Project Casablanca 2010

[ilduce]

Eli kaikki ketkä ovat aikeissa lähteä käymään oluella Ulan Batorin Casablanca baarissa vuonna 2010 tai muuten vaan haluavat jakaa mielipiteitään aiheeseen liittyen, niin jatketaan keskustelua täällä...

[PilcQ]

Pakkohan tätä topikkia on seurata, eihän sitä koskaan tiedä... ...houkutteleva ajatus kuitenkin!

[Tapsa66]

On aika mielenkiintoinen ajatus.
Kuinkakohan paljon tuo reissu vaatii aikaa?
Ei taida kuukausi riittää.

[vkoivu]

On aika mielenkiintoinen ajatus.
Kuinkakohan paljon tuo reissu vaatii aikaa?
Ei taida kuukausi riittää.

Jos ei tee muuta kuin ajaa ja kaikki sujuu kuin tanssi niin 15vrk on mahdollinen, mutta realistinen aikataulu o kuukaus ja jos tulee jotain todella suuria ongelmia niin tietty se voi siitäkin venähtää.

[peegee]

Käväsin lomareissulla ajamassa sen Mongolian eteläisen reitin läpi. Laitan tähän vain joitain faktoja reissusta mahdollideksi avuksi sitä suunnitteleville. Kaikki kilometrilukemat on laskettu kotoani Kaskisista. Myöhemmin kotisivulleni ilmestyy tarkempi matkatarina.

07.07 illansuussa siirrytty venäjän puolelle. Ajettu ensin Moskovan kautta Kazaniin ja sieltä Ufan kautta Novosibirskiin. Sieltä kohti etelää ja rajanylityspaikkaa. (Tasanta)

Tasantaan saavuttu illansuussa 14.07 ja kilometrilukemassa 6241. Raja ylitetty seuraavana päivänä ja toimenpide kesti 7 tuntia.

Ajeltu Eteläistä reittiä Olgly, Khvod, Altay, Bayankhongoro, Arvaykheer, Ulan Bator jonne saavuttu iltapäivällä 19.07 kilometrilukemassa 8139.

Kotimatka alöoitettu 21.07 aamulla ja ajettu reittiä Darkhan, Sukhbataar, rajalle joka ylitetty samana päivänä kahdessa tunnissa. Yöksi Baikalskiin.

Ajeltu reittiä Irkutsk, Kansk, Krasnojarsk Tjumen, Perm, Kazan, Moskova, Suomi. Suomen maaperälle astuttu illansuussa 28.07 kilometrilukemassa 15870.

Pyörä BMW R 1150 GS -02 Mittarissa nyrt 160 000.

Pyörällä aikaisemman omistaja toimesta kävästy mm Vladivostokissa jolloin olin matkakumppani toisella pyörällä.

Tekniikka ongelmat matkalla. Takarunko poikki, Starttiin menevä paksu johto hanklauksesta oikosulkuun ja samassa rytäkässä akku sököksi. Yksi virtajohto virtalukolta lähtevästä nipusta poikki. (ohjaustangon kääntelystä aiheutuvaa taivutteluia) Alumiinilaukun yksi kannake alkoi murtumaan muttei matkan aikana vaatinut korjausta,.

Renkaina alla lähtiessä Metzeler Tourancet. Ennen Mongolian rajaa vaihdettu alle Continentalin TKH nappulat lukemassa 6150. Samaisilla renkailla ajeltu uskomattomat 10530 kilometriä kotiin saakka eikä ne vieläkään ole loppu. Rengasrikkoja matkalla ei ainuttakaan.

Tankkilaukku painoi 5kg. Muuta kuormaa myös laukkujen ja ylimääräisten renkaiden paino 60kg. kuorma jaettu kahteen sivulaukkuun ja yhteen "tavara rullaan"

Kelit matkan aikana suotuisat eivätkä aiheuttaneet ongelmia tai viivettä.

Pekka

[genesis]

hullu miäs. tarkempaa matkaraporttia odotellaan ja kuvia.

(puhuu mies joka kyttää mobilea ja ebaytä gessun toivossa, sinne mennään vielä joskus, kunhan nuo leikki-ikäiset alkaa olemaan kouluiässä.)

