Tästä sitä lähdettiin projektissa liikkeelle, laitan ainakin muutamia ostoketjun hyviä juttuja talteen samalla itselleni ja muille:
MarkkuHoo kirjoitti:Oon tässä pohtinut seuraavia rojekteja, ja tallissa voisi olla tilaa harrastuspelille kotarin toimiessa valmiina rähinäpyöränä.
Haeskelen rekisteröityä ja kohtuukuntoista BMW R 80 tai 100 G/S tai GS -ilmajäähyä puuhasteltavaksi. Saa se olla valmiskin peli, mutta pieni laittotarve ei kanssa ollenkaan haittaa, kunhan perustekniikka pyörässä toimii.
Raimo kirjoitti:Nyt ollaan asian ytimessä
R80G/S vaatii alustan kanssa touhuilua, jos haluaa ajopyörän huonommille pinnoille. Vakiona se on merkittävästi vanhaa transalppia huonompi, mutta Jawaa parempi. Takajousituksen kanssa pärjää, kun hankkii jonkun tarvikkeen Wilbersiltä tms. Mutta keula kyllä vaatii parempaa, se on huono ja alkaa vartin röykytyksen jälkeen kiehua öljyjä pihalle.
R80GS / R100GS taas ovat paljon parempia jousitukseltaan ja jarruiltaan, mutta sen 20 kiloa painavampia, mutta silti Twiniä tai Supertenereä keveämpiä. Jos noita haluaa merkittävästi parantaa alustaltaan, niin silloin runko voisi olla lähtökohta. Joitain vuosia sitten reilulla tonnilla sai HPN:ltä runkomuutoksia vuoden parin vuoden toimitusajalla. Liekö jo vanhat herrat eläkkeellä..
Minusta hienointa olisi löytää R80GS Basic (viimeinen 2V-gessu, valmistettu -96-99), jossa on WP:n takaiskari vakiona ja tuo uudistettu jousitus paraleverillä ja paremmalla keulalla, mutta vanhan G/S:n ulkonäkö. Siihen sitten tuommoinen Siebenrockin big bore kitti: http://www.bmwmoottoripyorakerho.fi/pal ... =64&t=4224
Ja olethan Markku nämä lukenut: http://www.finnbike.com/matkaendurot/gs/gessu.htm
MarkkuHoo kirjoitti:Onpa mukava lukea näitä kommentteja, airheadit saa jutut ja mielikuvituksen liikkelle. Minä ostoilmoituksen laitettuani näin seuraavana yönä niin todentuntuisen unen airheadin tuunaamisesta yksityiskohtineen, että piti seuraavana päivänä kirjata muistiin minkä näköistä, tuntuista ja soundista peliä olin aikaiseksi saanut, Joku siinä on...
On kyllä Raimot sivut luettu, Ja monasti.
Tuommoinen R 80 GS Basic olisi hieno, mutta tuntuu niitten hinnat karanneen käsistä. Nettimoton R100GS motomarketista on muistilistalla, ei ole vissiin lila sävy karjuja miellyttänyt kun on ollut pitkään kaupattavana. Ja tuosta sivuvaunullisestakin on kontaktoitu, vaikken sivaria tarttiskaan. Ja pari muuta uistinta on vetämässä kanssa hiljaisesta myynnistä.
Tässä on vahvasti mielikuvat edellä menossa, saapa nähdä miten tämä todellisuudessa kääntyy. Mikään mahtimekaanikko en ole, enämpi toistaiseksi esteetikko, mutta aikansa kun noiden kanssa ähertää, manuaaleja lukee ja intternetin harrastajien mallitöiden yksityiskohtia tavailee, alkaa tuntua että saattaisi tuo humanistinkin kädestä toimivaa syntyä. Tallissa olisi jo valmiina usd-keulan osat jo lähes täyteen vaihtoon esimerkiksi, se homma on kertaalleen harjoiteltu valmiiksi.
Ostoilmoitukseen tulikin aika hyviä ehdokkaita hiljaisesta myynnistä.
Erään alajärveläisen yksilön kuvaus, omistushistoria ja tehdyt huollot alkoivat kuulostaa niin hyvältä, että hakureissua piti alkaa suunnitella ihan tosissaan. Sitä ennen kuitenkin päätin mennä jututtamaan Raimoa ja potkimaan Kantturan (R80G/S PD) renkaita ihan livenä, koska tässä vaiheessa homma oli edennyt osaltani ihan bitteinä ja ajatuksina. Mitä jos se Kanttura vaikuttaakin ihan kauhealta ja totean tehneeni karmean virhearvion...?
Siinäpä kävi niin, että Raimon Kantturaa pääsi paitsi katsomaan, niin yllättäen myös ajamaan! Pääsin siis kevään 2014 ensimmäistä ajokertaa kesärenkain kokeilemaan matkaenskalegendalla, ja the rest is history.
Nimittäin ajokokeilu oli kuin tiivistetty matkaenskamiehen elonkerjuu. Kantturan bokseri ominaislaatuisella matalalla pörinällä heräsi henkiin, lämmiteltiin pihalla, ja lainakypärä päässä noviisi kahvoihin. Ajoasento tuntui hyvältä, pyysin mielessäni pyörää yhteistyöhön ja paikallistietä varovaisesti kiihdytellen kypärässä alkoi hymy levetä. Muutamat mutkat ja suorat makiasti ajellen, pyörä toimii siten kun nyt vanhan bokserin ajattelinkin - homma hallussa! ... ja sitten Kanttura yskähtää ja alkaa hiipua, käynti vaimenee, sammuu, tien poskeen pysähtyy. Kypärä pyörii ja kuumeinen mietintä päässä kohisee: enkai minä nyt tätä hajottanut, Kantturaa, mitä se Raimokin nyt sanoo?! Startti pyörähtää, mutta ei lupaa. Virrat check, tappokytkin check, valot pois että akkua riittää, ja miettii miettii miettii. Heilautus, ja vaimea loiskahdus tankista. Bensa, hanat? Toinen reservillä, toinen auki. Tässähän on ehkä bensa lopussa tai huonoa. Toinenkin hana reserville, hetken odotus ja starttia. Helpotuksen huokaus on melkoinen ja innoittunut kun Kanttura käynnistyy taas nöyrästi puksuttamaan. Jesh, minä "korjasin" sen! Käännös takaisin ja hidastetöyssyt tapeilta kiihdytellen lähes sankarin elkein äkkiä takaisin. Kanttura ja koeajo teki tehtävänsä, mitään ei ollut enää tehtävissä. Markun valtasi möreä omistamisen, ostamisen halu.
Parin päivän päästä hakureissulle, ja perillä odotti kuvausten mukainen hienosti pidetty valkoinen R80GS vuosimallia -90, toiselta omistajalta, 180tkm mittarissa. Reijo Myllymaan pääosin huoltamana vuosien varrella. Kaupat toki tuli, se oli selvää.
Tässäpä pihalla pyörä ostokunnossa:
Kuvasta voi jo bongata pyörään aiemmin tehtyjä pieniä parannuksia: etujarrua, takaiskaria, suojaraudat, matkapleksi yms.
Jatketaanpa tarinaa vähän myöhemmin lisää.
p.s. Monolever kun ei GS ole, niin monologiakaan toivottavasti ei tästä tule.