Pohjolan Kurapyöräilijät

Ensin specsejä
Kuski : 37v. nulikkaviruksen omaava mies.
Vaikuttaa : Eteläisessä Keski-Suomessa
Kortti ollu : 1.5vuotta
Eka pyörä : Honda vfr 750 -87
Pyörä : Yamaha Super Tenere 750 -92, Sebring:in höpinäpöntöllä . Pyörä ollu alla nyt puoli vuotta ja edellisen omistajan toimesta madallettu 40mm.
Renkaat : Edessä kaverilta ostetut talven ajetut enskanastat 7mm piikillä, takana lahjoituksena saatu jonkun kuntoinen n. 5mm piikillä oleva VANHA ja KOVA nappula kumi.

Tämän talven saldona ~250kilsaa takana, ei kaatumisia.(vielä, kopkop)
Huomioita : HEL..TIN hauskaa touhua , ei luottoa omiin taitoihin, eikä renkaisiin. Tapeilta ei uskalla ajaa seisaallaan, eikä mutkiin uskalla tulla juuri vauhdilla ollenkaan. Sohjossa/pöperölumessa aivan hirveetä ajaa, perän puolelta toiselle viskely kivaa . Umpikypärä huurtuu tuplavisiirilläkin, crossipottaa en ole vielä kokeillu, neopreenimaskia ja kahvahanskoja odotellessa. Mut eiköhän se tästä, reeniä, reeniä
Tulipas siitä melkonen potilaskertomus....

Sytämmellisesti terve tuloa talvimopoilun pariin ,loistava pyörävalinta , toi mopo ei oo ihan pienimmästä päästä ,joten renkaiden kunto vaikuttaa hauskuuskertoimeen.Hyvin oot päässy silti,mää kippasin mettässä u -käännöksessä jo 20 km:n talviajon jälkeen,kun ei sieltä hangesta varpaat tavoittanutkaan maata,vaan lisää hankea mutta kun ajaa niin,ettei satu,niin kivaa on! mulla on uusi takanen,mutta aina yhtä omituisen tuntuiselta tuntuu alkuun,luulis,et kohta lähtee alta,mut pitää,pitää,ja siltikin pitää ,korvien väli ei vain meinaa heti uskoa Mun pitäis tehdä toi madallus kans talviajoon,et sais molemmat varpaat maahan yhtäaikaa,nää piikit on vähän kesäkiekkoja korkeemmat.

pistäs ny jotain fiilistelykuvaa...

Roskakuski kirjoitti: Eka pyörä : Honda vfr 750 -87

Mun eka talviajopyörä oli juurikin tuollainen Honda VFR 750 -87 siellä 90-luvun puolivälissä. Käytiin monet talvirallitkin sillä. Kerrankin muistan, kun lauantai aamuna rupesin pakkaamaan pyörää, niin mittari näytti -29 astetta. Tampereen läpi ajellessa liikennevaloissa yksi autoilija katseli aikansa ja näytti, että viiraako päässä. Näytin peukalolla takaisin, että hyvin menee.
Tuolloin ajettiin umpikypärällä, missä oli itse tehty lämmitettävä kaksinkertainen visiiri ja se pysyi aina auki. Joskus, kun meni umpihangessa hikoiluksi, niin saattoi ruveta jäätyyn vastuslankojen välistä, mutta aukesi taas kokonaan, kun pääsi vauhtiin ja hikoilu väheni.
Tuon vehkeen hauskuus talviajossa oli siinä, että teho ei loppunut kesken milloinkaan. Kääntövara tangosta sitäkin useammin pitkässä sladissa. Sitten se meni kuin laulussa... Olen lentäjän poika.
Pyörä kun painoi 250 kg, niin joskus sitä oli liukkaalla alustalla hiukan haastavaa saada pystyyn.

Hyviä talviajeluja. Varusteet hakee uomansa vain ajaessa ja pikkuhiljaa parannuksia tehdessä kokemuksen karttuessa.