[xx851z]

Onneksi olkoon, varmasti hieno reissu. Kuvia ja lisäjorinoita odotellaan. Melko nopea aikataulu, taitaa olla sitä kokemuksen tuomaa varmuutta

[peegee]

Se on tuo kesäloman lyhyys joka teke tuon aikataulun tiukaksi mutta aivan oikeassa olet. Kyllä joku 6+muutamia viikkoja antaisi mahdollisuuden nauttia matkasta enemmän. Toisaalta kun yksin on matkassa niin tulee helposti ajeltua pitkiä päiviä.

Kokemus auttoi kyllä suunnistamisessa ja se alkaakin kartanlukuineen Venäjällä onistumaan. Meinaan kun sitä vertaa ensimmäiseen matkaani. Muuten tuollaisen reissun onnistuminen onkin sitten paljon kiinni siitä säiden säätäjästä. Minulle säät olivat suosiolliset ja sain tehdä matkaa täydellä teholla.

Pyörä vaati vähän remonttia mutta sekin hoitui mukavasti matkaa juurikaan hidastamatta. Oikeastaan ei tarvinnut paljoakaan ponnistella. Senkun vaan odottaa ja antaa asioiden tapahtua. Niin auttavaisia ovat ihmiset tuolla suunnalla. Senverran on tullut rämmittyä että olen oppinut että panikointi vain sotkee asiat.

Kun matkalla vastus kohtaa on paras istahtaa alas. Jossain Gobin autiomaassa tuntuu etä koti on kaukana. Siitä vain sitten pitää laittaa ne faktat jonoon elikkä mikä on mahdollista ja mikä ei. Kun pyörästä katkesi takarunko olin juuri tuossa vaiheessa. Kamojen kanssa en tästä pääse enää eteenpäin.

Apuvoimia tuli kuitenkin paikalle ihan huitomatta. Takarunko katkesi auringonlaskun aikaan ja seuravana aamuna olin kymmenen aikaan matkassa korjatulla pyörällä. 80km. ajosuuntaan edenneenä ja monia kokemuksia rikkaamapana.

Että se siitä yksin matkaamisesta. Kyllä matkaan voi lähteä yksin mutta kun menee tarpeeksi kauas ei sieltä kukaan ilman toisen ihmisen apua selviä. Se on aina hyvä pitää mielessä silloin kun joku toinen on avun tarpeessa.

Pekka

[trucker]

Mitäs tälle projektille kuuluu? Voisin liittyä matkaseuraan ja houkutella pari kaveriakin mukaan.

[TTA]

Kyllä kiinnostaisi mutta lomat on nykyään niin harvinaista herkkua että ne haluaisi käyttää mahdollisimman tarkasti hyväkseen. Siihen ajatusmalliin ei sovi pitkien päivien viettäminen pyörän päällä kyhjöttäen. Lue: löysällä aikataululla ja myös matkalla olevien paikkoja tutkien kiinnostaisi. Jos matka Mongoliaan on pelkkää siirtymistä mahdollisimman nopeasti niin siihen tarkoitukseen on kehitetty laite nimeltä lentokone.

Venäjä muuttuu paljon kun siirrytään Viipurista kohti Kiinaa ja matkalla on varmasti niin paljon nähtävää ettei muutama vuosikaan riittäisi. Oma "unelmamatkani" olisi kiireetöntä siirtymistä kohti Mongoliaa siten että jos matkalta löytyy hieno mesta tai hyviä ystäviä voi sinne jäädä vaikka yhdeksi päiväksi katselemaan. Mongoliassakin on takuulla erilaista mutta se on tietty selvä että kun on nähnyt Mongolian arot ei takaisin tullessa enää ne matkalla olleet "erikoisuudet" tunnu enää miltään ja voi pudotella tuppi nurin tuhatta ja sataa kotiinpäin.

Katsellaan miten matkasuunnitelmat kehittyy...

