Syksy 2006Uraan jälkeen olen pitänyt matalaa profiilia matkaendurotouhuissa, mitä nyt vetäisin yöajelun. Onneksi Tase on ollut aktiivisempi ja syyskuun alussa oli lähettänyt kertomuksia reissuilta. Mutta olin unohtanut reissukuvat työpöydälle kansioon! No löytyivätpäs kuitenkin ja tässä tarinaa elokuulta, näin pari kuukautta myöhässä... Maisemienkatselua Oulunseudulla 6.8.2006Keväällä 2006 Oulunseudun vakiovetäjät Raimo ja JPT esittivät toivomuksen että myös muut voisivat ottaa joskus vetovastuun. Minua tämä asia alkoi kiinnostamaan ja niinpä aloin suunnitella reittiä. Ajeleskelin iltasella yksikseen näitä Oulunseudun metsäteitä ja tutustuin paikkoihin. Vuoden 2006 Kontioralli järjestettiin Raahen lähistöllä. Minä osallistuin Kontiorallin endurolenkin möhköryhmään ja sain tästä idean, että ensimmäinen vetämäni reissu voisi olla tämän tyyppinen. Mukaan voisi houkutella ensikertalaisia, raskaiden pyörien kuljettajia ja katuendurorenkaallisia. Periaatteena että jokainen matkaendurokuskina itseään pitävä pärjää. Laitoin kutsun Pohjolan kurapyöräilijät -foorumille päivää ennen lähtöä. Kutsun ajankohta oli melko myöhäinen, mutta päätin kokeilla olisiko lähtijöitä kun minulle ilmeni yllättäen vapaa sunnuntai. Vaikka valmisteluaikaa ei ollut paljon, saatiin reissulle tarvittava osallistujamäärä eli yhteensä kolme henkilöä. Kolme innokasta matkaenduromiestä lähti Kellon Shelliltä kohti Alakylää. Sieltä ajelimme Kiiminki - Yli-Ii -tien itäpuolelle, missä väistelimme poroja ja ihastelimme suomaisemia. Pienellä puron ylityksellä pääsimme oikotietä Nauruaan, mistä hurautimme voimalaitoksen kautta Ii-joen pohjoispuolelle. Siellä syötiin eväitä, istuskeltiin laavulla metsäpalovaroituksen vuoksi ilman tulta ja pulistiin alan harrastajille tärkeistä asioista. Ii-joen rantoja ihastellen ajelimme kohti länttä, mistä päädyttiin loppujen lopuksi takaisin lähtöpaikkaan.
Reissu meni hyvin, aikaa meni kokonaisuudessaan reilut neljä tuntia ja matkaa vetäjälle kertyi 160 km. Oulun pojat saivat siihen vielä 40 km lisää, enduromiehiä kun olivat, niin metsien kauttahan ne kotiin lähtivät. Reissu meni hyvin, ei tullut mies- eikä kalustotappioita. Kuivuuden takia pölyä oli runsaasti ilmassa. Perässäajajien naamat kaipasivat pesua ja ajopuvutkin puistelua. Vaan ei se hymyä himmentänyt. Voisi sanoa että reissulaisten pyörät edustivat lähes äärilaitoja. Mukana oli Honda NX 250, KTM 990 Adventure S ja minun Suzuki DR 650 RSE. Vaan samassa reissussa pyörät olivat ja samaa matkaa ajettiin. Näihin surautteluihin kun voi osallistua monenlaisella kalustolla.
