Loukkaantumisen jälkeinen ajelu

Yleistä keskustelua enduroista

Valvojat: Jukka, Moderaattorit

Avatar
Tero
Viestit: 119
Liittynyt: La Heinä 23, 2005 11:57 am
Pyörä: Tiger 900, KTM LC4, Dr 650SE,Fantic 250
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja Tero »

Onko näin että olen ainut mopon kanssa polveni rikkonut? :oops:
Lähes loppuun ajettu takarengas irtosi hieman savisessa mutkassa metsätiellä lokakuussa ja kylki edellä ojaan, no normi kaatuminen muuten, mutta siinä pyörää pystyyn nostaessa huomasin verta ajohousun päällä ja pitihän sitä sinne allekkin kurkata.

En ois kivun vähäisestä määrästä uskonut näkyä, oli terävä kivi vetäissyt siin ojan penkalla housun läpi, just polvisuojan yläpuolelt pitkän viillon, ja polvilumpiohan se siinä valkeana mollotti. No loppu työt siltä päivältä ja ajokausi siltä syksyltä. Hölmö kun kävelin vielä isomman tien varteen odottamaan piipaa kyytiä. Siitä sitten seurasi se että jalka oli toista kuukautta ihan jäykkä polven kohdalta. Noin puolitoista kuukautta myöhemmin jalka taipui sen verran että pytyi surkastuneita lihaksia harjoittamaan tuon käynnistys polkimen kanssa. :wink:
Avatar
mek
Viestit: 2686
Liittynyt: Ke Loka 22, 2008 3:07 pm
Pyörä: V7
Paikkakunta: Kempele
Viesti:

Re: Loukkaantumisen jälkeinen ajelu

Viesti Kirjoittaja mek »

Tosi vanha ketju, mutta aina ajankohtainen aihe. Kippasin 22.9. Gessun n. 30 vauhdista pikkutiellä. Vaistomainen (ja väärä) reaktio oli yrittää jalalla pelastaa tilanne, kun eturengas lähti alta. Gessussa kun ei jalkaa saa sinne etuviistoon, mihin pitäisi, kun sylinterit ovat tiellä. Tuloksena sääriluu polven alta poikki ja polven nivelkapselista pala irti. Nilkan pelastivat hyvät saappaat (Sidi Adventure 2). Nilkan nivelsiteet olivat kyllä myöhemmin kipeät, samoin polven sisempi sivuside, mutta ehjät. Yritin pystyyn, mutta kipu ja rutina sääressä oli sen verran kova, että oli selvää että apua tarvitaan, itse en pääse pois. Gessu soitti automaattisen hätäpuhelun. Se joku sieltä jostakin kyseli englanniksi, mitä on tapahtunut ja millaista apua tarvitaan. Lupasi, että Suomen hätäkeskus soittaa kohta takaisin. Ilmeisesti asian selvittämisessä Suomen hätäkeskukselle meni sen verran aikaa, että kyllästyin odottamaan ja soitin itse 112 appilla apua. Sen puhelun aikana mulle yritettiin soittaa tuntemattomasta numerosta monta kertaa. Eli hyvä tietää, että Bemarin automaattinen hätäpuhelu toimii ja apua saa, vaikka makaisi tajuttomana ojassa. Eiköhän ne jonkun lähetä katsomaan jos eivät saa kuskiin yhteyttä. Makoilin pyörän vieressä tiellä puoli-istuvassa asennossa ja laitoin tankkilaukun polven alle, mikä oli tuskattomin asento.