[genesis]

Kuten sanottu, lomat on toistaiseksi määräaikaisia, ja annetussa ajassa pitää matka suorittaa. Tässä tilanteessa matkaaminen todellakin on siirtymistä, käyden kohteessa ja palaten ripeästi takaisin. Asia olisi toinen jos olisin a) riittävän rikas tai b) rikas ja eläkkeellä. Kumpikaan ehto ei vielä ole täyttynyt ja eläkkeeseen on reilu 30 vuotta aikaa.

Katsotaan sitten kun jompikumpi ehdoista on täyttynyt, tai saan säästettyä matkanverran käteistä. Tälläisen project Mongolian pystyy toteuttamaan, mutta ehdoton suosikki on maailmanympäri, mennen sitä tahtia mikä miellyttää. Ja sitä kautta mistä tekee silloin juuri mieli. Mutta se on vasta kun lapset on omillaan. (>15 vuotta)

Tälläinen reissu on pelkkää ajamista, ja vielä ajamista sen ajamisen päälle. Näen riittävästi maisemaa/hajuja/miliisiä siinä pyöränkin päällä. Miksei samalla voisi lentää pelipaikalle, vuokrata joku peli alle ja ajella sillä sen 'loman' ajan?

Taitaa olla vain tekosyy käydä jossakin kauempana....todellinen syy taitaa olla siinä itse ajamisessa, sitä pitää päästä tekemään, vaikka kerralla kunnolla. Ajoa ei ole koskaan liikaa.

[Juhana]

Juu,tuo matka on varmasti yhtä hienoa kuin perillepääsy.Varsinkin,kun yli puolet on vielä ajamatta!
Mutta meille lyhyt-lomalaisille sopisi paremmin lento perille,ja parin viikon seikkailu vuokrapyörällä.

Itse kokeilin tälläistä thaimaassa,pattaya:lla asuu suomalainen nimeltä 'Hiko',paikka neuvotaan,kun kyselee suomibaareista.Hikolla on kattava valikoima kurapyöristä(DR-z400 useita,afrikkalainen,ta..) katumöhköihin,ite ajelin afrikkalaisella,mutta Hiko järkkää myös kuramatkoja kambodzan miinakentille...Henkivakuutus kannattaa olla kunnossa,niin kambodzassa,kuin pattayallakin...

[TTA]

Taitaa olla vain tekosyy käydä jossakin kauempana....todellinen syy taitaa olla siinä itse ajamisessa, sitä pitää päästä tekemään, vaikka kerralla kunnolla. Ajoa ei ole koskaan liikaa.

Itse ei enää jaksa semmoista suorittamista missään lajissa. No, ok; tuli käytyä viime keväänä kaksi ja puoli viikkoa Espanjassa suorittamassa eli elämä oli aamupala->lenkille(2-7h)->suihku-> lepäilyä->illallinen->venyttelyä->unille. Päivästä toiseen. Mutta kyse olikin urheiluleiristä eikä lomamatkasta.

Varsinaisella lomamatkalla suosikit on olleet yhdellä pyörällä tehdyt reissut joissa tavoitteena on ehtiä takaisin tiettyyn määrä-aikaan mennessä mutta matkasuunnitelma on ollut avoin. Kerran ennen Riigaa eräät toiset motoristit kyseli suunnitelmiamme mutta emme niitä tienneet. Niinpä lähdimme samaa matkaa ajelemaan Jurmalan suuntiin. Saimme vinkkejä hienoista paikoista ja päätimme seuraavana päivänä suunnistaa kohti etelää katselemaan niitä. Joskus tuli oltua samassa yöpaikassa kaksikin yötä kun oli niin mesta paikka.
Muutama vuosi sitten meidän piti ehtiä Krakovaan tietyksi päiväksi tapaamaan siskoa ja oli aivan sairasta ajaa koko Puolan halki päivässä kun hellettä oli yli 30 ja teillä joko tietöitä tai onnettomuuksia niin että liikenne seisoi tuntitolkulla. Stressiähän siitä tulee.

Suuri haave on joskus lähteä ihan yksin pariksi viikoksi ajelemaan vailla päämäärää. Lähtis tuosta pihasta vaan jonnekin ja olis heti perillä. Joko ehtis kiertää Suomen tai sitten pyöris korttelia ympäri mutta aivan sama. Se on todellista vapautta kun ei ole ehdotonta päämäärää eikä aikataulua.

