekunnissa olin takaisin tiellä melkoisen luiskahduksen ja pompautuksen jälkeen Sen verran säikähdin asiaa, etten edes tajunnut jäädä katselemaan mitä kävi vaan jatkoin matkaa kotiin sekavin mielin. Jälkeen päin kävin katsomassa (samana päivänä) ko. paikkaa, jos olisin kaatunut ojassa, olisin todennäköisesti paiskautunut päin isoa kiveä

[mettäpyörä]

kuusamo joskus 98.. tuttu tie pikkupoikien jekku kettinki.. meni tien poikki siihen semmoista 80 km .. pikkasen se kipiää otti ..
saman kylän suon ylitys, vieressä pitkospuut vauhtia sopivasti kun keskellä suota huomaan et pyörä puuttuu alta alas pää edellä suohon . väistö ja pyörä laskeutuu pehmeästi siihen mihin minäkin .. etu vanne oli entinen ..
viime syksy paikka sukeva, kiire töihin . hyvä hiekka tie pikkasen kaponen , vauhti 80 + hirvi eteen .. joo ei ollut enää kivaa .. 2 pv myöhemmin vaalan kohdilla asvalttia alla .. hirvi eteen .. ajamalla pääsin utajärvelle .. sinne sit ktm jätti .. akku halki .. pyörä meni lunastukseen .. ite linkkasin 3 viikkoa .. paikkoja revähdelly välillä verta kustu , mut pahemminkin vois olla ...

[Artsi_L]

Mikä vimma autoilijoilla on ajaa joko keskellä tietä, tai vasemmalle kääntyvissä mutkissa "oikaista" keskiviivan ylitse vastaantulojoiden kaistalle.

Nämä havainnot olen tehnyt viimeisen vuoden aikana täällä Haminan talousalueen maaseutumiljöössä.

nimim. maallemuuttanut kaupunkilainen

[TEEPEE]

Pehmeä metsäautotie, pitkän suoran jälkeen nyppylä ja vasemmalle kaartuva mutka. Alla "tykkilavetti", anakeet alla. Liian raju jarrutus, pyörä poikittain ja nurin oikealle kyljelleen, kuljettaja lentäen joitakin metrejä tielle ja filmi poikki... Tulos: Tanko solmussa, peilit päreenä, kahvasuojat paskana, visiiri ja oikean puolen katteet naarmuilla ja halkeamilla, tankissa lommoja ym. pientä. Kuljettajalla aivotärähdys ym. henkisiä vaurioita. Ajamalla kuitenkin kotiin ja pyörän sepitykseen.

[Harri Hemmilä]

Eka kaatuminen tänään, kävin rämpimässä vesisateella kuraisella traktorin metsäpolulla. Sieltä sitten kurasilla Touranceilla kovapohjaiselle soratielle, 100m ja eka mutkassa keula lähti alta. Jotenkin sain kaatuessa käännettyä perän menosuuntaan ja sutiva takarengas hiasti vauhtia, siitä pyörä katolleen ojaan ja kuski liuku kyljellään perässä ojaan. Äkkiä ylös tielle katsomaan ettei kukaan nähny
Pyörä oli ojassa ylösalaisin renkaat tietä kohti, eiku naapuritalosta kysyyn isäntää kaveriksi nostamaan pyörä pystyyn. Samassa mutkassa kuulemma rytissy monta kertaa aikasemminkin...
Pyörässä peilit hajalle, kaatumarauta ja kahvasuoja naarmuilla, kuskilla käsi kipiänä...

[JooMies]

Eka kaatuminen tänään, kävin rämpimässä vesisateella kuraisella traktorin metsäpolulla. Sieltä sitten kurasilla Touranceilla kovapohjaiselle soratielle, 100m ja eka mutkassa keula lähti alta. Jotenkin sain kaatuessa käännettyä perän menosuuntaan ja sutiva takarengas hiasti vauhtia, siitä pyörä katolleen ojaan ja kuski liuku kyljellään perässä ojaan. Äkkiä ylös tielle katsomaan ettei kukaan nähny
Pyörä oli ojassa ylösalaisin renkaat tietä kohti, eiku naapuritalosta kysyyn isäntää kaveriksi nostamaan pyörä pystyyn. Samassa mutkassa kuulemma rytissy monta kertaa aikasemminkin...
Pyörässä peilit hajalle, kaatumarauta ja kahvasuoja naarmuilla, kuskilla käsi kipiänä...