Apua odotellessa soittelin kotiin ja ilmoitin, ettei ole mikään mahdoton hätä, vaikka hätä onkin. Jossain välissä soitti poliisi. Kertoi, ettei oikein joutaisi lähtemään Ylikiimimgin korpeen. Kyseli tilanteen ja olenko humalassa. Kysyin, että arvelisiko se minun päässeen humalassa näin kauas kotoa. Vastaus kelpasi ja tilanne tuli poliisin puolelta kuitattua. Vajaan tunnin odottelun jälkeen Ylikiimingin palokunta pääsi paikalle. Porisuttivat siinä minua vartin verran ambulanssia odotellessa ja lupasivat siirtää pyörän läheisen maatalon pihaan kunhan lanssi on käynyt. Viimein ambulanssikin tuli. Jalka alkoi olla jo melko kipeä, mutta tarjosivat sellaisen "astmapiipun" suuhun, että tuskat lähti. Saappaat saatiin ehjänä pois jalasta. Saappaat, kypärä, hanskat, niskatuki ja tankkilaukku muovisäkissä ambulanssiin mukaan ja OYSiin. Noin kaksi ja puoli tuntia onnettomuuden jälkeen pääsin OYSin yhteispäivystykseen makoilemaan keskelle perjantai-illan hälinää. Jossain vaiheessa lääkäri kävi vilkaisemassa jalkaa, housut leikattiin pois jalasta. Onneksi iho ei ollut rikki, joten jalkaan ei ollut päässyt mitään paskaa. Yön aikana otettiin kahdet röntgen-kuvat ja kerran tietokonetomografia, joiden perusteella vammat selvisivät. Murtunut kohta vedettiin mahdollisimman hyvin paikalleen ja jalkaan laitettiin nilkasta nivusiin ulottuva lasta. Tuon vetämisen ajaksi sain kunnon satsin kipulääkkeitä, joten ei tuntunut niin pahalta kuin voisi kuvitella. Taisi olla neljän maissa aamuyöllä, kun pääsin viimein osastolle. OYS on kärsinyt kovasta hoitajapulasta pitkään. Olin joka päivä aina illasta seuraavaan iltapäivään saakka syömättä, kun leikkausaikaa odoteteltiin, mutta leikkaus järjestyi vasta keskiviikoksi. Odotellessa jalka ei ollut kovin kipeä - kipulääkkeet olivat sen verran hyvät ja pyytämällä sai tarpeen vaatiessa lisää. Odottelun hyvä puoli oli se, että turvotus ehti laskea ja leikkauksessa avattu nahka ylettyi paremmin takaisin. Aika pinkeä jalka kyllä silti oli.

Myös kipsauksessa oli samanlainen ruuhka kuin leikkauksessa. Kipuja jalassa oli eniten leikkauksen jälkeisenä päivänä. Säären etupuolelta oli pitänyt katkaista yksi hermo, että olivat saaneet kolmelle puolelle sääriluuta tulevat titaanilevyt ruuvattua kiinni. Leikkauksen jälkeisenä päivänä tuli useampi 5-10 minuuttia kestänyt "aavesärkykohtaus". Tuntui, kuin levyjä olisi ruuvattu paikalleen ilman puudutusta. Kipu oli tosi kova, mutta saattoi loppua täysin kesken ruuvin, jos pystyi keskittymään johonkin muuhun, ja jatkua hetken kuluttua siitä mihin keskeytyi. Noihin ei auttaneet mitkään lääkkeet, mutta onneksi kohtauksia oli vain muutama tuona yhtenä päivänä. Perjantaina, viikko onnettomuuden jälkeen jalka olisi turvotuksen puolesta ollut kipsattavissa, mutta aika järjestyi vasta maanantaiaamuna 2.10. Illalla pääsin nilkasta nivusiin ulottuvan, irroitettavan kipsihylsyn kanssa kotiin. Sain vielä kotiin reseptin kuukauden annokselle Tarqinigia, mutta sen sivuvaikutukset olivat sen verran kovia ja tympeitä, että lopetin sen syönnin melkein heti kotiin päästyäni. Viikon päästä pärjäsin jo täysin ilman särkylääkkeitä. 2 viikon kuluttua leikkauksesta oli välitarkastus OYS:ssä, otettiin tikit pois, kuvattin ja sain kipsin tilalle DonJoy ortoosin. Lupa tuli varata max 5 kg painolla, eli hipaisuvaraus. Jalka ei alkuun taipunut polvesta kuin 30 astetta, mutta sekin auttoi jo liikkumista ja muuta elämää huomattavasti. 9.11. eli 6 viikkoa leikkauksesta kävin taas kuvassa ja tarkastuksessa, jolloin tuli lupa varata 20 kg painolla. Lopetin myös ortoosinivelen käytön. Jumppaohjeita tuli samalla lisää.

