Wanhaa ylös...
Tänään tuntui siltä, että alkoi aueta tuo tapeilta ajaminen. Toisinsanoen ehdin ensimmäistä kertaa KLE:llä kiertelemään samoja maastoja mitä on tullut crossilla tahkottua. Crossilla olen ajellut aika paljon etupäässä ihan istualtaan sopivasti persettä kevennellen tarpeen mukaan. Havaitsin, että tuollainen möhköenska kulkee paljon kivemmin kun pitää asennon korkeampana ja paino nojaa käsiin reilusti. Noin ajaen keula menee justiinsa sinne mihin tahtoo ja kyllä se perä sitten seuraa siellä perässä jossain. Myöhemminhän se on perillä, mutta aina se sieltä tulee. Edelleen jos oli tasaista, siis ei monttuista, mutkaa, niin nopeampaa on istualtaan ajaa veto kunnolla päällä niin takakumilla on pitoa. Mutta jos on röykkyistä, niin etenkehaista alustaa paikkaa huimasti omalla aktiivisella ajamisella. Noinhan se on, mutta tajusin vaan tuon taas tänään ihan oikeasti
Nuo mun maastot on siis mettäautoteitä, mettäkoneen uraa ja soramonttuja. Vajaan tunnin tahkosin ristiin rastiin ja vauhdit alkoi jo pelottaa itseeänkin niin päätin lopettaa. Nyt huomasin, että jalat ja kädet vapisevat jostain syystä
Toki montulla upotin tuon kerran kunnon kuraliejuun ja hetken temusin sitä pitävämmälle.
Huomenna uusiks ja kamera mukaan, niin täytyypä laitella tuonne ajoreissuihin muutama räpsy. Kyllä enduro vaan on se oikea moottoripyörä. Menee vähän hehkutuksesksi, mutta on tämä vaan upeaa puuhaa
Neljä vaihdetta riittää.