URAA!!!! ajettiin 24.8 - 27.8.2006 Kemijärven-Rovaniemen maisemissa
URAA!!!! oli yksi kesän 2006 matkaendurotapahtumista. Kokoontumis ja majoittumispaikkana oli Ravintola Mainari, Wanhan kaivoskylän miljöössä Raajärvellä. Ilmoittautuminen oli jo kevään aikana, ja porukkaa ilmoittautuikin mukavasti. Kesän mittaan tuli muutama peruutus sekä peruutuspaikkojen kysyjä, ja lopulta Raajärvellä oli koolla kuutisenkymmentä alan harrastajaa. Myös viiden miehen mönkijäpartio oli mukana, joten tapahtumaan tuli hiukan nelipyöräisempää näkökulmaa. Partioita oli kymmenen, kuitenkin partiossa oli vähintään kolme kuskia. Olin valmistellut Pasin kanssa neljä reittiehdotelmaa, joita osa partioista kiersi sellaisenaan ja suurin osa käytti pohjana omille ajeluilleen. Valmiita reittipohjia oli noin 1200 kilometriä, useimmat partiot ajoivat päivän mittaan 200-350 kilometriä. Harmi että metsäpalovaara sai aikaan sen, ettei matkalla voinut keitellä nokipannukahveja, vaan piti syödä kylmiä eväitä tai käväistä maalikylissä valmiissa ruokapöydässä. Kiitoksia kaikille osallistujille! Sillä Te teitte tapahtumasta onnistuneen ja uskonkin kaikilla olleen arkirutiineista mukavasti poikkeavan pidennetyn viikonlopun. Matkaenduroharrastus on aika mukava tapa viettää aikaa kavereiden kanssa ja retkeillä Suomen sorateillä. Minulle oli mukava vaihtelu järjestää isompi tapahtuma, mutta järjestelyjen osalta suurin kiitos menee Mainariin Ainille ja Hessulle. Majoitustilat, Sauna sekä loistavat ruokatarjoilut kruunasivat tapahtuman! Alla muutamia muistoja URAAn tiimoilta, olkaa hyvä: Kohti RaajärveäKesän mittaan käväisin tutustumassa Raajärven maisemissa, kun en itse ollut majoittunut Raajärvellä aiemmin, niin muutama viikkoa ennen H-hetkeä käväisin tutustumassa majoitustiloihin ja Mainarin offroad-reitteihin parin kaverin kanssa. Samalla ajelimme myös Rovajärven maisemissa tarkistelemassa läpiajettavia ajouria. Vaikka ajoimmekin hitaasti maisemista nautiskellen, yritimme samalla tutkia hiukan haasteellisempia mutta läpiajettavia ajoreittejä. Niitä löytyikin, mutta samalla Kantturasta hajosi etulampun ja tarakan kiinnityksiä, myös kaverin tohtorista etu- ja takavanteet saivat kunnolla kipeää ja takaiskarikin taisi päästää vaimennukset taivaalle ilkeästi sihahtaen... Oikeasti etenkin Rovajärvellä on paljon kivikoita huonokuntoisemmilla teillä, mutta varovasti ajellessa ajokit pysyvät varmaankin kunnossa. Mutta rentoliikkeinen kaasukäsi voi tietää rengas- ja vanneremontteja jne. Samalla vaikutuksen teki minuun Mainarin majoitus ja ruokailutilat sekä etenkin Ainin tekemä aamupala. Koska maastoajolupia on yksityishenkilön käytännössä mahdotonta saada, niin saimme Mainarin offroad-reitistöltä muutaman pätkän käyttön nimellisellä korvauksella. Lenkkejä oli kolme: Saunalenkki, Saunalenkki+ ja Saunalenkki++. URAAn aikana kuusitoista onnekasta ajeli lenkeillä ja kuten myöhemmin selviää, niin kuivasta kesästä huolimatta haasteita oli riittävästi...
