Syyskesä ja syksy 2003DR350 kokoontuminen 29.7-30.7.2003Mikon ja Joonan kanssa surauttelimme terapiareissun Taivalkosken ja Posion ympäristössä. Alunperin oli tarkoitus yöpyä Joonan mökillä, mutta veri veti karumpiin ympäristöihin, joten yövyimme Kylmäluomajärven kodalla. Minulla ollut ilmapatja oli paljon parempi makuualusta kuin Joonan ajotakin selkäsuoja... Taivalvaaran lähistöllä on huimia mäkimaastoja, ja siellä pikku-tohtorit saivatkin kyytiä. Jäljistä päätellen alueella harrastetaan offroad-autoilua, ainakin olosuhteet ovat kohdallaan. Alue sijaitsee Taivalkoski-Jurmu välillä 20-tien ja Iijoen välissä. Kannattaa tutustua.
Huippureissu, kun kaikilla oli saman tapaiset ajokit, eli isolla soratiellä ajettiin siirtymätyylillä ja pikkupoluilla naatiskeltiin. Joona ja Mikko käväisivät vielä Livojärven seudulla ajelemassa kun itse lähdin hoitamaan lapsia. Yöajelu 5.9.2003Seitsemännellä surauksella kyselin porukalta intoa yöajeluun, ja sitähän löytyi. Katselin reitin tutuille paikoille ja reittiä oli 100 kilometrin paremmalla puolella. Seitsemän kuskia ilmestyi kokoontumispaikalle. Vauhti pimeässä on jotain, mutta vauhdintunne on parhaimmillaan huima. Pyörän valot tekevät honkien keskelle valkoisen tunnelin, jonka ulkopuolella kaikki on mustaakin mustempaa. Kuopat näyttävät paljon pahemmilta kuin ovatkaan, joten "turhia" jarrutuksia tuli tehtyä varmasti. Olin laittanut samoihin aikoihin Suzukiin eturenkaaksi crossirattaan, joka pikkupoluilla tekee ajamisesta vieläkin mukavempaa, kun keula pitää, niin perää voi heittää mielinmäärin sivulle...
Noin 60 kilometrin jälkeen Matin DR750:n takarengas tyhjeni. No rengasraudat oli, kuin myös Bemussa painepatruunoita, muttei kenelläkään paikkoja eikä oikeaa pumppua. Ensimmäinen kahden miehen partio lähti hakemaan Oulusta, n.40 kilometrin päästä paikkoja. Paikat saatiin ja paikattiin rengas ja eikun ilmaa sisälle. Samalla havaitsimme ettei painepatruunoiden venttiiliadapteria saanutkaan tiiivisti venttiilinvarteen. Monenlaisten o-rengaspatenttien ja kolmen tyhjän patruunan jälkeen ei auttanut kuin toisen partion lähteä Ouluun. Paikkapullolla renkaaseen sitten saikin ilmaa, mutta paikkapa ei ollutkaan tarttunut. Kello ollessa reilusti yli aamu neljän, päätettiin prätkä hakea pakettiautolla pois kuljeksimasta. Kuitenkin reisusta jäi hyvät fiilikset, joten ainakin minä tulen jatkamaan perinnettä ensi vuonna. Rovajärven reissu 14.9-15.9.2003Minua jäi Allroad Tour Muotkalla harmittamaan, kun en voinut olla viimeistä yötä Outojärvellä. Tilanne täytyi korjata. Lähdin ajelemaan sunnuntaina 14.9 kohti Perä-Posiota, matka eteni Pudasjärven kautta Jukuanvaaralle, jossa oli oikein mukavaa sorabaanaa, välillä pelkkää polkua. Korouoman paikkeilla olin pyydystää Suzukilla puolentusinaa riekkoa, jotka säilyivät kuin ihmeen kaupalla metsämiesten riistaksi. Käväisin mennessä Lamminvaarassa Moision Ollilla, jolla oli tuore Africa Twini ja ei niin tuore '52 BSA. Lamminvaarasta oli matkaa Outojärvelle vielä n.30 kilometriä ja pimeä ehti laskeutua kyläillessäni, mutta hetken ajettuani Suzukin pitkät valot sippasivat. Olikin melkoisen hankalaa ajaa lyhyillä valoilla Posion Yhteismetsän kumpuilevaa tiestöä, kun eteen ei pahimmillaan nähnyt kuin muutaman hullun metrin. Lopulta kuitenkin olin Outojärven laavulla, jossa oli reissumiestä odottamassa pari kiiluvaa kekälettä...ei kuitenkaan T.Rautavaaran laulussa ollutta kissaa...