[genesis]

Taitaa olla vain tekosyy käydä jossakin kauempana....todellinen syy taitaa olla siinä itse ajamisessa, sitä pitää päästä tekemään, vaikka kerralla kunnolla. Ajoa ei ole koskaan liikaa.

Itse ei enää jaksa semmoista suorittamista missään lajissa. No, ok; tuli käytyä viime keväänä kaksi ja puoli viikkoa Espanjassa suorittamassa eli elämä oli aamupala->lenkille(2-7h)->suihku-> lepäilyä->illallinen->venyttelyä->unille. Päivästä toiseen. Mutta kyse olikin urheiluleiristä eikä lomamatkasta.

Varsinaisella lomamatkalla suosikit on olleet yhdellä pyörällä tehdyt reissut joissa tavoitteena on ehtiä takaisin tiettyyn määrä-aikaan mennessä mutta matkasuunnitelma on ollut avoin. Kerran ennen Riigaa eräät toiset motoristit kyseli suunnitelmiamme mutta emme niitä tienneet. Niinpä lähdimme samaa matkaa ajelemaan Jurmalan suuntiin. Saimme vinkkejä hienoista paikoista ja päätimme seuraavana päivänä suunnistaa kohti etelää katselemaan niitä. Joskus tuli oltua samassa yöpaikassa kaksikin yötä kun oli niin mesta paikka.
Muutama vuosi sitten meidän piti ehtiä Krakovaan tietyksi päiväksi tapaamaan siskoa ja oli aivan sairasta ajaa koko Puolan halki päivässä kun hellettä oli yli 30 ja teillä joko tietöitä tai onnettomuuksia niin että liikenne seisoi tuntitolkulla. Stressiähän siitä tulee.

Suuri haave on joskus lähteä ihan yksin pariksi viikoksi ajelemaan vailla päämäärää. Lähtis tuosta pihasta vaan jonnekin ja olis heti perillä. Joko ehtis kiertää Suomen tai sitten pyöris korttelia ympäri mutta aivan sama. Se on todellista vapautta kun ei ole ehdotonta päämäärää eikä aikataulua.

Ja toiset tykkää äitistä ja toiset taas tyttäristä....emmää mittää tiiä, mää vaan ajan!

[TTA]

Näinhän se on. Mongolia kiinnostais kyllä mutta jotenkin pelottaa semmonen armoton tuuppaaminen suuntaan kuin toiseen. Suoralla tiellä etsitään pleksin takaa mahdollisimman mukava asento ja jyrnytetään RRRRRRR RRRRRRR RRRRRR. Ainut mielenkiinto tulee hitaampien ajoneuvojen ohittelusta ja mustien bemarien hiillostamisista. Katselet sinne tien vieriin ja näet jonkun mielenkiintoisen paikan mutta pysähtyä ei voi kun muut karkaa muuten. RRRRRRR RRRRRRR RRRRRRR tasainen murina jatkuu ja välillä on pakko nousta seisomaan kun perse puutuu. RRRRR RRRRR RRRRR. Illaksi saavutaan johonkin kaupunkiin ja majoittaudutaan gastinitsaan. Kaupunkiin ainoa tutustuminen tehdään parin sadan metrin kävelylenkillä ravintolaan ja takaisin. Aamulla pyörät taas tulille ja äkkiä pois.
Ehkä joku saa tuollaisestakin nautinnon irti. Itse on tullut tuo jo kokeiltua joten nyt on ehkä enemmän semmosen aktiivisemman ajamisen kausi menossa. Ei halua enää vain istua pyörän päällä vaan vaihteita pitää voida käyttää ja jarrukin saa tulla tutuksi. Kiihdytys, jarru, kurvi, hanaa! Harmi että mongolian hiekkalaatikolle päästäkseen olisi kärsittävä pyörän päällä monta tuhatta kilometriä

Tuli mieleen lehtijuttu jossa pariskunta oli päättänyt ajaa putkeen Nordkapista Gibraltarille. Välillä oli kuski meinannut nukahtaa joten emäntä oli hakannut sitä kypärään jotta pysyy hereillä. Melkoinen suoritus ja nimenomaan suoritus.