Onkos teillä emäntä tai ylipäänsä kukaan naispuolinen henkilö kokeillut ajaa pyörällänne, tai edes istunut satulassa? Kommennteja olisi kiva kuulla.
Itse kävin eilen ajelulla vaimon kanssa ja kankaalla sitten tuli puheeks että jos hänkin kokeilis. Kokeilihan se ja hauskaa oli, molemmilla. Pari pientä kaatumista kun ei oikein jalatkaan yletä maahan ja pehmeässä hiekassa eturengas lähtee helposti vetelemään, varsinkin kun ei paina pysäyttäessä kytkintä ja jarruttaa etujarrulla No mutta mitäs pienistä. Toisaalta ehkä koko homma oli virhe kun alko heti miettiin paljonko pitää säästää että saa prätkäkortin ja minähän se joudun sille sitten loppuviimeksi jonkun pikkuenskan ostamaan ja ottaan vaimon aina reissuun mukaan..
Älä lähde tolle tielle. Loppujenlopuksi käy kuitenkin niin kun on pyörän hankinnan aika niin sitten hän haluaakin jonkun customin. Sitten joudut ajelemaan sen perässä kaikenmaan assutiet... been there...
Jos saat sitoumuksen etukäteen minkälainen pyörä tulee niin sitten.
En pahemmin kyselly vaimolta, kun Freewindin ostin hänelle. No taisin mä sanoa, että ostan sulle tommosen ja vähän esittelin asiaa. Jospa sitä tänä kesänä mentäis jo kovalta soralta vähän muunlaisellekin alustalle. Raskas pelihän se vielä "offin" ajamiseen, mutta ajelihan tuo aikoinaan ensimetrit TE610 Hussella ja nythän tuo uhkaili lähtevänsä pojan WRE:llä huristelemaan.
Miten tää oikein menee...
Ei ole mitään väliä, jos ajaa kovaa ja pääsee ensimmäisenä perille, mutta on väärässä paikassa. Mukaillen Iina Rytikangas
Seikkailu alkaa, kun suunnitelma pettää
PantseK kirjoitti:Älä lähde tolle tielle. Loppujenlopuksi käy kuitenkin niin kun on pyörän hankinnan aika niin sitten hän haluaakin jonkun customin. Sitten joudut ajelemaan sen perässä kaikenmaan assutiet... been there...
Jos saat sitoumuksen etukäteen minkälainen pyörä tulee niin sitten.
No onneks ei oo meillä pelkoa että tulee p***ereikä edellä -pyörää meille, vaimo kun ei tykännyt aikanaan edes 1000 CBR:n kyydissä olla, mutta maastossa tykkää liikkua kyllä kävellen, hevosella, ja näköjään myös prätkällä. Kevyempää ja pienempää pyörää se kinuaa ja sähköstartillista. Eli oliskos sitten Suzuki dr 350 tai vastaava.. Ehdottaa saa Onkos muuten XT/TT 350:tä tehty sähköstartilla ollenkaan?
Suzukin DR 350 SE:hän on sähköstartilla, ja oikeastaan ihan oikean kokoinen/korkuinen pyörä, saa tosin madallutettua hieman. Meillä oli vaimolla jonniinaikaa tuo ajossa. Tuota pienempi ja keveämpi vielä olis esim. Hondan NX 250. Kumpiakaan ei oo liikaa eikä liian halpoja tarjolla yleensä.
Faari kirjoitti:
Onkos muuten XT/TT 350:tä tehty sähköstartilla ollenkaan?
-F
Ainakin meikäläisen XT lähtee helposti polkaisemalla käyntiin, luulisin pienemmän naispuoleisenkin tuon polkaisevan melko kivuttomasti.
Automaaginen puolipuristinkin löytyy.
Vaimo ei kyytiin ole uskaltanut, 8v tytär kylläkin. Mp liikkeessä jo jälkimmäinen koeistui Jammun 80 PW:tä, sellainen kai se olisi hankittava, tai ainakin 50 versio alkuun...
no ex vaimo kokeili silloista dr:ää,kaikki suju kovalla soralla hyvin,jäin jo vähän kotilolla kun seurailin,mutta sitten tuli se pehmeämpi hietikko,ja tää laski täysillä sinne,ekaa kertaa kun ajoi,ei ymmärtänyt,et stongista tarvii pitää vähän reilummin pehmeellä hiekalla...varusteina pelkkä kypärä,sairaalassa sit paikattiin,ja kotona makoiltiin kivut pois ja haavat umpeen.tasan samoin on käynyt joka kerta,kun joku moottoripyörätön kaveri on halunnut heittää pikku lenkit...
Meillä rouva sai kipinän pari vuotta sitten ja ajeli ympyrää DR:llä meidän pellolla. Lähes poikkeuksetta pysähtyminen päättyi kaatumiseen, mutta sisu ei loppunut
Hankittiin sitten tuollainen 110-kuutioinen Hondan kopiokoneella oleva kiinalainen vitkutin (Fude).
Rouva kiersi kanistereita pellolla alkukesän ja meni autokouluun. Ajoi alle 25 kW-kortin (inssi kevarilla) ja hankittiin sitten tommonen Varadero V2 piikki.
Toista täyttä kesääkö tässä nyt mennään...
Eli, jos mamman päästää puikkoihin, pitää olla tuohta valmiina takakaskussa jonkin verran
Vaimo aloitti pari vuotta sitten 250 viragolla, jatkoi kawan ER-5:llä mutta kokeili sitten pienen yllytyksen jälkeen mun 12 gessua. laitoin siihen siksi aikaa pehmustetun laudanpätkän istuimeksi että vaimon jalat ylti maahan. Nyt on kawa vaihtunut 650 gessuun, yksimukiseen madallettuun ja ensimmäiset hiekkalenkit on takana. kulujahan siitä tulee kun on kahdet vakuutukset ja polttoaineet + renkaat jne. mutta toisaalta se on yhteinen harrastus. GS-meetinkiä odotellaan yhdessä innolla.
