Mikä enään riittää?

[Inline]

Terve. Olen suhteellisen uusi täällä, mutta lukenut säännöllisen epäsäännöllisesti jo vuoden.

Liityin itse tässä hiljattain seuraanne vaihtamalla 600cc Hornetin Kawasaki KLR650 -00:aan.
Kaikki 32kw. Halusin itselle mahdollisimman yksinkertaisen pyörän jonka pystyn itse korjaamaan ja tien päälläkin
ongelmatilanteessa ei tarvitsisi suoraan todeta että jaa se ruisku nyt sitten renaa..
Vesijäähdytyksen verran tingin yksinkertaisuudesta.
Pyörä on ehkä Suomessa harvinaisempi mutta jenkeistä siihen saa ihan mitä tahansa mieli tekee, ja perus huolto-osia lukuunottamatta
minun kokemuksella yleisemmälläkin pyörällä oli vähän erikoisemmat osat tilaustavaraa ulkomailta, eli aika sama
onko sinänsä onko Suomessa kenties harvinaisempi.

Itse kysymykseen. Mikä teho riittää pyörässä? Itsellä ei ole ollut 2-pyöräisellä ikinä niin hauskaa kuin tällä KLR:ällä,
se kulkee 120 ja ylikin, vaikkei moottoritielle tee tällä mielikään. Se kulkee hiekkateillä lujempaa kun kuski uskaltaa ajaa,
ja pienemmilläkin poluilla se liikkuu. Painoa on toki liki 200 kiloa tankattuna, mutta jaksan nostaa sen ylös,
niin en näe tässäkään ongelmia minun käytössäni, eri asia kilpatouhut tai orientoituneemmat harrastajat, joilla
se saattaa olla useammin kumossa ihan polkujen haasteellisuuden takia.
Muistan kun eka pyörä oli kyykky, sillä oli kiva ajaa mökille motarilla kiikkuen siinä 150km/h rajalla ettei kortti
laakista lähde, mutta siinä se kiva olikin? Samoja mutkapätkiä ei pidemmän päälle jaksanut ajella.
Sama juttu nakupyörällä sillä erotuksella että sai laskettua ajonopeuksia kun puuttui katteet, mutta
taas sama juttu; samat mutkapätkät alkoi kyllästyttämään.
Hornetissahan oli tehoa sen 100hv, enkä sitäkään käyttänyt kuin ne pari kertaa kun kokeili että mites tää nyt lähteekään.

Mikä minua taas ihmetyttää, on kun lukee netistä, tai lehditä juttuja, tai kuuntelee joidenkin puheita,
kun ei mitkään tehot tahdo riittää, ja 100hv pyörästäkin kasvetaan ulos puolessa kesässä, ja yhden kohdalla
omin silmin nähtyä oli se että ainut mistä oli kasvettu ulos oli suorakiihtyvyys, kun pitäs repiä lisää..

Mikä sinusta on tarpeeksi? Minulle riittää hienosti ~40hv, kun halusin itselleni luotettavan pyörän
jolla ei tarvitse miettiä mihin voin ajaa sille- parin eri pyöräkokeilun jälkeen se, mitä minä haen moottoripyöräilyltä on se,
että voin ajaa mihin mieli juolahtaa, eikä tarvi kuolata pyörän selässä että kivan näkönen tie tonnekkin menis, mitäköhän sen päästä löytyy?

[Edeus]

Kait tässäkin on ne parit perusasiat mitkä ratkaisee, onko teho/paino/ajomaasto oikeassa suhteessa toisiinsa.

Oma 42/180/liian isoja teitä, pakottaa väkisinkin miettimään että pitäisikö hommata joku matkamöhkö missä lisää mukeja ja voimaa.
Toisaalta sitten tien muuttuessa ajouraksi alkaa voima riittämään mutta painoa on 80kg liikaa.

[Creature]

Niin, en ole itsekään välttynyt noilta mietteiltä. Ihan mielenkiintoinen aihe. Mitään absoluuttista vastausta ei tietysti ole, mutta jotain osviittaa saattaiskin muuten saada kun selvittelis dakarpyörien tehoja. Kyseiset kaverit osaa ainakin käskeä niitä. Voi varmaan sanoa, että kaikki mikä menee yli on turhaa, mitä "perusajamiseen" tulee. Kiihdytyskisat kurapyörällä (??!) on tietysti eri juttu. Oma iso DR aavistuksen piristelty ja hyöty on pikemminkin hauskuuden lisääntyminen. En muista vakiolukemia, mutta pari lisäkymppiä hp:tä tuskin sinänsä olisi mitenkään ainakaan haitannut. Hyvin pärjäsin sillä tuollaisenaankin ja itse tykkään siitä paljon riidellystä väännöstä alakierroksilla ja ns moottorin luonteesta. Kierroskoneet ei ole koskaan herättäneet intoa.

