2014 mallisesta 250R:stä on n. 170 h kokemusta enduroa muistuttavasta ajosta. Tunnit ovat tulleet suurimmaksi endurosafareita vetäessä ja pk-seudun enskareittejä kolutessa. Vuosittain olen käynyt kerran tai kaksi enskakisoissa herättämässä hilpeyttä varikolla.Syke kirjoitti:Iltaa.
Olikos täällä kokemuksia 2-tahtisesta FR:stä?
Painon lisäksi 2t-Freeriden parhaita puolia on kapeus, kisaenskoja korkeampi maavara sekä erittäin sitkeä veto ja tasainen kaasuvaste. Moottori on kuin suoraan trialpyörästä; siinä kohdassa kun kuvittelisi kaksitahtisen alkavan repiä kunnolla kierrokset ovatkin jo melkein tapissa ja moottori pyytää isompaa vaihdetta. Pikaisen koeajon perusteella 250 TPIn moottori on alakierroksilla kyllä ihan yhtä mainio.
Jonkun verran Freeride 350:llä ajaneena ero 2t- ja 4t-mallien välillä on yllättävän suuri. 4t tuntuu puimakoneelta, joka kulkee jokaisen montun pohjan kautta. 2t houkuttelee pomppimaan kiveltä toiselle. 2t on selvästi enemmän takarenkaalla ajettava. 4t antaa virheitä ehkä aavistuksen enemmän anteeksi, mutta molemmat ovat toki "levottomia" ja singahtelevat herkästi. Molemmat Freeridet on suunniteltu selkeästi seisaaltaan ja pidolla ajettavaksi. Jos tykkäät istua tai sladitella mutkissa, niin kannattaa unohtaa FR:t saman tien.
Oikeisiin enduroihin verrattuna jousituksessa antaa ihan liikaa tasoitusta, mutta muuten 2t-FR etenee syheröisessä puunkiertelyssä yllättävän rivakasti ja ennen kaikkea vaivattomasti. Patikossa ja isommissa hypyissä se on ihan holtiton hyppykeppi, jyrkkä keulakulma ja lyhyt akseliväli yhdistettynä pohjaamiseen ja turhan nopeaan reboundiin aiheuttaa hallitsematonta poukkoilua. Ainakaan itse en ole saanut iskareita säädettyä edes siedettäväksi kompromissiksi isompiin röykkyihin. Jos vaimennusta on riittävästi isompiin hyppyihin, niin varsinkin takarenkaan pito häviää kovemmassa vauhdissa juurien, maakivien yms. pienien esteiden yli ajaessa. Vauhdin pitämiseksi FR:llä on pakko valita ajolinjat tosi tarkkaan ja kiertää esteet, joista exc:llä voisi ajaa surutta yli. Toisaalta ketteryys ja tietynlainen tarkkuus helpottaa kovasti asiaa. Olen pitänyt keulaputkia ihan kolmioiden yläreunan tasalla, eli millin-pari alkuperäistä alempana. Se vähentää hiukan FR:n taipumusta hypätä perä korkealla.
Olen kyllä toisinaan miettinyt pyörän vaihtamista. Todennäköisesti olisin nopeampi pikkunelarilla tai jopa piikillä, mutta kun omissa ajoissa tavoitteena on hauskanpito eikä ympyrän ajaminen kelloa vastaan, nin Freeride on itseasiassa mainio vekotin. Se houkuttelee kokeilemaan kaikenlaisia hassuja paikkoja joihin oikealla endurolla tuskin tulisi mentyä.
Hennon oloinen Freeride on kestänyt murjomista hämmästyttävän hyvin. Pakoputki ja syylari ovat niin hyvin suojassa, että niiden rikkominen vaatii tuuria tai määrätietoista yrittämistä. Keula nitkahtaa herkästi vinoon, mutta se oikenee napakalla potkulla. Takaiskarin yläkiinnityksessä on selvä suunnitteluvirhe, kiinnityspultti taipuu mutkalle jo ihan normaalissa ajossa. Olen vaihtanut sen pari kertaa, mutta avatessa on aina samanlainen banaani odottamassa. Näyttää onneksi vain myötävän vähän, en ole kuullut että kukaan olisi saanut ruuvia kokonaan katkeamaan.
