Syyskesän reissuja 2005
Väylänpää-Rovajärvi-Kemihaara-TuntsaEdellisvuoden hienojen kokemusten jälkeen päätimme Markon ja Joonan kanssa, että Kemijoen rantatie ja Tuntsa pitää myös tänä syksynä käydä katsastamassa. Mukaan saatiin puhuttua Hannu ja Jukka-Pekka. Lisäksi majoituksen kahdelle yölle järjesti Harri ja Joona sai vielä houkuteltua mukaan Tomin, joten seitsemän reissumiestä oli enimmillään ajelemassa. Reissun jälkeen vaimo meinasi, että olette pehmentyneet, koska joka ilta oli sauna ja kuivassa sekä lämpimässä oli majoitus. No minulle se kelpasi, koska lähtöä edeltävänä iltana nakkasi kuumeenkin ja olo ei ollut ihan parhaita. Mutta vanhan viisauden mukaan nuhat jää soratien varteen. Lauantaina 27.8 starttasi neljä kuskia Oulunbaari Maikkulan Nesteeltä. Minulla oli hiukan vaikeuksia ennen reissua: Kantturasta meni vaihdelaatikon laakerit, ja pari päivää ennen reissuunlähtöä sain vaihteiston takaisin. Lähtöaamuna startti ei edes naksahtanut, joten kiiren vilkkaa käynnistinpoljin vielä vaihdelaatikkoon, ja kohti kokoontumispaikkaa, jossa poijjaat jo odottelivat.
Ensimmäinen yö vietettiin Kolarin eteläosissa, Väylänpäässä, josta löytyi 45 eurolla mökki. Tai itseasiassa kaksi, joista erämökin käyttöoikeus kuului isompaan. Kalankuvista päätelleen Torniojoesta oli noussut isompaakin jalokalaa. Aamulla suunnattiin kohti Meltausta ja Rovajärveä. Harri liittyi joukkoon hiukan ennen Rovajärvelle siirtymistä, jossa oli isoa sorabaanaa, sekä syvää panssariuraa. Hannun Superteneren tankkiin tuli reikä, joka paikattiin aluksi puutikulla+tiptop-paikalla+roudariteipillä. Kesti Kemijärvelle asti, jossa tehtiin parempi paikkaus. Illan hämärtäessä saavuimme Harrin metsätilalle, Tiukurovan maisemiin. Sauna lämpiämään, ja kaikki mukavuudetkin oli: sähkö ja juokseva vesi (jos veden kantaja vain juoksi...). Yöllä sitten tulivat Kuusamosta vielä Joona ja Tomi, joten retkue alkoi olla kasassa. Aamulla sitten suunnattiinkin kohti Kemihaaraa ja sieltä takaisin tullessa Tuntsalle!
Kun saimme jätettyä ylimääräiset tavarat Harrin mökille, niin tyhjillä pyörillä oli paljon mukavampi ajella. Kemijoen rantatielle oli nostettu takaisin Uuraojan silta, mutta sen verran sivuun, ettei autolla ole sille mitään asiaa. Tulppion Tiskolla perinteinen Metsurin munakas, ja ajokit kohti Tuntsaa. Papuoivan mellahiekkateillä jopa minä innostuin hiukan luistattamaan...Harmi, että Markon kypäräkamera rikkoi sulaketta...tai parempi vain..saadaan lupa ens kesänkin reissulle. Illalla Tuntsalta takaisin ajellessa alkoi satamaan kunnolla ja viimeiset sata kilometriä ovat pitkät pimeässä ja vesisateessa 10,3 voltin jännitteellä lampun kannassa...Eli talvella releet ja paksut johdot ajovalolle. Tiistaiaamuna jatkoimme Tiukurovalta kohti Oulua ja Korouman maisemien jälkeen Joona ja Tomi jatkoivat kohti Kuusamoa.