Kyykyt pyörinä ja tekniikkana sinänsä aivan ok, mutta en mitenkään ole välttynyt huvittumiselta kun ajattelee kyseisen pyörägenren olemusta. Miltä kuulostaisi katulaillinen, hieman kesytetty F1-auto kuluttajaystävälliseen hintaan? Ei järjen häivää. Kysyntää ja käyttäjiä varmaan olisi niin kuin ärräpyörilläkin. Ja harvassa silti on ne kaverit jotka osaa ajaa. Mutta mutta, teho on hauskaa ja se riittää.

Ps. Eipä muuten unohdeta sitä kuskin painoa.

[skuikka]

Näitä juttuja mitataan hymyn leveydellä. Joidenkin hymyn leveys on suoraan kytköksissä jalkatappi edellä kuljettuun matkaan. Se laji on rennointa kun paukkua on tarpeeksi käytössä. Kun voi luottaa siihen, että takanen lähtee piirtämään aina kun oikea käsi sitä pyytää. Silloin ei tarvitse tulla luiston rajalla mutkaan, jotta vähäisellä teholla saisi rikottua pidon. Voi ajaa rentoa vauhtia sisään ja avata kaasua kun näkee ajolinjan. Kaasulla on helppo ohjata kun kahvassa riittää säätövaraa.
Paino on pahaksi, mutta vajaa pari sataa kiloa ei ole liikaa soralle jos sitä aiemmin mainittua jerkkua on sopivasti. Onhan se metsässä paljon, mutta oma masokistinen hauskuutensa sellaisella rymyämisessä silti on.
Oma kalusto koostuu 90 hv/190kg ja 50hv/110kg vehkeistä. Pikkuinen on tottakai tsiljardi kertaa helpompi ja nopeampi enskapolulla, silti käyn välillä rymyämässä isolla ja nautin joka hetkestä.
Soratiellä pikkuinen on kuolettavan tylsä. Sillä voi mennä miljoonaa mutkaan ihan missä asennossa vaan ja se kiihtyy nätisti ja lujaa ulos. Isolla pyörällä voi mennä vain puolta miljoonaa mutkaan ja kun avaa kaasun, se ei kiihdy nätisti ulos. Se karjuu ja yrittää ravistaa takarenkaan nappulat kyydistä, se hiekkapuhaltaa ulkokaarteen puista kaarnat ja kypsentää linnut oksille.
Tässä vaiheessa pikkuinen olisi jo pitkällä seuraavalla suoralla ja sen pitkästynyt kuljettaja odottaisi kärsimättömästi metsään pääsyä. Yhä edellisessä mutkassa, ison mopon kuljettaja virnuilee maanisesti eikä epäile elämän tarkoitusta.

[dq]

Meinasin jo aloittaa kirjoittamisen, mutta skuikka vastasi tuossa kyllä aika yksi yhteen minunkin tuntoni asiasta.

[KKO]

+1

[ceevu]

ei lisättävää

[Inline]

Näitä juttuja mitataan hymyn leveydellä. Joidenkin hymyn leveys on suoraan kytköksissä jalkatappi edellä kuljettuun matkaan. Se laji on rennointa kun paukkua on tarpeeksi käytössä. Kun voi luottaa siihen, että takanen lähtee piirtämään aina kun oikea käsi sitä pyytää. Silloin ei tarvitse tulla luiston rajalla mutkaan, jotta vähäisellä teholla saisi rikottua pidon. Voi ajaa rentoa vauhtia sisään ja avata kaasua kun näkee ajolinjan. Kaasulla on helppo ohjata kun kahvassa riittää säätövaraa.
Paino on pahaksi, mutta vajaa pari sataa kiloa ei ole liikaa soralle jos sitä aiemmin mainittua jerkkua on sopivasti. Onhan se metsässä paljon, mutta oma masokistinen hauskuutensa sellaisella rymyämisessä silti on.
Oma kalusto koostuu 90 hv/190kg ja 50hv/110kg vehkeistä. Pikkuinen on tottakai tsiljardi kertaa helpompi ja nopeampi enskapolulla, silti käyn välillä rymyämässä isolla ja nautin joka hetkestä.
Soratiellä pikkuinen on kuolettavan tylsä. Sillä voi mennä miljoonaa mutkaan ihan missä asennossa vaan ja se kiihtyy nätisti ja lujaa ulos. Isolla pyörällä voi mennä vain puolta miljoonaa mutkaan ja kun avaa kaasun, se ei kiihdy nätisti ulos. Se karjuu ja yrittää ravistaa takarenkaan nappulat kyydistä, se hiekkapuhaltaa ulkokaarteen puista kaarnat ja kypsentää linnut oksille.
Tässä vaiheessa pikkuinen olisi jo pitkällä seuraavalla suoralla ja sen pitkästynyt kuljettaja odottaisi kärsimättömästi metsään pääsyä. Yhä edellisessä mutkassa, ison mopon kuljettaja virnuilee maanisesti eikä epäile elämän tarkoitusta.

