250 EXC harraste
Lähetetty: Ti Kesä 05, 2018 12:20 am
Laitetaampas muutama rivi omista hölmöilyistä jos vaikka joku muukin innostuisi.
Talvella fundeerailin, että olisi mukava vähän koittaa jotain kisailla. Koskaan en ole mitään kisaa ajanut eikä oikeastaan muutenkaan ole mitään taustaa moisiin touhuihin. Talven treenit oli kolme jääratapäivää isolla-kawalla suurimmilta osin oman 5-vuotiaan pojan ehdoilla pörräillen.
Kuitenkin ensimmäisenähän tarvitsee sopivan pyörän. Etsin vähän uudempia 3-satkuja, mutta osui sopivasti eteen valkokilpinen vanhempi 250 ja kun vakuutuksetkin on mitä on tänä päivänä niin tuo tuli sitten kotiin. Työtä oli kun ylläpito oli jokseenkin laiminlyöty joksikin aikaa. Jonkinlaisen läpikäynnin jälkeen kuitenkin pyörä alkoi olla käyttökunnossa. Pyöränlaakerit, pinnat, ketjut, rattaat ja kaikki kulutuosat ihan finaalissa sekä putki rutussa. Sehän näissä on mukavaa, että osia saa eikä ne kaada taloutta. Plussana tässä yksilössä oli, että jousitusta oli Topi Service hiljan roplannut ja itseni painoiselle kuskille vielä. Tuskin itsestä tekee yhtää parempaa kuskia, mutta tuskin ainakaan ensimmäisenä jää mopon ominaisuuksista ajot kiinni. Mitä tuolla ajellut niin alusta on kivan pehmeä ja herkkä, mutten tuota ole saanut pohjaamaan edes crossiradalla. Tai en mä mitään tiedä hyvästä, mutten osaa parempaakaan kaivata. Sen verta katsoin, että sagit on alueella ja sitten keskittynyt vain ajamiseen. Suurin vika on varmasti kuskissa, joten sieltä löytynee se helpoin kehitys.
Keväältä ei siis juurikaan treeniä tullut pyörää käydessä läpi vaan pyörään tutustumiset jäi lähinnä pihassa neppailuun ja testailuun että kaikki suurinpiirtein toimii.
Tulikaste oli panssari CC. En ihan sitä odottanut mitä se tänä vuonna oli. Märkää ja mutaa oli. Reilut pari tuntia ja kun en koskaan ollut mitään moista ajanut, niin oli aika jännää. Ensimmäinen kierros oli melkoista selviytymistä. Mutta opettelua ikä kaikki ja tasaisen varmasti eteenpäin. Maaliin pääsin enkä ollut edes viimeinen, eli molemmat tavoitteet täyttyi. Loppupelissä ihan hauskaa, vaikka useammat pannut tuli vedettyä ja takki oli melko tyhjä maalissa. Lopussa tuli kyllä rajusti takkiin kun ei vaan jaksanut ja tuli ihan tyhmiä virheitä. Huonot paikat näki, mutta ei vaan jaksanut ja tuli virheitä. Muutama kuva:
Alla oli etupiikki josta reunapiikit oli aikalailla pois ja takanen josta keskipiikit oli aikalailla pois. Mutta siltikään pito ei ollut mikään ropleema missään vaiheessa. Rengaskulut siis käytetyillä kumeilla muutaman kympin luokkaa, eikä nuo edes tuntuneet tuosta reissusta huonontuneen. Pari kertaa upotin, joista ensimmäistä reikää ei vaan nähnyt veden alta ja toisen taas näin kyllä, mutta ei vaan jaksanut väistää, eli suora ajovirhe. Iso kiitos jeesaanneella katsojalle! Omin voimin ei pyörä olisi kovin ripeään enää lopussa noussut. Yhden reiän todennäköisesti vältin kun pysäytin ja kysyin katsojilta mistä kannattaa ajaa. Yksikseen olin liikenteessä muiden kiireiden myötä, mutta onneksi ei varikolla muuta tarvinnut kun tankkauksen.
