Long way down:in jaksoja alkaa löytymään torrentteina sitä mukaa kun sitä esittävät BBC:llä ...
Mutta tuohan on sitten niin laitonta kuin olla voi....
Enkä sitä suosittele kenellekkään..
Minä tuon LWD:n tilaamista pohdin Amazon:ista, kun noitahan saa nyt jo reilulla alennuksella (ja kirjaa myös). Mutta aika tylyä kommenttia ja arvostelua on saanut kohdakseen katsojapalautteessa Amazon:issa ainakin, useimmat ovat pitäneet tuota selvästi heikompana kokonaisuutena kuin LWR:ää aikanaan.
Ilmeisesti siinä on 6 jaksoa? Onko paljon ekstroja? LWR:hän taisi oli 10 jakson mittainen kaikkiaan. Syväluotaavaa analyysia ja kommenttia omistajilta/katsoneilta, kiitos
LWR:n jaksoin katsoa kahteen kertaan aika lyhyen aikavälin sisällä. Toisen kerran katsoimme sen vaimon kanssa yhdessä. Kummallakin kerralla tuli katsottua putkeen. Minulla ei ollut sitä DVD:nä vaan tallensin ohjelman digiboxille.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka Tenere olisi selvinnyt ohjelmassa esitetyistä kurakoista, kuskista puhumattakaan. Ewan oli ainakin jatkuvasti kumossa. Niin olisin varmaan ollut minäkin.
Gospelrider kirjoitti:LWR:n jaksoin katsoa kahteen kertaan aika lyhyen aikavälin sisällä. Ewan oli ainakin jatkuvasti kumossa. Niin olisin varmaan ollut minäkin.
Tuolla on jo pitkät pätkät LWR keskustelua: LWR ketju ja lisää löytyy ihan haulla.
Kuten tuolla ketjussa jo kerrotaan, niin jos Evan olisi jatkuvasti kumossa, niin kaverit olis varmasti vieläkin reissussa, eli kyllähän tuolla km määrällä saakin jo muutoman kerran kaatua ja kaatojahn on kiva ilmillä näyttää.
Ei ole tullut suuremmin prätkällä kaatuiltua mutta sen tiedän että väsyneenä kaatuu todella helposti. Jos esim. on nostanut pyörää mutahaudasta muutaman kerran niin voi kaatua pelkästä väsymyksestä vaikka asfaltilla. Ja ohjaajahan poimii leffaan kaikki kaatumiset jotta saadaan "häppeninkiä" eikä leffa ole pelkkää tylsää ajamista. Ja kaiken osaavat ihmettelevät miten surkeilla taidoilla äijät on lähteneet maailmaa kiertämään.
TTA kirjoitti:Ja kaiken osaavat ihmettelevät miten surkeilla taidoilla äijät on lähteneet maailmaa kiertämään.
Saattaa olla, että surkeita taitoja jopa liioitellaan. Kun "tavallinen ihminen" tekee jotain tuollaista, niin se kiinnostaa normaalia yleisöä paljon enemmän kuin huippuunsa viritetyt ammattilaiset tekevät saman huippuvarusteilla ja -suunnitelmalla. Retkeilypuolella on hyvä esimerkki Erkki Lampén. Väittäisin, että Erkin on matkakertomuksilla on paljon enemmän lukijoita kuin Laskuvarjojääkärikillan ja Veikka Gustafssonin retkikertomuksilla yhteensä, vaikka Erkki ei teekkään ns. maailman kovimpia juttuja.
Oli mielestäni ihan mukavaa katsottavaa. Ewan ja Charlie tosi symppiksiä tyyppejä ja heillä on varmasti ollut hauskaa. Ainoa mikä pilasi reissua että Ewanin vaimo piti ottaa mukaan reissulle sillä pärräkokemuksella mikä hänellä oli. Ei ihme että Boorman päätti sen yhden etapin ajella issekseen
Saas nähdä mitä pojat vielä keksii jatkossa?
