Miljoonannen kerran.. Ensienskaa hakemassa???

[Jokke Espoosta]

Kyllähän tuo kieltämättä aika lailla kuulostaa siltä että noi 250cc uudemman pään vehkeet ovat juuri sitä mitä haetaan. Pitkät huoltovälit, luotettava ja uudehko tekniikka, kevyitä ja käteviä käsitellä ja moneen isompaan vanhempaan lotjaan verrattuna alustakin on vähintään kelvollinen, vaikkei tietenkään kisaenskoille pärjääkään. Ainut huono puoli noissa on maltillinen teho verrattuna vanhempaan isompaan, mutta jos senkin osaa laskea pelkäksi eduksi niin noissa on kyllä hinta-ominaisuussuhde enemmän kuin kohdallaan.

Noita vakuutusasioita kannattaa muuten tsekkailla vakuutusyhtiöstä, aina ei isompi ja tehokkaampi ole kalliimpi. Meinasin nimittäin itsekin hetken harkita että vaihtaisi tuon ikälopun afrikaanon johonkin kolmanneksen kevyempään ja puolet pienempitilavuuksiseen, mutta kun tuossa 650cc rohjossa on paljon halvemmat vakuutukset kuin noissa uudemmissa, pienempikoneisissa ja tehottomammissa. Ajetaan sitten tuolla.

[Hekeli]

Jos visaa voi vinguttaa niin löytyyhän kaikkiin kakspuokkeihin tietysti sitä 300cc+ big borea, voin sanoa että hyppy 20->30hp tuntuu jo melkoisesti perberissä, vääntöaluekin tässä seriffissä on todella laaja. Tietysti oma asia sitten miettiä onko se 1000-1500€ lisäkustannus herkuista riippuen syy harkita jo vaikka kotkaa tai dertsiä.. seriffejä ei vielä oikein käytettynä halvalla saa mutta joku vanha kawahan olisi oiva aihio..

[Jaakkovaakko]

Laitanpa tähän minäkin ajatuksiani ja kokemuksiani:

Aloitimme muutaman muun pappamotoristin kanssa viime kesänä "makkaranpaisto-enduron". Kavereilla Varadero 1000, Transalp, AfricaTwin ja minulla Yamaha 900 TDM. Hiekkateitä, kärriteitä, joskus pätkä hyväpohjaista polkuakin, eikä mitään susisyöttöä vaan maisemia ja rauhallista etenemistä. TDM meni tuolla kohtalaisesti, sen koin joskus ongelmalliseksi kun ajauduttiin reitiltä ja piti kääntää kapealla ja/tai pehmeällä alustalla takaisinpäin, kun olen vain 170 senttinen ja yli 60 ikää; painavalta ja korkealta tuntui TDM joskus.

Loppukesästä ostin toiseksi vähän käytetyn (alle 1000 km kellossa) Kawasaki KLX250S:n. Keveni kuljin noin 80 kiloa, korkea on tosin tämäkin. Menee aika huonoissa paikoissa, saa yksin käännetyksi polulla, 22 hevosvoimaa ei ole paljon, mutta kyllä sillä meidän porukassa ehtii mukaan hiekkateillä, ja kun polku pienenee, saattaa jopa joutua odottelemaan toisia... Kawalle nautinnollisimmat reitit eivät oikein noille möhköille sovi, ja toisaalta ne Kawalle nautinnollisimmat reitit saavat vähän omantunnon kolkuttelemaan reittien luvallisuuden ja ihmisten häiritsemisen suhteen (vaikkei se ääntä pidä juuri ollenkaan vakioputkella). Taas noille varsinaisille kilpaenduroreiteille en ole raatsinut virheetöntä uudenkarheaa Kawaa tarjota; sinne olisi joku oranssi tai vastaava sitten paikallaan. Häviäisi vielä 20 kiloa, mutta ne ovat vielä korkeampia ja eivät ehkä yhtä huolettomia kuin tuollainen "leikkienduro". Kawalla 80-tiet menevät vielä mukavasti, mutta satasen tiellä ei menosta enää oikein nauti. Kaupunkiliikenteessä taas Kawa toi aivan nuoruuden ja ensimmäiset mopot mieleen; kääntyy se vaan noihin pieniin ympyröihin makeasti eikä hidastepateista tarvi välittää tuon taivaallista... Seitsemän litran tankki etukäteen epäilytti, mutta minun ajossani Kawa menee tiellä pysyessä alle kolmen litran kulutuksella ja metsässäkin varsin pienellä, eli ei se ole ongelma. Minun ajossani tiellä menee tosin Yamahakin alle neljällä litralla. Mikä tahansa noista leikkienduroista (Yamaha WR250R, Honda CRF250L tai tuo Kawasaki KLX250S) on varmasti kestävä, huoleton, luotettava ja helppo kumppani.