Sitten olikin taas vähän huolto- ja pesutouhuja, mutta mitään ei varsinaisesti tuntunut hajonneen. Omassa kropassa kylläkin tuntui, että naama on ainoa paikka mihin ei koske vaikka sinällään mikään paikka ei kesken kisan täysin prakannutkaan. Tosin heti toisen kierroksen alussa vasen pohje kramppasi ja oli pakko pysähtyä, mutta tuo onneksi vertyi suht pian eikä kauaa sotkenut ajoa. Ei voi tuota syyttää mistään.
Taaskaan ei oikeastaan mitään tullut treenattua, mutta kesäkumit alle ja Joutsan CC:hen seuraavaksi.
Pehmeä hiekka oli jälleen ihan uusi elementti kuten myös penkat mutkissa ja siten taas aivan opettelua. Painonsiirto tuntuu olevan aika tärkeä homma. Tietyissä mutkissa etunen luistaa jos sitä ei painota ja taas välillä nopeammissa paikoissa liika etusen paino johtaa headshakeen. Kehveli, että tuo säikäytti ensimmäisen kerran. Ihan en täysin vieläkään ole päässyt sinuiksi milloin tuon tekee, mutta osaa edes tehdä jotain jos tuota yrittää. Vinkkejä otetaan vastaan.. Hitusen kirrasin ohjauslaakeria myöhemmin, mutta ei auttanut. Kerran vähän kovemmin nurin kun keskellä ajolinjaa olikin pään kokoinen kivi enkä ehtinyt mitään tehdä kesken mutkan pienen nyppylän takaa. Oikea ranne otti pienen osuman kun etunen osui kiveen. Ehkä pelimies olisi ehtinyt nostaa etusta, itse ajoin vain kiveä päin ranteet lukossa. Eipä tuokaan kyllä kisaa haitannut, tosin on vähän kipeä vieläkin.
Nopeasti sitten tuo kisa menikin ihan metsään kun ilmeisesti ketjut virahti ja hävitti eturattaan hampaat. Alkoi hyppiä yli. Heti en tajunnut mitä kävi ja ajo meni ihan sekaisin kun ihmettelin mitä tapahtuu. Hissukseen huoltoon.. Pari kaveria oli mukana nyt, mutta ei paljoa auttanut kun ei ollut uusia ketjuja ja ratasta. Panssarin jälkeen kuitenkin ketjut oli ihan samalla kireydellä mitä lähtiessä ja rattaat ok. Kuitenkin Joutsassa ketjut kesti noin puoli tuntia ja virahtivat sitten ihan mahdottomasti. Jokseenkin harmitti, mutta ei voi valittaa. Oppirahoja ja uutta alle.
Panssari söi myös normi jarrupalat takaa ja laitoin tilalle sintteriä. Moiset puree ihan erilailla kiinni ja kun oma tapa on laahata takajarrua, niin tuli pyörää stumppailtuakin ihan turhaan. Asiaa ei auttaneet itselle uudet jäykemmät saappaatkaan. Sotkee muuten rytmiä aika hyvin eikä kannattaisi moisia muutoksia tehdä ennen kisaa. Tosin kun ajaa omaksi huvikseen, niin ihan sama. Treenin kannalla. Vähän huono oli etukäteenkään paljoa reenata kun meilläpäin oli vielä tukevasti lumi maassa ennen Joutsaa.
