Kenellä on 2v-gessu?

[Ilmari]

Luin kolme vuotta vanhoja topikkeja gessuista. Silloin vielä pyöristä keskusteltiin ja muutamilla tyypeillä olikin "airheadi". Mites nykyään? Aktiivisia kirjoittelijoita foorumilla ei ole montaakaan ja harvemmin 2v gessuja näkee liikenteessä. Ettei vain aika ala ajaan "old school" gessujen ohi?
Itsellähän on pyöränä tuo -91 alunperin 800 kuutioinen gessu jonka edellinen omistaja oli piristänyt 1000cc Siebenrockin power-kitillä.
Tuosta kuvan ottamisesta pyörä on muuttunut sen verran, että toimintasädettä on kasvatettu 35 litran PD-tankilla ja valot on uusittu Boschin compact 100 sumarilla+kaukovalolla.
Eli kertokaa nyt juttua omista 2v-puksuttajista, jos jollain vielä on sellainen käytössä.
Tähän topikkiin voisi kerätä listaa erikoistyökaluista, korjauksista ym.

T.Ile

[antti]

Ajossa ei tällä hetkellä ole, mutta projektikuntoinen pesämuna on kypsymässä. Vähän tosin tyssännyt..

Wau mikä ilmestys!




Ennen Triumphia mulla oli Kessuli mitä tuli aika paljon rassattua. Siinä oli sama sylkkysatsi kuin sinulla, lisänä litrasen kannet ja kaasuttimet, öljypohjan välipalaa ja muuta. Oli todella kiva pyörä ja vääntöä piisasi.
Vuosimallia `88 ja oli öh elämää nähnyt kun tuli.
Onneksi on yhäkin hyvissä käsissä

[Raimo]

2V-gessut ovat todella vanhanaikaisia ja ihmeellisiä himmeleitä. Niillä ajaa hapankaalista ja mustista nahkavaatteista pitäviä wannabee-gynttereitä, jotka salaa haaveilevat yhdestä ajokaudesta jolloin ei tarvitsisi tehdä sähköjä uusiksi tai että kädet olisivat edes sunnuntaisin puhtaina.

Toisaalta asian voi ajatella niinkin, että omissa remonteissa niiden (epä)onnistuttua ei putoa korkealta, rahaa ei ole kiinni paljon kulkineessa. Tekniikka on sen verran selvärakenteista, että sen kanssa pärjää myös kansakoulupohjalta ja osia saa merkkiliikkeistä sekä juuroopasta kätevästi. Ja sillä voi ajaa ilman ongelmia asfaltilla 1608km/21h tai voi käväistä ihmettelemässä pohjois-karjalan 180 asteisia soramutkia Kolvanan Uuron maisemissa.

Se on ensimmäinen matkaenduro, ja nykyään on lukuisia pyöriä, jotka ovat kyseisen termin alla, mutta selviävät huonommin olosuhteista kuin 28 vuotta sitten suunniteltu kummajainen. Aina kehitys ei kulje eteenpäin, vaan mielikuvat ja valmistajien analyytikot saavat aikaan todella kummallisia ajokkeja. Onneksi vielä on kaksi eurooppalaista kolmekirjaimista valmistajaa, joilla on joku käsitys oikeanlaisesta harrastuskamppeesta tänne pohjoisen perukoilla.


Emme tarvitse isoa joukkoa myötäkarvaansilittelijöitä, emmehän ?


Jos joku tätä viestiketjua lukenut ei ole lukenut Kantturasta, niin siitä voi tiirailla lisää: http://www.finnbike.com/matkaendurot/gs/gessu.htm

[HessuL]

Itselläni on täysin originaali kasisatanen gessu vuosimallia -92. Pyörä joka monien modernien muoviluotien ystävien mielestä joutaisi laittaa museoon ja oldschool-gessumiesten mielestä on liialla muovilla pilattu, mutta joka on jo aikojen alusta omaa piilogynther-mieltäni kiehtonut ja silmääni miellyttänyt.

Hetken jo luulin sellaisella kurvailun jäävän pelkäksi haaveeksi, mutta kun nyt viimeinkin löysin omani, on tutustuminen tähän ylistettyyn matkaendurojen kantamuotoon alkanut. Syvästä rintaäänestä ei voi siis omalla kohdalla gessuista keskusteltaessa puhua (2000 km) mutta siitä se kilometrien karttuessa äänialakin madaltuu.