Reissu oli kuten aiemminkin todella rentouttava kokemus. Ajettua tuli monenlaisia sorateitä, välillä jopa polkujakin. Pihasta pihaan minulla tuli 1830 kilometriä. Kiitokset etenkin Harrille yöpaikasta, sekä muille kavereille reissuseurasta. Kuvat © Tomi Heiskanen ja J-P Tuulaniemi. Yöajelu 3.9.2005Perinteinen (3. kerta) yöajelu piti järjestää myös tänä syksynä. Tein reitin kiertelemään Oulun itäpuolella, ja reitille kertyi mittaa 150 kilometriä. Olisi saanut olla hiukan lyhyempi, mutta kyllä sen ajamisen pitää hiukan tuntua jäsenissä. Mahdollisesti ajaminen tuntui myös Haapamäen Markulla, joka pyyhkäisi illaksi Kauhajoelta Kempeleen Zeppeliinin Shellille, ja yöajelun jälkeen ajeli vielä kotia takaisin! Tuulaniemen JP tuli 2WD-tohtorilla, ja pääsin koettamaan hetken aikaa, miltä tuntuu kun myös eturengas vetää. Yhteistuumin olimme sitä mieltä, että kun keula lähtee luistamaan, niin lisää kaasua...
Tyrnävän lentohiekoilla taisi muutamalla takki kastua sisäpuolelta, mutta onneksi reitillä oli sitten pidempi siirtymä viileässä yöilmassa heti sen perään. Tälläkään kerralla ei päästy ilman tekniikkamurheita: Kadonnut vaihdepoljin, keittänyt bemari ja hajonnut kiksi. Mutta pienet vastoinkäymiset eivät haittaa kun ollaan porukalla liikkeellä, apua löytyy. Mutta hukassa oleva vaihdepoljin harmittaa kun on keskellä yötä akseleita myöten hiekassa ja kännykässäkään ei ole virtaa. Kiitokset kaikille mukana olleille, meitä oli 12 tai 13, mutta erikoiskiitokset Markulle pitkänmatkan terveisistä ja Pekkaveelle pienistä valonlähteistä yön pimeyteen. Matka-ajelua 10.-16.9.2005Minulla oli työreissu Uimaharjussa, Enon kunnassa, eli tämän vuotisen KKKK:n maisemissa. Kun sinne tulee Oulusta matkaa vain 400 kilsaa, niin päätin menomatkalla oikaista E-Pohjanmaan kautta Kankaanpään lähistölle Jämijärvelle. Mennessä käväisin vastavierailulla Haapamäen Markulla, vaikka minulla ajokeli oli huomattavasti lämpimämpi kuin Markulla yöajelun yhteydessä. Hiukan turinoitiin ja ajoimme pikkuisen lenkin. Minä kurvailin osan matkaa Lakulla, ja kyllähän se Twini on vain hieno pyörä. Ainoa vika siinä on se, ettei siinä ole parannettavaa...Minä kun haluan rakentaa pyörää, ja Kantturassa on hienoisia mahdollisuuksia parannella ominaisuuksia sieltä täältä. Jämijärvellä oli Bemarikerhon kokoontuminen. No laiha oli sillä puolella anti kun wanhoja 2-V gessuja oli vain yksi. Onneksi Marko ja Mirkka olivat vuokranneet mökin, ja kaveriani Pekkaa ei tarvinnut isommin houkutella pienelle viikonloppuajelulle.
Pekan kanssa lähdimme sunnuntaiaamulla kohti Seitsemisen maisemia ja Kurua. Hiukan kateellisena ajelin seudun hienoja mutkateitä, joissa ei ollut muuta vikaa, kuin taloja likaa paikoitellen. Kaanaan crossiradalla hetken ihmettelimme tulevien Pekka Vehkosten vauhtia, ja siitä jatkoimme kohti Jyskälän EK-pätkiä.