Nyt on tullut oikein treenattuakin muutaman kerran crossiradalla. Yllättäen ollut taas aika opettelua. Rajua hommaa tuo on. Väsyy nopeasti ja alkaa tulla virheitä. Kerran jo meinasin vetää kunnolla nurin takakorkean seurauksena. Ei kuitenkaan mennyt yli asti ja ihan oma virhe oli. Jotain rutiinia kuitenkin ehkä tullut ja vauhtia sekä varmuutta lisää. Kuitenkin jotenkin tuntuu, että itse on pitkä ja kankea. En ole kuitenkaan kun reilut 180 ja silti tahtoisin tankoa vielä edemmäs mitä säädöt antaa tilaa. Kahvoja olen kääntänyt reilusti alas jottei kädet tukkoa tapeilta ajaessa. Jalkatapit on vaan niin paljon korkeammalla mitä matkaenskoissa ja varmasti ihan liian korkeana vien pyörää. Varmasti taas treenin puutteella paljon tekemistä asian kanssa. Jokunen pöytä alkaa kuitenkin jo menemää yli asti ja välillä mennyt ihan reilustikin yli. Siltikään ei ole alusta pohjannut, ainakaan omasta mielestä. Myöskään en mitään klikkereitä ole osannut ruuvailla. Hiekka alkaa jotenkin sujua ilman paniikkia, joskin hitaalla vauhdilla, mutta edes sujuvasti. Perskeles että tässä hommassa onkin monta ulottuvuutta. Yksi oma jatkuva ongelma on ajaa liian pienellä vaihteella. Pykälää isommalla etenee paremmin ja jouhevammin. Tuotakin olen yrittänyt opetella ja välttää turhaa reuhuamista sekä lipsauttaa vähän kytkintä hitaissa mutkissa. Kuitenkin tämä 250 jaksaa lähteä yllättävän alhaalta todella hyvin.
Seuraavaksi suunnitelmissa Mikkelin CC. Ei taaskaan mitään tavoitteita muuta kun välttää keskeytys. Lähdössä itsellä on ongelmana potkujalan kramppaaminen paukkua odotellessa kun on kankea. Tosin tuntuu enempi väkeä menevän ohi lähdön jälkeen mistä itse ajamalla ohi pääsisin, että sikäli taas ihan sama vaikka lähdön hyvin rauhassa ottaisikin. Ja niin olen tehnytkin tähän asti. Helposti pääsisi paljon nopeamminkin viivalta irti, mutta en ole tahtonut olla muiden tukkona myöhemmin.
Lähtekää ihmeessä muutkin koittamaan. Tuntuu CC:ssä olevan todella matala osallistumikynnys. Itsekin olen koittanut muita harrastajia tökkiä mukaan. Monia harrastekuskeja on varmasti reilusti itseä nopeampia, mutta jotenkin kynnys lähteä kisaan on korkea. Itse olen kuitenkin hitusen innostunut kilvanajosta. Vaikkei ole nopea, mutta aina löytyy sopivaa seuraa ja saa itsestään revittyä paljon enempi irti mitä yksikseen ajaessa. Ainakin itsellä on paha tapa jäädä kruisailemaan omalle mukavuusalueellensa. Joutsassa oli hetken hauskaa ajaa kilpaa kunnes tekniikka petti. Sen verta kuitenkin toivoisin, että ajetaan omaa tiettyä linjaa. Itse olen vähän autoilla ajellut radalla ja ajolinjaa saa mutkaan vaihtaa kerran. Toki ymmärrän että harrastajilla tulee horjumisia ja linjat on mitä sattuu. Kuitenkin jos ulkoa tullaan sisään yllättäen tai toisinpäin, niin tulee äkkiä törmäys. On todella ikävä yrittää ohittaa edellämenijää jos ei yhtään voi arvata mihin toinen menee. Suoralla ei kuitenkaan ohi tahdo päästä jos ei toista tahdo kiilata seuraavassa mutkassa. Monet kyllä reilusti antavat tilaakin ja itsekin olen yrittänyt tuota jaloa politiikkaa seurata. Kierrosten räppääminen takana toimii aika hyvin. Itsellä olisi tööttikin, muttei tuota oikein tahdo ehtiä käyttää.
Tässä nyt on vain oma tarina miten voi hyvin kevyelläkin budjetilla lähteä harrastamaan ihan oikeaa kilvanajoa, eikä tarvitse varmasti pelätä että olisi ihan vastaantulija. Voin taata, että homma on hauskaa ja väki on mukavaa! Ei muuta kun harrastamaan!