Sehän on osoitus itsetunnon puutteesta jos täytyy ympäristön hyväksyntää hakea ajopelin valinnalla, olipa kyseessä sitten 300-sarjan teinibemari tai 1800 kuutioinen "äijä(pappa)custom" näiden keski-ikäistyneiden uusiomotoristien keskuudessa . Ajan siis kantturalla ja olen häpeilemättömän ylpeä siitä, saatanpa jopa laittaa kuumana kesäpäivänä jalkaani nahkahousut kuttaperkatakin kaveriksi

Itse laitteen (ja miehenkin) yksinkertaisuudesta kertoo omaa kieltään se että onnistuin säätämään korkeimman omakätisesti, pyörän omia työkaluja käyttäen ja käyttöohjekirjan ohjeita seuraten pyöräni venttiilit; homma jota en ole aiemmin minkään laitteen kohdalla uskaltautunut yrittämään ja joka ei uudemmilla pyörillä onnistuisi ilman merkkihuoltoa ja erikoisvälineitä. Ja pyörällä on siis sen jälkeen ajettu yli tonni joten ei se kovin pahasti pieleen voinut mennä, vai mitä?

Seuraavaksi kun selvittäisi oikeanpuoleisesta sylinteristä lämpimänä kuuluvan kilkatuksen alkulähteen ja toimet sen poistamiseksi, niin olisi taas olevinaan vähän viisaampi. Ääni kuului siis jo ennen venttiilien säätöä, joten vaiva ei liene itse aiheutettu, luulisin. Vinkkejä viisaammilta otetaan siis kiitollisena vastaan.

Itsekin ehdin jo harmitella 2V-gessukeskustelun hiljaisuutta tällä palstalla, liekö tämän alan harrastajat sitten koolla jollakin muulla sähköisellä foorumilla jota en ole onnistunut löytämään vai viettävätkö kaikki aikaansa enemmänkin pyöriensä kanssa joko niitä säätämällä tai niillä ajamalla? Raimon ansiokkaita sivuja on kyllä tullut lueskeltua mutta lisä tieto ei koskaan olisi pahasta. Ensi kesän mahdolliseen gessukokoontumiseen on siis pakko surauttaa mukaan, toivottavasti sellainen järjestetään.

[talkku]

erään foorumilaisen ex-gessu makas liikkeen takapihalla pölyisenä ja renkaat lussuna. kävìn hieromassa kauppaa ja koeajomahdollisuutta mutta oli sen verran hidasta touhua, että kerkes talliin peseytyä italialainen jumbo, no ehkä seuraava on baijeriläinen? http://picasaweb.google.com/funhouse750/BMWVintageISDT#

[jaket]

onsekyllä ruma, tuohon ei pysty kuin bmw. Niillä on pitkät perinteet rumista mp:stä.

[takakura]

onsekyllä ruma, tuohon ei pysty kuin bmw. Niillä on pitkät perinteet rumista mp:stä.

Höpö höpö. Kauneus on katsojan silmässä. Nahkapöksy ei jummarra suomipoika lökäpöksy persvako.

[Raimo]

Oikea gessu-gynther hymyilee tietävästi näille ulkonäkökommenteille, kun kuskin uljas arjalainen ulkomuoto korvaa ajokin ulkonäön

Minä en voi ainakaan väittää bemarin onnistuneen tekemään komeita ja kauniita moottoripyöriä, mutta onneksi moottoripyörän ei tarvitse edes olla komea ja upea. Taideteokset on erikseen ja niitä säilytetään autotalleissa ja museoissa, funktionaalisuus kunniaan!

Seuraavaksi kun selvittäisi oikeanpuoleisesta sylinteristä lämpimänä kuuluvan kilkatuksen alkulähteen ja toimet sen poistamiseksi, niin olisi taas olevinaan vähän viisaampi. Ääni kuului siis jo ennen venttiilien säätöä, joten vaiva ei liene itse aiheutettu, luulisin. Vinkkejä viisaammilta otetaan siis kiitollisena vastaan.

Kun säädit venttiilit, tarkistitko samalla myös keinuvipujen päittäisvälyksen? -87 uudemmissa 2V-bemuissa on keinuvipujen päissä fiiberi- ja shimmilevyt, joilla on pienennetty venttiilikoneiston ääntä. Työntötankohan tulee hiukan viistosti alhaalta, ja pyrkii nostamaan keinua ylöspäin.

Jos tarkastit keinuvivut, ja niissä ei ollut välystä ja sun koneella on ajettu yli 100 tkm, niin silloin mahdollisuuksia ovat löysä pakoventtiilin seetirengas tai männäntapin väljä silmukka kiertokangessa.

