Syyskesän ja syksyn reissuja 2004Wannabee Allroad Tour 2004 NanguKäväisimme Hannun kanssa 6.8 Allroad Tour Nangun viimeisessä leirissä Raajärvellä. Olipas mukavaa nähdä vanhoja tuttuja ja paria tuoreempaakin. Hurjan paljon oli pyöriä, vaikka osa oli vielä taipaleella, ja osalla oli reissu jäänyt kesken. Raajärven kaivosalueella toimii Offroad-keskus, jonka reiteille oli Allroad Tour tiimi järjestänyt yrittäjän kanssa erikoiskokeen halukkaille. Ja kun satuin olemaan paikalla niin pakkohan se oli lähteä tutustumaan reittiin.
Offroad erikoiskokeen ylitys keveällä enskalla oli oikein mukava temppu, mutta ehkä iso matkaenduro pakkauksineen oli turhan raskas suopätkille. Jäin auttamaan paria kaveria, ja Africa Twin istahti useampaan otteeseen ja irrottipa vielä viimeisellä pätkällä twini ketjunsakin. Jokaiselta Tourilta jää osallistujille monta muistoa, ja kyllä jokaisen kannattaa se kokea ainakin kerran, jos matkaendurot kiinnostavat.
XII. suraus 22.8.04Käväisimme Vihannin suunnalla ajelemassa, ja reissun kulttuuriantiin kuului Karhuviidankiveen tutustuminen, joka tuli suunnitelmiin kylläkin viitan nähtyäni. Kivi oli näemmä suomen suurin siirtolohkare, ja onhan sillä kokoa. Minun ajotaitoni jäivät toiseksi pikku-tohtorin voimavaroille, ja tein näppärän high-siderin savisella tiellä. Noh, onneksi loppureissu onnistui kuitenkin hyvin Ketorinin voimalla, vaikka joitain minuutteja tähdet risteilivätkin näkökentän ylälaidassa.
Olen huomannut, että surauksilla reittiä suunniteltaessa kannattaa aina ottaa jotain ajamatonta pätkää reitille. Nytkin ne olivat myös minulle tosi mielenkiintoisia lenkkejä, koska kartalla ne eivät näytä välttämättä mielenkiintoisilta, mutta luonnossa ovat kaikkea muuta. Loppureissusta porukka harveni parilla pyörällä, joten Revonlahdelta jatkoi kymmenen pyörää Liminkaa kohden. Reitti surauksella polveili Limingan-Paavolan-Vihannin-Revonlahden-Lumijoen-Limingan alueella.
Tuntsa-Saariselkä 1.-4.9.04Jo talvella teimme kaverini Markon kanssa päätöksen, että kun hän kotiutuu Dallasista, niin syksyllä lähdetään muutamaksi päiväksi Lappiin. Ja näin teimme, ja saimme houkuteltua mukaan Joonan Kuusamosta. Minulla oli unelmatehtävä, ajeluttaa kavereita Suomen parhailla reissuteillä, joilla ei ole turhaa liikennettä ja erämaan tunnelma on läsnä jatkuvasti.
Markon kanssa ajoimme Posiolle, jossa Joona liittyi retkueseen. Hiukan ennen Posiota olin ajaa poron kanssa yhteen, mutta jostain ihmeen syystä poro teki järkevän ratkaisun väistäen minua. Posiolta reitti kulki Vilmatunturin kautta Saijaan, josta ajoimme Tuntsalle. Tuntsajoen varrelta löytyi tuttu laavu, jolla yövyimme Allroad Tour Niekalla vuonna 2001. Aamulla ajoimme vankassa sumussa rajavyöhykettä Jänesvittikoille, ja Takkatunturin tielläkin tuli surauteltua.
Tuntsalta jatkoimme kohti Tulppiota, ja sieltä Kuttusojan tienoille. Ja pitihän se Kemihaaran huoltotiekin jälleen ajaa. Huoltotiellä alkavat kaikki sillat olla sortuneita, joten aikaa kuluu 27 kilometrin matkalla melkoisen paljon. Kemihaarassa saimme ostettua kahvit, ja suuntana Savukoski. Savukoskelta Joona jatkoi Kuusamoon, ja me Markon kanssa Kakslauttaselle. Tanhuan ja Moskuvaaran välissä oli reissun vaativin ajopätkä: Säkkipimeää, tihkusade, savinen tie ja Markon Bemarissa uskomattoman huonot valot. No lopulta pääsimme 4-tielle, kerrankin asfaltti tuntui mukavalta...
