Lueskeltuani nyt noita lukuisia keskusteluja kyseisten aparaattien ihanuudesta
olen tullut siihen tulokseen että minulta puuttuu pari olennaista tekijää pärjätäkseni gepsin kanssa moottoripyöräilyssä: tieto- ja sähkötekniikan ammatillinen pätevyys ja kokemus! Vaikka olen aikanaan yhden insinöörikoulutuksenkin saanut (joo joo, insinöörivitsejä on kuultu tarpeeksi), en omaa em. aloilta tarpeellista koulutusta tai harrastuneisuutta että saisin gepsiä toimimaan moottoripyörässä, saati sitten että saisi siitä irti sen kaikkia ominaisuuksia.Kun lukee joitain topicceja koskien garminien, magellaanien ja kaiken maailman hakkapeliittojen (ymmärtääkseni ei Nokian Renkaiden tuote?) kiinnittämisestä, virransaannista, karttojen lataamisesta, reitityksestä yms., tulee vahvasti tunne että on saanut eteensä Mikrobitin tai muun PC-alan lehden; lukemastaan ei ymmärrä ei sitten niin yhtään mitään!
Ja mitä vikaa on perinteisessä paperikartassa? Paitsi että se on wanhanaikainen eikä se osaa puhua tunnettujen näyttelijöiden äänellä ja käske tekemään U-käännöstä kesken hauskimman sorapätkän vain sen takia että olet sen mielestä ”eksynyt” ennalta suunnittelemaltasi reitiltä?
Kun perinteisen GT-kartan tai karttaohjelmasta printatun värikopion sopivasta ajelualueesta, sulkee kunnolliseen vesitiiviiseen karttapussiin ja lätkäisee sen tankin päälle, niin johan toimii reititys ja riittää virta niin kauan kuin kuski jaksaa ajaa ja suunnistaa!
Eihän sitä gepsin postimerkin kokoista ruutuakaan voi koko ajan ajaessaan tuijottaa, eihän siitä saa sen vertaa selvää kuin kunnon kartastakaan joten pakkohan sitä on aina välillä pysähtyä tutkimaan että mihin suuntaan se diginuoli seuraavaksi käskee kääntymään? Samalla vaivallahan sitä lukaisee tarvittaessa karttaakin, eikö? Ja missäs välissä sitä ehtii ohikiitäviä maisemia ihastella kun täytyy tuijottaa kunniapaikalle keskelle mittaristoa juntattua suuntimalaitetta että osaa hiljentää oikeassa risteyksessä?
Entäs sitten perinteinen pikkutieajelun suola, eli aina niin elähdyttävä kokemus eli rehellinen eksyminen? Sehän jää kokonaan kokematta jos on tietokoneen ruudulla tarkkaan etukäteen miettinyt KARTALLA parhaalta näyttävimmän reitin, saanut sen karttaohjelmalla tehtyä ja saanut sen jopa siirrettyä magellaaniinsa (niin, siinäkin taitaa niitä ongelmia esiintyä, eikö?) ja sitä sitten orjallisesti seuraillaan. Ei kai siitä uskalla sitten poiketa LUONNOSSA mielenkiintoiselta näyttävälle sivuraiteelle, ettei vaan garmini sekoa ja ala viimeisillä virranrippeillään laskea uutta reittiä ja komenna tekemään U-käännöstä kun hieno tukkiautotie viekin ”vain” jollekin kääntöpaikalle, josta joutuisi palaamaan omia sladittelujälkiään ihaillen takaisin?
Kunnon kartalta putoamisen ja entten-tenten-teelikamenten –metodilla seuraavan suunnan arpomisen jälkeen voi taas saunan lauteilla mietiskellä että mikä ihmeen ketunlenkki sitä tuli ajettua että sai suuntavaistonsa noin sekaisin! No, gepsimieshän tietysti tässä tilanteessa liittää hakkapeliittansa kotititietsikkaansa (tai työpaikkansa koneeseen, onhan työkavereille näytettävä missä tuli viikonloppuna seikkailtua) ja analysoi tarkasti ajetun reitin yms. elämää suuremmat arvoitukset. Paitsi että gepsimieshän EI VOI eksyä tai sitten se on johtunut virran loppumisesta ja silloinhan ei muistikortilla enää ole mitään mitä siirtää koneelle ja analysoida…
Juu ei, taidanpa pitäytyä edelleen wanhanaikaisessa suunnistusmenetelmässä ja jättää gepsin edelleen kiinnittämättä gessuni tankoon.
Älköön nyt kukaan haitekkaava laitteistoistaan onnellinen ja tyydytystä saava (siis asiansa osaava) gepsihenkilö vetäkö bittiä nenäänsä tästä vuodatuksesta, tulipahan vain ajan kuluksi ja hieman kärjistäen kirjoiteltua mitä mieleen on tullut keskusteluja lueskeltuani. En nimittäin kiellä etteikö gepsi ole –itsekin sellaista käyttäneenä- toimiva peli monessa hommassa mutta pyörähommaan en tunne tarvitsevani yhtään ylimääräistä tietsikan tuijottelua vaivoikseni.
Noh, wanhanaikainenhan se on meikeläisen pyöräkin, joten taitaa kuulua taudin kuvaan tämä wanhakantaisuus
).
