Pohjolan Kurapyöräilijät

tossa eilen kauniina sunnuntaipäivänä ajattelin kaverin kanssa käydä vähä ajelulla ja sit poikettii lähisoramontulle kikkailemaan ja leikkimää..tuli vastaan jyrkkä rinne ja eikun alas siitä ajamaa(liukumaan)
rinteen loppuvaiheessa vauhti vaan kiihty ja pyörä lähti lingertämään...nurin mentii molemmat. noh..ei se mitää.
minä jäin osittain alimmaiseks..jalka nimittäin jäi pyörän alle ja oli niin jumissa että hitto. just yletti käsi avaimelle ja sammutin pyörän..sain jotenkii sarvista kiskottuu sillee että tuli vähä tilaa jalalle ja sain sen pois alta..
niskat kipiät polvi turvoksis ja naarmuilla..viikon sairasloma..nyyh.
pyöräilyhimot olis kovat.
pyörävauriot: tankkiin lommo ja naarmuja, muoviosat sai vähä naarmuja kans ja vaimennin naarmuuntu..
mut onneks ei mitää pahempaa..

joskus käyp näin..ei sille mitää voi..kuuluu lajiin.

Tuttu juttu Alas on tultu LC4:lla niin sorakuopan rinteestä kuin kallioltakin. Vain ajamalla oppii

PS. Smotoa en ole vielä ulkoiluttanut pahoissa paikoissa. Viikonlopun pehmeä kelkkaura oli tähän mennessä haastavin paikka. Ilman nappurenkaita sen kanssa kannattaa pysyä pehmeistä ja liukkaista paikoista kaukana.

ite hommasin just kesän kynnyksellä pirellin rallycrossit...
niil on hyvä myllätä..eikä ne hirveet oo ajaa asvaltillakaan. kuluuhan ne tietysti enempi ku hiekal..mut kuluuhan slicksitkin..