Tuo oma EXC on muuten 2003. Taitaa olla vanhin mitä olen kisoissa nähnyt. Helppo erottaa kun 2004 vaihtui jo runko ja muovit, mutta tässä on kuitenkin jo 48 mm keula. Jotenkin veikkaan että 10 vuotta uudemmallakaan pyörällä en olisi yhtään sen nopeampi. Tässä on kuitenkin 38 mm kaasari ja uudemmissa 36mm. Tosin tehon puute ei ole kertaakaan vaivannut
Talvella fundeerailin, että olisi mukava vähän koittaa jotain kisailla. Koskaan en ole mitään kisaa ajanut eikä oikeastaan muutenkaan ole mitään taustaa moisiin touhuihin. Talven treenit oli kolme jääratapäivää isolla-kawalla suurimmilta osin oman 5-vuotiaan pojan ehdoilla pörräillen.
Kuitenkin ensimmäisenähän tarvitsee sopivan pyörän. Etsin vähän uudempia 3-satkuja, mutta osui sopivasti eteen valkokilpinen vanhempi 250 ja kun vakuutuksetkin on mitä on tänä päivänä niin tuo tuli sitten kotiin. Työtä oli kun ylläpito oli jokseenkin laiminlyöty joksikin aikaa. Jonkinlaisen läpikäynnin jälkeen kuitenkin pyörä alkoi olla käyttökunnossa. Pyöränlaakerit, pinnat, ketjut, rattaat ja kaikki kulutuosat ihan finaalissa sekä putki rutussa. Sehän näissä on mukavaa, että osia saa eikä ne kaada taloutta. Plussana tässä yksilössä oli, että jousitusta oli Topi Service hiljan roplannut ja itseni painoiselle kuskille vielä. Tuskin itsestä tekee yhtää parempaa kuskia, mutta tuskin ainakaan ensimmäisenä jää mopon ominaisuuksista ajot kiinni. Mitä tuolla ajellut niin alusta on kivan pehmeä ja herkkä, mutten tuota ole saanut pohjaamaan edes crossiradalla. Tai en mä mitään tiedä hyvästä, mutten osaa parempaakaan kaivata. Sen verta katsoin, että sagit on alueella ja sitten keskittynyt vain ajamiseen. Suurin vika on varmasti kuskissa, joten sieltä löytynee se helpoin kehitys.
Keväältä ei siis juurikaan treeniä tullut pyörää käydessä läpi vaan pyörään tutustumiset jäi lähinnä pihassa neppailuun ja testailuun että kaikki suurinpiirtein toimii.
Tulikaste oli panssari CC. En ihan sitä odottanut mitä se tänä vuonna oli. Märkää ja mutaa oli. Reilut pari tuntia ja kun en koskaan ollut mitään moista ajanut, niin oli aika jännää. Ensimmäinen kierros oli melkoista selviytymistä. Mutta opettelua ikä kaikki ja tasaisen varmasti eteenpäin. Maaliin pääsin enkä ollut edes viimeinen, eli molemmat tavoitteet täyttyi. Loppupelissä ihan hauskaa, vaikka useammat pannut tuli vedettyä ja takki oli melko tyhjä maalissa. Lopussa tuli kyllä rajusti takkiin kun ei vaan jaksanut ja tuli ihan tyhmiä virheitä. Huonot paikat näki, mutta ei vaan jaksanut ja tuli virheitä. Muutama kuva:
Alla oli etupiikki josta reunapiikit oli aikalailla pois ja takanen josta keskipiikit oli aikalailla pois. Mutta siltikään pito ei ollut mikään ropleema missään vaiheessa. Rengaskulut siis käytetyillä kumeilla muutaman kympin luokkaa, eikä nuo edes tuntuneet tuosta reissusta huonontuneen. Pari kertaa upotin, joista ensimmäistä reikää ei vaan nähnyt veden alta ja toisen taas näin kyllä, mutta ei vaan jaksanut väistää, eli suora ajovirhe. Iso kiitos jeesaanneella katsojalle! Omin voimin ei pyörä olisi kovin ripeään enää lopussa noussut. Yhden reiän todennäköisesti vältin kun pysäytin ja kysyin katsojilta mistä kannattaa ajaa. Yksikseen olin liikenteessä muiden kiireiden myötä, mutta onneksi ei varikolla muuta tarvinnut kun tankkauksen.