Kuulostaa hiukan samanlaiselta kuin minun toissaviikkoiset lipat. Alla samat renkaat, sateen jälkeen, hiekkateillä perä lähti alta. Iskin rintakehän pleksiin ja vieläkin sattuu ja paljon.
Perä lähti alta koska sivulaukuissa on 50kg ( ) putkitarvikkeita mökille ja hiukan liikaa kallistin pyörää sivuluisussa. En vaan muistanut että sivuilla oli tuo ylimääräinen paino...

[t.t.tammi]

Tapaus ei ole enää tuore vaikka muistutteleekin päivittäin.
Eli sattu jo alkukesästä 2008. Eka kausi kotarilla, vissiin edellisellä viikolla saanu pyörän huollosta. Taisin myös ekaa kertaa vetää surausporukkaa.
Mitä oikein tapahtui niin itsekkään vielä tiedä. Tie oli sellanen pehmeetä hiekkaa oleva makia pätkä, edellisestä kurvista tietty täysillä kiihdytys loivaan alamäkeen. Tarkoitus oli juuri vaihtaa neloselle kun kuului kauhia pamaus ja seuraavaksi mentiin hetki etupyörän varassa ja seuraava muistikuva on kun itse pyörin maassa katsellen ylöspäin toivoen että ilmassa oleva pyörä tippuu viereen eikä päälle.
Ei tippunu päälle ja kaveritki oli paikalla ennen kuin sain ilman kulkemaan.

Olo oli siinä pyörää ja paikkaa ihmetelles kohtuu hyvä mitä nyt rannetta vähän aristi. Kaverit nosteli pyöränki takasin tielle ja se olisi jopa ollut ajokunnos, oikeastaan vain takahäkki vääntyi ja etukate naarmuttui ym. jotain pientä.

Kytkinkäsi rupes oleen niin paksu että totesin etten itse aja pyörää kotiin. Kotiopäin sitten vaan AT kyydissä ja jokanen kuoppa teki melko nannaa. Kotona sitten ajokamat vaihtu kevyempään ja kaveri heitti vielä autolla sairaalaan.

Siellä röntgeniin, tässä vaiheessa rupes oleen paniikki kun kaasukäsikin rupes aristaan että meneekö koko kesä vuodepotilaana ihan kädettömänä. No "vain" kytkinkäsi murtunu ja kipsaukseen. Uudestaan röntgeniin ja uudestaan kipsaukseen ja tässä kohtaa sattu jo ihan oikeasti.

No siitä sitten kotio, moitteitakin tuli koheltamisesta aavistuksen kun illalla ois vielä ollu Tähkän konserttikin.
Siinä sitten totuttelin taas kipsiin kun edellisestä ei ollu ees puolta vuotta ja olin just matkalla hakemaan lapsia äidiltään kun soittivat sairaalasta että jos tulisin maanantaina paikalle ja äläkä sitten syö mitään.

No nivelen päässä oleva kuppi oli hajonnu osiin eikä luutuminen ollu alkanu joten leikattava se oli.
Tällä kertaa ei tullu kipsiä vaan hoffmannin rauta. Oli toi kesäkelillä näppärämpi mitä kipsi mutta huomio oli taattu missä kulkikin.

Kuus viikkoo ranne kuvan mukaisessa asennossa ja se ei enää omin avuin noussu suoraks. Nykyään nousee jo suoraks muttei juurikaan enempää eli ei tarvinne loppuikänä tehä etunojapunnerruksia kämmenet lattiassa.

