Kuinka viimeisimmät surauttelut sujuivat?

Yleistä keskustelua enduroista

Valvojat: Jukka, Moderaattorit

ToniV
Viestit: 6
Liittynyt: Su Maalis 29, 2009 8:53 am
Pyörä: 125 KMX -90
Paikkakunta: Lahti

Kuinka viimeisimmät surauttelut sujuivat?

Viesti Kirjoittaja ToniV »

En löytänyt vastaavaa aihetta...

Eli miten viimesin reissu pyörällä meni asfalttien ulkopuolella?

Itse laittelin vanhan piikkini kuntoon ja pakkohan se oli metsään mennä.. Paikka paikoin oli aikasen liukasta ja pariin otteeseen oli lähellä ettei tehty lähempää tuttavuutta äiti-maan kanssa.
Aikani ku ajelin metsäteillä, päädyin hakkuuaukean reunalle.. No pakkohan se oli lähteä sitä ylittämään ja puoleen väliin aukeeta menikin ihan hyvin.. Aukeeltahan oli kannot (suurin osa) revitty pois ja paikalle jäänyt vain liuta kuoppia.

Suhteellisen korkeaa mäennyppylää kun lähestyin ni tajusin, että tuon ylittäminen ei tule olemaan helppoa. Nyppylän juurelle pääsin, mutta sitten loppui takarenkaasta pito. Aina oli joko etu- tai takarengas mutakuopassa. No, jääräpäinen kun olen, ajattelin että nyppylän toiselle puolelle mennään, kun kerran sitä lähettiin koittamaan.

Puolisen tuntia siinä ähellettyäni kuitenkin luovutin, kun ajamaan sinne oli menty eikä repimään pyörää kuopasta kuoppaan. Vielä pieni ponnistus ni sain pyörän käännettyä ja pois aukeelta. Vanhoja renkaanjälkiä seuraillen pääsi helposti pois ja nauttimaan "tiuhaan" vaihtuvista metsämaisemista. Pari tuntia siellä tuli aikaa vietettyä. (Ajanviettona on aika tasoissa kalastuksen kanssa, nää kun sais vielä yhdistettyä.. :shock: )
Avatar
hako
Viestit: 315
Liittynyt: Ti Marras 04, 2008 9:58 pm
Pyörä: Puolimaastomopoja
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Re: Kuinka viimeisimmät surauttelut sujuivat?

Viesti Kirjoittaja hako »

Kävin tänään siipaisemassa muutaman kymmenen kilometriä pienempiä sorateitä ja päälle puoli tuntia vielä varjopaikoista jäisellä metsäpolku-/rinnealueella. Vähän täytyi himmailla teilläkin kuusikoiden väleissä, kun selvästi oli vielä jäitä. Siinä ei tuorekaan nappula paljon auta kun kumi johtaa sileän jään... Reissun huippukohta oli paikka johon sulamisvesiä oli jäänyt lillimään, mutta tiesin että pohja on pitävä ja järkevän tasainen. Piti oikein tarkastaa kohta vielä kahdesti hieman reippaammilla vauhdeilla. Lapsi on terve kun rapa lentää kunnolla!

Muuten oli isoa kivaa - kuinkas muuten - mutta Tennarin syöttö kaipaa hellää hoivaa. Kun kunnolla kiristää vaijeria niin meinaa pätkiä. Liekö sakkaa väärässä paikassa vai mikä vikana, se pitää nyt selvittää ja korjata asia ennen isompia reissuja.

Tuo yllä kuvattu metsäaukean ylitys puolikäännöksellä muistuttaa pariakin reissua viime talvena paksun lumen aikaan. Kyllä se nousee jyrkkenevään mäkeen tukin yli, kyllä se nousee... Ai ei noussut vai... (Puoli tuntia vääntöä, mehut poissa, hiki ja tulipuna kasvoilla, tukki säleillä ja pytyssä viissattaa astetta vähintään.) Mennään sitten omia jälkiä takaisin. Pari kertaa kävi niin että paksun hangen alla oli kunnon kuoppa kun jalalla piti tukea. Siinähän sitten väännät mopoa pystyyn hangesta kömmittyäsi kun on haaroihin asti pehmeää, tuulen pörröttämää lunta jo pohjalla.
Vastaa Viestiin