Bemarilla on nyt kesä ajeltu, reilut 2 500 km, eli mittarissa alkaa olla kohta 132 tkm. Tässä vähän havaintoja matkan varrelta, kehittämisajatuksia ensi talvelle on jo tullut, ehkä näistä voi olla apua muillekin.
Stereotypia vanhojen Bemarien sähkövioista on toteutunut. Tosin mikään ongelma ei ole johtunut BMW:stä, vaan minun pyörään asentamistani tarvikeosista. Acewell-mittariston merkkivalot ovat vilkkuneet pitkin matkaa ja välillä nopeusmittari ei ole toiminut. Paikansin ongelman jo alkukesästä
Marulabsin adapteriboksin (joka tarvitaan, että kaikki pyörän toiminnot pelaavat myös tarvikemittarin kanssa) ja BMWn mittaristoliittimen yhteensopivuusongelmiin. Kesälomalla oli aikaa ja viitseliäisyyttä syventyä ongelmaan tarkemmin. Otin tankin irti ja mittasin boksin ja BMW:n oman mittariston liittimen pinnit, BEP 1.0 mm ja BMW 1.2 mm. Ei siis ihme, että kosketus on huono. Vääntelin pienellä ruuvimeisselillä naarasliittimen pinnit hieman ruttuun niin, että sovituksesta tuli tiukka. Nyt pelaa.
Alkukesästä ihmettelin, miksi oikea takavilkku ei aina toiminut. Sparewheeliltä ostamieni
tarvikevilkkujen johtojen pyöreä pikaliitin ei ollut ihan vastaava, kuin omasta pakistani löytyvät. Korjailin pikaliittimien kytkentää moneen kertaan takalokarin alta, mutta satunnaiset ongelmat jatkuivat edelleen. Viimeinen korjausyritys sitten tuotti tulosta, kun pikaliittimen kiristäminen ei poistanutkaan vikaa, joten hoksasin avata vilkun. Rakenne on ihan naurettava. Maajohto oli vain kierretty polttimon pidikelevyn ulokkeeseen. Ei kestä kauaa, kun tuollainen tärinästä löystyy. Paransin tuon kiinnityksen, mutta ensi talvena pitää avata kaikki vilkut ja juottaa johdot kiinni.
Muita teknisiä murheita ei ole ollut. Pisin päivämatka on ollut karvan vajaa 500 km
Kaivuripäiville Vitåforsiin. Pyörän ajettavuus on tuon ikäiseksi pyöräksi ihan hyvä, uusistakin pyöristä löytyy huonompia. Takaiskari tuli vähän turhan jäykkä, kun pyörän paino ei ollut tilausvaiheessa tiedossa. Etupäähän pitää kokeilla hieman pienempää öljymäärää ja jäykempää öljyä. Samalla voisi tehdä täyshuollon haarukalle, jotain pientä väljää siellä on. Tuo on oikeastaan teknisellä puolella ainut tekemistä vaativa juttu normaalin huollon lisäksi. Haarukan jäykistepalikan voisi myös vaihtaa tarvikemalliseen tai tehdä itse matalamman tuon vakion tilalle. Nyt pyörä on edestä vähän länkisäären näköinen, kun haitarikumien lemmarit ottavat sisäreunasta tuohon jäykistepalikkaan kiinni ja haitarit jäävät kaarelle.
Ergonomia- ja ulkonäköpuolella on jo ajatuksia ensi talvelle. Tuo pieni Dartin pleksi toimii pitkällä kuskilla hyvin, ei aiheuta mitään pyörteitä kypärään ja keventää kuitenkin hieman ajoviiman painetta. Ei tuolla silti kovin mielellään yli satasta ajele. Moottorin tärinäkin alkaa hieman tuntua penkissä noin satasen vauhdista ylöspäin. Laskin pleksiä reilun sentin alaspäin niin, että rako lampun välistä pieneni. Valon ja mittariston johdot näkyvät silti vähän rumasti joten pitää talven aikana asennella R nineT Urban GS:n pieni maski tuohon. Se peittää valon ja haarukan välisen raon. Tuo Bemarin oma ei maksanut enempää kuin edullisimmat tarvikemallitkaan ja sitä sai valmiiksi mustana. Tarvittaessa siihen saa myös
Wunderlichiltä pienen pleksin lisäksi.
Satulalle pitää tehdä myös jotain. Tykkään sen ulkonäöstä ja satula on hyvin viimeistelty, mutta valitettavasti täyte jota Foundry MC:llä käyttivät, ei ole riittävän kestävää. Tuota saman näköistä harmaankirjavaa täytettä on mm. Kickstarter.de -kaupassa myytävänä ja samoja ongelmia on eri foorumeilla tunnistettu. Pitää yrittää saada reunoistaan kiinni liimattu päällinen ehjänä irti ja korvata täyte parempilaatuisella. Kun pyörän selässä on tunnin istunut, niin täyte antaa periksi ja istuinluut vastaavat jo penkin runkoon. Pitää löytää jäsäkämpää täytettä tilalle. Rungon aukot peittäviin sivulevyihinkään en ole kovin tyytyväinen, syyllinen löytyy peilistä. Pitää miettiä, jos tuohon löytyisi parempi ratkaisu. Kävin mallaamassa Tasen G/S:n penkkiä tuohon myös. Sitä saa mustanakin, mutta omaan silmään tuo tekee profiilin vähän raskaan näköiseksi.
Toinen ergonomiassa pielessä oleva asia on ohjaustanko. Ajoasento sinänsä on melko hyvä, suoralla penkillä on tilaa ottaa nopeuden mukaan pysty tai etunojainen asento. LSL Flat Track -tangon muoto vaan on itselleni huono. Ylhäältä katsoen tangon päät on taivutettu liikaa taakse, eli tangon malli on turhan vanhahtava. Pitää löytää suorempi tanko ja sitten tarvittaessa lisätä SW Motechin riserit, jotka siirtävät tankoa 20 mm ylös ja saman verran taakse, mikäli ajoasento jää liian etukenoksi suoremmalla tangolla. Italialainen Tommaselli tekee tasan 22 mm terästankoja, joissa on välitanko valmiina, useaa eri mittaa. Pitää valita niistä sopiva, ei tarvitse kuin porata kahvalämppärien kiinnitysruuvien ja johtojen reiät. Tuo LSL oli sikäli suuritöinen, että se oli 7/8" eli 22,2 mm, kuten useimmat 22 millisinä myytävät tangot. Kaasukahvan puolta piti hioa, että kaasukahva mahtui pyörimään.