En tiedä olenko yksin mielipiteideni kanssa, mutta kyllä sitä ainakin kerran vuodessa ja mieluiten pimeään aikaan pitää päästä yöpymään yksinään keskelle korpea. Oikein korvissa kohisi, kun arkihuolet katosivat yöusvan sekaan ja tervaksen tuoksu ympäröi nuotiopiiriä. Kuu majaili Outovaaran takana, mutta järven pinnasta heijastui tuhannet tähdet ja Mars-planeetan kirkas kajo. Aamulla katsellessani laavun ympäristöä, ei olisi voinut uskoa, että paikalla oli yöpynyt yli 90 ihmistä kesäkuun alussa. Allroad Tourin periaatteet jättävät nautittavaa myös tuleville sukupolville. Kahdeksan paikkeilla Olli surautti Africa Twinillä laavulle, ja aamukahvin jälkeen jatkoimme yhdessä kohti Kemijärveä. Kemijärveltä jatkoin yksinäni kohti Varsatunturia ja Javarusta. Jossakin vaiheessa piti korjata katkennut kytkinvaijeri, mutta enään ei ollut pitkästi Rovajärven ampuma-alueelle.
Rovajärven pohjoisosissa ajelinkin sitten melkoisen siivun, itseasiassa sen verran että Suzukin 350 kilometrin toimintasäde meinasi loppua kesken. Rovajärvi on pullollaan hulppeita surauttelupätkiä, kannattaa käydä tutustumassa, kun ei ole ammuntoja. Silloin sinne ei ole asiaa. Rovajärveltä reitti kulki Suopajärven-Perunkaselän ja Toramokivalon kautta Rovaniemelle, Rovaniemeltä Kivalon kautta Simoon ja Oulunsaloon. Yhteensä 924 kilometriä ja maanantain saldo oli 624 kilsaa. Niin kyllä pikkuisella kinnerilläkin voi ajaa melkoisia päivätaipaleita, vaikka olenkin niitä kavereita, joille sohvan kutsu on välillä ylivoimainen. VIII. Suraus eli Syysajelut 19.9.2003Syysajelut meinasivat jäädä ajamatta, kun minulle tuli viikonlopputöitä ja hirvenmetsästys painoi päälle. Laitoin kuitenkin kyselyä, että jospa viikolla sattuisi jollekulle sopimaan. Ja sopihan se yhdeksälle kaverille... Kesän 2003 aikana olin tutustunut Oulun eteläisiin kuntiin Siikajoen varrella. Ja sieltäkin löytyi hienoa ajobaanaa. Jokivarsi rajoitti aika paljon reitin tekoa, joten alkupätkään tuli tylsää siirtymää asfaltilla n. 25 kilometriä kahdessa osassa, mutta sen jälkeen olimmekin Paavolan maisemissa. Aiemmin ylitetty Oulu-Ylivieska rata oli ollut pikkuisen hankalampi paikka, mutta Vihannin Mäntylammen ympäristössä oli runsaasti upeaa ajopätkää. Juuri sitä 20 metriä suoraa, mutka, nyppy, suoraa, nyppy, mutka jne... mäntykankaiden keskellä. Alueen tiet olivat kuin tehty yksisylinterisille pyörille. Joten kun Kimmo vaihtoi muutamaa päivää aiemmin R1150GS:n tilalle DR-Z400S:n, ja kun vielä alla oli uudet nappularattaat, niin kyllä vaikutti kuski olevan tyytyväinen ajokkiinsa.
J-P:n Iso-tohtori käväisi vauhdikkaasti kyljellään, mutta kuski säilyi kunnossa ja ajokkikaan ei saanut mitään vakavampaa vammaa. Jossain vaiheessa paistettiin kuivat makkarat, kun reitin vetäjältä (siis minulta) oli jäänyt vesi ja kahviböönat tiskipöydälle kotiin, joten jouduimme käymään Revonlahdella oikein posliinikupista ryyppäämässä kahvit. Matka jatkui kohti Siikajokea, ja Varttikankaan hiekkateitä. Nyt oli mukana rengasraudat, pumppu ja paikkoja. Pekan Medium-tohtorin (DR650) takarenkaan tyhjeneminen kuitenkin jätti loppuhuipennuksen ajamatta. Sisukumi oli 20 sentin matkalta halki. Ja taas joutui mopotin auton kyytiin. Eli ensi kesän surauksilla minulla on sitten mukana: Rengasraudat, pumppu, paikkoja, sisukumeja ja ainakin kahdet päällykumit (pyörän alla).
Kaikenkaikkiaan minulla oli todella hauska vuosi pikkupyörän kanssa. Kiitokset kaikille osallistujille ja tervetuloa taas ensi vuonna ajelemaan. Niin ja reittejä voi talven aikana katsella kartalta, joten laitetaan sitten kutsut liikkeelle. Sivu päivitetty 23.11.2004 R.Anias |
