Hiekkatiellä ajosta.

[Jokke Espoosta]

Elä nyt taivaisiin sitä vaihdepoljinta väännä. Kyllä se popo alkaa seistenkin sinne alle hujahtamaan kun isompaa pykälää kaivataan. Totuttelua vaan vaatii ja uudenkarheat popot on aina pitun jäykät jos tässä nyt siitä kyse.

Mun on mahdoton ajaa seisaaltaan mitään kovavauhtisempaa jos yrittää pitää jalkaa vaihdepolkimen sivulla. Jalka sojottaa tosi luonnottomasti sivulle ja tuntuu koko ajan että on lipeämässä tapilta. Tää on varmaan jossain määrin henkilökohtainen asia: toisilla on Hessu Hopon jalat joissa varpaat sojottaa sivuille, mutta mulle se on tosi luonnoton asento, etenkään mopon päällä. Pitää saada jalat mopon suuntaiseksi, eli sen vaihdestaagin on normaalisti oltava joko jalan päällä tai alla. Pidemmät jalkatapit vois vähän auttaa mutta sellaisia ei nyt taida ikävä kyllä olla heti tulossa.

Monot on kyllä vähintään tarpeeksi vanhat, että siitä ei ole kyse On vaan sen verran isot monot että vipstaakia ei voi pahemmin varpailla kutitella, vaan ylöspäin vaihtaminen tapahtuu aika lailla jalkapöydällä. Jos poljin osuu puoleen väliin nilkkaa ja varpaita niin liike polkimen yläuolelta alapuolelle on melkoisen iso.

[PantseK]

Nyt alkaa muuten hiljalleen tuntua siltä että seisten ajamisessakin voi olla jotain järkeä. Viimeisimmän tähän ketjuun kirjoittamani viestin jälkeen on pyörä vaihtunut Twinistä Kotariin, mutta ensivaikutelmien mukaan edelleen oli vähän samaa ongelmaa. Nyt käänsin tangon kiinnikkeen toisin päin mikä toi tankoa pari senttiä eteenpäin, ja tuntuu että ero on aika suuri. Nyt alkaa olla sellainen mukava etunoja.

Samanlainen ahaa elämys tuli myös minulle tuossa viimeviikonloppuna, kun päätin kokeilla emännyksen Freewindiä mökkipihalla. Jotenkin tuntui että mitähän vttua!, tämähän käy paljon helpommin kuin omalla mopolla. Edellisellä transalpilla seisaalteen ajo ei oikein luonnistunut, eikä se tuolla advellakaan oikein kotoisalta tunnu. Olisikohan vaai niin että tuo adve on suunniteltu hieman suurikokoisemmalle ihmiselle kuin minä? Tai sitten semmoiselle jolla on apinan kädet. Freewind on reilusti kompaktimpi pyörä jossa tangon etäisyys omille ilmeisesti lyhyille käsille asettui sopivasti kohdalleen.
Tiedän ettei tuo seisaalteen ajotekniikka ei ole hallussa. Kun olen yrittänyt katsella isojenpoikien seisaalteen ajovideoita,(ja tarkoitan tässä kyllä ihan pyörällä ajoa ), niin jonkinlaisessa etukenossahan nuo ajelevat. Pää liki tangon yläpuolella. Itseltä tuntuu kovin luonnottomalta tuollainen ajoasento. Vielä tälläisellä olkapäävammaisella tuntuu että kontrolli tankoon häviää kokonaan.
Olen kyllä huomannut selkeän eron perseen satulasta nostamisella pyörän painopisteeseen, ja usein ajankin nuo haasteellisemmat paikat ahteri hieman satulasta nostettuna. Tämäkin helpottaa jo pyörän hallintaa, mutta minkähänlaista se olisi jos sen osaisi/pystyisi tekemään oikeasti seisaalteen.
Auttaisikohan tangon nosto tai jalkatappien lasku asiaan? Tilailin tuossa jo tankokikkareet, jolla saa tankoa 30mm siirrettyä.
Mutta että mihinpäin tuota tankoa tuolla pitäisi siirtää? Jotenkin tuntuisi että jos tankoa siirtäisi kohti naamavärkkiä eli taakse ja ylös, niin ajo helpottuisi kun ei tarvitsisi käsiä roikottaa eteenpäin. Mutta tuossa sinun tapauksessa olet saanut toivottavan ajoasennon tankoa eteenpäin siirtämällä. No kokeilemallahan tuo tietysti selviää.

