Kevään 2007 tapahtumiaVappuajelu 2007Kevät keikuen tulevi, ja talven kuluessa nastarenkailla tuli harrasteltua reilut 700 kilometriä. Ennemmänkin olisi ollut mukavaa ajella, mutta kaikenlainen muu vie aikaa. Talven aikana Kantturalle en tehnyt mitään, vaan se oli ajossa jatkuvasti. Vappuajelun merkeissä oli mukavan kokoinen porukka koolla Raksilan marketeilla, vaikka kurapyöräilijöitä taisi olla vain pari-kolme prosenttia kaikista vappuajelijoista. Takaisin tullessa vetäisin pikkuisen surauttelun makua osalle matkaenduroilijoista, ja matkaakin taisi kertyä sadan kilometrin paikkeille. Yllättävän märkiä paikkoja löytyi matkan varrelta, ja jollakin taisi sukatkin kastua. Mutta lähellä kotoa sekään ei saa mieltä tummumaan. :)
XIX. Suraus 20.5.2007Kahdeksan reipasta surauttelijaa kokoontui kauniina sunnuntaiaamuna Kellon ST1:n pihaan. Pyöriä oli yksi vähemmän sillä mukana oli pariskunta uudella KTM 990 Adventure S:llä. Muut pyörät olivat TT600R, DR600, F650GSD, XR650L, NX650 ja R80G/S. Eli näitä hyväksi todettuja ja varsin tavallisia matkaenduroita, no ehkä Raimon kantturan kaltaisia ei ihan joka kylässä vastaan tule. Alkumatka suuntautui tunnelin läpi pienen soramonttuhyppyrin ja lentohiekkateiden kautta Jokikylän seutuville jossa KTM-pariskunta liittyi joukkoon. Sieltä ajelimme sorateitä myöten Iin Soroseen, josta kurvasimme metsään. Metsästä löytyi mahtavia sinne tänne risteileviä pehmeitä hiekkateitä joita aikamme ajeltuamme putkahdimme Maalismaan tielle. Tässä vaiheessa KTM-pariskunta ansaitsee erityismaininnan, sillä sitä pätkää ei moni kaksi päällä ajele. Yksinajaessakin pitää useimpien ihan keskittyä hommaan. Pariskunta erkaantui omille teilleen ja me kuusi kurvasimme joen rantoja myöten patosillan kautta Raasakan Marin luo. Raasakan Mari on Marion 7400 laahakaivinkone, joka on ollut käytössä Iijoen voimalaitoskanavia rakennettaessa. Marion oli suurin maassamme koskaan ollut kaivinkone, se on ollut pysäköitynä Raasakassa kaiken kansan ihasteltavana. Se romutettiin vuonna 1996 ja siitä on jäljellä enää 10 kuutiometrin kauha ja sen historiasta kertova taulu. Useimmilla meistä on omakohtaisia muistoja koneesta sen ollessa vielä kokonaisena. Kone oli vaikuttava näky ja aikansa "haitekkiä", kappale suomalaista vesivoimarakennushistoriaa. Monet toivoivat että Marion olisi entisöity vaan ilmeisesti rahoitus oli hankkeen esteenä.
Kauhan äärellä tehtiin reissun ensimmäinen remontti, Dakar-Bemusta oli takahaarukasta ketjunkiristin saanut jossain vaiheessa hieman siipeensä ja helisevät irto-osat kerättiin laukunpohjalle talteen. Raasakasta suuntasimme kohti Kärppäsuota, lopulta yhä pienempien teiden kautta putkahdimme suurelle kolminumeroiselle soratielle. Tällä pätkällä oli mukavia hiekkakangasteitä ja vesiesteitä, vaan määrätietoinen ajo ja ajolinjojen katsominen takasi matkan etenemisen. "Isoilla pojilla" oli mukavaa kun sai pitkästä aikaa leikkiä kuraleikkejä. Paras kommentti pätkältä oli: "ja löytyihän sieltä sitä oikeaa kuraakin ja ihan ehtaa tavaraa eikä mitään lällyä. Sellaista joka lentää sellaisena mustana komeana kaarena pyörän molemmin puolin. Eikä edes tullu sellainen huono omatunto kuin silloin penskana." Seuraava etappi oli lähes legendaarinen Venkaantie, joka menee Tannilasta Aittojärvelle. Järven kierrettyämme suuntasimme kohti Kipinänkoskea kunnes retkikuntaa kohtasi toinen tekninen vika, XR:n kaasuvaijeri katkesi. Kenelläkään ei ollut varavaijereita mukana, joten pyörän omistaja hoiti homman laittamalla pyöränsä imuvaijerin kaasuvaijeriksi. Tässä on malliesimerkki todellisesta matkaenduromiehestä, sormi ei mene suuhun eikä pyörä pakettiautoon vaan soveltamalla ajo jatkuu. Homman opetuksena meille kaikille voidaan pitää vaijerisisuksien eli sen varsinaisen langan ja omaan pyörään sopivien nippojen mukana pitämistä. Ne eivät vie paljon tilaa ja yhdessä renkaanpaikkausvälineiden kanssa edesauttavat matkan onnistumista.