Viime syksyllä sitten käsikirurgin juttusille että saisko liikerataa mitenkään palautettua. Saattais kuulemma onnistua, käsi poikki ja reisiluusta kiila väliin ja taas kipsiin vähintään kuudeks viikkoo. Ei oikein kiinnosta moinen rumba kuntoutuksineen kun täysin kuntoon se ei olis silläkään tullu. Aiemmin vähän ois kiinnostanu vaihtaa kevyempään enskaan mutta tämän myötä sellaiset haaveet on kyllä jääny, pitää tyytyy matkaendurointiin.
Nyt odotellaan josko vakuutusyhtiö muistais jonkinmoisella kipukorvauksella.

Kyllä tuo aika paljon myös opetti malttia, enää ei tule niinkään ajettua mahdollisimman kovin vaan mitä enempi kurvissa on soraa ilmassa ja sladin leveys määrittää hymyn leveyden kypärän sisällä.

Sen verran luupää sitä kai on että pyörän poismyynti ei ole tullu mieleen. Ajamaanki menin heti kun vaan sormissa riitti voimaa kytkimen painamiseen, tosin muutama eka ajelu meni siten että kytkintä käytettiin vain liikkeelle lähdössä ja ohjailukin lähinnä oikealla.
No viime kesänä tuli koettua mm. Uraa ja Vekarajärven lähettikurssikin että hauskaakin on ollu vaikka välillä vähän verottaakin.

Tuolla on jotain kuvia pyörästä kaadon jälkeen. Se tosiaan selvisi paljon vähemmällä, ilman henkilövahinkoo tuota tuskin ois ees tullu korjautettuu pajalla.

Ja Kiitos kavereille ketä jelppas mut ihmisten ilmoille!

[jonkko]

Lähdin kotiopäin just ennenkuin toi tapahtus,mut sen muistan et kun sun perässä ajoin niin kyllä sai sitä oikeaa kättä väännellä et edes pikkasen pysys vauhdissa mukana kun pöly vaan nousi eikä oranssia väriä kovin usein nähnyt edessä
Mutta helppoa oli sama reittiä tulla kun oli jatkuva jälki tiessä,hällä väliä oliko mutka vai suora

Pikkasen kun vauhti pysyy alempana niin kausikin jatkuu pidempänä

Mutt onneks kummiskin noin "vähällä" pärjäsit,ennen tota niin oli kyllä vauhti semmoinen et .....

[defet]

Motocross-mies lensi päin puuta (http://www.kaleva.fi/plus/juttu792423_page0.htm).

Olikohan foorumilaisia, toivottavasti ei käyny pahemmin?
Lukeekaapa jutun lopussa lukijoiden kommentteja...tyypillistä motoristivastaisuutta

Tunnustan tuon, pyhäaamun lenkki venähti 3,5 viikon telakkareissuksi.. Siipeen tuli ja heikolle hapelle meni!

Sitä vanhemmuuten ei ukko enää jousta kuin nuorempana, 16 kesäisenä ajoin piikillä T- risteyksen suoraan aprilialla, vitosella happi auki ja kutonen sisään kun tie loppui.. loiva mutka, auringonpaiste eikä mitään ennakkovaroitusta: 120 vauhdista lehmäaidan läpi pellolle pyörimään! sain kaadettua pyörän ennen törmäystä se tökkäsi ojaan ja vak yhtiö osti sen pois.. Läheisen talon mies oli nähnyt tuloni, oli soittanut ampulanssin paikalle ja kun se tuli niin äijä käppäili siihen eikä uskonut että minä ajoin, sanoi että oli niin hurjan näköinen lento että hän ajatteli ettei tuo mies enää kävele koskaan. Mitään ei tullut paitsi muutama lihaskouristus ja lihakset kipeänä 3 vkoa, viikkoon ei pystynyt hyppäämään tai juoksemaan ja 2 viikon päästä ei vielä jalka noussut pyörän penkin yli!

Tuo pyhäaamun lenkki oli pahempi..

