Jatkumo

[timo]

Lisäsin konttoriin kalustusta.
Alkoi tuntumaan siltä, että Guukle Maps on hyvä juttu. Liittymästä riippuen sen jatkuva käyttökin on käytännössä ilmaista, tai vähintään halpaa kaikkialla EU- ja ETA- alueilla.
Siltäkin alkoi tuntumaan, että tuommoinen kookkaampi Samsung-luuri on hyvä. Paitsi kovalla pakkasella ei ollut.
Muutaman testin jälkeen askartelin tämmöisen telineen joka ei turhaan heilu, mutta suojaa ja kääntyy kun saa osumaa.
Saranoitu musta lista on aika paksua hiilikuitua ja toimii jousena, eli puristaa kännykän päättäväisesti pihtiotteeseensa. Loput osat ovat kovaa alumiinia ja rosteria.
Kuvun tarkoitus on pitää aurinko ja törmäilevät kärpäset loitommalla. Sen aihio on peräisin lastulevy & muovihelvetti- Ikeasta.

Viereinen karttakotelo on ollut käytössä jo yli 10 vuotta ja toimii ja palvelee tosi hyvin edelleen enimmäkseen maasto- ja GT-pohjaisena, ihan kaikkeen mannermatkailuun asti.
Vaikka karttaa pukkaa nyt tulemaan sekä ulkoavaruudesta, että mobiiliverkosta, en paperikarttoja hylkää. Niitä on aina mukana

[timo]

Eipä viimetalvinen kuitupuuhastelu ihan hukkaan mennyt. Toimii.
Teknisesti se idea, että satulan ohut runko ja tankin ohut yläholvi ovat saman muotoisina ja yhdessä yhtäkuin aika paksu, eli toivottavasti riittävän kestävä rakenne siinä päällä pomppivan kuskin perseen alla, tuntui onnistuvan ihan ok.
1. version rakenteen rytkytyksenkestävyystesti on tehty, puutteen ja heikkoudet paikallistettu ja paikattu. Ehkä versoi 2. on joiltain saumakohdiltaan erilainen, mutta muodoltaan sama.

Isosta ja painavasta ei saa pientä ja kevyttä muulla konstilla kuin vaihtamalla se mopokaupassa pieneen ja kevyeen, mutta nyt kyllä onnistuin saamaan etupainoisesta tasapainoisemman. Näin väittäisin.
Kapeus tuli boonuksena, mutta hienointa tässä on uudistunut puunylitysherkkyys.
Aiemmin piti aina edessä olevaa juttua ylittäessä jännätä sutaseeko tyhjää, vai nouseeko keula siltikin, pökkääkö päin, vai ryntääkö pystyyn.
Nyt kun painojakauma on lähes se "ilman etutankkia fiiliksen omainen", voi kaatuneen puun edessä nostella etupyörää lähes kuten on suunnitellutkin.

[timo]

Painopisteen parissa puuhailua edelleen

Askartelukärpänen puraisi jälleen. Siksi mulla on nyt tällaiset puolikovat, eli puolipehmeät laukut sooloilumatkoillle.
Alunperin idea lähti siitä, kun oli pakko kuljettaa aika paljon tavaraa ja oli "pakko" ajaa aika lujaa, koska kaveri eteni edellä aina karkuun vielä kovempaa. Minä koitin pysyä imussa, mutta eihän siitä painista mitään tullut. Painava takanyytti koitti kammeta mopoa tatamiin aina kun vauhti alkoi tuntumaan riittävältä.
Eli jatkossa painopistettä pitää siirtää, ellei koko reissua halua tehdä ilman telttaa, makaria, varakalsareita, makkaraa, kaljaa jne..
Tuumasta toimeen. Aloitin homman valamalla uretaanista isot klöntit molemmille puolille pyörää. Sen jälkeen veistelin koiville tilat.
Koska olen tottunut ajelemaan "pohkeilla", eli vääntämään pyörää "Steg pegzeillä", eikä niitä voi laukkujen kanssa samanaikaisesti käyttää, piti laukuista tehdä myös pohjetuet. Eturaja löytyi siis näin.
Uretaanaihion muun osan muotoilin suurinpiirtein saman kokoiseksi litroiltaan mitä vanhat ja hyväksi todetut matkalaukutkin ovat.
Sitten kuituhommiin.
Sisimmäiset- pyörän muotoja nuolevat seinät tein erittäin jäykiksi. Jäkkyys tulee osaksi kuperasta muodosta. Ne toimivat samalla "laukkurautoina". Niissä ei ole rosterirautaa kuin muutama pieni palikka.
Ulkoseinistä tein myös kovat, koska halusin laukuista ryhdikkäät.
Se varsinainen "juttu" näissä, eli pehmeä komponentti on traktorin lasikuituvahvisteista peräkärrypressua by Hankkija. Se ja ruostumattomissa ohjureissa liukuva kumiköysi yhdessä pitävät laukut aina sopivan tiukkoina ja ahtaina. Kapeimmillaan laukut ovat lähes kokonaan pois tieltä. Turhaa ilmaa ei siis mukana kulje. Ja jos haluaa sitä kuljettaa, saa tyhjätkin laukut lukittua leveimpään asentoonsa.
Vaikka vinotukia ei ole, laukut eivät kumma kyllä roiku. Aika tukeva pressukangas ja kumiköydet jäykistävät paketin yllättävän hyvin.
Yläaukon kopsasin suoraan vesitiiviitä laukkuja valmistavalta Ortliebiltä. Muut jutut tulivat omasta päästä.