I've seen things you people wouldn't believe. Attack ships on fire off the shoulder of Orion. I watched C-beams glitter in the dark near the Tannhauser gate. All those moments will be lost in time, like tears in rain. Time to die.
Vaikeeta on määritellä mikä on todellista "seikkailua" ja mikä pelkkää turistimatkailua.
Tekijälle itselleen asia on tietenkin aivan sama, mutta meille muille on tärkeää arvostaa/arvostella reissua, ja tässä auttaa välillä jopa matkaanlähtijöiden todellinen hölmöys. Jos matka on suunniteltu hyvin, kalusto on kunnossa, on varauduttu kaikkeen ja on ns. turvallisesti matkalla niin vaikka matkailija kokisi uusia kokemuksia, hienoja elämyksiä, tapaisi uusia ihmisiä ja pitäisi matkaansa todellisena elämyksenä niin meille nojatuoliseikkailijoille matka on tylsä ja turvallinen.
Sitten kun joku lähtee matkaan prätkällä joka on parhaat päivänsä nähnyt jo 80-luvulla, ei ota mukaan edes työkaluja, karttaa tai puhelinta ja antaa varastuttaa itseltään vielä matkakassankin niin nojatuoliseikkailija lukee monttu auki miten hurjia vastoinkäymisiä voikaan matkalla tapahtua. Ainiin tää kaveri kävi Viipurissa - pitemmälle ei ehtinyt kun prätkästä varastettiin ketjut.
Nojoo, hiukan kärjistetty esimerkki mutta pointti on se että voi varustautua vaikka huoltoautolla ja silti nauttia ajamisesta ja samoista asioista kuin huonomminkin varustautuneet. Toisaalta suuri osa seikkailua on juuri tuo vaaramomentti että jotain käy ja pitäisi selvitä omillaan. Joillekin vain pienetkin vastoinkäymiset ja aikataulusta myöhästymiset on katastrofi ja pilaa koko matkan. Toisilla matka alkaa heti kotiovelta ja kaikki kokemukset ja hankaluudetkin on matkaa rikastuttavia asioita jotka osataan kääntää uusiksi kokemuksiksi eikä vastoinkäymisiksi.
Olihan Adventurea...
Kyllä oli taas naurussa pitelemistä, kun seikkailija kaivoi esiin AKKUPORAKONEEN.
Tietysti tämä nyt olikin hyvän asian (Unicef ym.) tukemista, ja sinällään kelpo viihdettä.
Käykääpä vilkaisemassa toverimme gabbernautin matkaa Afrikassa.(http://www.matkalla.info/)
Ei ole huoltoautoja eikä kuvausryhmää.
Rough sanoisi jenkki.
Jeee! tullut lisää juttua. Luulin jo että Kongossa olis Gabbernautilta ja kumppanilta katkastu kaulat kun ei tullu sivuille päivityksiä pitkään aikaan. Tuo reissutarina on kyllä loistava ja TODELLA siistiä on ladaa reitti Google Earthiin ja katsella miten paljon on ajeltu siksakkia kaupungissa. Joiltain paikoilta on niin tarkkoja ilmakuvia että näkee jopa Gabbernautin suditusjälkiä.
Kratti kirjoitti :Retkeilypuolella on hyvä esimerkki Erkki Lampén. Väittäisin, että Erkin matkakertomuksilla on paljon enemmän lukijoita kuin Laskuvarjojääkärikillan ja Veikka Gustafssonin retkikertomuksilla yhteensä, vaikka Erkki ei teekkään ns. maailman kovimpia juttuja.
Kävin vilkaisemassa ko. sivuja ja het osu tälläinen > oli ihan pakko
Aih! Ohi ajoi juuri se moottoripyörä jonka haluaisin, BMW:n iso matkaenduro! Eihän tällaisia pitäisi kävellessä ajatella mutta moottoripyöräily, se se on elämää, ja tuolla pyörällä voi ajaa vaikka maailman ympäri ja sitten kuuhun. Ei minulle tästäkään mainoksesta mitään makseta, valitettavasti.