Onpas kiva huomata että täällä perinteisellä foorumilla on edelleen elämää!
Täältä etsivä löytää tarinat ja neuvot vielä aikojenkin päästä, toisin kuin some-sopasta.
Tämän kertainen projekti juontaa juurensa oikeastaan vuoden 1991 Kontioralliin Savukoskelle.
Ajelin silloin Kawa KLR600:lla.
Tässä välillä on tapahtunut yhtä ja toista, sekä pyörät että miehet ovat vanhentuneet ja saaneet kolhuja.
Lyhennetään sepustusta ja leikataan nykypäivään:
Huomasin männäviikolla ostaneeni vuoden 1995 KLE500:n.
Ystävällinen myyjä tarjoutui tuomaan sen kotiovelle - pitäisikö siitä kiittää vai syyttää?
Perjantaina alkoi tutustuminen kaverin pihassa: vaatteet pois, ihmettelyä ja katkenneen kaasuvaijerin ja kytkinkahvan vaihto.
Oli hiukan hankala homma.
Parasta olisi ottaa kaasarit irti, mutta tuolla oli pari nippusidepatenttia, joita en varaosien puutteessa halunnut purkaa.
Havaintoja:
- Ilmanputsariin on porailtu lisäreikiä - tämä on yleinen modaus, jota tältäkin foorumilta löytyy
- Vapaan merkkivalo palaa koko ajan, riippumatta vaihteesta
- pakoputken loppuosa on "omatekemä" tuote, mutta tunnetusti surkeat alkukäyrät ovat alkuperäiset
- Takalokarin lippa (se värillinen osa missä takavalo on) on rikki eikä ehjiä käytettyjä näy missään.
Se on ilmeisesti heikko tai vaarallisesti asennettu osa?
- Sähköjä on asenneltu ja joskus on ollut hälytinkin
- Joku on ilmeiseti pessyt liuottimilla ja pesurilla, pulttien kannoissa ruostetta yms.
Plussia:
- Pyörä on sitä mitä myyjä kertoikin
- Toimii, napista käyntiin, jarrut jarruttaa
- Pyörää on selvästi huollettu sen yli 60tkm matkalla
- Takapumppu päivitetty parempaan YSSiin
- Etuvalossa on kirkkaan oloinen LED-polttimo
Tuo takaiskari oli se ratkaiseva oljenkorsi: jos tällaisilla 80- ja 90-luvun mopoilla meinaa ajella, niin alusta on päivitettävä jokaiseen.
(Kävin juuri hakemassa etupään jouset postista)
Siitä päästäänkin koeajolle...
- Kone pörähtää käyntiin ja asettui tyhjäkäynnille hetken ryypyn jälkeen
- Moottorin tunnetusti hilpeä kierrosluonne tuli pian esiin.
- Seokset ovat selvästi laihalla, porailtu putsari ja avoimempi putki vaativat säätöä
- Etupää oli kuin puuta. pienen ihmettelyn jälkeen huomasin avata ilmaventtiileitä - ja kas!
sieltä tuli ainakin barin paineet ulos, keula laski ja alkoi joústaa, mutta ajossa huomasi että möykyissä varmaan myös pohjata...
Miksi nähdä vaivaa ja haaskata rahaa moiseen?
Psykologeilla olisi varmaan perusteltu näkemys, mutta omasta perspektiivistä se vain on kivaa ja niin pitää tehdä.
Taustalla on pieni ajatuskin, projektin teema on "how small is big enough?"
Aiemmin kaikki keski-ikäsienet haaveilivat Bemarin isosta Advesta, sitten tuli Kotarin Adve ja viimeisimpänä Ducatin Desert X.
Nuo ovat kaikki upeita pyöriä - mutta onko sillä väliä?
Mikä on se perimmäinen syy miksi joku hankkii tietyn mopon - rakennettavaksi, ajettavaksi, saavutuksen kunniaksi?
Entä jos ei pysty tai halua sijoittaa 25t€ mopoon?
Tai jokin asia menneisyydessä on vain jäänyt takaraivoon vaatimaan toimintaa?
Voiko pienellä ja halvalla olla kivaa?
Nyt mennään halvalla ja matalalla kynnyksellä!
Oikeaan enduroajoon on eri pyöriä, eihän tätä ole metsään tehty vaan pikkuteiden surautteluun.
Eikä KLE pidempääkään matkaa pelkää: tiettävästi tämäkin yksilö on kaynyt ainakin Mongoliassa.
Tämä lie DesertX:n aasialainen pikkuserkku "Gravel Z"
Pientä askartelua luvassa, kaupasta on ostettu/tilattu tähän mennessä:
- YSS etujouset (oli halvin vaihtoehto, 99€)
- ilmanputsari (11€)
- Kaasuvaijeri (orkkis, 35€)
- eturengas (mun luottokumi Heidenau K60 m+s, 116€ rahteineen)
- Uusi takarengas löytyy edellisen projetin jäämistöstä: sumo-henkinen Heidenau K66.
Tässä kohtaa ISO KIITOS kaikille asiaa tänne kirjoittaneille, esim. THä:lle kattavasta KLE-tarinasta.
KYSYMYS: mistähän saisi kaasuttimeen säädettävät neulat?
Dynojetin sarjaa ei enää saa (paitsi ehkä USA:sta tilailemalla).
Täältä tähän.
T:Antti
