Pohjolan Kurapyöräilijät

Ihan pakko laittaa tänne kannustukseksi.
(tämä ei liene teollisuusvakoilua)
Työpaikallani kuulin sivusta kun korkeasti koulutettu ihminen kertoi yritysjohtajakaverinsa päätöksestä näillä sanoilla:"tästä lähtien palkkaavansa vain kädellisiä tyyppejä, joilla on ollut mopo".
Kyllästyminen kädettömiin ja kalliisiin demoajiin oli kuulemma johtanut ko. päätökseen.

En kommentoinut, hymyilin vaan

Tässä lie tarkoitetaan ihan oikeaa mopoa? Ainakaan näin omien kokemusten mukaan jos varttuneemmasta väestä puhutaan, pitäisi puhua kuramopoista

Niin tai näin, kunhan kaikki lasten "lelurahat" ei mene tietsikoihin. Puukko ja santapaperi pitää olla aina käden ulottuvilla.
Täällähän on paljon isiä, pitäkää tallin ovet auki nuorisolle

timo kirjoitti:Ihan pakko laittaa tänne kannustukseksi.
(tämä ei liene teollisuusvakoilua)
Työpaikallani kuulin sivusta kun korkeasti koulutettu ihminen kertoi yritysjohtajakaverinsa päätöksestä näillä sanoilla:"tästä lähtien palkkaavansa vain kädellisiä tyyppejä, joilla on ollut mopo".
Kyllästyminen kädettömiin ja kalliisiin demoajiin oli kuulemma johtanut ko. päätökseen.

En kommentoinut, hymyilin vaan

Tuohon ollaan menossa jo monessa työpaikassa...

timo kirjoitti:Puukko ja santapaperi pitää olla aina käden ulottuvilla.
Täällähän on paljon isiä, pitäkää tallin ovet auki nuorisolle

Molempien poikien 3v synttärilahja oli oma puukko, nuorempi veti heti sormeen kunnon viillon mutta sen jälkeen niitä ei tullut. Mökillä on aina vasarat/sahat ja puukot kateissa ja verstas sen näköinen kun olisi ollut isompikin urakka meneillään, mutta mä en valita, pääasia että luovuus kukoistaa koska käsien taitoja ei opita muulla kuin tekemällä. Monta fillaria on viety mökille entisöitäväksi mutta yksikään ei ole koskaan valmistunut vaan on viety metallin kierrätykseen, ja taas opittiin paljon ruuvaamisesta sekä tekniikasta. Eihän sitä kirjoittamaankaan opita lukemalla

Mulla oli skidinä ihan vastaava tilanne, aika vapaasti sai toteuttaa itseään. Varttuneemmassa iässä totuus valkeni, faija kun ei enään pystynyt (toisinaan viittinyt) niin hänen auton korjaaminen oli aina mun homma. Näin sitä sitten aikanaan nakitetaan omia poikiakin että saadaan vielä vanhoilla päivillä laadukasta isä/poika aikaa

mulla oli skidinä ihan vastaava tilanne, aika vapaasti sai toteuttaa itseään. Varttuneemmassa iässä totuus valkeni, faija kun ei enään pystynyt (toisinaan viittinyt) niin hänen auton korjaaminen oli aina mun homma. Näin sitä sitten aikanaan nakitetaan omia poikiakin että saadaan vielä vanhoilla päivillä laadukasta isä/poika aikaa

Mistähän syystä toi kuulostaa NIIN tutulle?

Olispa mullakin ollu tuommonen isi, mut joo, toisaalta kun ei kelvannu tuoda mopoo pihaan niin vuotta myöhemmin asuin omillani ja pieneltä takamatkalta sai lähtee kun rupes halpaa pärinä hukassa vekotinta sit loihtiin ajokuntoon.
Mut kyl nykysin nuoret on melkosen kädettömiä, niinkus yks viisas joskus totes, maalaiset ja mopon rassaajat on selkeesti fiksumpia kun muut - näin siis TTKK:lla! Ne kun on ainoita ketkä on oikeesti nähnyt joskus jotain osiakin ja ymmärtää miten maailma toimii ja mitä siellä hienojen laskelmien takana käytännössä törröttää.
Jokaiselle tutkintotasolle tarttis pistää puol vuotta pakollista kädet rasvassa harjottelua, oli sit ruokaöljyy, muuntajaöljyy, hydrauliöljyy tai moottoriöljyy tms. aina alaan soveltuen. Kuulee takariveistä niin ihme höpötyksiä päivittäin ettei ymmärrä mimmosta työtä semmotteet nuoret vois koskaan tehdä.