Reissun jälkeen ilmeni että halukkaita lähtijöitä olisi ollut enemmänkin. Niinpä päätin ottaa saman reissun vielä tälle kesälle uudestaan, varsinkin kun vetovastuussa oleminen oli erittäin mukava kokemus. Pölyä vaan saisi olla pikkuisen vähemmän, vaikka ei se keulilla ajavaa häirinnyt. Välillä vaan piti tarkentaa katsetta taustapeilistä että tuleekos sieltä takaa pölypilven keskeltä ketään. XVIII-suraus 20.8.2006Oulunseudulle saatiin hieman vettä ja sitä luvattiin vielä viikonlopullekin. Laitoin kutsun Pohjolan kurapyöräilijät -foorumille ja Raimo jakoi sen vielä hänen sähköpostilistalla oleville henkilöille. Myöhemmin huomasin että vesilinnun metsästys alkaa samana sunnuntaina, joten pelkäsin sen verottavan osallistujia. Näin ei kumminkaan käynyt ja sunnuntaiaamuna oli Kellon Shellillä kahdeksan osallistujaa ja yksi paikallinen kurapyöräilijä. Hän oli tullut katsomaan minkalaista sakkia on reissuun lähdössä. Kauimmaiset osallistujat olivat Leppävirralta Savon maalta. He olivat edellisenä iltana lähteneet ajamaan kohti pohjoista ja yöpyneet välillä. Aamulla he olivat virkeinä startissa matkatavarat pyörien päälle pakattuna. Tämä osoittaa todellista matkaendurohenkeä, sillä matkantekoonhan nämä pyörät on tarkoitettu. Saimme houkuteltua "sakin katselijan" alkumatkalle mukaan ja niinpä yhdeksän pyörää starttasi matkaan. Maa oli aamulla vielä hieman kosteaa, joten ihan mahdoton pöly ei ollut. Jätimme "sakin katselijan" Onkamon seudulle omille asioille. Alkumatkan kokemus oli hänelle ilmeisen mukava, sillä hän lupasi lähteä joskus pitemmälle reissulle mukaan. Tässä vaiheessa saimme reissun ensimmäisen ja samalla viimeisen pyörän kaadon kun vetäjän pyörä ei halunnut pysyä sivutuella. Vaan kun on kaatuma- ja karjaraudat, niin kyllä kalusto kestää. Ei tule itku eikä tarvitse maalaamoihin soitella. Jatkoimme matkaa ja jonkin ajan kuluttua pidimme pienen tauon, jolloin saattoi ojennella jäseniään ja fixailla ajovarusteita jos tarvetta sellaiseen ilmeni.
Matkaa jatkettiin kohti Nauruaa ja eteen tuli puron ylitys. Vettä taisi olla vielä vähemmän kuin edellisellä kerralla. Tämä kesä on säämiesten ja muiden "Mettejen" mukaan kuivin pitkiin pitkiin aikoihin. Ns. suurissa joissakin on virtaama vain 10-15 % normaalista. Puron ylityksen jälkeen olimme "eri kairassa" josta ajelimme voimalaitoksen kautta Ii-joen pohjoispuolelle. Sieltä ajoimme laavupaikalle Ii-joen rantaan eväitä syömään. Koska emme tehneet tulia eikä kaikilla ollut termospullokahveja, päätimme ajaa Yli-Iin Seolle kahville ja polttoainetäydennykselle. Se taitaa olla kylän ainoa kunnollinen sunnuntaisin auki oleva kahvipaikka. Paikassa oli tiskin takana herttainen mummo joka ei selvästikään ylen katsonut Goretex-kansaa. Taitaapa paikassa olla jotain huoltotoimintaakin. Kun olimme lähdössä pihaan kurvasi matkaenduroiden parhaimmistoa eli rupurikumeilla ja alumiinilaukuilla varustettu BMW 1200 GS. Pyörän päällä istuskeli vanhempi pariskunta, isäntä ajoi ja emäntä oli kyydissä. He rupesivat keskustelemaan ja kyselivät että mitäs sakkia me ollaan. Jutellessa kävi ilmi että kurapyöräfoorumi oli heillekin tuttu. Heidän harrastuksensa oli ajella kahdestaan sorateillä pitkin kairoja ja vaikutti että sitä kokemusta heille oli runsaasti kertynytkin. Houkuteltiin niitä porukka-ajeluille, ja saattavatpa he joskus sellaiselle mukaan tullakin. Samalla saimme kutsun vierailla heidän mökillään. Terveisiä vaan heille jos joskus tätä lukevat.