[mikkot7]

Viime pääsiäisenä käytiin via paltikaa pitkin gessulla kroatiassa ja tultiin takaskin (8000tkm). koneela on nyt ajettu 100 tkm ja otettiin se varmuuden vuoksi auki ku pääsi kerran kuivumaankin pääsiäis ajeluilla hieman tuntu narahtavan, ( tuppinurin puolan maanteillä 140km/h toistatuntia ja huohotti sen verran)vaan mitään naranteluun viittaavaa jälkeä ei kone suostunut paljastamaan. Alakerran laakerit vaihettiin varmuudenvuoksi ja männänrenkaat matkaa gyntterin kotomaastaan kohti mun konetta ja sitten eiku ens kesänä Unkariin mökkitalkoisiin (vai mitaä Ari?).

Tuo koneen aukaisu kertoi miten HYVISTÄ MATERIAALEISTA kone ON tehty. Toiset 100tkm olis voinu huoleta puskea. Kiertokangen laakerit lähes uutta vastaavat ja sulintereissä hoonausjälet tallella. Nikasil käsittelyn tuomaa ajovarmuutta noissa sylintereisä!
Venttiilit vois vaihtaa mutta en vielä vaan ajan 50tkm ja vaihan sit.

Hieman tuota vaihtamis intoa laskee myös venojen hinta, pako 84€/kpl ja imu 43 tai sinnepäin. Köyhä hoitaja poika ajaa ens raudan loppuun jos ei kukaan anna hyvää vinkkiä mista sais halavemmalla!!!!

Gessu on NIIN hyvä et vaan vot, kuhan siihen ens tottuu. Etupää on vaihettu 2 kertaa. Ekaks oli dr:n keula ja nyt on upside ktm. Katotaan mikä sit ens kesänä
Ajo ominaisuudet on nyt tosi hyvät.
Ja 5 tuuman umpion tilalla on 7 tuumanen ja kiveisku verkko. Ja must juttuna armeijan filttiä istuin päälisenä.

[DR Markku]

Minun pitää myös tunnustautua noiden vanhempien gessujen ihailiaksi. Kai se johtuu siitä että minä tykkään rassata pyörien ja moottoreiden kanssa ja tuollainen r80gs on aivan mahtava rakentelukohde. Siitä saa hienon käyttöpyörän joka kestää tai vaikka eksoottisen kuraenduron, miten vaan haluaa. Kunhan sopiva projekti tulee eteen niin minä ostan ja teen vaikka tuollaisen.http://www.boxerschmiede.de/linkleiste/ ... -light.htm

[MarkkuHoo]

G/S:t on kyllä täyttä rautaa munkin mielestä. KKKK-siirtymäreissulla törmäsimme Tumpin kanssa Kolin lautalla hollantilaiseen pariskuntaan, jonka rouvalla oli 180tkm ajettu R80G/S alla. Ukkonsa, päämekaanikko, kehui moottorin sisuskaluja ja materiaaleja, että peruuttamattomasti rikki ei meinaa saada vaikka yrittäisi. Rouva oli silminnähden sydänjuuriaan myöten kiintynyt pyörään.

Hieno olisi tuollainen tallissa, vaan mun tekninen taito ei tällä erää ainakaan riittäisi kunnostukseen/konehuoltoihin, joten ihailen muitten aikaansaannoksia. Raimo kantturan perässä vaikkapa on mieltäylentävää ajella, kevyesti suristen menee pyörä ja kuski vihellellen, tuntuu siltä

[Ilmari]

No hyvä, että sympatiota irtoaa muiltakin kuin gessun omistajilta.
Kuten Raimo sanoi niin rapattavaa noista löytyy. Omassa pyörässä hirvittää juurikin tuo sähköpuoli. Tänä kesänä annoin hätäapua kaapelisarjoille. Alkuperäinen kangaserkkari varisi hyvää vauhtia teille ja tallin lattialle. Teippasin mitä pystyin Scotsin sähköteipillä ja lisäsin nippusiteitä. Johtosarjojen uusiminen tulee väistämättä piakkoin eteen ja mitä muuta? Sitähän ei tiedä. Tahtoo olla tuo huoltopuoli vähän kuin atomivoimalaitoksissa, että kolme viikkoa syksyllä kiivasta remonttia ja loput vuodesta ajoa mahdollisuuksien mukaan.
Kun ostin pyörän mittarissa oli 5000 km (+100 tuhatta), nyt 33 tuhatta. Edellinen omistaja oli vaihtanut sen sylinterisatsin ja asentanut öljynlauhduttimen. Repa muisteli, että myös venttiiliohjurit olisi vaihdettu.
Mulle on sitten sattunut stefojen vaihtoa ja kytkinlevy ja lautasjousi.
Kulutusosia tietty menee, vaijereita, peilejä, vilkkuja, venttilikopankansia ym. mutta sehän kuuluu asiaan.