Joulukuun alusta oli lupa alkaa totuttamaan jalkaa asteittain koko painolla varaamiseen. Olen tehnyt koko ajan kaikki OYSIn fyssarilta saamani jumppaohjeet vähintää 3 krt päivässä. Reidestä hävisi tietysti lihakset ja pohje & takareisi aika tiukalla. Paljon olen niitä kyllä venytellyt. Liikennevakuutukseni on IF:ssä. Heidän kanssaan homma on toiminut muuten hyvin, mutta korvauskäsittelyssä on aika pitkät viiveet. OYSin lääkäri kirjoitti lähetteen 10x fysioterapia, otin sen Terveystaloon, jossa meillä on työterveyshuolto. Maksumääräys tuli IF:stä ja 7.12. kävin ekan kerran fyssarilla. Sieltä tuli lisää harjoituksia tehtäväksi, osan vanhoista sai jo jättää pois.

Nyt, viikkoa vaille 3 kk onnettomuuden jälkeen tilanne on se, että pystyn kävelemään jo kotona lyhyitä matkoja ilman kyynärsauvoja, pääasiassa yhden sauvan kanssa. Jalan rasittaminen aiheuttaa tietysti erilaisia kipuja, jotka alkuun huolestuttivat kovasti. Fyssarilta sai onneksi oikeaa tietoa asiasta. Toki luutumisen tilanne selviää kunnolla vasta 21.12. röntgenissä ja lääkärintarkastuksessa. Polvesta alaspäin säären ulkosivulle tuli 15 cm pitkä arpi ja sisäsivulle 20 cm. Kun noista keinottelivat pitkät titaanilevyt sääriluun kolmelle puolelle, niin kudoksia on jouduttu mylläämään aika lailla. Arvet ja nuo myllätyt kudokset kasvavat tietysti kiinni joka paikkaan, pääosa kivuista (jotka eivät ole kovia, pariksi yöksi olen illalla ottanut Panadolin) aiheutunee siitä kun nuo kudokset nyt sitten irtoilevat toisistaan lähemmäs normaalitilaa. Polvessa on myös jonkin verran kipuja välillä. Fyssari kehotti varautumaan siihen, että parin vuoden päästä jalka voi ruveta olemaan niin hyvässä kunnossa, mihin se on mahdollista saada. En tiedä, paranevatko nämä nuorilla nopeammin. Ikää mulla on 54. Se on ihan selvää, että paljon tässä pitää itse tehdä töitä, jos jalan meinaa saada kuntoon. Se ei ole mikään ongelma kun motivaatio on hyvä. Toivottavasti ei tule mitään takapakkia, tähän saakka on mennyt hyvin. Rasituksen lisäämisestä aiheutuneet kivut valvottivat parina yönä, ennen kuin pääsi taas fyssarille ja sai sieltä tietoa. Netistä kun ei löydy muuta kuin kauhutarinat niistä epäonnistuneista tapauksista...

Kovan jumppaamisen tuloksena polven liike on nyt -2° - 100°. Kuntopyörää pystyy jo vähän pyörittelemään. Eiköhän tämä ensi kesäksi tule siihen kuntoon, että pääsee Gessun selkään. Onneksi on vasen jalka, niin pystyy ajamaan autoa (automaatti). Sairaslomaa kirjoittivat OYS:stä kolme kuukautta. Kahden kuukauden kohdalla työterveyslääkäri kirjoitti B-lausunnon, joten vuoden loppuun olen sairaslomalla. Eiköhän tuota vuodenvaihteen jälkeen jo toimistohommiin pysty.