Ensimmäisissä 2t -Freerideissa oli pahoja starttiongelmia kylmänä. Omaan mopooni myyjäliike laittoi Shorain LiFePo-akun jo uutena ja se toimii edelleen moitteetta. Startin bendix ja vastinratas päivitettiin 2015 tai 16 malliin jolloin välitys muuttui lyhyemmäksi. Uudella bendixillä ei ole ollut mitään käynnistymisongelmia. Starttimekanismin holkit ovat kulutusosia, olen vaihtanut ne samalla kun putsaan rattaat 20-30 h välein.
Tuossa ylempänä joku manasi Freeriden jarruja. Ne ovat tosiaan surkeat tekeleet. Itselläni etujarru alkoi jumitella jo n. 50 h ajon jälkeen. Satulaa purkaessa syykin selvisi, alkuperäiset jarrumännät ovat muovia ja hiekkalillu oli kuluttanut mäntiä niin pahasti, että lyhyimmäksi kulunut kiilautui vinoon. Ongelma korjautui ebaylta tilatuilla 85SX:n teräsmännillä. Samalla kahva muuttui paljon napakammaksi. Tunnoton se on edelleen, mutta Moto-Masterin kelluvalla jarrulevyllä jarruteho ei ole koskaan loppunut eikä etujarru ole kaivannut palojen ja nesteiden vaihtoa kummempaa huoltoa.
Alkuperäisessä takajarrussa on ilmeisesti kaksi erillistä ongelmaa: pääsylinterin mäntä ei aina palaudu ihan alas asti, jolloin pääsylkkä ei saa korvaavaa nestettä säiliöstä ja työsylinterin männät liikkuvat edestakaisin. Pääsylinterin purkaminen ja huolellinen puhdistaminen auttavat aikansa, mutta ongelma palaa satunnaisesti. Toinen ongelma ilmenee takajarrun lämmetessä kunnolla, systeemi saa jostain reilusti ilmaa. Kuluneet jarrupalat pahentavat tilannetta, joten veikkaan että työsylinterin mäntien tiivisteistä pääsee jossain tilanteessa ilmaa piiriin. En usko että kyse on pelkästä nesteen kiehumisesta, koska vasta huolellinen ilmaus palauttaa jarrun. Samoja vaivoja on ollut parissa muussakin lähipiirin Freeridessä, joten kyse tuskin on maanantaikappaleesta. Lisäbonuksena alkuperäisen takajarrun palat ovat kalliita ja niitä kului hurjaa tahtia.
Lääke epäluotettavaan takajarruun on EXC/SX:n Brembo, joka sopii FR:ään melkein plug&play-hengessä. Työsylinterille myydään rasvaisen hintaisia adaptereja:
https://www.juddracing.com/products/nih ... eride.html
Ostin itse tuollaisen, mutta pikaisen mallailun perusteella EXC:n satulan kiinnikkeenkin saisi modattua sopivaksi. Kiinnikettä pitäisi siirtää pari milliä sivusuunnassa, mikä saattaisi onnistua koneistamalla toiselta puolelta ja lisäämällä irto holkki toiselle puolelle. EXC/SX jarruletku on vähän turhan pitkä ja banjot väärän malliset, paremman sai teettämällä uuden FR:n letkun mitoilla ja oikeilla banjoilla. Muut osat sopivat suoraan paikoilleen, ainoa harmin aihe on pääsylinteri jota hieron ajaessa saappaan kannalla. Täytyy kehitellä siihen joku suoja tai yrittää siirtää sylkkää sisemmäs.
t. äänetön vesikirppu