Sitten olikin taas vähän huolto- ja pesutouhuja, mutta mitään ei varsinaisesti tuntunut hajonneen. Omassa kropassa kylläkin tuntui, että naama on ainoa paikka mihin ei koske vaikka sinällään mikään paikka ei kesken kisan täysin prakannutkaan. Tosin heti toisen kierroksen alussa vasen pohje kramppasi ja oli pakko pysähtyä, mutta tuo onneksi vertyi suht pian eikä kauaa sotkenut ajoa. Ei voi tuota syyttää mistään.
Taaskaan ei oikeastaan mitään tullut treenattua, mutta kesäkumit alle ja Joutsan CC:hen seuraavaksi.
Pehmeä hiekka oli jälleen ihan uusi elementti kuten myös penkat mutkissa ja siten taas aivan opettelua. Painonsiirto tuntuu olevan aika tärkeä homma. Tietyissä mutkissa etunen luistaa jos sitä ei painota ja taas välillä nopeammissa paikoissa liika etusen paino johtaa headshakeen. Kehveli, että tuo säikäytti ensimmäisen kerran. Ihan en täysin vieläkään ole päässyt sinuiksi milloin tuon tekee, mutta osaa edes tehdä jotain jos tuota yrittää. Vinkkejä otetaan vastaan.. Hitusen kirrasin ohjauslaakeria myöhemmin, mutta ei auttanut. Kerran vähän kovemmin nurin kun keskellä ajolinjaa olikin pään kokoinen kivi enkä ehtinyt mitään tehdä kesken mutkan pienen nyppylän takaa. Oikea ranne otti pienen osuman kun etunen osui kiveen. Ehkä pelimies olisi ehtinyt nostaa etusta, itse ajoin vain kiveä päin ranteet lukossa. Eipä tuokaan kyllä kisaa haitannut, tosin on vähän kipeä vieläkin.
Nopeasti sitten tuo kisa menikin ihan metsään kun ilmeisesti ketjut virahti ja hävitti eturattaan hampaat. Alkoi hyppiä yli. Heti en tajunnut mitä kävi ja ajo meni ihan sekaisin kun ihmettelin mitä tapahtuu. Hissukseen huoltoon.. Pari kaveria oli mukana nyt, mutta ei paljoa auttanut kun ei ollut uusia ketjuja ja ratasta. Panssarin jälkeen kuitenkin ketjut oli ihan samalla kireydellä mitä lähtiessä ja rattaat ok. Kuitenkin Joutsassa ketjut kesti noin puoli tuntia ja virahtivat sitten ihan mahdottomasti. Jokseenkin harmitti, mutta ei voi valittaa. Oppirahoja ja uutta alle.
Panssari söi myös normi jarrupalat takaa ja laitoin tilalle sintteriä. Moiset puree ihan erilailla kiinni ja kun oma tapa on laahata takajarrua, niin tuli pyörää stumppailtuakin ihan turhaan. Asiaa ei auttaneet itselle uudet jäykemmät saappaatkaan. Sotkee muuten rytmiä aika hyvin eikä kannattaisi moisia muutoksia tehdä ennen kisaa. Tosin kun ajaa omaksi huvikseen, niin ihan sama. Treenin kannalla. Vähän huono oli etukäteenkään paljoa reenata kun meilläpäin oli vielä tukevasti lumi maassa ennen Joutsaa.
Nyt on tullut oikein treenattuakin muutaman kerran crossiradalla. Yllättäen ollut taas aika opettelua. Rajua hommaa tuo on. Väsyy nopeasti ja alkaa tulla virheitä. Kerran jo meinasin vetää kunnolla nurin takakorkean seurauksena. Ei kuitenkaan mennyt yli asti ja ihan oma virhe oli. Jotain rutiinia kuitenkin ehkä tullut ja vauhtia sekä varmuutta lisää. Kuitenkin jotenkin tuntuu, että itse on pitkä ja kankea. En ole kuitenkaan kun reilut 180 ja silti tahtoisin tankoa vielä edemmäs mitä säädöt antaa tilaa. Kahvoja olen kääntänyt reilusti alas jottei kädet tukkoa tapeilta ajaessa. Jalkatapit on vaan niin paljon korkeammalla mitä matkaenskoissa ja varmasti ihan liian korkeana vien pyörää. Varmasti taas treenin puutteella paljon tekemistä asian kanssa. Jokunen pöytä alkaa kuitenkin jo menemää yli asti ja välillä mennyt ihan reilustikin yli. Siltikään ei ole alusta pohjannut, ainakaan omasta mielestä. Myöskään en mitään klikkereitä ole osannut ruuvailla. Hiekka alkaa jotenkin sujua ilman paniikkia, joskin hitaalla vauhdilla, mutta edes sujuvasti. Perskeles että tässä hommassa onkin monta ulottuvuutta. Yksi oma jatkuva ongelma on ajaa liian pienellä vaihteella. Pykälää isommalla etenee paremmin ja jouhevammin. Tuotakin olen yrittänyt opetella ja välttää turhaa reuhuamista sekä lipsauttaa vähän kytkintä hitaissa mutkissa. Kuitenkin tämä 250 jaksaa lähteä yllättävän alhaalta todella hyvin.