Kuva
Avatar
Hanski T
Viestit: 569
Liittynyt: To Tammi 15, 2009 8:53 pm
Pyörä: Ducati MTS V4S ja Streetfighter S

Re: Loukkaantumisen jälkeinen ajelu

Viesti Kirjoittaja Hanski T »

Suosittelisin ennen ajokauden alkua fasciamanipulointia. Siinä pyritään rikkomaan vääriin paikkoihin kasvaneet sidekudosten kiinnikkeet. Kertakäsittely riittää per kohta. Sillä pyritään palauttamaan normaali liikkuvuus.

Mulle on sellainen tehty. Oli kyllä käsittämätöntä kun jostain vasemman solisluun alapuolelta löytyi herneen kokoinen kipeä piste jonka käsittely tuntui oikeassa jalassa. Ja tuon kohdan käsittely tosiaan vaikutti jalkaan.
SF 1098S
MTS V4S
Jopo
Viestit: 38
Liittynyt: La Syys 07, 2019 9:17 pm
Pyörä: Tenere 700 & GSX-R 1100 & Sähkömankeli

Re: Loukkaantumisen jälkeinen ajelu

Viesti Kirjoittaja Jopo »

Solisluu ei ole polvi, mutta pari huomiota silti. Heinäkuun alussa meni solisluu polkupyörällä bikeparkissa. Ensiavun jälkeen sain ykköskiireellisyysluokan lähetteen julkiselle puolelle. Lähetettä ei edes avattu ortopedin toimesta viikon sisään. Onneksi oli käytettävissä vakuutus joka kattoi tuon. Tapaturma lauantaina, ortopedi tiistaina, leikkaus torstaina. Perjantaina soitin viimeisen kerran julkiselle ja sanoin että unohtakaa koko homma. Suosittelen erittäin vahvasti kattavaa vakuutusturvaa näinä sote-aikoina.
Julkiselle puolelle ei käsittääkseni kuulu fysioterapia automaattisesti, vakuutus kattoi sen. Suosittelen vahvasti fysioterapiaa vaikka omaan laskuun, oli nimittäin apua.
Ja olkapää/solisluu on lähes entisellään puoli vuotta tuosta.
Banned
Viestit: 113
Liittynyt: To Huhti 28, 2011 3:46 pm
Pyörä: KTM 990 Adv
Paikkakunta: Suonenjoki

Re: Loukkaantumisen jälkeinen ajelu

Viesti Kirjoittaja Banned »

Mulla meni toissa kesänä eturistiside poikki ja sain sen onneksi vakuutukseen ja sitä kautta fyssarin. Oli kyllä niin monipuolista ja hyvää kuntoutusta, että ei omatoimisesti olisi ollut mitään jakoja saada jalkaa näin hyväksi. Kauaa ei mennyt, kun leikattu jalka oli vahvempi mitä terve kuntoutuksen alussa :lol: Syksyllä leikattiin ja keväällä olin huimassa iskussa, kun tuli salilla käytyä kolmesti viikossa.

No keväänä menikin sitten olkaluu poikki kädenväännössä, joten sekin ruuvailtiin kasaan. Tämä meni julkisella puolella ja taisin kolme fyssarikäyntiä sille ottaa. Kuminauhajumpalla alkoi ja siitä sitten pikkuhiljaa käsipainoihin yms. Ehdin vielä syksyllä käydä muutamat ajelut tekemässä. Jospa sitä taas kevääksi olisi tikissä. Käsi pelaa kuten pitää, mutta voimat katosivat, kun koko ojentajalihas halkaistiin pituussuunnassa. Kättä lepuutellessa sitten olkapään lihakset surkastuivat ja venyivät. Nyt pitää ottaa vähän rauhallisemmin, että ei enää jouduttaisi parsimaan.
XL250R
Viestit: 241
Liittynyt: Ke Joulu 09, 2009 2:08 pm
Pyörä: V-Strom

Re: Loukkaantumisen jälkeinen ajelu

Viesti Kirjoittaja XL250R »

Missä voi hoidattaa itseä ( julkinen/yksityinen), jos lipat/onnettomuus liikennevakuutetulla ajoneuvolla?
jhe
Viestit: 240
Liittynyt: Ma Heinä 22, 2013 8:52 pm
Pyörä: 701 E -18
Paikkakunta: Helsinki/Joensuu

