Olen niin uusi mo(turisti) että en ole kaasarivehkeitä ikinä omistanut. Tunnen kuitenkin monia hemmoja jotka vannoo vanhankansan tekniikkaan. Itselleni on oikeastaan ihan sama. Kävi vain niin että kun bemaria ostaessa ei Suomesta ruiskutonta ja absitonta pyörää saanut niin sellainen piti sitten ottaa. KTM:llä luultavasti ajelisin nyt jos joku olisi suostunut semmoisen myymään mutta 2005 oli myyjäketju niin surkea ettei mm. koeajopyörää olisi löytynyt kuin maan toiselta puolelta. Käytännössä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin 950 tai 1200GS
Oma pyörä oli melko epämääräinen moottorin käytökseltään kun vaihdoin siihen sliparin mutta vasta ruiskunhuijausboksin asentamisen ja kunnollisen säätämisen jälkeen tajusin että ei se ruisku osaa itteään kunnolla säätää. Eli ei voi syyttää valmistajaa.
Tuossa R1200GS:ssä on paljon elektroniikkaa ja alkuun moinen on pelottanutkin mutta toistaiseksi olen selvinnyt melko vähillä ongelmilla. Suuri ongelma oli tosiaan nykiminen tasakaasulla mutta se johtui omasta sähellyksestä eli putken vaihdosta. Kerran hävisi servojarrut mutta servottomallakin ajo kyllä onnistui mutta vaati hieman voimaa. Syyksi paljastui mutaspoorin sivusta osumaa ottanut jarrupoljin. Jos laitat pyörään virrat painaen jarrupoljinta niin absit ja servo ei kytkeydy päälle lainkaan. Kokeilkaa vaikka. Kun muisti vetää jalalla polkimen täysin ylös ennen starttia niin jarrut pelasi hyvin.
Sen sijaan Ukrainassa kun tankattiin paskaa bensaa niin bemu kulki helposti 180km/h kun muut pyörät (1 ruisku ja 2 kaasari) köhi koko loppumatkan ja Viipurin lähellä kulki enää satasta. Nakutuksen tunnistin oli tällä kertaa hyvä ominaisuus.
Ajoneston kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa ja epäilen että jos on niin sitä ei kotikonstein korjata. Näin ainakin väitetään että ajonesto on niin naimisissa moottorinohjausboksin kanssa ettei varasmiehen kannata bemaria ilman avaimia varastaa.
Can väylänkään kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Kerran jäi takavalo päälle kun otti avaimet virtalukosta mutta tuolloin oli -15 pakkasta. Vika korjaantui itsestään. Sen sijaan kerran mittaristo varoitti palaneesta ajovalosta ja oikeassa oli. Oltiin Puolassa jossa pimeä tuli suunnilleen vartissa joten oli ihan kiva vaihtaa uusi polttimo ajoissa ja valoisassa.
Kun katsoo pyörän johdotuksia ja service manualin sähkökaaviota niin näkee ettei pyörässä ole varsinaisia CAN-controllereita juuri muualla kuin keskusyksikössä sekä varashälyttimimessä. Kaikilta katkaisijoilta menee omat johdot aina keskusyksikölle saakka. Jos joku luulee että CAN-väylä on pyörässä siksi että säästettäisiin piuhoissa niin ainut säästö on ohuemmat piuhat. Katkaisijoilta lähtevien johtojen ei tarvitse kestää virtaa juuri mitään ja itse keskusyksikkö sitten kytkee virran paksumpia johtoja pitkin sinne minne tarvii. Teoriassa keskusyksikön voisi ohjelmoida siten että esim. vilkku olisikin töötti ja töötistä syttyisi jarruvalo, jen... Tästä johtuen keskusyksikkö tietää mitä kytkintä kuski on painanut ja mikä laite on päällä (valot, vilkku jne...)
Jarrut taas oli alkuun hassut kun kahva ei notkunut lainkaan. Nyt kun on tottunut niin noilla jarruttaa täysin kiinnittämättä huomiota onko joku servo vai ei. Kun taas ajaa kavereiden servottomilla pyörillä niin eipä oo jääny pysähtymättä nekään koskaan. Absitkin on ja kun ajaa absit poiskytkettynä tai ajaa kaverin absittomalla niin sujuu ajo niin hiekalla kuin asfaltilla ihan normaalisti. Ainut ero että absit päällä ja soralla on pirun hankala saada perä jarrulla luisuun ja pari kertaa on ollut hieman jännää kun on tullut tiukka mutka eteen ja pyörä ei pysähdy niin tehokkaasti kuin pitäisi. Ainakin yhden kerran kauppareissulla meinasin ajaa auton alle kun ajattelin ihan muita asioita ja vetäisin ns. hätäjarrut. Märällä asfaltilla absit vähän napsutti mutta siihen pysähtyi. En osaa sanoa pelastiko ne jarrut kaatumiselta vai ei mutta tällä kertaa selvittiin pystyssä.
Asfaltilla ja kuivalla ei minkään absin olemassaolosta tiedä. Sorallakin vain jos vetää lukkojarrutuksia.
Vain aika näyttää miten bemarin väylät ja elektroniikka tulee aikojan saatossa vikaantumaan. Mutta esim. bensiinikäyttöisissä autoissa en menisi ostamaan kaasarilla varustettua enää nykyään. Ruiskuja pelättiiin kun ne tulivat autoihin sarjatuotantoon mutta kun viime talvena yritin matkustaa työmatkat kaasarikäyttöisellä saabilla niin joka aamukäynnistys oli yhtä tuskaa, auto nikotteli ja hekotteli ja sammahteli. Sen sijaan vanhallakin ruiskupelillä käynnistys on vaivatonta ja auto käy tasaisesti eikä tukehdu jos kaasua vaikka annostelisikin "liikaa".
Onhan se kivaa kun on tekniikkaa ja saa "säätää" mutta loppujen lopuksi hauskinta on ajaminen ja enpä ole vielä löytänyt pyörästäni elektronisia ominaisuuksia jotka tekisivät ajamisesta jotenkin vähemmän nautittavaa. Jos pyörässä on absit niin silloinhan pyörän voi viedä niiden absien äärirajoille jolloin kovemmalla tilannenopeudella saadaan ulosmitattua absien tuoma turvallisuus