Meillä vaimo tuumas heti saman tein kun korttia lähin ajamaan (siis ajoin kortin vasta reilusti yli-ikäisenä), että mää kans. Takana en suostu istumaan metriäkään. No hommasin pari vuotta sitten synttärilahajaksi 535 Viragon, kun kuulema ainoa vaihtoehto on customi. Ensimmäinen kommentti oli, notta toihan kuullostaa ihan mopolta. Äänet kuntoon ennen kun suostun ajaan. No, äänenvaimennin pois välistä ja jonkin verran sitä on päästy ajeleen yhdessä. Assua tosin, mutta mikäs ton adven kanssa on päästellä assuakin oman rakkaan kanssa (siis vaimo).
Kurapyörää tuskin tulee koskaan ajamaan, kun pituutta ei ole edes 150 cm vaikka on sulka päässä. 650 2001 gessukkaa kokeili, mutta kun molempien jalkojen alle jäi tyhjää 15-20 cm, niin ei halunnut edes kokeilla. Ainoat customitkin mistä yltää edes varpisteleen on toi 535 virago ja huzuki shadow.
Mulle systeri viimekesäsen lenkin jälkeen on ruvennu puhuun notta tahtoo oman pyörän. Kortin se on saanu aikanaan lahjaksi B:n mukana. No aikansa kun se puheli niin lykkäsin AT:n sille alle jotta koita. Mä pidin hiukan tarakasta kiinni jotta pysyy pystyt. Jouruun päästähän irti ku alako lentään soraa ja kiviä rinnuksille. Tuli viis metriä uraa heti ja parin sadan metrin päästä sain hakia sen polokupyörällä takas. Se ajo polokupyörää ja minä tulin AT:llä kotia. AT:n nostin ojasta ja enimmät oikasut tein jo sielä.
Tykkäs vain, että on liikaa liikkuvia osia...kytkin ja jarru ja kaasu ja vaihteet ja ja ja ja ... ja kaasu on pirun herkkä. Jos puoli senttiä vääntää niin jo mennään. Onneksi puetin sille suojapaidan ja kypärän päähän. Ei tullu muuta vahinkoo ku muutama raita katteis ja suojapaidas.
Mun muij... eikun vaimo on assupyöräiijä. Hän kävi kerran testaamassa ajoa DRZ:lla mummolan järven ympäri, eksyi ja ilmoitti että penkkikin oli päin persettä. Ei ole ajanut soralla sen jälkeen ja hyvä niin...
Faari kirjoitti:
No onneks ei oo meillä pelkoa että tulee p***ereikä edellä -pyörää meille, vaimo kun ei tykännyt aikanaan edes 1000 CBR:n kyydissä olla, mutta maastossa tykkää liikkua kyllä kävellen, hevosella, ja näköjään myös prätkällä. Kevyempää ja pienempää pyörää se kinuaa ja sähköstartillista. Eli oliskos sitten Suzuki dr 350 tai vastaava.. Ehdottaa saa Onkos muuten XT/TT 350:tä tehty sähköstartilla ollenkaan?
-F
Mulla olis kyllä vapautumassa ulkonäkö pois lukien valmis pyörä naiselle kun naiselle ja valmis nimenomaan pois asfaltilta -rientoihin. Eli NX250 -90 ja täysin rakennettuna, ominaisuuksissa kokonaisuutena lähemmäks kilpaenduroo ei matkaenskaa enää saa, jos se jakkara tarvii olla alempana kuin 90cm.
Mutta jos tuon naksun haluaa noilla kaikilla osilla, niin niistä pitää myös maksaa puolet uuden hinnasta, ilmaseks niitä ei saa. Se on sitten valintakysymys haluaako ominaisuuksiltaan näiväsenä siistinä hienona vakiona vai offiosin, vakio-osat tulee joka tapauksessa mukaan. Mulla on koipia 67cm ja hyvin yltää jalat maahan, ei samaan aikaan toki, mutta tuo painaa sen verran vähän, ettei tuo ole varsinaisesti ongelma muutoin kuin ihan hitaasti epätasasessa maastossa istualtaan edetessä. Ja sit vaan nostetaan pyörä pystyyn, painetaan napista käyntiin ja jatketaan matkaa.
- tieto vähentää tuskaa
- Yamaha WR 450 EFI - 120,3 kg
- TM 100jE "rin-tin-tin"
Meillä tuli paremmalle puoliskolle ekat kokemukset mopon jälkeen suoraan mun wr:llä enskapolulta
Lukuisten kaatojen ja puuskutusten jälkeen tultiin siihen, että omaa pyörää hommaileen.
Nyt mehtämopona yz250f. Tienpäällä liikkuu sitte ainakin toistaiseksi meikän tennarilla, sorateitä linkoaa menemään varmaan enempi ku minä
Varmaan tuossa syksyllä joutuu hälle oman pyörän ehtimään tiellekkin, ehkä pikku gessu tai dominaattori tai jotain sinne päin.
No mutta mitäs pienistä. Toisaalta ehkä koko homma oli virhe kun alko heti miettiin paljonko pitää säästää että saa prätkäkortin ja minähän se joudun sille sitten loppuviimeksi jonkun pikkuenskan ostamaan ja ottaan vaimon aina reissuun mukaan..