[Koheltaja]

Mulla oli vaihde ja jarrupoljin säädetty niin että tapeilta ajaessa polkimet on saappaan kärjen alapuolella. Isommalle vaihtaessa on aikaa siirtää jalka polkimelle, ja pienemmälle polkaisu onnistuu nopeasti jos tulee pikatilanne missä tarvii saada vetoa nopeasti. Tapeilta ajaessa en juuri koskaan käytä kytkintä ja vaihteet tuupataan suoraan sisään kaasua hetkeksi hellittämällä. Vauhdit kun nousee 60-80 yläpuolelle niin perse putoaa penkkin, ilmavirta allaa painaa kuskia ja penkiltä saa paremman hallinnan pyörään kun ei tarvii roikkua sarvissa kiinni.

[epoksi]

Komppaan koheltajaa. Vivut monojen alle, aluksi tuntui mahdottomalta vääntää jalka sinne mutta nyt menee luonnostaan.

[Jokke Espoosta]

No kai se täytyy sitten vielä kokeilla säätää niin että normaaliajossa on mono vipstaakin päällä. Kiitoksia vaan vinkeistä, ehkä tässä vielä joskus alkaa joku sujua...

[Koheltaja]

Välillä olen potkinut isompaa vaihdetta kantapäällä nostamalla, riippuu tilanteesta ja millanen paikka on.

[Sukke]

"Isot pojat" kun ajaa ralleissa seisaaltaan taitaa vauhdit olla satasen paremmalla puolella, jolloin on pakko nojata aika pitkälle eteen, ettei tartte roikkua sarvissa. Hiljakseen mennessä on ihan sama, missä sitä roikkuu, mieluusti tietysti tasapainon kannalta sopivasti.

[t.t.tammi]

Se pieni etukeno on silleenki hyvä et silloin osa painosta on rintalihasten varassa ei olkapäät joudu niin koville. Nykyään en oo enää käyttäny tankossa korokkeita kun tuon hokasin.

Kyllä 9x0 adve taittuu nätiste jaloilla painoo siirtämällä, toki kapeemmalla mopolla on helpompaa kun mopolla on enempi tilaa längien välissä liikkuu.
Vakiot tapit on myös vähän turhan kapeet, ainakin tälläne persjalkane ei voi pitää saappaita ihan sisäreunassa koska sitten mopo ei enää mahu heiluu haarovälis.

Vaihdepoljin tosiaan tossun alla seistessä, pienemmälle on yleensä enempi paniikki vaihtaa, isommalle oon jäykemmillä saappailla monesti vaihtanut silleen et tiputtaa jalan pois tapilta ja sit varpaat kääntää sisäänpäin ja nostaa koko saappaan ylös.
Mut jos vaihdepolkimen nuppi on jalkapöydän kohtaa niin ei se jatkaminen huono idea oo.

[Koheltaja]

Etukenossa on tapeilta ajettu, aivan kuten isoot pojjaat juutuupi videoissa. Siitä huolimatta tunnen kotoisammaksi ajaa penkistä kovemmissa vauhdeissa, ja tarvittaessa nousen tapeille jos tien epätasaisuus sitä vaatii. Mulla on tuntuma ja luotto pyörään kovissa vauhdeissa parempi on ajaa penkiltä, ehkä tämä on tapeilta ajamisen harjoituksen puutetta, tai ajotyyli on kohtalaisen raju/agressiivinen kovemmissa vauhdeissa.

En muista, enkä jaksa alkaa selaamaan aiempia viestejä mutta vinkiksi soralla ajoon. Penkiltä kun ajaa niin pyörän kallistaminen mutkaan kuskin alla on helppo sisäistää kun oikaisee mutkaan mentäessä sisäkaarteen puoleisen kyynerpään suoraksi, silloin pyörä kallistuu väkisin kuskin alla ja taittuu mutkaan kuin itsestään. Aikansa kun tätä treenaa niin huomaa että pyörä alkaa automaattisesti kallistumaan mutkaan ja kuski pysyy suorana. Aika usein näkee ajotyylejä joissa kuski ja pyörä on yhtä puuta kallistuksen kanssa ja se ei oikein toimi soralla, ajosta tulee epävarmaa ja etunen alkaa lipsumaan vaikka olisikin istumassa edessä/etukenossa.

[Jokke Espoosta]

Ajattelin heittää tän keskustelun toisesta ketjusta tänne ja valita parhaita paloja mukaan, kun liittyy ketjun aiheeseen:

tykkääkö pyörä pahaa, jos heittää takarenkaan jarrulla lukkoon ennen sladittamisen alkua ilman että käytetään ollenkaan kytkintä?

