Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä

[Longwaybackhome]

Terve Sami, Sakke & Co,

Kiitoksia ensiksi Samille todella hienosta matkakertomuksesta. Odotan innolla jatkoa.

Maailma on pieni. Tapasin Tulunissa motellin takapihalla 22. päivä heinäkuuta Altai Offroadin ryhmän menossa Baikalille.






Kauden 2010 Altai Offroadin retki Barnaulista Baikaliin.









Suomalaista terästa / hiilikuitua matkassa.



Noin viikkoa myöhemmin olin Barnaulin Biker Barissa jossa muun muassa tapasin Sergein, joka on kaverinsa kanssa "sisustanut" baarin.



Kokemani vieraanvaraisuus Venäjällä on jotain mitä ei nykyään muualla monestikaan koe. Varsinkin Barnaulin kaksi päivää ja yötä paikallisten motoristien kotona viiden Moskovalaisen motoristin kanssa oli yksi matkani hienoimmista muistoista. Peti, ruoka, juoma ja sauna "all inclusive".

Terveisin,
Longwaybackhome

[Phav]

Tämä näyttäs samalta porukalta joka ajeli tuossa jonkin aikaa sitten myös Joensuussa. Ainakin tuo tarra näyttää samalta

[SamiV]

20.7.2010 lepopäivä Barnaulissa
Barnaul (ven. Барнаул) on 660 000 asukkaan kaupunki Altain aluepiirissä Etelä-Siperiassa Venäjällä. Se sijaitsee Objoen varrella noin 200 km Novosibirskista etelään. Kaupunki on Uralin alueen merkittävän teollistajan Akinfi Demidovin perustama 1730-luvulla. Kaupunginoikeudet Barnaul sai 1771. Kaupunki on Altain aluepiirin hallinnollinen ja kulttuurinen keskus sekä rautatiesolmu keskellä kaivosteollisuusaluetta. Toisaalta seutu soveltuu maastonsa vuoksi maanviljelyyn, ja Barnaulin taimitarha on Suomessakin tunnettu.

Olimme sopineet viettämävämme lepopäivän Barnaulissa ja jatkavamme matkaa seuraavana päivänä levänneinä. Kuitenkin pieni matkaseurueemme tulisi hajoamaan sillä puolalaisilla Pawelilla ja Agalla olivat Venäjän maassaoloviisumit menossa umpeen ja he joutuisivat jatkamaan matkaa samantien. Sitä ennen he kuitenkin yrittäisivät rekisteröidä viisuminsa kanssamme. Hotellillamme ei tätä haluttu tai voitu tehdä joten meidän täytyisi hoitaa se kaupungissa.

Heräsimme aamulla ja muutamalla taksilla kaupungille. Pawel ja Aga suuntasivat sinne pyörillä. Yritimme ensiksi viisumien rekisteröintiä postissa. Ei onnistunut. Sieltä neuvottiin että meidän pitäisi mennä maahanmuuttovirastoon. Virasto sijaitsi tietysti kaupungin laitamilla jonne lähdimme takseilla seuraavasti ja Pawel ja Aga lähtivät tulemaan perässä pyörillä. Virasto oli täynnä tataareja, aasiasialaisia ja selvästi muita kansallisuuksia kuin venäläisiä. Meidät kuitenkin otettiin nopeasti sivuun ja minä venäjää jonkin verran puhuvana lähdin selvittämään virkailijan huoneeseen asiaamme. Pikkuhiljaa pääsimme ymmärrykseen että rekisteröinti ei onnistuisi täälläkään vaan meidän pitäisi mennä johonkin kalliimpaan hotelliin joka sen voisi tehdä. Sanoin suoraan virkailijalla että en käsitä tälläistä kun joka paikassa vain pommpotellaan seuraavaan paikkaan ja missään ei homma onnistu. Nyt sitten pitäisi vaihtaa hotellia kalliimpaan hotelliin jotta rekisteröinti onnistuisi. Ei hyvä!