Kipinänkosken nuotiopaikalla meinasi ennustus toteutua, kokoonkutsussa nimittäin lupasin että makkaraa voidaan paistaa jos saadaan tuli syttymään. Lieneekö kovan tuulen, kosteiden puiden tai miesten heikkouden syytä mutta vasta neljäs "tuuskaaja" sai tulen roihahtamaan steariinisytykkeen avulla. Vaan tilanne ei ollut vielä kriittinen, parhaat miehet olivat vielä reservissä. Makkarat paistettuamme jatkoimme matkaa Niemitalon juustolaan kahville. Siellä pihalla oli lisää historiaa, Lapinsodan muistomerkki. Muistomerkkiin kuuluu korsu, tykki ja sotahommista kertova taulu. Kahvit hörpättyämme hurautimme Nauruan kautta Arkalaan kylmälle huoltoasemalle. Huoltoasemalla suoritettiin kolmas pyörien ruuvaus, eli huoltotoimenpiteenä Domin ketjujen kiristys. Vaan niin oli isotankkisia pyöriä reissussa että tankkaus ei ollut kenellekään välttämätöntä, Dakar-Bemuun taidettiin kulutusmittauksen takia bensaa lisätä. Kulutus oli sitä normaalia 600-luokan koneelle eli noin 5 litraa sadalle kilometrille. Tässä vaiheessa kilometreja alkupisteestä oli noin 225. Reissun vaaratilanne syntyi paluumatkalla metsätiellä Onkamon lähellä. Eräillä jalankulkijoilla oli koira irrallaan joka ryntäsi porukan loppupään kimppuun. Onneksi koira onnistui välttämään renkaan alle jäämisen, siinä tilanteessa olisi saattanut käydä kipeää niin koiralle kuin motoristillekin. Eläimet ovat aina arvaamattomia ja varottavia, olivat ne sitten ihmisten mukana kuten koirat ja hevoset tai sitten luonnon omia asukkaita. Tavallisesti näihin porukka-ajeluihin ei liity kilpailua, vaan siihenkin saatiin tällä kertaa poikkeus, vieläpä surauttelijaguru Raimon toimesta. Kilpailulajina oli kaasuttimen kohokammion irroitus omasta pyörästä. Lähtölaukauksen kajahdettua ei muut kilpailijat ehtineet edes paikallistaa pyöränsä kaasutinta kun Raimo oli jo tehtävästä suoriutunut. Voittoa ei himmennä vaikka hommaa jonkin verran helpottaa kaasuttimien näkösillä oleminen pyörän sivuilla. Itse asiassa ongelmana on kuulemma toisinaan kohokammion tahaton irtoaminen jalan osuessa lukitussalpaan. Tästä taidettiin saada esimerkki koiraepisodin aikana.
Alakylässä todettiin ajelu päättyneeksi, porukka hajaantui ja lähti koteihinsa omia reittejään. Me Haukiputaan pojat ajoimme takaisin lähtöpaikkaan ja totesimme kilometrejä tulleen 296. Muut saivat ajoa vielä enemmän sillä heillä oli kotimatkaa vielä jonkin verran. Aikaa reissuun meni 8 tuntia 50 minuuttia, tehollista ajoaikaa ei ollut niin paljon, sen osuutta en tarkkaan tiedä mutta eiköhän sitä enimmäkseen pyörän päällä istuttu tai tapeilla seisty. Ihan pulinaksi ei koko reissu mennyt vaikka sekin puoli on tärkeää "seurusteluendurotouhujen" harrastajille. Ilma oli täydellinen, lämpötila noin 15 astetta, puolipilvistä ja sateiden jäljilta sen verran kosteaa että soratiet eivät pölisseet. Lehti ei ollut vielä puussa, se ilmaantui vasta seuraavina päivinä. Yhteenvetona näistä porukka-ajeluista voisi sanoa että niihin kannattaa mahdollisuuksien mukaan osallistua. Jos pelkää pyörän särkymistä, sen suhteen voi olla huolettomampi kuin yksinajellessa. Porukalla yleensä saadaan laite ajokuntoon ja jos ei saa, joku tarjoaa kyydin ihmisten ilmoille. Samaten pyörän kotiinkuljettamisessa tarvittaessa avustetaan. teksti Taisto "Tase" Rissanen ja kuvat © T.Rissanen, K.Kärkkäinen ja R.Anias Sivu päivitetty 07.06.2007 R.Anias |