Hemmilän Marko oli järjestänyt lomansa niin, että pääsi Saksan Ulmista tulemaan pienelle Lapin lomalle. Markon Oulussa säilyttämän Dakarin alle tuli Misukan Deserttien tilalla Dunlopin D606:t, itse tyydyin vaihtamaan taakse Liirum-Laarum-Baarumin, eteen olisi kyllä saanut vaihtaa seinältä iskemättömän D606:n, mutta ajattelin säästää sen ensi kesään (siitä sitten sain kärsiä reissulla). Samalla vaihdoimme Mikan Dakariin uudet ohjauslaakerit, jotka olivat menneet todella huonoksi parissa-kolmessa vuodessa.
Torstaina 24.päivä oululaiset tekivät matkaa porukalla kohti Raajärveä. Reitti oli riittävän haastava, kun minä ajoin matkan reilussa kolmessa tunnissa asfalttia pitkin, niin porukka-ajelijoilla meni matkalla 8 tuntia...Yksi ulosajo, yksi rikkinäinen silta, yhdet ketjuongelmat ja vielä yksi polttoaineen loppuminen hidasti retkueen kulkemista. Lähes kaikki ilmestyivät torstai-illan kuluessa paikalla, viimeisimmät tulivat puolenyön tienoilla ja perjantaina tuli enään kaksi artistia. Partiot muodostuivat osaltaan minun partioehdotelmien pohjalta ja hiukan piti hieroa perjantaiaamuna partioita kohdalleen, mutta kaikesta toiminnasta huokui innostunut reissuhenki. Ketään ei jätetty porukoista ulos! Matkaenduroita ja varusteitaOn turha puhua etteikö iso osa harrastuksesta pyörisi tekniikan ympärillä. Kun katseli Mainarin pihaa aamusella ennenkuin partiot olivat lähteneet taipaleelle, niin jokaisella oli jotain omaa tai muutettua tehtaalta uutena lähteneeseen ajokkiin verrattuna. Matkaendurot ovat käytännöllisiä ajokkeja monenlaiseen matkantekoon, etenkin kun niitä parantelee ja varustelee itse... Usein onkin niin tällaisessa tapahtumassa, ettei kuskin nimeä muisteta ensin, vaan ajokin merkki/malli ja sen lisävarusteet...Toisaalta on rentouttavaa, kun ei ole merkitystä asuinpaikalla, arkielämällä tai iällä, vaan kaikki ovat harrastuksessa samalla viivalla. Tunnelmia matkan varreltaPartio II kuviaAjoimme jälleen kerran samalla partiolla, jolla on tehty jo muutama reissu. Nyt oli Markon, Joonan, JP:n, Hannun ja mun lisäksi kaksi uutta artistia: Pekka Africa Twinillä ja Mika 650-gessulla. Vaikka Pekka kertoi ettei hänellä ole kokemusta pehmeissä paikoissa, niin sanoin, että tuskin näin kuivalla edes näemme savea tai suota. No, pikkuisen löytyi kuitenkin pehmeitäkin paikkoja. Markolla oli tuttuun tyyliin kypäräkamera käytössä, joten talvella saamme sitten nauttia parhaat palat uudelleen. Perjantaina kiertelimme Kemijärven itäpuolella, ja käväisimme aina Sallassa asti tankilla. Hiukan normaalia enemmän tankkauksien suunnittelua aiheutti Jonnun XR:n 10 litran tankki, mutta mitään oikeita ongelmia ei tullut. Kanttura ja JP:n tohtori olivat kanistereina mukana :) Lauantaina oli reittinä Rovajärven ympäristö ja jo menomatkalla Hannun Supertenere alkoi pitämään kalinaa. Muutamien kilometrien ajan epäilys kohdistui löysään pakoputken kiinnikkeeseen, mutta sitten tuli stoppi eteen: Koneessa on jotain rikki...todennäköisin vaihtoehto oli kiertokangen alapää. Onneksi Hessu ehti hakemaan Hannun ja ajokin takaisin Mainariin. Tämän jälkeen suuntasimme kohti Javarusta, ja Outitunturin paikkeilla ajoin poron yli. Tai ainakin poro osui eturenkaaseen ja kun käännyin katsomaan miten porolle kävi, niin se jo juoksi vauhdilla mäkeä ylöspäin. Ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen minun porokolari...Onni onnettomuudessa oli se, että kyseisessä paikassa minulla oli vauhtia melko vähän, ja ehdin melkein jarruttamaan Kantturan seis ennen törmäystä. Toivottavasti porolla ei tullut pahoja sisäisiä vammoja, mutta kevytjalkaisesti se meni mäkeä ylöspäin. Rovajärvellä ajoimmekin sitten suunnitelmien mukaisesti ja porukalla oli mukava taas tehdä reissua. Etenkin kun saimme ajaa tyhjillä pyörillä ilman matkavarusteita.