Tervetuloa vaan talviajelun mailmaan.Itse tämmöisenä persjalkaisena ajan piikkiwndurolla talvella.Helppo pitää ja nostaa pystyyn.
Kaksi tärkeintä varustetta ovat Nevercoldin lämpöhanskat(helvetin hyvät ja MT:n lämpövisiirillä oleva kypärä,mulla ei ainakaan mikään muu systeemi toiminut tuossa huurreasiassa

Viime talvena vein penkin päällystettäväksi ja se viipyikin aika pitkään matkalla. Piti sitten virittää satulaksi jotain ja tein banaanilaatikon pahveista pohjan ja päälle lyhyt pätkä räsymattoa, koko hässäkkä pienkuormaliinalla kiinni. Madaltui todella paljon ja oli yllättävän mukava.

Rengastuksena oli suuremman lumen aikaan edessä ne ~5mm rallinastat ja takana semmoiset lyhyehköt (2-3mm?) katuliimanastat, näillä sladitteli melko hyvin. Nyt laitoin kummatkin 5mm ralleilla, mutta eipä tuolla ole liiemmin lunta maassa..

Ai nii,se lampaantalja jäi mainitsematta,ehdoton juttu

Mullon vasta toinen talvi menossa ja paljoa ei tule ajettua, mutta aina yhtä elossa tuntee olevansa kun ajaa. Ajan pelkästään polanteisilla teillä ja alkutalvesta umpihangessa jäällä ja pelloilla. Auraamattomilla metsäautoteillä hangen alla olevat autonurat on mulle liian haastavia pätkiä. Seisaaltaan on periaatteesa helpompi ajaa, kun pyörän vatkaaminen ei tunnu yhtä makoselta.

Neopreenimaskin jälkeen en ole tuplavisiiriä käyttänyt, mutta joissain oloissa se olis tarpeen, kun viitsis pistää paikoilleen. Se vaan tuppaa ärsyttävästi rajaamaan näkökenttää alaspäin nykyisessä kypärämallissa. Talveksi melkein vaatis isomman kypärän, että sais pidettyä pään lämpösenä, niin ja lapikkaat myös.

Talvella ajaminen on kylmyyttä lukuunottamatta huomattavasti hauskempaa kuin kesällä.

Enduropiikeillä mennään edessä ja takana, eikä ole tarvetta lyhyempiin vaihtaa.

Täällä rallinastat lennättää nurmikkoa

Onhan se hubaa hommaa talvella. Kunnon sohjokeli on kyllä haastava. Sekin onnistuu tapeilta, veto päällä ja perse takana. Toki vaatii hiukan kuntoa ja harjottelua. Tämä "isonpyörän" paino luo pienen haastekertoimen sohjotiellä, mutta milestäni pienempään en vielä ainakaan vaihtaisi.

Kun mutka alkaa oikeemaan lämä tiskiin ja arkiasiat unohtuu

Pilssi kirjoitti: Onhan se hubaa hommaa talvella. Kunnon sohjokeli on kyllä haastava. Sekin onnistuu tapeilta, veto päällä ja perse takana. Toki vaatii hiukan kuntoa ja harjottelua. Tämä "isonpyörän" paino luo pienen haastekertoimen sohjotiellä, mutta milestäni pienempään en vielä ainakaan vaihtaisi.

Älä vaan mene kokeileen pienempää pyörää, silloin huomaisit kuinka hauskaa se ajelu voi oikeasti olla.

nim. 200cc

No joo, useempipiippusia juttuja. Ei mulla kyllä suju visiirin kans ei sit mitenkään, rossipotta ja lasit ainoo mahdollinen. Ajokin toki sit hikoiluttavaa melko usein, muttei aina, aina kuitenkin huurtuu. Kevyt mopo on ainakin siitä kiva, että pienetkin kropan painopisteen muutokset vaikuttaa selkeesti käytökseen. Tehokaan ei auta jos rengas ei pysty sitä siirtämään eteenpäin - eka talvi ikinä surkeilla kumeilla alla, no hintansa sillä että pyörää käyttää hyötyajoonkin. Taitaa silti vaihtua piakkoin ne enskanastat kunnon rossirenkaissa alle...
Ihan sikahauskaa touhuahan tää talviajo on ja komppaan sitä joka jo nosti sen kesäajon yläpuolelle - näin o! Nää nollan liki kelit nyt on näitä kylmimpiä, ei se sit enää niin kylmä oo kun menee kunnolla pakkaselle ja kosteus oleellisesti laskee. Kunhan kamppeet pitää viiman ulkona. Moposta kannattaa huolehtia, että moottori käy kyllin lämpimänä, nelarissa mielellään semmonen 80C, mut voipi olla ettei pääse kuin 60-70C haarukkaan. Liian kylmänä pienempiä riskejä esim. tulpan meneminen, bensan joutumista moottoriöljyyn, isompia alk. KK alapäästä.