Seuraavaksi suunnitelmissa Mikkelin CC. Ei taaskaan mitään tavoitteita muuta kun välttää keskeytys. Lähdössä itsellä on ongelmana potkujalan kramppaaminen paukkua odotellessa kun on kankea. Tosin tuntuu enempi väkeä menevän ohi lähdön jälkeen mistä itse ajamalla ohi pääsisin, että sikäli taas ihan sama vaikka lähdön hyvin rauhassa ottaisikin. Ja niin olen tehnytkin tähän asti. Helposti pääsisi paljon nopeamminkin viivalta irti, mutta en ole tahtonut olla muiden tukkona myöhemmin.
Lähtekää ihmeessä muutkin koittamaan. Tuntuu CC:ssä olevan todella matala osallistumikynnys. Itsekin olen koittanut muita harrastajia tökkiä mukaan. Monia harrastekuskeja on varmasti reilusti itseä nopeampia, mutta jotenkin kynnys lähteä kisaan on korkea. Itse olen kuitenkin hitusen innostunut kilvanajosta. Vaikkei ole nopea, mutta aina löytyy sopivaa seuraa ja saa itsestään revittyä paljon enempi irti mitä yksikseen ajaessa. Ainakin itsellä on paha tapa jäädä kruisailemaan omalle mukavuusalueellensa. Joutsassa oli hetken hauskaa ajaa kilpaa kunnes tekniikka petti. Sen verta kuitenkin toivoisin, että ajetaan omaa tiettyä linjaa. Itse olen vähän autoilla ajellut radalla ja ajolinjaa saa mutkaan vaihtaa kerran. Toki ymmärrän että harrastajilla tulee horjumisia ja linjat on mitä sattuu. Kuitenkin jos ulkoa tullaan sisään yllättäen tai toisinpäin, niin tulee äkkiä törmäys. On todella ikävä yrittää ohittaa edellämenijää jos ei yhtään voi arvata mihin toinen menee. Suoralla ei kuitenkaan ohi tahdo päästä jos ei toista tahdo kiilata seuraavassa mutkassa. Monet kyllä reilusti antavat tilaakin ja itsekin olen yrittänyt tuota jaloa politiikkaa seurata. Kierrosten räppääminen takana toimii aika hyvin. Itsellä olisi tööttikin, muttei tuota oikein tahdo ehtiä käyttää.
Tässä nyt on vain oma tarina miten voi hyvin kevyelläkin budjetilla lähteä harrastamaan ihan oikeaa kilvanajoa, eikä tarvitse varmasti pelätä että olisi ihan vastaantulija. Voin taata, että homma on hauskaa ja väki on mukavaa! Ei muuta kun harrastamaan!
Tuo oma EXC on muuten 2003. Taitaa olla vanhin mitä olen kisoissa nähnyt. Helppo erottaa kun 2004 vaihtui jo runko ja muovit, mutta tässä on kuitenkin jo 48 mm keula. Jotenkin veikkaan että 10 vuotta uudemmallakaan pyörällä en olisi yhtään sen nopeampi. Tässä on kuitenkin 38 mm kaasari ja uudemmissa 36mm. Tosin tehon puute ei ole kertaakaan vaivannut