Tää oli erittäin hieno kuvaus, tulee jo hyvä mieli lukiesa noita viimosia rivejä

[Inline]

Näitä juttuja mitataan hymyn leveydellä. Joidenkin hymyn leveys on suoraan kytköksissä jalkatappi edellä kuljettuun matkaan. Se laji on rennointa kun paukkua on tarpeeksi käytössä. Kun voi luottaa siihen, että takanen lähtee piirtämään aina kun oikea käsi sitä pyytää. Silloin ei tarvitse tulla luiston rajalla mutkaan, jotta vähäisellä teholla saisi rikottua pidon. Voi ajaa rentoa vauhtia sisään ja avata kaasua kun näkee ajolinjan. Kaasulla on helppo ohjata kun kahvassa riittää säätövaraa.
Paino on pahaksi, mutta vajaa pari sataa kiloa ei ole liikaa soralle jos sitä aiemmin mainittua jerkkua on sopivasti. Onhan se metsässä paljon, mutta oma masokistinen hauskuutensa sellaisella rymyämisessä silti on.
Oma kalusto koostuu 90 hv/190kg ja 50hv/110kg vehkeistä. Pikkuinen on tottakai tsiljardi kertaa helpompi ja nopeampi enskapolulla, silti käyn välillä rymyämässä isolla ja nautin joka hetkestä.
Soratiellä pikkuinen on kuolettavan tylsä. Sillä voi mennä miljoonaa mutkaan ihan missä asennossa vaan ja se kiihtyy nätisti ja lujaa ulos. Isolla pyörällä voi mennä vain puolta miljoonaa mutkaan ja kun avaa kaasun, se ei kiihdy nätisti ulos. Se karjuu ja yrittää ravistaa takarenkaan nappulat kyydistä, se hiekkapuhaltaa ulkokaarteen puista kaarnat ja kypsentää linnut oksille.
Tässä vaiheessa pikkuinen olisi jo pitkällä seuraavalla suoralla ja sen pitkästynyt kuljettaja odottaisi kärsimättömästi metsään pääsyä. Yhä edellisessä mutkassa, ison mopon kuljettaja virnuilee maanisesti eikä epäile elämän tarkoitusta.

Tää oli erittäin hieno kuvaus, tulee jo hyvä mieli lukiesa noita viimosia rivejä

[Juhana]

Erittäin tyhjentävästi sanottu Hyvän ajopäivän jälkeen,kun tulee kotiin sellanen raukee virne naamalla,et akka aina kyselee,onko sitä käyty vieraissa...

[Koheltaja]

Ei ole vaikea olla samaa mieltä

Monesti alkaa naurattamaan kun katukuskien juttuja kuuntelee, pitää olla parisataa heppaista turbobussia jotka piirtää ja keulii aina kun kaasuun koskee ja kulkee yli kolmeesataa. Vastaavasti tulee hämmästyneitä ilmeitä kun kerron ajavani mielelläni 40-60 heppaisella pyörällä, enkä ole koskaan edes kokeillut paljonko se kulkee tuppi nurin. Siitä huolimatta kerron ajavani hyvin usein "täysii", vaikka se monessa paikassa ei tarkoita vauhdillisesti montaakaan kilsaa tunnissa

Missä niillä oikein pääsee ajamaan ja nauttimaan suurista tehoista? Mielummin mä ajan alitehoisella tuppi nurin ja nautin pyörän viemisestä kuljettajan taitojen äärirajoilla, mulla ei ole mitään mielenkiintoa ajaa pyörällä missä kuski on renkinä ja pyörä isäntänä jota saa pelätätä jokaisella kaasun avauksella, ellei muuten niin kortin lähdön tai tahdonvastaisen metsään poistumisen muodossa.