Omaehtoista tuunaamista on uusimpana Wilbersin vieterit eteen ja taakse, ATV-tanko korotuksilla, matalammat jalkatapit, lampaananahka perseen alle ym.
Viikon päästä olisi tarkoitus suunnata Viroon, toivottavasti kardaani kestää. Ja vaihdelaatikko. Ja pakopuolen seetirenkaat.

T.Ile

[Raimo]

Minua kun on kiinnostanut tuo veteraanipyöräily ja tämä matkaenduroajelu, niin Kantturassa molemmat mielihalut yhdistyvät samassa ajokissa. On tietenkin turha väittää etteikö ajo-ominaisuudet, turvallisuus (jarrujen ja jousituksen parantuminen jne.) olisi kehittynyt 80-luvun alusta, mutta jotain alkuperäistä tuossa on. Vähän samaa kuin muissa harrastealueissa: G-mersu, Savotta-rinkka, Tommi-puukko, Torni-merkillä varustettu lusikka-haarukka... Eli ei se kaikkein paras, ja modernein, mutta kylläkin selväpiirteinen ja kestävä.

Ja niitä puutteita voi pienentää rakentamalla pyörää. Monolever-malli vaatii ehdottomasti paremman keulan, jos ajaa pyörällä aktiivisesti (museopyörä on toki eri juttu), ja molemmissa malleissa (sekä mono- että paralever) parempi takaiskunvaimennin on melko välttämätön. Ei tuon ikäinen vakioiskari ole missään hapessa. GS Basicissä on vakiona WP takana.

Uudet pyörät ovat hienoja ja varmasti huolettomampia ajokkeja kuin nämä wanhat 2V-gessut, se on selvä asia. Ja useimmille harrastajille minä ainakin suosittelen nykyaikaista tekniikkaa, jolloin apu on lähimmällä jälleenmyyjällä. Jos jostakin syystä kuitenkin on joku ihme fiksaatio näihin museovehkeisiin, niin muutama pikainen ajatelma aiheesta:

- Ajokkien ulkonäkö on kamala tai tarkoituksenmukainen riippuen näkökulmasta ja näkijästä. Se on kuitenkin selvää, että tuohon aikaan pyörien ulkonäkö oli aika toissijainen seikka verrattuna nykypäivään. Tuolloin Insinjööri suunniteli pyörän ja keksi tarpeelliset kateosat koeajajien kanssa. Nykyisin teollinen suunnittelija piirtää paperille, tekee savimallin ja sitten insinjööri yrittää tehdä ajatelman mukaisen ajokin
- G/S ja GS-malleihin ainakin minä olen löytänyt netin syövereistä tehtaan alkuperäiset huoltokirjat. Ja niiden mukaan normaaleilla käsityökaluilla ajokin pitää kuka tahansa ajovireessä.
- Materiaalit selväpiirteisiä: Jos joku osa näyttää alumiinilta, niin se on sitä ja muoviset osat ovat muovisen näköisiä...Rautakin on rautaa, ja sitä voi halutessaan hitsata, jos parempaa haluaa...
- Yleismittarilla, strobolampulla ja alipainemittarilla (DIY-letkumalli on hyvä) pärjää pitkälle normaaleissa polttoaine ja sähköjärjestelmien säädöissä sekä mittauksissa.
- Peruskone on luja, mutta vaihteiston laakerit vaativat säännöllisesti huoltoa, samoin paralever-takahaarukka ja vanhemmissa kannen seetirenkaat. Minulla meni tänä kesänä Kantturan askista laakerit, joilla oli ajettu 35 tkm, mutta ne normaalisti kestävät sen 100 tkm. Taidan piiskata wanhaa Kanttura-rukkaa liian rumasti, mutta minkä susi luonteelleen voi
- Peruskoneen (siis kampiakselin jne.) ja vaihteiston remontit vaativat koneistustaitoja/välineitä ja joitakin erikoistyökaluja sekä etenkin taitoa ja tietoa . Olavi Keskitalo Iittalasta, Ismo Vaara Boxer Ky:ssä ja Reijo Myllymaa ovat 2V-bokseriharrastajien isoja apuja suomenmaassa. Nuorempaa koneistajapolvea tarvittaisiin Ollin lisäksi!
- Bensaa palaa se 6 litraa sadalle, vaikka ajaa nätistikin, mutta ei tuolla 2V-rakenteella paljon pienemmällä pääse (toisaalta 8 litraa en saa kulumaan). Sen joutuu maksamaan vanhasta rakenteesta. Ehkä twinspark-modaus auttaisi, mutta sitten on kurapyöräilijälle kannen alapuoliset tulpat aika pahassa paikassa.
- Ajotyyli todellakin vaatii totuttelua vs. normaalit moottoripyörät. Munia ei saa tankkiin, jalalla voi ottaa tukea vasta kun ohjaustanko raapii maata, monolever-nostaa kiihdyttäessä perää ja laskee moottorijarrussa...Mutta sitä voi kuitenkin viedä samaan rytmiin kuin muitakin >200 kiloisia matkaenduroita, pois lukien nyt ehkä 9x0 Kotkan. Kunhan muistaa olla nuolematta mutkia, tai ainakin sisämutkassa olevia maakiviä.

