Eipä haitannut lossilakko enää sunnuntaina.
Lähdin varmuudeksi ihan hyvissä ajoin aamupäivästä liikkeelle, laukut olin tietysti pakannut valmiiksi lauantai-iltana. Ajelin tuttuja mutkaisia asfalttiteitä rauhassa kanttaillen Ikkalan kautta Pusulaan ja edelleen Leppäkorpeen, sieltä Johannislundintietä Kiikalaan. Tuo Johannislundin tie muuten kannattaa jaa läpi, vauhdikasta hyväkuntoista soratietä eikä juuri asutusta matkalla joten kahvaakin uskaltaa välillä kääntää vähän reippaammin. Reittiä en ollut sen tarkemmin etukäteen suunitellut, vaan poikkesin vähän milloin minnekin, missä mukavannäköistä mutkatietä sattui olemaan. Rekijoelta heti Kiikalan jälkeen poikkesin Uskelanjoen länsipuolen soratielle, ihan kiva pätkä ja mukavat Uskelanjoen maisemat, mutta taloja aika tiheässä.
Halikossa yritin löytää tietä mäen päällä näkyvän punaisen tiilitornin luo, mutta kieltomerkkien takia jatkoin sitten matkaa käymättä tornilla. Ajelin Paimioon Kuninkaantietä pitkin, tuo pätkä oli ihan mukava, enkä ollut sitä aikaisemmin ajanut. Hajalassa tuli joku V-Stromilla vastaan, jo kaukaa morjestaen. Piikkiössä söin eväsleivät ja join termarikahvit 110-tien ja lahden väliin jäävässä lintutornissa.
Kaarinassa otin tankin täyteen koska arvelin saaristossa olevan kalliimpaa bensaa. 1,29 ja risat. Yllätyksekseni Paraisilla olisi ollut muutaman sentin halvempaa. Nauvossa poikkesin saaristotieltä kylälle. Rantakahvilan edessä oli parkissa punainen perusmallin F 650 GS Saksan kilvillä. Wunderlichin penkki näkyi olevan, mutta laukkuja ei ollut kiinni. Liekö päiväreissulla jostain lähiseudun hotellista. Menin rantakahvilaan kahville ja meinasin pudota perseelleni kun leivoskahvit maksoivat vain 3,50. Näköjään alkaa sesonki vissiin olla ohi.
Saksalainen kaveri istuikin BMW:n Rallye 2 Pro -puku päällään särpimässä kahvia samassa kahvilassa, kun ei tullut puheille, enpä viitsinyt tuppautua seuraan. Nauvosta jatkoin Storlandetin kautta kulkevaa soratietä Korppoon lossille, jossa sielläkin oli hyvin tilaa, eikä odottaa juurikaan tarvinut. Pari muoviluotia tuli myös samaan lossiin, joista toisen takapyörä näköjään pääsi kuvaankin.
Korppoossa olin jo kahden jälkeen, joten poikkesin vielä kylällä ennenkuin ajelin Galtbyn satamaan odottamaan lauttaa. Sataman kioski oli kiinni. Laiva tuli reilun vartin myöhässä, vasta puoli neljän jälkeen. Lippu Kökariin maksoi 12 euroa. Lähtöä pitikin odottaa sitten melkein tunti, kuulemma koneessa vuoti jokin putki, liekö ollut polttoaineputki. Viimein neljän jälkeen päästiin matkaan. Kauniissa ja poikkeuksellisen lämpimässä syyssäässä oli mukava istua kannella ja katsella maisemia koko matka, vaikka tuttujahan nämä eteläisen reitin maisemat suurimmalta osin olivat ruotsinlaivoilta. Kökariin laiva (Skiftet) saapui noin tunnin myöhässä, 18.30. Ehdin juuri käydä vilkaisemassa Karlbyn vanhaa kirkkoa ja luostarin raunioita. Olin nimittäin luvannut olla
Klobbarsissa viimeistään seitsemän maissa syömässä. Ajelin mukavaa mutkatietä ja pari kilometriä soraakin ja ehdin juuri ajallaan perille. Majoitus oli meikäläiselle sopivan vaatimaton, mutta siisti, ja edullinenkin. Yö liinavaatteinen 1 hengen huoneessa, paistettua ahventa illalliseksi ja aamiainen kustansivat yhteensä 68,50 ja palvelu oli ystävällistä. Aamulla auringonnousu oli kaunis.
Laiva Ahvenanmaan suuntaan lähtisi klo 8.50, joten aamukasteesta märän pyörän selkään piti kivuta, vaikka yö lämmin olikin. Karlbyn kylä Kökarissa on myös nätti ja kylään on rakennettu mielestäni tosi hyvin ympäristöön sopiva
hotelli vuonna 1991, mutta sen hinta ei meikäläisen lompakolle sopinut.
Karlbyssä tuli myös mitattua juoksevan fasaanin huippunopeus. Fasaanipoikue oli tiellä kiviä nokkimassa kun ajoin hiljakseen paikalle. Kana vei poikaset nopeasti tien sivuun, mutta kukko pentele lähti juoksemaan edellä. Kolmeakymppiä se Dakarin mittarin mukaan loikki niiin että sora pölisi, jonkun parisataa metriä ennen kuin koukkasi puskan taakse.
Laiva lähti ajallaan ja saapui parin välipysähdyksen kautta Föglön pohjoiskärkeen Överöhön. Ajelin saaren läpi (yksi lossimatka mahtui siihenkin) Föglön kylälle ja kävin vilkaisemassa vanhaa kirkkoa.