Tuo on kyllä ihan hyvä kriteeri. Naapurin pojan Tunturi Sportin koneen oppi tunteman aika hyvin, kun saman illan aikana kasasi ja purki sen neljä kertaa. Syy tuohon rulettiin oli ihan oma kiire, kun ei eka kerran purkaessa muistanut merkitä vaihteensiirtäjän asentoa. Oikea asento löytyi vain kokeilemalla, eli joka kerta kone kasaan ja kiinni mopoon. Jos koeajolla ei menneet kaikki vaihteet päälle, niin kone irti, lohkot levälleen ja uusi yritys. Neljännellä tärppäsi... Sen jälkeen ei juuri ole arkaillut tarttua työkaluihin, tosin laiskuus on jättänyt remonttihommat aika vähälle.

Mielensäpahoittaja ja varsinkin tämän jatko-osa; Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike muistuttaa aika paljon tätä keskustelua, ja toisinpäin
Jälkimmäinen osa on tuossa juuri "työn alla". Ei kyllä ole huono.

Mutta joo, syvällisesti kun ajattelee näitä kuvioita (taas), on meillä ikuisesti mopoikäisillä suuri vastuu siirtää käsityöperinnettä eteenpäin (mun ajatusmaailmassani vakavamielinen mopoilu tarkoittaa aina, ja automaattisesti eriasteisesti käsillä tekemiseen hurahtaneisuutta).
Tekniikka & Näperrys- ja Projektit-sivuilla häärää lukematon määrä osaavia tyyppejä, jotka eivät välttämättä edes ajattele osaavansa mitään erityistä. Luen aina innolla näitä juttuja ja ihailen kun joku vielä tekee itse, eikä pelkästään osta valmista.

Mulla taas oli isä ukko sen verta lyhyt pinnanen et teki ite ja minä katoin vierestä no onnkse jotain pientä ja kunnes sit 31 iässä hommasin skyteamin monkeyn tö ajoon niin oli pakko oppia huoltaan laitos ja tuon jälkeen on ollutkin kaikenlaisia rasseja ja joka päivä oppii lisää

-84 tuli valinta eteen joko moottoripuoli tai sitten sapuskan laitto, valittin sapuskan.

Tuohon aikaan oli tuo moottoritekniikka ja sen ohjaus niin yksinkertaista ja mukamas omasta mielestä sapuskanteossa enämpi haastetta, nyt kohta 30v myöhemmin huomaa ettei kummastakaan oikeestaan tiedä paskaakaan

Peruskoulun opetussuunnitelmaan pitäisi todellakin lisätä polkupyörän renkaanpaikkaus ja pulttien/mutterien kiristys kokeineen ja kertauksineen yms käytännön elämää oppilaan sukupuolesta riippumatta. Kun kerran tämän päivän isät nyt ei vaan niin tee tai osaa. Millainen kehityksen esimerkkimaa tämä taas kerran olisikaan edes toisissa asioissa kun kasvatus on muutoin ulkoistettu. Mielensäpahoittajatkin saisivat mielelleen rauhan. Toisaalta nyt juuri nämä mainitut mielensäpahoittajat ovat kyllä joskus omiaan tappamaan intoa jälkipolvissa. Eli liika on toki liikaa. Kasvatuksessakin.

Ei uusavuttomuus silti ole mikään vitsi vaikka niinkin on väitetty. Eri asia on syndroomat, joita on jo "joka toisella" lapsella. On AD:tä ja HD:tä ja sitätätä-bergeriä. Tai sitten toisen ääripään vähän varttuneemmatkin puuhapetet täynnä intoa vailla mitään taitoa.