Kai se pitäs 1190A olla että kaasulla lähtis kurvista luisuun

Kyllä pelit pitää olla linkussa jos mutkaan mennessä, varsinkin jos ei tiedä millanen mutka on vastassa, kiristyykö vai aukeeko. Ja siihen tarvii jarrua.

Varsinaista lukkojarrua en ole saanut aikaan millään pyörällä mutta kyllä mutkaan mennessä jarrulla irroitetaan takapito että saa pyörän paremmin kääntymään mutkaan. Monesti pistä pyörän jarrulla vinoon ennen nyppylän päälystää jos ei ole tietoa mihin suuntaan käännytään, halppo jatkaa sladia tai mennä vastaheitolla sisään jarrun kanssa sitoen. Kytkintä en juurikaan käytä vaan jalka suoraan jarrulle, konetta en ole koskaan saanut sammumaan jarrutuksissa. Jos ei ole luistokytkintä niin takapyörä alkaa helposti hakkaamaan ja silloin tulee kytkimellä avitettua, luistokytkimen kanssa on paljon helpompaa pelata jarrun kanssa.

Mulla on kertaalleen ollut aika tiukka tilanne kun jarrutin Afrikkalaisesta vahingossa jyrkässä alamäessä ennen mutkaa kovapintaisella savitiellä jossa kuulalaakerisoraa päällä takasen lukkoon ja koneen sammuksiin, ja sitten kun perä lähti sivulle niin se ei oiennutkaan takajarrua nostamalla. Siinä meni hetki ennen kuin tajusi mitä on käynyt ja ymmärsi vetää kytkimestä, ja siinä vaiheessa oltiin jo aika poikittain ja aika lähellä ojaa ja aika tavalla jännitti. Kuten Jenkit sanovat, "my asshole could have cut a cigar". Sen jälkeen olen koettanut varoa tuota, eikä ainakaan nykyisellä LC4:lla ole vastaavaa käynyt vaikka pari kertaa olen luullutkin koneen stumpanneen, tai ainakin se on käynnistynyt hyvin helposti heti jarrua nostaessa. Jarruttaessa en siis yleensä vedä kytkintä pohjaan.

Jarrusladissa mutkaan menoa en voi väittää osaavani. Yleensä näkyvyys on heikohko ja pelottaa sen verran että onko mutkan takana vastassa hirvi, traktori, puomi tms, että mutkaan menen sen verran hitaasti ettei siinä oikein osaa sladia edes kaivata. Sitten kun näkee ettei edessä ole kovin kivuliaita pysähdyksiä, niin sitten kaasu auki ja aika usein mutkasta tulen ulos kevyessä sladissa. Joissain paikoissa tietysti on näkyvyyttä enemmän, mutta en mä oikein niissäkään osaa jarrusladissa mutkaan mennä. Pitäisi varmaan treenata tätäkin ettei olisi aina niin tumpelo.

[Koheltaja]

Toisia pyöriä on helpompi viedä sladissa mutkaan sisään kun toisia, se on aika paljon pyörästä kiinni pystyykö menemään vinossa mutkaan. 690 kanssa joutui ajamaan erittäin agressiivisesti jos halusi ajaa vinossa, sillä tuli ajettua enemmän puhdasta ajolinjaa vähemmällä sladittelulla. Toki takapää monesti vispasi mutkan ulostulossa kun kaasua avasi mutta ei voi sanoa varsinaisesta sladittelusta. 690 on edelleen kuin lekaa yrittäisi heittää varsi edellä, haastava pyörä ajaa näyttävästi pyörän balanssin takia mutta tarvittaessa erittäin nopea kun ajaa puhdasta linjaa mahdollisimman pienellä luistolla.

400EXC:n kanssa tilanne muuttui. Pyörän balanssi oli aivan toisenlainen ja EXC meni monesti pikkasen vinoon ennen mutkaa pelkästään sillä kun vaihtoi pienemmälle. Takapää oli paljon irtonaisempi mutta koko ajan täysin kontrollissa, pyörää pystyi ajamaan koko ajan takapää pienessä luisussa kun oli jouhevaa mutkapätkää. Sillä oli erittäin helppo mennä mutkaan sisään, pyörä reagoi nopeasti kuskin käskyihin ja pystyi kesken mutkan tekemään mitä ihmeellisimpiä asioita jos linja oli viturallaan tai mutka kiristyi.