Puolilta päivin sitten lautalla Degerbystä Svinöhön ja kohti Maarianhaminaa. Jatkoyhteydet olivat ilmaisia, kun olin välillä yöpynyt Kökarissa. Lippua ei edes tarkistettu kummallakaan lautalla. Matkalla
Övernäsgårdeniin koukkasin Maarianhaminan keskustan kautta. Hiljaista oli, kyllä selvästi oli turistikausi jo ohi. Övernäsårdenin isäntä Tom Stenman oli oikein mukava, olisi puhunut suomeakin, mutta halusin itse ruotsiani reenata, kun sitä muuten niin harvoin tarvii. Tom on Pietarsaaresta kotoisin ja muuttanut emäntänsä perässä Ahvenanmaalle. Jutteli pitkät tovit asumisesta yms. Ahvenanmaalla. Oli oikein motoristimyönteinen kaveri ja neuvoi muutamia hyviä reittejäkin. Tomin vinkistä kävin iltapäiväajelulla Järsön niemen nokassa Maarianhaminan eteläpuolella. Sitten suihkuun ja kylille syömään. Ja pitihän emännälle muistaa tuliaisetkin hankkia. Ennalta tiesin, että Tjudön viinitilalla tehdään Ålvadosta (ahvenanmaalaista Calvadosta), mutta kyllä ostohalut lähti kun kävin katsomassa hinnan Maarianhaminan Alkossa, 106,50. Tyydyin sitten juomaan pari kaljaa Dino'ssa hamppariaterian kyytipojaksi. Jotenkin vahvistui se käsitys koko ajan, että porukka elää tuolla jonkinlaisessa lintukodossa, eivätkä heitä juuri ulkomaailman asiat hetkauta. Turisteja ei enää ollut juuri lainkaan, mutta ilmeisesti kesä tuottaa sen verran hyvin, että pärjäävät sillä, tai sitten asia ei heitä hetkauta sen kummemmin. Kaupungissa tuntui olevan todella vähän porukkaa liikkeellä. Oli jotenkin ristiriitaiset fiilikset, kaupunki oli kuin pienen valtion pääkaupunki maakuntahallinnon rumine taloineen ja satamineen. Puutalot oli ihan nättejä, ja satama, mutta mitään todella vanhoja rakennuksia ei kuitenkaan Rauman tai Porvoon tyyliin ollut. Kun koko mantereella on teitä vain muutama sata kilometriä, niin autot näyttävät kestävän tosi pitkään, jos eivät ruostu. 80-luvun hyväkuntoisia autoja näki enemmän liikenteessä kuin mantereella. Maarianhaminasta jäi jotenkin sellainen olo, että siellä oli faciliteetit huomattavasti suuremmalle porukalle kuin mitä siellä asuu. Suuria kolossimaisia asuinkerrostaloja, joita on manner-Suomessakin joka kylässä, ei näkynyt lainkaan. Siksi kai porukkaakin oli niin vähän, vaikka Maarianhaminan omakotiasutus olikin aika laaja.
Övernäsgårdenin mökkimajoitus oli myös hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvä, 49,- EUR yö sis. aamiaisen.
Tiistaiaamuna lähdin taas kahdeksan maissa liikkeelle, että ehdin vähän kierrellä saarta ennen lautan lähtöä Hummelvikista klo 12. Getassa olen käynyt aikaisemmin, joten nyt koukkasin ensin Jomalabyn kautta pikkuteitaä Bjärströmiin ja sieltä Pålsböleen. Bjärströmin länsipuolella olisi ollut jokin yksityinen jenkkiautomuseo, mutta ei ollut vielä auki.
Ennen Pålsböleä oli karttaan merkitty näkötorni. Aattelin, ettei nyt aamulla vielä niin kuuma tule, avasin ajotakin vetoketjun ja löysäsin vähän selkäsuojan vyön tarraa ja lähdin kävelemään kilometrin päähän tornille. Hitaasti kiiruhtaenkin hiki kuitenkin pukkasi pintaan ja tornilla oli jo riisuttava ajokamppeet pois ja käärittävä pakettiin. Hyvin tornista kyllä selkeällä säällä näkikin, se kun oli rakennettu korkealle kalliolle. Palailin pikku hiljaa tien varteen ja sitten Öckarbyn ja Näsin kautta Kastelholman linnaa ihmettelemään. Se olisikin jo juuri auennut kymmeneltä, parkissa oli pari henkilöautoa ja asuntoauto. Tyydyin katselemaan ulkopuolelta linnaa ja linnan viereen mäelle kyhättyä kotiseutumuseoaluetta. Lopuksi Ahvenanmaan mukavimmat tiet olivat Tomin vinkin mukaan Sundin lahti pohjoispuolelta kiertäen Finbyhyn ja sitten Bomarsundin linnanraunioiden kautta Hummelvikiin. Loppupäivä kuluikin lautoissa ja Brändön saaren poikki ajaen.
Laivat olivat ajallaan, joten pääsin lähtemään Kustavista kotiin päin viiden maissa. Hinnoittelu laittaa kyllä tehokkaasti pysähtymään välillä yöksi saareen. Paluumatka maksoi 45 euroa Hummelvikista Vuosnaisiin.
Rautilan ST1:llä tankkasin, kun varoitusvalo oli syttynyt jo Brändössä. 12,88 litraa ja 335 km. Kotiin ajelin vanhaa 1-tietä, mutta Piikkiön jälkeen käännyin Sauvoon ja sieltä Kokkilan kautta Saloon. Olipahan mukavaa mutkatietä, varsinkin Sauvon ja Kokkilan väli, suosittelen jos asfalttikurvailu kiinnostaa.