[SamiV]

Kun olin jo poistunut huoneesta kiukkua puhisten tuli jostain englantia jonkin verran puhuva nuorempi virkailija joka vielä koetti selittää meille samaa asiaa. Pawel kuitenkin totesi että matkustimme ja nukuimme yleensä teltoissa emmekä halunneet/voineet mennä kalliimpaan hotelliin. Tämä oli jonkinlainen taikasana kun kohta saimme tietää että rekisteröintiä ei tarvitse tehdä jos liikkuu, ei pysähdy yhteen paikkaan pidemmäksi kuin kolmeksi päiväksi. Matkustamisen voi todistaa esimerkiksi bensakuiteilla. Virkailija kävi vielä varmistamassa asian soittamalla jonnekin ja antoi meille yhteystietonsa jos tulisi jossain vaiheessa jonkin viranomaisen taholta kysymyksiä asiaan liittyen.

Kun saimme viisumiasiat kuntoon palasimme kaupungin keskustaan jossa söimme kahvilan tapaisessa ravintolassa hyvän lounaan ja kuvautuimme vielä viimeisen yhteiskuvan reissuporukastamme Leninin valvovan silmän alla.



Pawel ja Aga lähtivät jatkamaan matkaa kohti Mongoliaa ja me jäimme vielä yöksi Barnauliin. Illalla Altai Offroad clubin Sasha ja sihteeri muistaakseni Elena näyttivät meille Barnaulin sataman ja kaupunkia halkovan joen rantoja ja joen ylittävän sillan. Kävimme myös heidän kanssaan syömässä pizzeriassa ja muutamalla oluella ennen palaamista majapaikkaamme. Mukavia, avuliaita ja vieraanvaraisia ihmisiä kuten jo aiemminkin tullut todettua. Nuorempi sukupolvi on pikkuhiljaa venäjälläkin opettelemassa englantia, hitaasti mutta pikkuhiljaa ja kommunikaatiosta puolet on sitten elekieltä ja mielikuvistusta mutta onnistuu joten kuten.

Seuraavana päivänä suuntaisimme myös kohti Gorny-Altaita ja Mongoliaa jonne arvelimme pääsevämme kahdessa päivässä.

[hönö]

Joo Sakke oikeassa olet Talvilomaa olen vietellyt ja ensi kesän/tulevien vuosien reissut jo suunnitteilla mutta koetetaan taas saada tarinaa jatkumaan

jatka vaan ahkerasti suunnittelua. onpahan meillä muilla sitten helpompaa tai ainakin lapsenomainen usko kaiken onnistumisesta.......

[CapoSakke]

Joo Sakke oikeassa olet Talvilomaa olen vietellyt ja ensi kesän/tulevien vuosien reissut jo suunnitteilla mutta koetetaan taas saada tarinaa jatkumaan

jatka vaan ahkerasti suunnittelua. onpahan meillä muilla sitten helpompaa tai ainakin lapsenomainen usko kaiken onnistumisesta.......

Ei tiedä onko insinööriveri niin tiukassa että pitää aina yrittää suunnitella "ja tarkasti".
Hyvä suunniittlu kuitenkin maksaa aina itsensä takaisin tien päällä korkojen kera....
Minua ainakin vit ja jne..... asiat jotka olis voinut tehdä kuivassa ja lämpimässä kotona.

Siitä myös kerhon nimi Dusty Wanderlust Old Boys Biking & Leisure Society, vanhat ukkot ei jaksa enää tehdä kaikkea tien päällä kuten nuorena

[SamiV]

21.7.2010 Barnaul-Gorny Altai



Heräsimme hotellissamme moottorisahan lauluun ja aloimme pakkaamaan pyöriämme. Itse aloitin aamun nappaamalla pari edellisenä päivänä apteekista ostamaani särkylääkettä. Näytin kättä apteekissa ja pyydin parasta mitä on. Tuntui tehoavan ainakin samanverran kuin suomalainen burana. Ehkä vähän paremminkin.