[teppogarde]

Kunnon kuperkeikka tuli heitettyä aikanaan piikillä vajaa parikymmentä vuotta sitten. Valtion hiekkatie, torpparinasfalttia, hyvä pito, mutkamerkki, pari ekaa menee hyvin, sitte tulee kohtuutiukka vasuri joka jatkuu, jatkuu, jatkuu ja jatkuu... vauhtia ei varmaan ollu neljää-viittäkymppiä enempää mutta kun ei vaan taivu... no, ei kun oikeelle ojaan, hetkeksi filmi poikki ja kun maailma taas alkaa näkyä yhtenä niin tilannetta tarkastelemaan: mopotin etulampun ja sarvien varassa kuusta vasten pystyssä, kuski lähes alla.

Vauriot: Daltonista muovia uusiksi, molemmat kahvat ja etuvalo hajalla ja myöhemmin todettuna lähes uudet farkut reikiä täynnä; akkuhapot valu päälle. Muuten ei ihme kyllä sanottavampia vaurioita, ajotyyli hiukan muuttui varovaisemmaksi. (ainakin hetkeksi)

[suok]

Sunnuntaina sitten kaaduin eka kertaa elämässäni moottoripyörällä maantiellä.

Maastossa kupsahtamisia tietysti käy kohtuu usein, kelloa vasten ajaessa 2...4 kertaa per ajotunti ja muuten jotain 1...2 kertaa per ajotunti. Maastokaatumiset ovat yleensä sitä että mopo kaatuu lähes paikalleen ja mies käy kyljellään eikä mitään mene rikki, onneksi. Muutaman kerran on myös maantien mutka tullut eteen parikymmentä metriä liian aikaisin ja kääntyminen on mennyt jarru- tai jopa kaksipyöräluistossa leveäksi.

Lähdimme pojan kanssa sunnuntaina aamulla katsomaan Ruuhijärven Päitsipätkää Kawasakeilla. Oli muka pieni kiire, ajoimme viimeiset kilsat samaa reittiä Ruuhijärven lähtöön kuin kisamiehet enkä halunnut että jäädään tielle tulpaksi. Ajelin edellä, poika tuli perässä ja yhtäkkiä vain tajusin että eturengas ei ole enää pyörän alla ja minä olen maassa. Alku meni selällään luistaessa josta pyörähdin luiston jatkuessa mahalleni.

Jäiseen soratiehen jäi jalkatapista, seisontajalasta, tangon päästä yms. noin 40 m pitkät urat. Minä luistin jotakuinkin saman matkan, päädyin aivan pyörän viereen.

Mitä sitten opin? Hyvin vähän mitään sellaista uutta mitä en olisi tiennyt, mutta nyt taas muistan tietämäni asiat paremmin. Suojavarusteet toimivat pääosin hyvin. Bilteman kovikkeilla varustettu takki kesti luisun hyvin, samoin Richan vuorelliset ajohousut. Jalassa oli crossisaappaat, jalkoihin ei tullut kipeää lainkaan. Päässä oli uusi X-551, siihen ei tullut naarmuakaan joten ei päähän (ulkopuolelle) tullut muutakaan vammaa. Ainoastaan ohuet nahkaiset ajohanskoina käyttämäni työhanskat kuluivat luistossa puhki ja loppumetreillä tietä hankasivat kämmensyrjän syvemmät ihokerrokset, onneksi ei kuitenkaan kovin laajalta alueelta. Toisen käden peukalo sai kipeää päällipuolelle pyörähdyksen jossain vaiheessa. Näiltä osin varustusta pitää muuttaa ja hommata paremmat hanskat.

Pyörä oli tällin jälkeen vähän vino mutta vaihdepolkimen oikaisun jälkeen ajokunnossa, ehdimme Ruuhijärven pätkälle ennen Päitsimiehiä (siitäkin huolimatta että vauhtini laski oleellisesti, reippaasta nysvätasolle). Kotona löysäsin etuakselin, telariputkien kiinnikkeet ja tangon ruuvit ja kun ravistelin mopoa niin kaikki oikeni itsestään. kahvapussia, tuppea yms. tietysti meni mutta niitä menee muutenkin.