Aavasaksa 15.5.2005

Näilläkin leveysasteilla kesä tekee vääjäämättä tuloaan. Niinpä Tohtori tempoili jo vauhkoontumisen partaalla tallissa kun "joutilas" ajopäivä sattui kohdalle. Sillä oli selkeä hinku päästä hoitamattomilla pikkuteille pitkän tauon jälkeen.

Kyselin porukkaa kasaan foorumilta, Torniolaisista saimme partion kasattua. 3 susukia ja honta. Kohtauspaikalla Pasi kertoi meille tiedustelun tuoreimmat tulokset: Parhailla pikkuteillä vielä tolokusti lunta! Voi valtava mikä pettymys... Tiedustelijamme tarjosi kuitenkin lohdukkeeksi suunnittelemansa reitin ruåtsien maille, jonka otimme ilolla vastaan.

Keli suosi meitä ja saimme nauttia hiekasta mielin määrin. Koppelon retale koitti teilata meidät kaikki erään mäen rinteellä, onnistumatta siinä kuitenkaan. Kyllä osaa lintupolo repiä kovan vauhdin nelitahtien röpinän kannustamana!

Tornionjokivarsi Ruotsin puolelta

ST1, Aavasaksa

Extreme closeup

Aavasaksan laella

Eipä aikaakaan, kun piti alkaa miettimään että mistä saadaan menovettä pienitankkisimmalle, eli minulle. Päädyimme käymään Övertorneålla, poiketen hiukan reittisuunnitelmasta. Matkalla sinne Pasin DR-Z alkoi pätkimään. Sammui vauhdista ja lähti kiltisti taas käyntiin kun pysäytti ja käytti virrat pois. Kahvintuskissa ajoimme aavasaksalle tankille. Tankkauksen jälkeen kävimme vaaran päällä töllistelemässä. Pasin mopo sammui aavasaksan rinteeseen niin monesti että hän päätti oijustaa suorinta tietä kotia kohti. Siinä meni suunnannäyttäjä, kenelläkään ei ollut suomalaista karttaa mukana kun oli puhe ajella ruotsin puolella...

Muistin varassa lähdimme ajelemaan Rovaniemen suuntaan, tavoitteena päästä Tengeliönjoen yli heti kun se olisi mahdollista. Tullessamme Lohinivaan huomasin että tämähän on sama reitti jota viime kesänä ajelin Inaria kohti! Tämän havainnon myötä, aurinkoisen ilman kannustamana tulimme vallattomalle tuulelle, meihin iski pieni piru! Kävimme pari kilsaa herkuttelemassa hiekkakankaalla kulkevaa polkua ja olihan se makeaa! Välillä oli lunta 20 senttiä, TKC80:t saivat antaa kaikkensa että matka jatkui...

Kiersimme siitä Törmäsjärven ympäri erittäin herkullista hiekkatietä myöten ja siitä matka jatkui takaisin kohti Torniota. Pysähtyessämme huomautin kaimalle että sulla vähän notkuu tuo rekisterikilpi. Se olikin lohjennu toiselta laidalta irti, vaan mukana vielä roikkui. Samassa Taneli kuittasi että ei se sullakaan kovin tiukassa näy olevan! Kappas, oli kilpi vääntynyt melkein irtipoikki ruuvirei'istä! Pitänee hommata vähän tukevampi levy alle... No, mukana kaikki pysyivät!

Kilsoja kertyi noin 230, aikaa lähes 5 tuntia. Aika rauhallista menoa siis, ja erittäin siistiä!

Näkötornista kuvattua

Herkuttelua polulla

XR ja Lapin lumo...

Kelirikko