TekniikkamurheitaViime syksynä Rovajärveltä löytyi uusi karttapaikka, nimittäin Tankinpuhkoma, jolloin paikkasimme tankin aluksi tiptop-paikoilla sekä teipillä. Kellään ei ollut pore-saippuaa mukana, eikä edes purkkaa tankin korjaukseen. Tänä vuonna Rovajärven karttaan tuli valitettavasti vielä Sylinterinpieksämä ja Koneensärkemä. Vaikka tekniikkamurheet ovat aina työläitä ja rahaakin menee (etenkin jos korjauksena on uusi 990S-kotari...), niin ne ovat oikeasti pieniä juttuja sen rinnalla, jos joku loukkaa itsensä. Onneksi URAAlla niitä ei ollut, ehkä kuivat ajourat vaikuttivat turvallisuuteen. Lisäksi partioiden päivätaipaleet pysyivät järkevissä lukemissa...Kukaan ei halunnut myöhästyä Ainin loistavalta noutopöydältä. HarrastajiaJutun suola on aina vanhojen tuttujen tapaaminen ja uusien kavereiden saaminen. Etenkin sekalaisten partioiden kaverit puhuivat aamupalapöydässä kuin vanhat tutut. Minulla alkoi flunssa reissulla pahanlaisella äänen katoamisella, joka vei enimmät jutteluhalut, mutta tulipas kuitenkin uusia tuttuja. Partio -kevyt-Koska paikalle tuli myös kevyemmällä kalustolla varustettu partio Posion suunnalta, päättivät he ajella omalla porukalla Mainarin Saunalenkeillä...jotka olivat kuin tehty Husalle ja 520-kotarille... MönkkäripartioKun minuun otettiin yhteyttä mönkkäriharrastajien taholta URAAlle osallistumista varten, niin heti oli fiilikset että eikun mukaan. Mönkkärit ovat uskomattomia menemään pehmeässä, mutta porukalla haettiin rajoja oikein urakalla, kuten kuvista selviää. Käväisin itse kokeilemassa hetken aikaa 800 kuutioista V2-Rotaxilla varustettua BPR-CanAmia, ja olipas siinä kulkua. Jossain vaiheessa ihmettelin, että 60 vauhti tuntuu niin kovalta, mutta sitten selvisi että ajopelissä oli mailit isommalla nopeusmittarissa.... Saunanlauteilla vertailtiin kömpijöitä ja prätkiä, ja Mainarin ravintolatiloissa vertailua pystyi jatkamaan videoita tutkimalla. Ei hullumpi harrastus noilla ajaminen, ja kyseessä oli tietenkin tieliikennemönkkärit, jolloin sorateillä liikkuminenkin onnistuu.
Kuvat © S.Tamsi, J.Lohilahti, S.Nykänen, P.Vuorelma, J-P.Tuulaniemi, J.Petäjäkangas, M.Mäki, T.Peltola ja R.Anias
Paluu
|
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
