Kotiuduttu ollaan.
Kiitoksia järjestäjille reissun onnistumisesta. Viileätä vielä yöllä oli, mutta eipä sitten tehnyt mieli jäädä sänkyyn makoileen, vaan äkkiä liikkeelle, koska se takas lämmönnousun. Hetkessä jo olikin vesitippaa otsalla ja vaatteet märkänä.
Kiitoksia hienosta ja monipuolisesta reitistä, välillä sai mennä kieli keskellä suuta, välillä lähes jännäkakka housuissa ja toisinaan ehti ihastella maisemia.
Kiitoksia "seikkailu"ryhmän osallistujille, seikkailu oli leppoisan rento. Ei mennyt väkisin väännetyksi. Reissumme alkoi lupaavasti, ensimmäinen risteys pihasta lähdön jälkeen ja harhaan, jota seurasi yksimielinen päätös ryhmän vetäjän vaihtamisesta

Vielä myöhemmin tämä exvetäjä päätti yrittää ottaa johdon käsiin ja johdatti jälkijoukon huolettomasti ohi risteyksen, josta kärki oli kääntynyt. Tällaisen pullistelun palautti ruotuun tuulen nopea ST kuski (en minä, vaan se nopeampi), joka ratsasti kuin viimeistä päivää ohittaen harhautuneen letkan ja palauttaen oikean järjestyksen. Eräässä tarktoriurassa tilanteeseen sopimattomalla rengastuksella varustettuna päätin minäkin osallistua retkemme viihdytysjoukkoihin, esittämällä satula-akrobatiaa suorittamalla nopean sarjan näyttäviä liikkeitä, pysyen pystyssä. Helppoa kun sen osaa. Lopussa vielä ryhmämme KTM päätti näyttää kuinka tullaan tyylillä majoitukseen. Miksi ajaa koko matkaa, kun kuljetuspalvelukin tarjoiluineen pelaa. Sitä ennen saatiin tarkistettua yhden paikkapullon toimivuus. Ei toiminut. Onneksi se selvisi nyt eikä tositilanteessa
Meidän ryhmässä ainakin otettiin paljon kuvia, kai niistä joku julkaistaankin.
Lisätäänpä vielä yksi asia mikä ihmetytti ja kummastutti. Tiet oli profiililtaan kummallisia, ihan kuin sian selkiä

Keskeltä korkeita ja laskivat jyrkästi reunoja kohti.