Mopolla uistelemaan

Ensimmäinen huoli oli tietysti saada mopo kuntoon. Kytkin oli alkanut luistamaan siinä määrin, että katsoin tarpeelliseksi vaihtaa levyt ennen lähtöä. Huomaa suoraviivainen päättely: Kytkin luistaa -> vaihda levyt... Aika oli vähissä töiden takia, joten vein mopon ammattiauttajalle vaihtoa varten. Kytkin alkoi pitämään ja kaikki näytti hyvältä. Öljyä koneeseen ja menoksi.

Tohtori kun ei ole mikään matkamenijä luonnostaan, vaati tavaroiden kuljetus hiukan purkkavirityksiä. Tavaroita roikuskeli mukana mustekalojen ynnä muiden narujen varassa. Kyllä ne niinkin pysyivät matkassa vaan esimerkiksi tankkaaminen pöntöstä oli erittäin tuskallista.

Foorumilaisista en saanut saattajia, mutta yksi kaveri sentään lähti Tervolasta taittamaan osan matkaa kanssani. Kohteena oli Kairan Kirijöiden mökki lähellä Ivalon Veskoniemeä. Matkan varrella on paljonkin pikkuteitä, mutta varsinkin alussa hiekkateistä on puute. Reitti oli kutakuinkin Tornio-Arpela-Sihtuuna-Mellakoski-Matinlompolo-Sirkkakoski-Lohiniva-Kittilä-Sirkka-Inari-Ivalo-Veskoniemi. Mukavimmat pätkät matkalla löytyivät Sirkkakosken seutuvilta. Pellon kairassa voisi riittää ajelemista enemmänkin...

Valmiina lähtöön

Kaveri löytyi matkan varrelta

Tankkauspaikka hukassa

Sirkkakosken kalasatama

Makkeritulilla

Koska liikkeelle päästiin vasta kolmen aikaan iltapäivällä, meinasi matkalla tulla polttoaineen saannista pienoinen ongelma. Tohtorista irtoaa tällä hetkellä 7,2 litraa menovettä kerrallaan, antaen maksimietapiksi ilman lisäbensaa noin 130 km. Se muuten ei ole kovin paljoa...

Ajelimme myös kartalla näkyviä yksityiteitä (?), mutta puomeja eikä muita sulkuja ei näkynyt. Saattaja karkasi kotia kohti Lohinivasta, josta jatkoin yksin matkaa kohti Inaria. Matkavauhti oli ollut alle 50 km/h, joten kello alkoi jo olla paljon. Niinpä ajelin suorinta tietä Inariin, vaikka matkan varrelle jäi monta mainiota sorapätkää... Inarista Ivaloon sateli vettä, muuten koko ajan hieno keli.

Perillä odotti 1,5 km polkua tieltä kämpälle. Lähdin, tottakai, sitä etenemään mopolla, vaan polku otti minusta selkävoiton jo puolen kilometrin jälkeen. Vai olisiko ollut väsymys, kello kun oli jo 2 yöllä... Ajelin kuitenkin pitkospuita suon yli ja kiikuin pienen nyppylän päälle, johon mopo sai jäädä odottamaan.

Lompolon tanssit eivät houkuttaneet

Kaunista suonpätkää

Vaatteiden lisäys Pokan tuntumassa

Parkkipaikka

Perillä!

Samaa polkua takaisin