Kallistahan tuo talviajelu(kin) tahtoo olla,mutta onneksi on tavallisen tallaajan mahdollisuus tämän internörtin avulla löytää käytettyäkin tavaraa,muunmuassa noita renkaita.
Ite oon "kantapään kautta",jokusen lipsauksen jälkeen pikkuhiljaa saanut paranneltua rengastusta.
Mopossa sen vasta huomaa,että nastoilla on todellakin merkitystä liukkaalla.
Enskapiikeilläkin tullut kokeiltua (hauskaa) ,mutta tällä hetkellä on laillisuuden rajamailla olevat nastarenkaat,takapiikit taitaa olla ehkä mallia voi voi,mutta etunen on täysin lainmukainen,luulen
Enskapiikkejä en halua laittaa,kun täälläpäin suomea ei paljasta asfalttia oikeen voi vältellä,ja käy piikkejä sääliksi.
Kun ei tässä varsinkaan talvella mitään matka-ajoa ole pahemmin tarkoitus ajella,niin tankorukkasen tyyppiset tekeleet on apuna käsillä,ja kypärään tuli pinlock-visiiri,josta tuntuu olevan ihan oikeesti hyötyäkin,maksoi mokoma liki "halpiskypärän" verran

Itsellä kolmas talvi ajeluiden merkeissä menossa. Viime talvet meni vielä kevyemmällä pyörällä (690) ja yllättäen SE:llä ajo ole sen vaikeampaa/helpompaa kuin pienemmälläkään. Haastavinta tosiaan tuo umpihanki jonka alla auton polanteet. Ilman polanteita umpisessa menee kuin tyhjää vain ja voi ajella rennosti leikitellen tapeilta. Mutta kun vanhoja uria tulee esiin niin perse on pakko laskea penkkiin että pysyy vähänkään pystyssä, ja silti kaatoja tulee aika usein etusen lähdettyä alta. Kellään ajotekniikka vinkkejä pystyssä pysymiseen?

mipy kirjoitti:Itsellä kolmas talvi ajeluiden merkeissä menossa. Viime talvet meni vielä kevyemmällä pyörällä (690) ja yllättäen SE:llä ajo ole sen vaikeampaa/helpompaa kuin pienemmälläkään. Haastavinta tosiaan tuo umpihanki jonka alla auton polanteet. Ilman polanteita umpisessa menee kuin tyhjää vain ja voi ajella rennosti leikitellen tapeilta. Mutta kun vanhoja uria tulee esiin niin perse on pakko laskea penkkiin että pysyy vähänkään pystyssä, ja silti kaatoja tulee aika usein etusen lähdettyä alta. Kellään ajotekniikka vinkkejä pystyssä pysymiseen?