Summasummarum.. käännä ajatus niin päin, että mitä ehdottomasti haluat siltä pyörältä:
- jos vaikka vain kerran kesässä pitää ajaa kaksi päällä ja varusteet mukana Lappiin, ei mikään leikkienduro eikä mikään oikea kisaenduro ole oikein mahdollinen
- jos tekee mieli oikeille kisaenduroreiteille, ei mikään möhkö ole mahdollinen
- jos joudut vaikka vain silloin tällöin ajamaan pidemmän matkan satasen teillä, taas se tekee elämän epämukavaksi sekä leikki- että kisaenduron kanssa
- luulisin, että jos et ole valmis etkä kiinnostunut huoltamaan ja rakentelemaan yhtään, saattaa mikä tahansa kisaenduro muodostua aika haasteelliseksi ajan myötä

Kun tuolla perusteella rajaat pyörän, sitten ostat mieleisesi, ja valitset ajoreittisi omalle kalustolle sopivaksi, homma on kivaa! Möhköä ei ole kivaa kaivaa suosta, mutta kiinni voi jäädä vaikka trialpyörällä (sellainenkin minulla on). Jos sinulla on valmis ajoporukka, valitse samantyyppinen pyörä kuin toisillakin, niin reitit sattuvat mukavammin yksiin.

Olen itselleni luvannut, että minulle pitää yhden moottoripyörän riittää. Olen päättänyt myydä joko Yamahan tai Kawasakin, ja sen jälkeen ajella sen tyyppistä ajoa mihin jäljellä oleva kalusto sopii. Mieluummin jättäisin Kawan itselleni ja vähentäisin isoja teitä, mutta Yamaha yli 100 tuhatta ajettuna (ollut minun uudesta saakka) saattaa olla haasteellisempi myytävä?
Eli korostan vielä sitä, että minun mielestäni mikään pyörä ei ole ideaalinen kaikkeen käyttöön, ja kun harrastuksesta on kyse, kannattaa ohjata ajelureitit kaluston mukaan, niin voi olla aina tyytyväinen!
terveisin Jaakkovaakko, pappamotoristi Jyväskylästä tai Mikkelistä

[Mopohiiri]

Asiallisia mietteitä Jaakolta.

Meillä on tuollanen 600cc Dr. Hyvä yleispyörä vähän kaikenlaiseen, mutta isolla tiellä ilmanvastus alkaa ottamaan vastaan, eikä ajaminen ole niin mukavaa. Toisaalta myös ryömintäpaikkoihin ja poluille vähän turhan raskas (138kg kuivana) ja löysähköllä alustalla varustettu...
Omiaan tuo on hyvälle soratielle.

[Hekeli]

- jos joudut vaikka vain silloin tällöin ajamaan pidemmän matkan satasen teillä, taas se tekee elämän epämukavaksi sekä leikki- että kisaenduron kanssa

Mahtaneekohan epämukavuus olla yleensä lähinnä henkistä.. saahan noita tuulilasejakin pyörään kuin pyörään, sellaisen kanssa omalla seriffillä ajeli satasta vaikka yhdellä kädellä koko matkan (oikealla 120 motarilla alkaa vasta olla "kiusallista" - mutta eihän noita pakko ole ajaa). Penkkejäkin voi tuunata tai ostaa jos ei tunnu tarpeeksi istuvalta omaan pyllyyn. Riippuu tietysti omista mitoistakin mikä pyörä sopii, itse tykkään seriffistä kun molemmat on aika pieniä ja matalia.

Ajeleehan eräs eukkonen tällä hetkellä CRF250L:llä maailman ympäri..

[meikä]

Vastaavasti taas 450cc tai suurempi kilpaenduro tarjoaa kaiken mahdollisen, mutta lyhyen huoltovälin. Suurin ongelma niiden kanssa lienee se että käytetyistä on vaikea tietää mitä on ostamassa ja toisaalta tarjoavat sen verran hupia että käyttö karkaa äkkiä aika kovaksi verrattuna "leikkienduroihin" joissa ominaisuudet pitävät vauhdit ja rääkin maltillisena. Sitten kun meno karkaa, ei se koneen kesto vaan muu huolto on aivan kohtuutonta jos viikottain rällää muutakin kuin isoa tietä nakkikioskille. Hintansa on kaikissa.