[timo]

Täysi

[timo]

Tyhjät.
Näistä ei tuntunut juuri haittaa olevan.

[timo]

15cm ohjaustankoa kapeampi perä.

[_JPA_]

Melko seksikkäät laukut.

[timo]

Hiilikuitutankin myötä paranivat myös kallistusvarat.
Ennen pullea tankki otti ajoissa vastaan säilyttäen naarmuttomana paljon muuta. Nyt mopo on niin hoikka, että kytkinkopan yläreunakin raapi maata ja pakarin suoja repesi.
Koska kulutustavaraa, valoin uuden, hiilarista totta kai.

[Viuh]

Mistä hankit hiilaritarpeet ja käytätkö säkitystä (alipainetta)? Iso peukku rakentelulle, näitä on vuosia luettu.

[ceevu]

Timon vastausta odotellessa, kevra vantaalla myy kaikenlaista tuon alan tavaraa.Halpa vai kallis,en tiedä. Ja oma kokemus hiilarista on että vaatii säkityksen taipuakseen muotoon,paljon jäykempää kuin lasikuitu. Mutta vanha imuri toimii siinä...sitä en tiedä kuinka pitkään mutta ser jäte se on jokatapauksessa....

[timo]

Joihinkin osiin olen imuakin käyttänyt, mutta koska siihen ei ole kunnon välineitä (itse teipatut kelmut, vanha kompura jonka kampikammiossa imuliitin jne..) tyydyn usein painevirityksiin.
Eli teen erilaisia jigejä esim. solumuovista. Hiekka on ihan jees. Sen voi jopa kuumentaa lopuksi kiehuvalla vedellä, joloin kovettuminen vauhdittuu.
Tuo tankki meni keväällä uusiksi. Tein sen kokonaan hiilikuidusta. Hartsina E-bensan kestävä vinyyli.
Tästä kirjoittelinkin tuonne ihan väärään paikkaan, ei FB:n puolelle.
Ajopainoksi (punnitushetkellä tankissa n. 5l belsaa) mopolle tuli 188kg.

[timo]

Kokemukseni mukaan Pohjolan Kurapyöräilijät-foorumi/ -porukka toimii mitä parhaimpana kehittely- ja testialustana matkaenduron kustomoinnista innostuneelle harrastajalle.

Jos jostakin, niin täältä löytyy parhaat sparraajat lajiin.

Tykkään kehitellä moottoripyörääni ja ajaa sillä, varsinkin jos tekemäni muutokset eivät ole aivan perseellään. Joskus ovat ja joskus tuntuu joku onnistuvan.

Nyt jälleen kerran tuntuu todella hyvältä.

Viime viikonvaihteessa Etelä-Pohjanmaalla oli koolla iso porukka telttailevia matkaenduroharrastajia.

Ajoimme perinteiset sorareittisiirtymät retkikamoinemme Karijoelle, josta alkoi varsinainen matsi metsää, suota, crossirataa, pattisuoria jne vastaan. Hauskaa oli, jokainen voitti, ja tselleni tämä oli jälleen hyvä testireissu.

Olen tuon myllyn viritellyt mieleisekseni jo aiemmin, viime aikoina panostin aika paljon pyörän painojakaumaan ja sitä kautta ajettavuuteen. Tuloksena on tonninen- aika tehokas ja pirusti vääntävä Kotari joka jopa telttakamoineen ja sivulaukkuineen pystyy yhteistyöhön muuallakin kuin suoralla tiellä. Lisäpaino, kun se on mahdollisimman hyvällä kohdalla, ei enää tee temppujaan.

Luotto pyörään myös minimipainoisena on lisääntynyt. Terävä patikko ja upottava hiekkaränni taittuu nyt entistä rennommin. Bensatankin kevennys ja sijoittelu oli pitkä projekti, mutta se kannatti.

Ja missäs näitä juttuja peremmin testailisin kuin tämän foorumin avustamana.

kuva: Antti Lehtonen

[Kode]

Hei
Nuo laukut on kyllä tyylikkäät. Voisi luulla noita tehdasvalmisteiseksi. Hyvä tuo idea muuntuvasta tilavuudesta. Näköjään vanha sanonta pitää paikkansa että toiset tekee mitä osaa ja toiset mitä haluaa.. Itse olen myös pyrkinyt kaventamaan pyörää takaa laukkujen kohdalta ja , mutta tämä on jo ihan eri levelillä.

[timo]

Minuksena koiven jääminen nalkkiin tapin ja laukun laukun väliin. Pari kertaa olen saanut siitä kirvelevän muistutuksen. Eli kun saapas osuu johonkin ja se jokin lukitsee raajan siihen koloon mistä sitä ei saa ihan heti pois.
Eli tarkkana pitää olla heinikoissa ja muuallakin missä yllärikanto voi puraista.
En silti muuttaisi mitään. Olen jo oppinut pakkaamaan tiiviimmin ne edestä, jolloin aiemmin niin tuttu peräpainon vaikutus takakorkeissa ja sladitellessa on, väittäisin että poissa.
Tankkilaukku on kätevä lisä, mutta häiritsee jonkinverran tapeilla ajaessa, eli se ei ole aivan kokonaan tieltä pois.
Toki reppu korvaa tankkilaukun, mutta sen "käyttöliittymä" on eineen kömpelö. Silti, jos alla hyvät nappulat ja tekee mieli ajella siirtymätkin eloisammin, niin silloin reppu.