Hieman tuota vaihtamis intoa laskee myös venojen hinta, pako 84€/kpl ja imu 43 tai sinnepäin. Köyhä hoitaja poika ajaa ens raudan loppuun jos ei kukaan anna hyvää vinkkiä mista sais halavemmalla!!!!

Jos Siebenrockin laatu kelpaa, niin siellä imuvena on 18,89 ja pakoventtiili 44,47 euroa (veroineen ja nettialennuksella). Toki tuohon postit päälle, mutta samallahan voi tilata aina tarvittavia tiivistesarjoja, penkinpäällisiä, Big Bore Kittejä...

[mikkot7]

Kiitos raimo vinkistä ja siitä että oikein hinnatkin jo selvitit. Sieltä siis. Tämään sain kuulla paik.bmw myyjältä ettei saksassakaan ole odottamiani männän renkaita kuin vasta 1kk kulutua joten tuo siben on mun mekka jonne seuraavaksi kumarran. Samalla sieltä venat siis.

Ehdotin jo ystävälleni että eiköhän laiteta kupla vw:n venat ja sillä hyvä mutta viisaampana toppuutteli ja sanoi olevan siten tulossa epävarmuutta ajoon (jota kaikki nyt siis kuorona olemme kiitelleet) auton venat ei käyttäydy näissä mp lämmöissä aivan samoin kuin inssi viisaudessaan on laskenut.

Eiku koneet kasaan ja 2v kokoontumista suunnittelemaan kaik yhes koos.

Mua ei tuo perän nosto kiihdytyksessä haittaa lainkaan, mielestäni se toimii hyvänä kompensoijana alvariinsa ilmaa haukkaavalle etuselle.

Pover kitt on mielestäni myös turha sillä vääntöä on ja meno maistuu ihan perus palikoillakin, ainakin viellä, katsotaan sitten kun olen iso mitä silloin tehdään. Sanoo Peter pan .

[bemAri]

Viime pääsiäisenä käytiin via paltikaa pitkin gessulla kroatiassa ja tultiin takaskin (8000tkm). Alakerran laakerit vaihettiin varmuudenvuoksi ja männänrenkaat matkaa gyntterin kotomaastaan kohti mun konetta ja sitten eiku ens kesänä Unkariin mökkitalkoisiin (vai mitaä Ari?).

Enpä huomannut aikaisemmin, että täällä oli kysymys mulle. Pitää hiukan miettiä ennen kuin vastaan.
Viimeksi kun sama mies kysyi matkaseuraa, mitä siitä seurasi:
7000 km ajoa lumessa, räntäsateessa, lumimyrskyssä, vesisateessa, rankkasateessa ja pikku pätkä auringonpaisteessa. 12 eri valtiota, joista Bosnian vierailu jäi vähän lyhyeksi. Moottoriremontti ja viikon ylimääräinen hotelliloma BMW:n laskuun Salzburgissa. Kotimatka lentokoneella. Uusi kypärä takuuna homehtuneen tilalle.
Tuon matkan jälkimaininkeina tulin hankkineeksi vielä pari kesämökkiä Karpaateilta.

Värikästä matkaseuraa noi 2 venttiilikuskit, mutta minun puolesta voidaan lähteä vaikka heti.