Asiasta ihan toiseen. Miten musta tuntuu että niillä jotka on ajanut kurapyörällä, heillä on keskimääräistä parempi pyörän käsittelytaito ja tilannetaju ajaessa? Sama tilanne suojien käytössä, kurakuskit näyttää huolehtivan paremmin itsensä suojauksesta.

[Piese]

Ei ole vaikea olla samaa mieltä

Monesti alkaa naurattamaan kun katukuskien juttuja kuuntelee, pitää olla parisataa heppaista turbobussia jotka piirtää ja keulii aina kun kaasuun koskee ja kulkee yli kolmeesataa. Vastaavasti tulee hämmästyneitä ilmeitä kun kerron ajavani mielelläni 40-60 heppaisella pyörällä, enkä ole koskaan edes kokeillut paljonko se kulkee tuppi nurin. Siitä huolimatta kerron ajavani hyvin usein "täysii", vaikka se monessa paikassa ei tarkoita vauhdillisesti montaakaan kilsaa tunnissa

Missä niillä oikein pääsee ajamaan ja nauttimaan suurista tehoista? Mielummin mä ajan alitehoisella tuppi nurin ja nautin pyörän viemisestä kuljettajan taitojen äärirajoilla, mulla ei ole mitään mielenkiintoa ajaa pyörällä missä kuski on renkinä ja pyörä isäntänä jota saa pelätätä jokaisella kaasun avauksella, ellei muuten niin kortin lähdön tai tahdonvastaisen metsään poistumisen muodossa.

Asiasta ihan toiseen. Miten musta tuntuu että niillä jotka on ajanut kurapyörällä, heillä on keskimääräistä parempi pyörän käsittelytaito ja tilannetaju ajaessa? Sama tilanne suojien käytössä, kurakuskit näyttää huolehtivan paremmin itsensä suojauksesta.

Toi +200hp tulee gen1:seen ihan putkiston, ecun päivityksen, ilmanputsarimoden ja nokkien vaihdolla ittelle tuossakin värkissä oli parasta reissumatkanteko kaks päällä, ei tarvinnu miettiä maantiellä ohittamaan lähtiessä mikä pykälä on pesässä ja omalle ruholle sopivan passeli tehdä useempia +1000km siivuja putkeen, puhumattakaan että "luonnollinen ja sopivan tuntuinen" marssivauhti oli siinä 90 −120km/h, joskus melkein tuntunu ihan väärältä valinnalta vaihtaa busa gessuun.

Kyllä liian kanssa pärjää aina ja ei kaikkee tarvi aina olla käyttämässä, ennemmin niin että on sitä reserviä kuin että tarvii vetää "kaikki irti" menemään.

[meikä]

Tehoa on sopivasti silloin kun se pikkuisen pelottaa jos kaasua käskee vähän huolimattomalla kädellä. Ei ole sattumaa että noissa pienemmissä vehkeissä nelipuolikkaat ovat osoittautuneet todella nopeiksi laitteiksi, niissä on voima/paino ja kierrosherkkyys semmoisessa suhteessa että lisää ei oikeastaan kukaan kaipaa, puhumattakaan että sitä pystyisi hyödyntämään. Enduropyörissä pidempien välitysten takia saa olla muutama kuutio enemmän, mutta teho pysyy jotakuinkin samana.

[jaket]

pelko on tärkeää!, jos pyörä ei pelota, niin siitä on vaikea pitää. Vähintään pitää pelottaa, että se hajoaa jos ei muuta.

Pelko on tietysti helpompi saavuttaa hiekalla, kun pidon lipsuminen pelottaa ja pito lipsuu helposti. Asfaltilla taas tehossa ei 100hp riitä mihinkään kun ei se pelota.

[Koheltaja]

Pelko on kyllä tärkeää mutta eihän ajamisesta tule mitään jos pitää pyörää pelätä, ei mulla ainakaan. Mä mielummin nautin ajamissta ja haen ne kiksit erilaisita tilanteista, joskus vauhdin kanssa joskus teknisen ajamisen kanssa. Tilanteet on ne mitkä nostaa sykettä ja pistää kiljumaan kypärän sisällä, pyörä on vaan väline minkä avulla näihin tilanteisiin ajaudutaan