Kolmantena ajopäivänä olin merkannut reitit Saariselkä-Ivalo-Rajajooseppi kolmioon, jossa onkin todella paljon ajettavia uria. Useita kertoja Ahvenjärveltä Saariselän tuntureille vaeltamaan lähtiessä olen katsellut auton ikkunasta, että tuonne pitää päästä prätkällä. Ja kyllä kannatti lähteä. Pienimmät tiet ovat aika kivisiä, mutta hiukan enemmän kuljetuilla teillä pakkautunut hiekka on loistava ajoalusta. Alueen katkaisee Lutto-joki, joka on sen verran iso virta, ettei kahlaaminen ainakaan tänä kesänä onnistunut, joten sitä joutuu jonkin verran kiertelemään, mutta sen mukavampaa.
Magneettimäki piti jälleen käydä katsomassa, kun isoisä ajoi välirauhan aikana sitä kautta Petsamoon muiden todellisten sankareiden kanssa. Paikalla olevista tietotauluista ja kuvista voi vain aavistella kuinka karut saattoivat olosuhteet olla. Neljäntenä päivänä paluumatka kulki Rovajärven halki, josta löytyikin taas uusia ajopätkiä. Siellä voisi ajaa huoletta yhden viikon kyllästymättä. Reissu kesti neljä päivää, matkaa kertyi hiukan yli 2 tuhatta kilometriä. Ja eiköhän sitä taas pärjää ensi kesään.
Yöajelu Oulussa 17.9.04Oulun järjestyksessä toiset yöajelut olivat innostaneet liikkeelle uuden osallistuja ennätyksen, eli yhteensä 15 matkaenduroharrastajaa lähti suunnistamaan pimeille teille. Märkä syksy sai aikaan sen, että ajaminen oli melkoista lammikoiden väistämistä, mutta onneksi tiet olivat hiekkakankailla, joten liukkaita savipätkiä ei juuri ollut. Säätiedotus ei luvannut ollenkaan hyvää, mutta silti Kokkolasta oli Ari Karvonen tullut Tenerellään, ja ajoipa sitten vielä yöllä takaisinkin Kokkolaan, osan matkasta räntäsateessa.
Taustapeilistä piti toisinaan vilkuilla perässä tulevaa ajovalojen helminauhaa, ja paria eksymistä lukuunottamatta matka joutui hyvin. Kun reittiä oli ajettu n. 90 kilometriä, sippasi yhden pyörän takalaakeri, ja tämä yhdessä hetkeä aiemmin alkaneen sateen kanssa, aloitimme makkaran paiston. Tauolta porukka hiljalleen harveni, joku lähti Kokkolaan, joku nukkumaan, minä kaveriksi viemään rikkoutunutta pyörää Ouluun ja osa jäi vielä keittämään kahvetta. Reissu oli erittäin onnistunut, ja taas täytyy sanoa, että ensi vuonna uusiksi. Pitää sitten tuo 80-90 kilometrin väli ajaa matelemalla, koska molemmat yöajelut ovat keskeytyneet näillä paikoilla. Tai sitten ajetaan reitti toisinpäin... Yöajelu Kokkolassa 25.9.04Karvosen Ari innostui Oulun yöajelusta niin, että järjesti samanlaisen Kokkolassa. Ja minä majailin viikonlopun Himangalla, joten käväisin ajelemassa porukan peränpitäjänä. Osallistujia oli neljä. Ehkä reitit olivat muille tuttuja, mutta haastetta riitti minulle mukavasti. Tuttuun tyyliin reitillä oli lammikon väistelyä vähintäänkin tarpeeksi, joten kuivassa kodassa sai varpaita hiukan lämmiteltyä. Kiitokset vielä Timolle erinomaisista kahveista !
Nämä surauttelut eivät ole oulunseudun yksinoikeutta, ja nyt kun on tämä foorumikin olemassa, niin laitelkaa maakunnista kutsuja ajeluille. Kyllä aina joku saattaa ilmestyä paikalle hiukan kauempaakin. Tänä kesänä oulunseudun surauksilla osallistujia oli Tornion, Taivalkosken,Kokkolan ja Kalajoen lähistöltä. Sivu päivitetty 23.11.2004 R.Anias |
