Eeppinen itärajakierros 2014

[villho]

Tänään starttaa kahden adv-räkänokan viikon mittainen reissu koillislapin suuntaan. Tarkoituksena nousta Virolahdelta lähtien pohjoista kohti itärajan tuntumassa sorateitä kaarrellen. Kamaa on hitosti, pyörät (ainakin omani) painavat hitosti ja oletettavissa lienee myös hitosti hauskaa. Mukana ei ole tanssikenkiä, joten illat kulunevat nuotiolla strohkaakaoita siemaillen.

Mikäli mobiiliverkko kuuluu, niin tähän ketjuun tullee reissun päältä kuvaraporttia tapahtumista. Näitäkin voi reissun päältä bongata:

[kjhh]

Antoisia kilometerejä, sama reissu ollut mielessäni.

[AnssiS]

Tämmöisessä reissussa hyvä puoli on se, että oikeastaan melkein heti on ns. ajelumestoilla. Itä-rajalla sorateitä riittää. Esim. Norjaan mennessä siirtymiin näkyisi helposti menevän se 2 päivää per suunta (pikkuteitä pitkin varmasti 3-4 päivää), meni sitten pohjoiseen tai etelään.

[Osteri]

Hieno sunnittelu ja hyvää matkaa toivotan. Seurataan juttuja.

Jos joku on kiinnostunut heinäkuussa sellaisesta 4-5 päivän reissussta Vantaa-Kitee-Hattuvaara-Lieksan Inari-Vantaa, rajanpintaa hiekkateitä pitkin, niin saa laittaa viestiä mulle. Tuollaista lyhyempää vähemmän eeppistä itäretkeä voisi suunnitella.

[STN]

Onnea matkaan!
Mulla oli kans itäraja/lappi suunnitelmissa, mutta säät puhui puolestaan.
Seuraava viikonloppua pitempi reissu suuntautuu noille seuduille.
Pitäkäähän pyörät kuraisena.
Päivitelkää statusta, kiva seurata.

STN

[villho]

Ensimmäinen päivä ja reilut 400 km takana. Sorateitä varsin vähän vasta ajettuna ja päivän kohokohtana voikin mainita Haminan museotien reilun 30 km mittaisen mutkapätkän. Nyt yötä jossain laavulla Parikkalan pohjoispuolella ja huomenna aikaisin pyörät taas tulille.

Vielä päällysteellä:


Tässä ollaan jo kohteessa:


Ja makkaraKEITOT iltaruoaksi:

[Totti]

Anna tulla kuvaa ja tarinaa. Näitä on mukava lukea. Varsinkin jos sattuu kämmejä ja kömmähdyksiä. Ne on reissujen ja tarinoiden suola ja pippuri.

[villho]

Toinen päivä pulkassa. Aamu aloitettiin lyhyen maantiesiirtymän jälkeen siirtymällä soralle ja melkein heti metrin verran metsähallituksen puolelle; nyppylän jälkeinen vasemmalle taittuva mutka yllätti tien alkuosan oltua nopeaa pätkää. Vasen aivolohko kehotti kääntämään ja oikea jarruttamaan, joten hartialukon seurauksena gessu kävi ojan pohjalla. En kaatunut, eikä pyöräkään edes sammunut ja nousipa takaisin tiellekin omin voiminsa, joten paikalta poistuttiin horisonttiin yhtä kokemusta rikkaampana ja "vittuvittuvittun" luultavasti yhä soidessa ajokaverin kuulokkeissa.

Ilomantsin korkeudella havaittiin 6000 km ajetun Karoo3-etusen hupenevan tiestölle huolestuttavaa tahtia, etenkin kun tiedossa oli vielä reilusti kilometrejä ennen Koilliskairaa ja tietysti myös perillä. Niinpä muutimme reittisuunnitelmaa ja tulimme Joensuuhun (tirsk), josta Konejönnit löivät matkaamme uuden Mitaksen.