No ainakin se tulee itellä mieleen, että alustan olen omissa (TA + GS1100) säätänyt niin alas kuin mahdollista. Toisekseen ajossa vaihdot ilman kytkintä niin voi pitää "telineet" alhaalla aina pahoissa paikoissa ja vaikka muutenkin jos siltä tuntuu. Selkä suorana jolloin asennon korjaus on nopiaa ja muutenkin istun mahd. keskellä. Tasapainoharjoitteluun on hyvä juoksulenkit (kesät talvet) ja hiihto tiätysti näin talvella. Renkaiden ilmanpaineet on kokeiltava eikä pelkästään kuunneltava kavereita, eli miten pärrä käyttäytyy eri pinnoilla ja se ei onnistu ilman tarkkaa (omaa) rengaspainemittaria. LUMEN kitkat vaihtelee raakasti erii kosteus- ja lämpötilaerojen mukaan, aivan kuten myös JÄÄN, eli tuota tarkkailua ja seurantaa on hyvä tehdä juurikin noilla juoksu- ja hiihtolenkeillä. Esim juuri satanut tuore pakkaslumi (about -3´c - -5´c ) on mielestäni kaikkein pahinta, se kun ei anna yhtään virheitä anteeksi. Sitten taas kovalla pakkasilla (about -14´c-27´c jne..) saa tehdä melkein mitä vaan eikä käy kuinkaan Että ei ole kelit lainkaan saman arvoisia.
JOS ajelee vain alusta lähtien hyvillä enskanastoilla ei tuosta oikein ota selvää, mutta jos aloittelee ihan puhtaasi kesäkumeilla (normi renkuloilla) niin on varmasti viisaampi kun on mihin vertailla ja mitä verrata. Ite aloittelin normirenkailla ja pärränä K100RT, ensin syksyllä pidempään, sitten myös kevväillä aikaisemmin ajoon kunnes lopulta meni vuoden ympäri. No sitten tuli kokeiltua "Järeämpääkin" kalustoa talvikeleissä (K1200LT) ja totesin että sekin onnistuu mutta tiätysti tarkkana saa olla koska jos alkaa huilaamaan niin ei sitä luikaspinnoilla yksin pystyyn saa (ei ehkä useammallakaan hemmolla juurikin luikaspinnan takia) ja painokin on 380kg.

AJohommia täytyy vaan tehdä, eri säätyypeillä ja erilaisilla pinnoilla, eri valaistusolosuhteissa ja tuulella, tuulessa ja lumisateessa, jäällä pimeässä tuulessa ja lumisateessa jne. Eilen kun oli jäätävää tihkua mikä vie näkyvyden kokonaan, tulee se luikas kuori kypärään, visiiriin ja tien pintaan, se oli aikas haastavaa "moponastoilla" ajeluun. Monesti lähti pikitiellä takunen luistoon mutta vauhdilla se menee, eikä nuo moponastat ihan "humpuukia" ole, tietyssä kelissä ne rauhtoittaa pärrän käytöstä huomattavasti vaikka ulkonema on aivan mitätön eikä noita muutenkaan montaa ole verrattuna johonkin satapiikin rally-malliin.

Viime talvi oli muuten ensimmäinen ettei yhtään kaatoa tullut, (paitti pyörä ite kerran , että nyt voipi hyvin jo alkaa maisemiakin kahtelee heh hee...

ps. huomaa kyllä miten nuo auraukset ja talviajon alkeiden opettelu varsinkin tänä talvena on aikas haastavaa kun etenkin nuo risteysalueet ovat olleet aivan KAUHEASSA kunnossa ainakin täällä Keski-Suomessa....että kaupunki säästää ja kansa maksaa !

Kiva että tallainenkin höpinä ketju tänne tehty. Itselläni on pyöränä alamittainen Varatero ja kortti ollut edellisen vuoden syyskuusta. Pyörään on talvea varten laitettu kahvalämppärit, pussit, vähän muovia pyttyjen ja jäähyttimen eteen, lampaan talja persuksen alle ja tietty piikkirenkaat. Elikkäs itse sain nyt vasta keskiviikkona monen vastoinkäymisen kautta renkaat, ketjut ja rattaat ja nyt on kilometrejä tullut se vajaa 300. Kuten "Roskakuski" jo sanoikin, HEL..TIN hauskaa!! Melkeinpä voisin sanoa että kivempaa hommaa on kun kesällä ajaminen, vaikka en itsekkään ole parissa päivässä luottoa itseeni saanut. Kaatunut en ole kertaakaan ja ihan hyvä vain niin pysyy kuski ja pyörä pitempää käyttökunnossa.

Ja vaikka olenki täältä voorumilta lukenut, että nelari piikillä ei talvella jaksa ajaa kun tehot loppuu, niin on sitä itselläni ainakin tehot ja into riittänyt tähän asti!

Ja vaikka nyt alamittaisella vielä ajelenkin niin kerroinpahan kuitenkin tarinani täällä

Itse jo kolmatta talvea nelaripiikillä