Tietämykseni enduroista on hyvin heikko mutta kiinnostus sitäkin suurempi.
Haen siis enimmäkseen mettään, toisteksi soralle mutta tieliikennekelponen pitäs kuiten olla jotta pääsee vähän matkan päähän. Toki auto ja kärry löytyy jos pitemmälle hinkuu. Katupyörä on jo, enkä sitä suostu laittamaan pois, joten budjetti (ehottomasti alle 4 tonnin, mieluiten alle 3) on tiukanlainen ja ajotuski epävarma eli ensi kesään asti voi joutua mietiskelemään mikä olisi itselle sopiva laite. Lähtökohta siis pusikoissa pyöriminen ja lajiin tutustuminen - olen siis ajanut puhtaasti maanteillä, enkä läppinä ole edes mopoilla rällänny...
Pyörän vuosilla nyt ei sinänsä niin kauhea merkitys ole varsinkin rahatilanteen huomioon ottaen. Korjaustaitoja ei ittelä öljynvaihtoa ja ketjujen rassausta kummempaa ole, mutta yksi tarkotus tämmösen testaamiseen onkin myös semmosten oppien kerääminen. Sinnikkyyttä ja halua löytyy ainakin perushuoltoihin. Lisäksi asun tunturilapissa, joten liikeessä huollattaminen olis muutenki aika työlästä puuhaa. Eli ei kilpaenskaa eikä uutta, mieluiten tottakai tunnetun merkkinen.
Kaipaisin eniten kommentteja pieniltä kuskeilta (erityisesti naispuolisilta), itte 169/56, että minkälaisia vempeleitä teillä on ollu ja mitä kannattis ottaa huomioon? Teho ei ole tärkein (ainakaan maantien puolesta), ensienska kuitenkin kyseessä ja tarkoituksena lähestyä lajia sellaisella tavalla, ettei tartte heti viskata pyyhettä kehään.
Joskus lapsiani neuvolassa käyttäessä sanoivat, lasten kasvukäyriä ihmetellessä, että lasten äiti on kuitenkin naiseksi isokokoinen, siis pitkä vaikkakin todella hoikka (169/57). Minä taas olin/olen pienikokoinen 171/65. Pyöräni kuitenkin +220kg ja kyllä sillä maastossa etenee, kunhan vaan joku poluntapainen löytyy ajettavaksi. Etenemisvauhti ei päätä huimaa ja esteet joutuu kohtaan panssarivaunutyylillä. Ajot kärrypoluilla ja kapeilla urilla on toiveajoa, sitä toivoo joka sekunti, ettei tarvisi pysähtyä ja alkaa kääntää pyörää. Silloin pumppu repee ja keuhkot ei vedä tarpeeksi ilmaa, kypäräkin alkaa ahdistaa. Toisaalta minulla on ollut myös 250cc crossinelari ja sillä ensimmäiset kokeilut pehmeähiekkaisella crossiradalla olivat järkyttävät, tuntui ettei kunto riitä siihen, että jaksaisi ajaa yhtä täyttä kierrosta. Samalla radalla olen kokeillut myös 660cc matkaenskaa ja efekti oli sama, kierrosaika tietenkin moninkertainen 
No huomenna pääsee ihastelemaan (mielikuvissani norsun kokosta) 690 enduro ärrää.