[Koheltaja]

- jos joudut vaikka vain silloin tällöin ajamaan pidemmän matkan satasen teillä, taas se tekee elämän epämukavaksi sekä leikki- että kisaenduron kanssa

Mahtaneekohan epämukavuus olla yleensä lähinnä henkistä..

Hekelin kanssa samoilla linjoilla. Ei tollanen enduro, tai leikkienska ole sen kummempi vetää matkaa kun mikä tahansa katteeton pyörä kuten naku, ei se ole vanhalla CB750 Hondallakaan kovin herkkua ajella pitkää matkaa yli satasta. Ajoviima ja sen voimakkuus tekee millä tahansa katteettomalla pyörällä ajamisesta epämukavaa kun vauhdit nousee satasen tuntumaan tai sen yli.

Pojan 125 11kw Beta kulkee siima kireällä juuri sen reilun satasen ja ihan yhtä tylsää sillä on matkan jurruttaminen kun 690 ja 400 kotarilla tai WR250R:llä, henkinen kantti loppuu millä tahansa katteettomalla pyörällä matka-ajossa ja silimät alkaa etsiä pienempiä teitä. Kummasti pienemmillä teillä samoilla vauhdeilla ajaessa ei katteettomuus haittaa läheskään yhtä paljon kun suoraa tietä paahtaessa.

Suomessa kulttuuri on se että joko pitää olla kisapyssy tai matkalehmä, ulkomailla on oivallettu 250 kokoluokka aivan toisella tavalla ja porukat ajelee niillä pitkiäkin reissuja. Onneksi on vaihtoehtoja ja jokaisen tarpeisiin löytyy taatusi sopiva pyörä jota sitten hehkutetaan joka käänteessä

Mä olen koko "kurapyörä uran" ajan ollut sitä mieltä että kisapyörät on kisapyöriä ja niitä ei pidä sekoittaa ollenkaan katukäyttöön. Niin se mieli muuttuu ja nyt on alla kisapyörä, millä ei todellakaan ajeta kisaa eikä edes kisavauhtia missään muualla kun päiväunissa. meikä on niin moneen kertaan vakuutellut sellaisen pyörän huolettomuutta ja kestävyyttä katuajossa että nyt sen sitten näkee omakohtaisesti kui tässä tulee käymään. Lyhyen kokemuksen perusteella olen ollut erittäin tyytyväinen pyörään ja se mikä on ollut positiivinen yllätys, sillä voi ajaa ihan yhtä rauhallisesti kun "leikkienskoillakin" eikä ole pakko repiä tuppi nurin joka paikassa vaikka on kisapyörä

[THA]

Esitänpä yhden vähän erilaisen perustelun 250-luokan "leikkienduroiden" puolesta: Kun otat sellaisen ensimmäiseksi, tiedät sitten mihin suuntaan haluat pyörätilannettasi kehittää. Niillä voi kuitenkin mennä ihan mihin vaan. Niillä ei voi ajaa kuten kisaenskoilla, eikä niillä matka maistu kuten matkalehmillä, mutta kaikkea voi kohtuudella kokeilla. Itse vertailin noiden painoja sekä tuttujen että maailmalta kokemuksia luotettavuudesta, kestävyydestä, ominaisuuksista muuten: päädyin jamppiin, jos pikkupyörän otan. Mikään 450cc kisaenska ei ole mikään aloittelupyörä, marginaalimerkeistä löytyy sitten vähän KTM 400 helpompiakin, mutta edelleenkin huono ensimmäinen vaihtoehto.

[Koheltaja]

+1 THA:n kommentille 250 "leikkienskoista".

[suok]

Yksi pointti lisää.

Pienemmällä pyörällä tykkä ajella pienempiä teitä, alhaisemmalla vauhdilla. Sakkoa ei tule niin helposti eikä mahdollisen kaatumisen seurauksena kipeääkään tule samalla mitalla kuin isosta vauhdista vurpatessa.

Ja kuten THA sanoi, kaikenlaista reittiä voi kokeilla. Olen ajanut kerhon spooria Kawalla. Hetkittäin se on jopa hauskempaa kuin Husabergillä. Jotenkin tulee nuoruus Tuntsan satulassa mieleen.