Sunnuntai-iltana saavuin Enoon, jossa oli firman järjestämät rantahuvilat odottelemassa majoittujia. Onneksi työkiireiltä ehdimme ajella Laukkasen Jarkon kanssa parina iltana. Kiertelimme ensin Kolin maisemissa, jolloin myös Tahvanaisen Eero ehti reissuseuraksi. Sitten toisena iltana ajelimme Kontiolahden suuntaan. Pienoisia ongelmia ilmaantui kun Kanttura pari-kolme kertaa sammui pariksi sekunniksi, ja virtakaan ei tahtonut mennä päälle. Lopulta käyntiongelmat muuttuivat niin pahaksi, että nilkutin Jarkon talliin häätämään sähkökeijun virtapiireistä. Löytyihän vikakin, kun johtosarjasta oli virtalukolle menevä piuha mennyt poikki. Siispä johtopäätöksenä vedimme uuden ehdan piuhan, ja alkoihan blackout helpottaa. Perjantaina kotiin ajellessani Utajärvellä tuli melkoisia rakeita, ja täytyy myöntää, että umpikypärä olisi ollut miellyttävämpi kapistus päässä. Kokonaismatkaa tuli sellaiset 1774 kilometriä. Syysajelu 2.10.2005Olen perinteisesti lopettanut, tai ainakin vähentänyt metsäteillä ajelua hirvenmetsästyksen aloituksen aikoihin. Pidän hirvenpyyntiä sen verran tärkeänä talkootyönä, etten halua sitä häiritä, lisäksi pyynti tekee meidän matkaenduroharrastajienkin ajeluista edes hiukan turvallisempia. Kun tämä syksy kuitenkin oli tavallista lämpimämpi, niin laitoin lauantaina 1.10 ilmoituksen kurapyörä-foorumiin, jos joku kuitenkin lähtisi ajelemaan pikaisella ilmoituksella. Sunnuntaina aamulla oli meitä oli seitsemän virkeää surauttelijaa valmiina koitokseen. No Kanttura päätti kastella helmansa, ja purskautti öljyt ulos takaiskarista, ja näyttipä iskarin varsikin olevan hiukan mutkalla. Ei muuta kuin ajamaan, mitä sillä iskarilla ?
JP oli mukana reittimaakarina, ja minä päätin ajaa viimeisenä, etenkin kun jousituksessa alkoi ilmetä lievää pahempaa kenguru-ilmiötä. Ja taas löytyi mitä mahtavinta soratietä. Hauska huomata, että tutuistakin paikoista löytyi kilometritolkulla aivan neitseellistä baanaa minulle.
Rokuajärven tienoilla löysi naula itsensä Kantturan takarenkaaseen. No olihan se aikakin minulla puhjeta rengas tositoimissa. Kevyen jutustelun lomassa paikkasin renkaan, ja bemarin alkuperäiset 15 cm pituiset rengasraudatkin olivat toimivat. Siitä jatkoimme kohti Vaalaa ja Puolankaa.
Honkajärvellä pideltiin taukoa, ja siitä suunnattiin kohti Yli-Utosta. Hetken ajelun kuluttua minun takarengas tyhjeni uudelleen, jolloin päätimme purkaa partion, Timon ja Markon jäädessä minulle kaveriksi. Sisukumissa ei näkynyt mitään vikaa, ja paikkakin näytti hyvältä. Eikun rengas takaisin ja ajamaan, ja pääsin melkein 20 kilsaa ja taas tyhjeni kumi. Markolla oli Slimeä mukana, joten päätimme paikata sillä sisärenkaan. Kolmas kerta toden sanoo, vaikka taisihan se Matti paikata päivän aikana 6 kertaa sisärenkaansa Allroad Tourilla... No muutaman päivän päästä kumi tyhjeni vielä kerran, ja silloin havaitsin, että paikka oli pettänyt. Tahtovat nämä nykyiset sisärenkaat olla sellaisia, ettei paikat pysy kunnolla. Ainakin Contin ja Pirellin sisärenkaat ovat minun henk.kohtaisessa boikotissa. Ensi keväänä on taas uudet kujeet. Minun osaltani talviajelut jäävät väliin, koska Kantturassa on puuhaa sen verran että saa ajelut talvella unohtaa. Laitan kuitenkin remonttikuvia julki, kunhan on jotain näytettävää... Sivu päivitetty 20.10.2005 R.Anias |