EXC:n kanssa tuli opittua tämä "pimeisiin" mutkiin ja nyppylöille pienessä vinossa meneminen, pyörä oli niin ketterä ja nopea reagoimaan kuskin käskyihin että ajolinjaa/sladia pystyi muuttamaan aivan viime hetkillä. Perässä ajaneet muutaman kerran sanoikin että onko sulla pyörässä jotain vikaa kun se ei mene suoraa hetkeäkään ja on aina ennen mutkaa vinossa enemmän tai vähemmän. Sillä oli helppo mennä jarrulla/moottorijarrulla mutkaan, takarengas jarrutti sen verran että rengas oli pidon rajajalla ja pikkaisen irti tiestä. Silloin on helppo pitää pyörä pikkaisen vinossa, ja tilanteen mukaan sladi jatkuu kun näyttää kaasua.

Pyörien käytöksissä on niin järkyttävän suuria eroja että sama ajotapa ei sovi kaikkiin pyöriin, eikä kaikkia pyöriä pysty viemään samalla tavalla mutkaan ja mutkasta ulos. Jokaisessa on omat metkunsa ja ajaminen menee niiden ehdoilla, kuskin pitää sisäistää pyörän luonne ja muokata ajotyyli sen mukaiseksi. Tähän mennessä mulla olleista pyöristä EXC on ollut ahdottomasti kaikista hauskin ja nautittavin ajettava soralla, pyörän balanssi ja luonne on 1:1 kuskin mieltymysten kanssa. Myös WRR oli hauska vietävä mutta siinä tuli tehot vastaan hyvin nopeasti, pikkaisen lisää paukkua niin se olisi ollut aika lähellä EXC:n kanssa. Ajettavuudeltaan haastavin mutta kiistatta nopein pyörä oli 690.

[aapo]

Itse on kanssa kyllä silloin tällöin saatu kone sammumaan jarrulla mutkassa. Iso yksipyttyinen ja kun puolipuristin ei ole tilanteessa mahdollinen niin voi olla että se takapyörä ei vaan läde enää pyörimään. Ja kun kytimestä vetää (sitten kun on ehkä tajunnut tilanteen) on tilanne sitten se että rullaillaan ilman vetoa, kaasusta ei ole luonnllisesti apua, mennään minne mennään. Hyvin epämiellyttävä tilanne. Nykyisi tulee vähän lippailtua sitä kytkintä silloin tällöin. Ehkä mielummin irrottelen kytkimellä kuin jarrulla. Tei sitten vaan cruisaillaan

[skuikka]

Joskus kun yritin opetella supermotoa ajamaan, tuli katsottua "backing it in"-videoita juutupesta aika paljon.
Tuo sumosladi menee karkeasti niin, että potkaistaan suoralta mutkan ulostulovaihde sisään, rulla kiinni, jarrutetaan etusella niin perkeleesti, takasella pikkasen ja kytkimellä hienosäädetään takapään jarrutusvaikutus.
Sen luiston rajan yli mennään moottorijarrulla. Tuo estää semmoiset piiskasladit, kun takanen pyörii, vaikkakin hitaammin kuin pyörä kulkee.
Sorallakin tuo mielestäni toimii aika hyvin. Potkaisen pari pykälää alas, annan takajarrulla x-määrän jarruvoimaa, kuitenkin niin ettei pyörä luista, sitten tilanteen mukaan nostan kytkintä joko pommina tai pehmeästi. Siitä on helppo jatkaa kaasulla ilman että viiva katkeaa. Mitä enemmän tuossa ohessa pystyy etujarrua antamaan, sitä sujuvammin taittuu perän kevetessä.
Ja munat tietty bensakorkin juuressa kun perää irrotellaan. Ei koske 690:aa. Eli painoa reilusti eteen.

[Koheltaja]

690:ssä motosladia helpottaa luistokytkin, takarengas ei ala hakkaamaan motosladin aikana mikä on ilman luistokytkintä olevien pyörien riesana.

[greatLeo]

Tämä lienee sopivin ketju, tai ainakin sinnepäin.

Nyt kun on tuollainen sorapyörä on hommattu niin missä sillä voisi harjoitella, mieluusti omassa rauhassa? Tarkoitan siis ihan perusasioita, eli jarruttamista, tasapainoa, kääntymistä jne. Sorateitähän tästä Helsingin läheltä kyllä löytyy, mutta myös soramontut tai vastaavat kiinnostaisivat juuri käsittelyn harjoitteluun. Vihdissä kävin nopeasti yhdellä montulla pyörähtämässä, siellä oli kyllä kieltomerkit ja videovalvonnan varoitukset, mutta ei puomeja. Muutenkin vaikutti aika rauhalliselta, mutta en silti kehdannut kauaa tuolla pyöriä. Yleensä nuo montut eivät taida olla sallittuja paikkoja?