mipy kirjoitti:Itsellä kolmas talvi ajeluiden merkeissä menossa. Viime talvet meni vielä kevyemmällä pyörällä (690) ja yllättäen SE:llä ajo ole sen vaikeampaa/helpompaa kuin pienemmälläkään. Haastavinta tosiaan tuo umpihanki jonka alla auton polanteet. Ilman polanteita umpisessa menee kuin tyhjää vain ja voi ajella rennosti leikitellen tapeilta. Mutta kun vanhoja uria tulee esiin niin perse on pakko laskea penkkiin että pysyy vähänkään pystyssä, ja silti kaatoja tulee aika usein etusen lähdettyä alta. Kellään ajotekniikka vinkkejä pystyssä pysymiseen?
No ainakin se tulee itellä mieleen, että alustan olen omissa (TA + GS1100) säätänyt niin alas kuin mahdollista. Toisekseen ajossa vaihdot ilman kytkintä niin voi pitää "telineet" alhaalla aina pahoissa paikoissa ja vaikka muutenkin jos siltä tuntuu. Selkä suorana jolloin asennon korjaus on nopiaa ja muutenkin istun mahd. keskellä. Tasapainoharjoitteluun on hyvä juoksulenkit (kesät talvet) ja hiihto tiätysti näin talvella. Renkaiden ilmanpaineet on kokeiltava eikä pelkästään kuunneltava kavereita, eli miten pärrä käyttäytyy eri pinnoilla ja se ei onnistu ilman tarkkaa (omaa) rengaspainemittaria. LUMEN kitkat vaihtelee raakasti erii kosteus- ja lämpötilaerojen mukaan, aivan kuten myös JÄÄN, eli tuota tarkkailua ja seurantaa on hyvä tehdä juurikin noilla juoksu- ja hiihtolenkeillä. Esim juuri satanut tuore pakkaslumi (about -3´c - -5´c ) on mielestäni kaikkein pahinta, se kun ei anna yhtään virheitä anteeksi. Sitten taas kovalla pakkasilla (about -14´c-27´c jne..) saa tehdä melkein mitä vaan eikä käy kuinkaan
Että ei ole kelit lainkaan saman arvoisia.
JOS ajelee vain alusta lähtien hyvillä enskanastoilla ei tuosta oikein ota selvää, mutta jos aloittelee ihan puhtaasi kesäkumeilla (normi renkuloilla) niin on varmasti viisaampi kun on mihin vertailla ja mitä verrata. Ite aloittelin normirenkailla ja pärränä K100RT, ensin syksyllä pidempään, sitten myös kevväillä aikaisemmin ajoon kunnes lopulta meni vuoden ympäri. No sitten tuli kokeiltua "Järeämpääkin" kalustoa talvikeleissä (K1200LT) ja totesin että sekin onnistuu mutta tiätysti tarkkana saa olla koska jos alkaa huilaamaan niin ei sitä luikaspinnoilla yksin pystyyn saa (ei ehkä useammallakaan hemmolla juurikin luikaspinnan takia) ja painokin on 380kg.
AJohommia täytyy vaan tehdä, eri säätyypeillä ja erilaisilla pinnoilla, eri valaistusolosuhteissa ja tuulella, tuulessa ja lumisateessa, jäällä pimeässä tuulessa ja lumisateessa jne. Eilen kun oli jäätävää tihkua mikä vie näkyvyden kokonaan, tulee se luikas kuori kypärään, visiiriin ja tien pintaan, se oli aikas haastavaa "moponastoilla" ajeluun. Monesti lähti pikitiellä takunen luistoon mutta vauhdilla se menee, eikä nuo moponastat ihan "humpuukia" ole, tietyssä kelissä ne rauhtoittaa pärrän käytöstä huomattavasti vaikka ulkonema on aivan mitätön eikä noita muutenkaan montaa ole verrattuna johonkin satapiikin rally-malliin.
Viime talvi oli muuten ensimmäinen ettei yhtään kaatoa tullut, (paitti pyörä ite kerran
, että nyt voipi hyvin jo alkaa maisemiakin kahtelee heh hee...
ps. huomaa kyllä miten nuo auraukset ja talviajon alkeiden opettelu varsinkin tänä talvena on aikas haastavaa kun etenkin nuo risteysalueet ovat olleet aivan KAUHEASSA kunnossa ainakin täällä Keski-Suomessa....että kaupunki säästää ja kansa maksaa !
"Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."
SYNNISSÄ ELÄVÄ PAKENEE JA KARTTAA JUMALAA, JA VÄLTTÄÄ HANAKASTI JEESUKSESTA TODISTAVIA!
, ei luottoa omiin taitoihin, eikä renkaisiin. Tapeilta ei uskalla ajaa seisaallaan, eikä mutkiin uskalla tulla juuri vauhdilla ollenkaan. Sohjossa/pöperölumessa aivan hirveetä ajaa, perän puolelta toiselle viskely kivaa 
, toi mopo ei oo ihan pienimmästä päästä ,joten renkaiden kunto vaikuttaa hauskuuskertoimeen.Hyvin oot päässy silti,mää kippasin mettässä u -käännöksessä jo 20 km:n talviajon jälkeen,kun ei sieltä hangesta varpaat tavoittanutkaan maata,vaan lisää hankea 
pikkuhiljaa saanut paranneltua rengastusta.