Aamiaista ei tässä hotellissa saanut joten hotellista poistumisen jälkeen ajoimme samalla kadulla olevaan isoon supermarkettiin josta sai kaikenlaista ruokatarviketta. Täydensimme kaikki vesi/juomavarastojamme, makkaroita, leipää ja jotain muuta pientä tulevia päiviä varten. Ostimme kaikki myös sekalaista aamupalaa ja muut huomasivat että tiskiltä ostamani eri täytteillä täytetyt blinit olivat makoisia. Kävinkin kaupassa vielä pari kertaa opastamassa niiden ostossa. Täytteitä oli muistaakseni neljää-viittä erinlaista. Mahat täysinä suuntasimme ulos Barnaulista kohti Altai-vuoristoa ja Gorny-Altaita.

[SamiV]

Maisema alkoi muuttumaan pian Barnaulin jälkeen todella upean näköiseksi vuoristoksi. Jos aiemmin olimme nähneet tasaista kaalipeltoa ja aroa ja vilauksen Kazakstanin vuoristosta niin nyt ajoimme lähes sadunomaisissa maisemissa. Mutkitteleva asfalttitie kulki kiemurrellen vuorien ja kukkuloiden välissä ja laaksoissa. Tietä reunustivat vihreät, tiheän metsän ja kasvillisuuden verhoamat rinteet ja vuorien rinteillä leijuivat usvaiset pilvet niin lähellä että tuntui että niitä saattoi koskettaa käsin ojentamalla.
Kaikkialla tuntui risteilevät pikkuiteitä ja alue näytti olevan venäläisten matkailijoiden suosiossa. Monissa paikoissa näkyi melonta ja koskienlaskua tarjoavia yrityksiä ja matkamuistoja myyviä markettialuieita oli lähes joka parkkipaikalla ja kylässä.

[SamiV]

[SamiV]

Matkalla Altai-vuoristoon vastaamme tuli 800:nen BMW ja heitimme kaikki vilkut sivulle ja käännyimme tien sivuun ja bemarikuski olikin jo tehnyt samantien U-käännöksen ja saapui vierellemme. Nousimme ylös pyörien selästä ja hän esittäytyi
- I am Tiit Rand



Katsoin kaveria varpaista päähän ja katsominen kesti jonkin aikaa. Mies oli varmaan kaksi metriä pitkä ja ei hän kyllä virolaiselta Tiitiltä näyttänyt eikä kuulostanut. Hän röhähti sitten nauramaan ja esitteli itsensä Hansiksi. Hän oli tulossa Mongoliasta jossa oli käväissyt yksin. Koska hän oli yksin reissussa hän ei ajanut itä-Mongoliaa pidemmälle vaan oli pysynyt Ölgin lähistöllä BLue Wolf Geri-campissa joka oli turisteille tarkoitettu teltta/ger-alue. Hän oli Altailla tavannut virolaisen matkakumppanimme Tiitin hieman edempänä. Mitä ymmärsimme hänen kertomastaan niin Tiit oli kertonut hänelle että meillä olisi ollut riitoja reissulla ja tästä johtuen hän olisi lähteny omille reissulle. Ihmettelin tätä kovasti ja kerroin saman myös myöhemmin pysähtyessämme huoltoasemalla Paulille ja Tuomakselle jotka myös molemmit hämmästelivät tätä. Pienen juttelutuokion ja muutaman tupakan jälkeen toivottelimme Hansille turvallista matkaa ja jatkoimme kohti Gorny-Altaita.

[SamiV]

Illalla noin viiden-kuuden välillä alkoi satamaan ja pienen pysähdyksen jälkeen totesimme että nyt olisi hyvä etsiä majoituspaikka ja päästä jonnekin sateensuojaan. Vieressä sijaitsi leirintäalueen tapainen paikka, tai ainakin siellä näytti olevan kylttejä ja sen näköistä touhua että siellä voisi majoittua. Kun saimme pyörät ajettua sisään loppui sade yhtä äkkiä kuin alkoikin ja saimme pystyttää teltat suhteellisen kuivassa kelissä.