Ostosreissun jälkeen kello oli niin paljon, että päätimme kuroa menetetyn ajan kiinni suorempaa reittiä pitkin suoritetun moottorimarssin avustuksella. Pitstopit Lieksassa ja Kuhmossa ja kun ajo maittoi, niin rallattelimme yöttömässä yössä Raatteentien kautta Suomussalmen pohjoispuolelle yöksi. Perillä lämpötila oli (ja siis on) 4 astetta ja pyörän päältä noustuamme tajusimme olevamme aivan jäässä. Notski pystyyn, vesi keittymään ja kaakaota ja ruokaa nassuun. Seuraavaksi unta kuuppaan.

Kotarin kuormausta aamulla:


Mitas kyytiin Joensuusta:


Levitimme reissun ilosanomaa:


Tonnit paukkuivat illalla:


Perillä kaakaot lämmittämään kohmeisia ukkoja:

[STN]

Perillä kaakaot lämmittämään kohmeisia ukkoja:

No kyllä minusta tuossa lukee aivan selvästi TEE, ei KAAKAO.
Näinkö leväperäisesti sitä oikein uutisoidaan voitokasta matkaa.??
Kuka teillä oikein vastaa tiedottamisesta..

Huomasin tänään itsekkin reilun vedon jälkeen kun kurvasin huoltsikalle ja tarkistin pyörän ja renkaat, niin renkaan pinta aivan täys pientä kiveä. Ihan liimaantunut kiinni. Tuntui käteenkin tahmaiselta.
Niin ne lämpenee katurenkaatkin. Onneksi vaihdon nappulat pois ennen reissua. Alla on tourancet, ja hyvä ajaa kaikenlaista päällystettyä tietä. Soralta ei kokemusta.
Jos vauhdikasta pikitie siirtymää on paljon niin kyllä nappula sulaa alle.

STN

[Nikita]

Reissun verbaalisesti vähempi lahjainenkin esittäytyy.



Pyörien ja kuskien tankkaus Kuusamossa, tästä pienempää tietä kohti Naruskaa.

Aamulla bongattiin otson jäljet kymmenisen metriä nukkumapaikasta. Taisi korven kuningas tosin talsia siitä hetken ennen meitä. Nyt huomaa ettei olla Kauniaisissa enään!

Keli on kuin morsian ja ajo luistaa, eikun etiä päin!

[villho]

Kolmas ajopäivä avautui kirkkaana pilvettömän taivaan kera. Edellisyönä emme vaivautuneet edes telttaa pystyttämään, koska sääennuste ennusti poutaa ja koska hyttysiä ei ollut lainkaan. Näin ollen heräsimme omien kultiemme vierestä hyvin nukutun yön jälkeen (onneksi molemmilla oli lämpimät untsikkapussit). Mitä nyt nukkumaan mennessä kuumotusta aiheuttivat porot, oravat ja muut villieläimet, jotka tulisivat meidät yön aikana raiskaamaan. Kuten jäsen N jo mainitsikin, niin juuri ennen leiripaikalta lähtöä itse asiassa havaitsimmekin ihan nukkumapaikkamme vierestä karhun jäljen - hieman kylmenneen sellaisen tosin.

Päivän aikana oli tarkoitus ehtiä Naruskaan ja koska edellisenä päivänä olimme kuroneet menetettyä aikaa kiinni, pystyimme jatkamaan Kuusamosta eteenpäin taas suunniteltua reittiä. Se kannatti, sillä pääsimme ajamaan kymmeniä kilometrejä vastalanattua soratietä ja itse asiassa saimme kyseisen lanan kiinni myöhemmin, joten olimme todella tuoreella tiellä.

Sallassa vielä pitstop ja sitten Naruskaa ja retkeilymajaa kohti, jossa olimme seitsemän aikoihin. Kamat sisälle, gessun eturengas vaihtoon ja sauna. Hyvin pian tuli selville, että retkeilymajan isäntä Ukka on tosiaan kaikkien kehujen arvoinen; niin mukava oli vastaanotto.

Kolmannen päivän päätyttyä mittarissa on hieman reilut 1500 km.

Huomenna lienevät ohjelmassa Nuoluskuru, Jänesvittikot ja Karhutunturi.

Tästä oli hyvä herätä aamulla:


Kylmennyt karhun jälki:


Rai rai!


Perillä väännettiin gessun etunakki irti:


Uusi Mitas on vanteella ja Slime saa hoitaa loput (sarjassamme hankintoja, jonka tarpeellisuus arvelutti ostohetkellä, mutta jotka ovat osoittautuneet toimiviksi):

[Harri Hemmilä]

Hyviä kuvia!