Re: Loukkaantumisen jälkeinen ajelu

Viesti Kirjoittaja jhe »

Molemmat vaihtoehdot liikennevakuutuksen puitteissa mahdollisia. Käytännössähän se kuitenkin nykysuomessa tarkoittaa järkevyyden nimissä yksityistä puolta, ellei sitten vammojen takia ole hengen lähtö lähellä.
Koheltaja
Viestit: 8367
Liittynyt: Su Huhti 03, 2011 12:50 pm
Pyörä: pyörätön
Paikkakunta: Kehä III länsirajalla

Re: Loukkaantumisen jälkeinen ajelu

Viesti Kirjoittaja Koheltaja »

XL250R kirjoitti: Ma Tammi 22, 2024 10:44 amMissä voi hoidattaa itseä ( julkinen/yksityinen), jos lipat/onnettomuus liikennevakuutetulla ajoneuvolla?
Viimeisin hoidettiin alkuun julkisella sairaalassa. Niskassa kipuja jotka ei lähteneet pois ja yksityisellä työlekurilla siitä mainitsin muun käynnin yhteydessä, varasi ortopedin -> magneettiin -> fysiatrille ja omatoimista kuntoutusta. Kaikki maksettiin pyörän liikennevakuutuksesta.
Kylätason kurapyöräilijä.
skuikka
Viestit: 2214
Liittynyt: Ma Joulu 18, 2006 8:00 pm
Pyörä: SE ja Temmi 450fi
Paikkakunta: Vantaa/Parikkala

Re: Loukkaantumisen jälkeinen ajelu

Viesti Kirjoittaja skuikka »

Minä kävin viimeksi olkapään hajoamisen takia ekana julkisella ensiavussa, sitten kun alkoi näyttää että jotain on rikki, yhteys vakuutusyhtiöön, yksityiselle ortopedille > magneettikuvaan> leikkaukseen. Perus liikennevakuutus. En ole sen jälkeen sen maksamista harmitellut.
Peltsi
Viestit: 2824
Liittynyt: To Loka 14, 2004 9:13 pm
Pyörä: Tunturi
Paikkakunta: Oulu

Re: Loukkaantumisen jälkeinen ajelu

Viesti Kirjoittaja Peltsi »

Mulla repes olkapäästä jänne kaadon yhteydessä useampi vuosi sitten. Terveystalolle menin ja hommat hoitu kohtalaisesti. Pari vuotta tuosta sama olkapää tuli hiivatun kipeäksi uudelleen. Meni saman tapaturman piikkiin tutkimus ja hoito plus jotain 8 fyssarilla käyntiä.

No vieläki tuo kipeytyy ajoittain. Esim. eilisen 75 minuuttia lumikolo hommia tekee kipeäksi tuon puolen.

Mopolla ajonilokseni enemmän kuntouttaa kun kipeytyää.
Paskapuhetta, mutta uskon.
Avatar
JuhaL
Viestit: 852
Liittynyt: Ma Huhti 13, 2015 4:27 pm
Pyörä: CRF1000L DCT
Paikkakunta: Mikkeli
Viesti:

Re: Loukkaantumisen jälkeinen ajelu

Viesti Kirjoittaja JuhaL »

XL250R kirjoitti: Ma Tammi 22, 2024 10:44 am Missä voi hoidattaa itseä ( julkinen/yksityinen), jos lipat/onnettomuus liikennevakuutetulla ajoneuvolla?
Porokolari Ruotsissa 2015 ja sen jatkohoito fyssareineen Suomessa hoitui vakuutusyhtiön (Pohjola) määräämässä paikassa (Terveystalo), ei siinä ollut valinnanvaraa.
Solifer SM-82 >>> '12 Yamaha XT660Z Ténéré >>> '16 Honda CRF1000L Africa Twin DCT
XL250R
Viestit: 241
Liittynyt: Ke Joulu 09, 2009 2:08 pm
Pyörä: V-Strom