Yli-Iistä lähdettyämme ajelimme Ii-joen kanavanreunaa, josta näkee jokimaisemaa varsin mukavasti. Sieltä kurvailimme pikkuteitä myöten takaisin lähtöpaikalle. Matkaa kertyi noin 170 km ja aikaa meni noin viisi tuntia. Reissuun osallistui pari Suzukia, pari Hondaa, Bemari ja kolme kottaraista. Onneksi vesilinnun pyytäjät olivat sen verran hereillä etteivät ampuneet kottaraisia sorsina. Nämä porukka-ajelut ovat mukavia, alan harrastajat tutustuvat "livenä" toisiinsa ja aika kuluu rattoisasti. Ryhmäajo-ohjeet ovat niin toimivat että niitä noudattamalla porukka pysyy hyvin kasassa. Taukopaikalla oli juttua että oikeastaan tarvitaan monenlaisia surautteluja, pitempiä kokopäivän kestäviä reissuja ja lyhyempiä pyrähdyksiä. Samaten ajoreitit voivat olla vaatimustasoltaan erilaisia, kuskeja ja ajomieltymyksiä kun on monenlaisia. Toiset haluavat retkeillä, katsella maisemia ja tutustua uusiin paikkoihin. Joillekin reissu on onnistunut kun on saanut upottaa pyörän suohon ja kaivaa sitä sieltä joko yksikseen tai porukalla ylös. Hyvä näin, siinäpä se onkin yksi tämän homman rikkaus.
Kuvat ja tarinat yllä © Taisto Rissanen Yöajelu 15.9.2006Neljäs yöajelu ajettiin jo perinteiseksi muodostuneilla pätkillä, mutta aina olen koittanut reitille löytää jotain uuttakin. Samalla lyhensin reittiä koska viime syksynä reissu oli mielestäni turhan pitkä, tai siis isoa tietä oli liikaa. Nyt kierrettiin hiukan pienemmillä teillä, ja ainakaan minulla ei päässyt kylmä yllättämään vaikka melkoisen viileää olikin jossain vaiheessa. Ajokkeina ajelulla oli WR-jammusta isoon Adventure-gessuun monenlaista ajokkia. Porukka hajosi pari kertaa, mutta onneksi perällä tuli JP, joka tiesi suunnillleen, minne suuntaan reitti kulki. Teknikkamurheet olivat tällä kertaa pieniä, kun yksi abikoliitin katkesi. Paikka oli vain aika kriittinen, kun liitin oli ajovalojen virransyötöstä. Paras kommentti foorumilla reissun jälkeen oli DR-Markulta: "Minulla meni hiekkaa silmiin ja paleli ja makkarakin vähän paloi toiselta puolen ja toinen puoli jäi kylmäksi ja oli pimeää ja väsytti. Kaikenkaikkiaan hieno reissu."
Lähtiessä klo 22 oli noin 5 astetta, noin klo 01 kävi pintateillä hieman pakkasen puolella ja kotiintullessa klo 03 oli jo 10 astetta. Tase oli katsonut lämpötiloja, ja noin syksyllä voi tosiaankin muuttua ilma kovastikin lyhyessä ajassa. Usein lämpötila muuttuu vain ajopuvun sisällä, kun upottaa pyöränsä. Mulla yöajelun tiedustelureissulla upotin Kantturan aika syvälle suohon Kempeleen takametsissä, ja olipas työ päästä takaisin ihmisten ilmoille. Pientä lisäjännitystä toi se, kun pakokäyrät käristivät aluskasvustoa...Syksyhän oli kuiva. Mutta kuivakin suo saattaa upottaa, sen havaitsin. Yksi idea kuitenkin on vielä toteuttamista vaille, eli illasta-aamuun-suraus. Mutta olisiko sille raikas kesäyö paras ajankohta, vai syksy...sitä pitää miettiä. Kiitokset kaikille osallistujille, mukavaa ajella siellä edessä. Sivu päivitetty 5.11.2006 R.Anias |