Tottakai "puukko ja santapaperi" auttaa vain tiettyyn rajaan. Jos ei lahjoja kertakaikkiaan ole niin ei niitä downloadata ja asentaakaan voi. Harjoittelemalla kuitenkin oppii uskomattoman paljon. Se pinnan katkeaminen vaan kuuluu olevan iso ongelma ja moni asia on liian helppoa nykyään. Kiinnostus lakkaa äkkiä ja uskallusta ei tarvita. Moni ihmettelee toisten tekeleitä ymmärtämättä, että lopputuloksen laatu on aina suoraan verrannollinen työhön käytettyyn aikaan. Omakohtainen ongelma taas on pikemminkin se itsekritiikki, ettei esim mikään omatekemä kelpaa ”koskaan”. Aina pitäs tehdä paremmin ja sitten ei enää jaksa aloittaa mitään uutta. Vammansa kullakin.

Perus kansalaistaidoissa oma isä "pakotti" opettelemaan renkaan paikkauksen kun olin jotain kymmenen. Muussa tapauksessa ei sitten ajettu fillarilla enää. Aika tehokasta ja kiitos hänelle. Tänään tosin tuollanen on varmaan ainakin monen traumaisen mielestä henkistä väkivaltaa ja tilalle annetaan suklaata ja pleikkari. Fillari viedään neljänkymmenen km:n päähän 30e:n korjaukseen kahdeksi viikoksi. Mutta toisaalta, niinkuin sata kertaa sanottu: kukin tyylillään. Se nyt on yhden sortin vapauden hinta.

joskus oli haastattelu muistaakseni Nokian radiopuolen suunnittelun johtajasta, hän sanoi, että palkkaa vain sellaisia jotka ropaavat omia autojaan tai harrastavat jotain sellaisia harrastuksia.

Itse olen samaa mieltä, henkilö joka pelkää teknologiaa ei sovi alalle. Ei semmoista ihmistä olekkaan joka olisi huippuhyvä teknisessä ammatissa, mutta kotona ei kajoaisi mihinkään tai ei harrastaisi jotain alaa liippaavaa. Ihmisen luonne on sellainen, että huippuosaaminen vaatii kiinnostusta, ja jos kiinnostusta on, niin ihminen ropaa.

poikkeuksia tietysti on. Mutta teknologian pelko on yleensä melko kattavaa. Ja kiinnostus teknologiaan johtaa ropaamiseen ja yleensä myös johtaa hyvään työntekijään teknologia-alalla.

JT

Creature kirjoitti: Eli liika on toki liikaa. Kasvatuksessakin.

Ai eikös järjestys olekaan; kiristys, lahjonta ja uhkailu, tjsp
Ei vais, mä olen koittanut noudattaa "merkittävän katastrofin välttäminen"-metodia.
Meillä on työtiloja ja leikkipaikkoja paljon. Parhaimmillaan siellä on touhunnut (hyvin sotkuisesti ja äänekkäästi) tyttöjä ja poikia tusinan verran.
Oikeastaan kaikki on käytettävissä. Lapset kyllä osaa kysyä aina jos esim. on epäselvää, voiko digitaalityöntömitalla vääntää naulaa puusta.
Tekemisen ja leikkimisen iloon verrattuna todelliset menetykset ja vammat on olleet olemattomia. Pienistä ei kannata hermostua.
Ainoa tiukka sääntö on, että navettaa ei saa polttaa.

Yläasteella oli teknistä työtä missä piti hitsailla ja sen sellaista. Ei tuntunut opettajatkaan osaavan ja kun sitä vähän osas ja oppi sitäkin enemmän kun korjaili opettajien autoja ja muita vehkeitä ja opetti heitä samalla. Oli muuten ko aineen numero 10 kuten myös kaikkien niiden joiden opettajien autoja tuli enemmästi ropattua, tuolla korjausavulla ei varmastikaan ollut mitään tekemistä numeroiden kanssa vaan olin mitä ilmeisimmin monilahjakkuus tai jotain tai sitten...