Re: Loukkaantumisen jälkeinen ajelu

Viesti Kirjoittaja XL250R »

Kiitos tiedosta!
Avatar
mek
Viestit: 2686
Liittynyt: Ke Loka 22, 2008 3:07 pm
Pyörä: V7
Paikkakunta: Kempele
Viesti:

Re: Loukkaantumisen jälkeinen ajelu

Viesti Kirjoittaja mek »

Laitetaanpa vähän väliaikatietoa kun on puoli vuotta mennyt leikkauksesta. Joulun pyhinä jätin kyynärsauvat sisällä kokonaan pois. Ulkona pidin niitä vielä tukena pari viikkoa, kunnes siirryin kävelysauvoihin. Kyynärsauvat, suihkutuolin ja wc-korotusistuimen jossa tukikahvat, sain palauttaa apuvälinelainaamoon tammikuun puolivälissä. Treeni ja taivuttelu fysioterapiassa auttoivat niin, että vuodenvaihteesta lähtien olen pystynyt polkemaan kuntopyörää normaalisti. Olen joka päivä polkenut kolmesti 10 minuuttia ja sen jälkeen tehnyt fyssarin jumppasarjan. Eli omaan treeniin on mennyt reilu tunti joka päivä, lisäksi fysioterapiat viikon - kahden välein. Fysioterapia on painottunut liikkuvuutta, koordinaatiota ja tasapainoa parantaviin liikkeisiin. Taipuminen on edennyt pikku hiljaa, nyt noin 130 astetta. Tammikuun lopulla aloitin varovaiset kävelylenkit, ensin kävelysauvojen kanssa, sitten ilman. Hiihtolomaviikolla innostuin ehkä vähän liikaa, tein neljä 4 km kävelylenkkiä, kävin kerran hiihtämässä ja päivittäiset jumpat päälle ja vielä lopuksi sunnuntaina salilla. Polvi kipeytyi ja piti viikoksi jättää pois muut paitsi kuntopyöräily ja jumpat. Fyssarin 10 käyntiä tuli käytettyä maaliskuun puolivälissä. Teki IF:lle uuden lausunnon, jossa pyyntö 15 kerralle lisää sekä lääkärintarkastukseen Terveystalolla. OYS iski hanskat tiskiin joulukuisen "loputarkastuksen" jälkeen. Olen käynyt jo kerran viikossa kuntosallillakin, mutta eihän tuota jalkaa oikein painon kanssa vielä pysty treenaamaan. Yhden jalan minikyykkyä ei kestä kovin syvää tehdä, mutta vähän kuitenkin.

Säären pirstaleinen murtuma lienee parantunut hyvin, siinä ei oikeastaan ole kipuja ollut. Kävin viime viikolla fyssarin lähetteellä ortopedillä joka sanoi, että suurin riski uudelle murtumalle on jo voitettu. Polvi kipeytyy edelleen rasituksessa, mutta kestää kyllä muutaman puolen tunnin kävelylenkin viikossa ja ohjelman mukaiset jumpat. Tälläkin jo pärjäisi, mutta olisihan se mukava saada siihen kuntoon että kestäisi treenata lihakset ennalleen. Verenkierto ja jalan turpoaminen jos alaspäin, on edelleen ongelma. Istua pitää mahdollisuuksien mukaan jalka suorana ja kaikenlainen pieni liike tuntuu olevan hyväksi. Kun sulaisi tiet niin pääsisi ajamaan oikeallakin pyörällä...

IF:n kanssa on kaikki pelannut hyvin, tosin korvauskäsittelyssä tuntuu olevan ruuhkaa joten päätökset kestää. Mutta muuten ei ole ollut ongelmia, kuten ei aikaisemminkaan kun olen tarvinnut hinausta. Että kannattaa miettiä, hakeeko aina sitä halvinta vakuutusta. Itselläni on kokemusta IF:n ja LähiTapiolan korvausjutuista, eikä kummankaan kanssa ole ollut mitään ongelmia.
Vastaa Viestiin