[villho]

Kuinkahan tässä käy...

[villho]

Uh huh, mikä päivä. Ennakkosuunnitelmissa olivat tosiaan Nuoluskuru, Jänesvittikot ja Karhutunturin huippu ja kaikki tuli kierrettyä. Kilometrejä ei tullut mittariin kuin ehkä hieman reilut 200, mutta hymy oli herkässä koko ajan. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli n. 20-22 astetta. Päällä oli ajotakkien sijaan paremmin hengittävät ajopaidat + panssarit ja päivän aikana lisäviilennystä toi pari kertaa ylitetty Nuolusoja, joista ensimmäisessä ylityskohdassa virtaavaa vettä oli varsin reilusti (n. 60-70 senttiä) ja ojanpohja kivenmurkulaa täynnä (video ylityksestä). Molemmilla kerroilla molemmat pyörät kuitenkin tulivat yli kunnialla. Tappioiksi laskettakoon loppupäivän läpimärkinä olleet kengät, mutta se ei haitannut kovin paljoa näillä lämpötiloilla. Luuntaittumaojalla oli siltarumpu paikoillaan, joten saimme ajettua koko reitin suunnitelmien mukaisesti läpi. Siellä jossain Jänesvittikoiden luona, jonkin vaaran huipulla oli mahtava pitää taukoa, kun ympäristöstä ei kuulunut äänen ääntäkään. Oli aivan hiljaista. Lisäksi alueella oli yhä nähtävissä 60-luvulla raivonnut laaja Tuntsan metsäpalo, jonka seurauksena tuollakaan vaaralla ei juurikaan puuta kasvanut. Tuollainen hetki on pk-seudulla asuvalle aika mykistävä.

Jänesvittikon kierroksen jälkeen palasimme Naruskan retkeilymajalle yhdistetylle lepo- ja lounastauolle. Lounas ehkä lainausmerkeissä, sillä kello oli jo pitkälle iltapäivässä, lähes neljä. Pyörät starttasivat taas tauon jälkeen kuuden aikoihin kohti Karhutunturia. Ennakkovaroitusten mukaan tiedossa olisi jyrkkää nousua ja paljon kivikkoa ja varoitukset pitivät paikkaansa. Kumpikin pyörä kuitenkin kapusi huipulle saakka ja näkymä n. 500 m korkeudesta oli vaivan arvoinen. Huipulla huomattiin kalustovaurioiksi Gessun pudonneen rekisterikilven joka onneksi löytyi paluumatkalla puolivälistä rinnettä ja Kotarin pohjapanssarin pultin, jota taas emme jääneet etsimään Tässä video noususta Karhutunturille. Video alkaa n. puolivälistä nousua, rinteen jyrkentyessä:

Lyhyesti sanottuna, mahtava ajopäivä. Sauna ja olut maistuivat, ajokengät ovat kuivamassa retkeilymajan pannuhuoneessa ja huomenna suunta on sitten Kemihaaraan ja mahdollisesti myös Niekalle.

Sankarit lähdössä matkaan Naruskan retkeilymajalta:


Nuolusoja ylitetty ensimmäisen kerran:


Ylityksen jälkeen piti kengistä ja sukista hieman tiristellä ylimääräisiä vesiä pois:


Lapin teemaan sopinee tauolla nautittu "natsisuklaa":


Päivän aikana ajettiin jos jonkinlaisessa kivikossa, hiekalla, soralla ja tietysti myös mudassa:


Hetki on mykistävä, kun ympäristö on täysin hiljaa:


Pyörät Karhutunturin huipulla:


Kalustovaurioita piti kirjata:


Paluumatkalla Karhutunturilta piti pysähtyä ottamaan kuva. "Kuule veli, osta sie miulta hyvä raileri!"

[RiiMi]

Jos Niekalle poikkeette niin siinä lähellä on eräkeskus Kairivier,jossa kannattaa poiketa ja vaikka yöpyä .Saunakin lämpiää joka ilta.Kairivier on hyvinkin motoristi ystävällistä porukkaa mikä tuli huomattua viimeviikolla.