Leirintäalue/mökkikylä sijaitsi todella vuolaan tuntuisen joen rannalla. Joen rannasta aukenivat todella upeat maisemat ja kun illalla keittelimme pienessä keittokatoksessa ruokia ja juttelimme mietin että täällä voisi viettää pari päivää vaellellen. Niin upeilta näyttivät ympäröivät vuoret.

[SamiV]

Muut majoituimme yön teltassa mutta Pauli ja Simon päättivät nukkua pikkuisessa majassa yön sen penkeillä. Itse pidin kyllä hieman pehmeämpää maata mukavampana vaihtoehtona.

[SamiV]

Terve Sami, Sakke & Co,

Kiitoksia ensiksi Samille todella hienosta matkakertomuksesta. Odotan innolla jatkoa.

Maailma on pieni. Tapasin Tulunissa motellin takapihalla 22. päivä heinäkuuta Altai Offroadin ryhmän menossa Baikalille.
....
Kokemani vieraanvaraisuus Venäjällä on jotain mitä ei nykyään muualla monestikaan koe. Varsinkin Barnaulin kaksi päivää ja yötä paikallisten motoristien kotona viiden Moskovalaisen motoristin kanssa oli yksi matkani hienoimmista muistoista. Peti, ruoka, juoma ja sauna "all inclusive".

Terve ja kiitokset. Todellakin tuntuu että samoihin henkilöihin tuolla törmäiltiin vähän yksi jos toinen porukka. Ja venäläinen vieraanvaraisuus ei todellakaan ole huhupuhetta varsinkin isojen kaupunkien ulkopuolelle ja tuolla aasian puoleisessa venäjässä ja Siperiassa. Uskon että meillä sen kokemista vähän rajoitti porukkamme iso koko. Kun pyöriä ja henkilöitä on 8-10 kpl ei kovin moni enää kutsu kotiinsa ja jutteliminen paikallisten kanssakin on vähäisempää. Ja saman Altai Offorad clubin porukoita näyttävät tarrasta päätellen olevan.

[SamiV]

Video 21.päivän tapahtumista ja reissun päältä kuvaa
http://www.youtube.com/watch?v=Y5xTK2Jlsd4

[vasar]

Mitä ymmärsimme hänen kertomastaan niin Tiit oli kertonut hänelle että meillä olisi ollut riitoja reissulla ja tästä johtuen hän olisi lähteny omille reissulle.

Tiit Rand kirjoita.
Täällä on jotain väärin, vakutiin Hansu varmasti, että hän sanoisi sinulle, missä olen, ja minne matkalla. Ja sama poulalaiselle ja saksalaiselle pariskunnalle, kenen kanssa ajasite Barnauli (aika hieno vanha GS oli saksalaisilla) Ja viimeksi kahdelle suomelaiselle kaverille sama juttu, jotka olivat palumatkalla koti. Lisäksi lähetin viesti Gorno-Altaista, milloin olen rajalla. Joku loogikavirhe tässä mättä.
Viimeksi olin tien vieressä noin 60-70 km ennen raja kui Pauli, Thomas ja saksalaiset ajoivat ohi ja vaan saksalaiset pyshätyivät. Jutteliin vielä heitenkin kanssa ja vakutiin missä olen leirissä ennen rajaylitystä. Ja odotin viellä rajaylitysaamulla rajapistessä, että missä pojat. Ja eikä sen jälkeenki ainakin minulla mitä riitä
Mutta ei see minun puolestä mitä. Aika kiva oli Mongooliassa ja yleensa koko matka.
Iskarin kiinike hitsaus vei 3 tunti ja ei maksanut minulle mitään, vaikka see hitsati todella hyviin ja huolelliseesti.
12,30 olin kahvilassä ja kuulin, että olete poistunut. Sen jälkeen ajoin Aktjubinski, koska oli pakko tehda rekiströinti, See otti yhteensä ajo 100 km + rekiströinti = 5 tunti.
Sen jälkeen ajoin Astana, koska Aktjubinskista tie Aralski oli poikki, vaikka kartalla on punainen viiva. Siellä oli tierkennusmaa ja ajo oli sallitu vaan arolla. Ero meiteen välillä oli sen verran iso, että oli mahdotonta saata teitä kiinni.