Tuomaksen palapeli

[Kizmo]

Elikkäs ostin syksyllä tämmösen pienen palapelin, josta tarkasti tutkimalla saattaa erottaa sen olevan Honda XL500R vuodelta 82

Pikkuhiljaa kevään lähestyessä olen käynyt käsiksi jo purettuun moottoriin, mittaillut ja viskonut osia romumetallilaatikkoon tarpeen vaatiessa. Vaikea olla huomaamatta että edellinen tekniikkaan kajonnut omistaja oli maajussi, moottori oli enemmän tai vähemmän virityksen asteella.

Tehtyjä huomioita:

- Venttiilikopan yläkorvake murtunut (miten ihmeessä mahdollista)
- Kansi halki ja lähes kaikki kannen kierteet soosina.
- Mäntä halki, kiertokangen yläpää soikea
- Moottorin ruuveista voisi kirjoittaa kootut teokset
- Kaikki moottorin poskien alumiiniset tulpat (vauhtipyörän ruuville, vauhtipyörän ajoitusmerkille, öljyproppu) murjottu. Öljyproppu oli korvattu tiivisteliimalla umpeen valetulla messinkiholkilla, epäilisin sen olevan putkiliitin. Ja tottakai tuumaisella kierteellä joten istui 'riittävän' tiukasti millisiin kierteisiin.
- Magneeton puolelta katkastu ruuvi lohkon reikään, yritetty porata pois lopputuloksena haljennut korvake ja ruuvi puoliksi vielä reiässä -> hitsaukseen
- Vapaavalon kytkin kiinni lohkossa pelkästään valkoisella saniteettisilikoonilla
- Moottorin poski rikki, kaaduttu kiveen tms ja paikattu kemiallisella metallilla, päällemaalattu, niin huomaamaton paikkaus että huomasin vasta ku irrottelin generaattoria johdotusta varten. -> hitsaukseen
- Vetoakselin stefa liimattu ainaki kolmella eri liimalla ulkopuolelta kiinni, aiheuttanut liiman ja roskan pääsyn laakeriin -> laakeri sökö
- Puolopuristimen käyttövipujen reiät tulpattu

Listaa varmasti vois jatkaa vielä pitkään, tuossa nyt nuo huomiot mitä on moottorin osalta selvinnyt.

Tiesin kyllä tarkkaan millasta projektia olin ostamassa, huusin jekkilän ebaysta kasan 500R purkuosia (ehjä kansi kaikkine hiluineen, vaihteiston osat, ruuvit ja mutterit runkoon/moottoriin ja sähköosat) joten haljennu kansi sunmuut ei harmita, paketille tuli hintaa lentorahteineen suomen maalle 366$

Kampura on kunnostettu proxin kiertokangella ja uusilla laakereilla, männäksi tulee wisecoa ja sylinterin reikä on suurennettu lukemaan 90.93mm (std 89.00mm)

Vetoakseli oli ehkä nykyisistä murheista suurin, stefan reuna oli syöny akseliin tuntuvat urat, uusi stefa (16€) tuskin kovin kauaa kestäisi tuossa. Myös edellisen omistajan liimasotkut ja risa stefa olivat aiheuttaneet vetoakselin laakerin rikkoutumisen. Honda myy vain kokonaista vetoakselipakettia hintaan 265e ja heidän kanta oli että tuota ei voi purkaa.

Mitään menetettävää ei ollut, joten kokeilin tarjota sille raakaa voimaa 400kN:n hydrauliprässillä ja kuinka ollakkaan, lopputulos oli mieluinen. Kuvasta huomaa että rikkoutunut vetoakselin laakeri on joskus mennyt jumiin ja pyörähtäny akselilla (onneksi ei laakeripesässä). Mikrometrillä en kuitenkaan laitteen tarkkuuden rajoissa löytänyt eroa halkaisijassa jäljen kohdalta/vierestä. Käyn vielä ostamassa uuden kytkinakselin laakerin ja uuden vetoakselin laakerin, tutulla sorvarilla syntyy uusi holkki stefan syömän tilalle.

Kone on kasassa jahka ameriikan paketti saapuu, lohkot saa uuden maalin ennen kasausta ja kaikki ruuvit korvataan happosilla tai rosterisilla kuusiokoloruuveilla.

[FIN_GSer]

Sitkee kaveri olet!
Moni olis tuon paskan äärellä istahtanut alas ja pillahtanut itkuun.

Kannattaa käyttää lämpöjä hyväksi, kun kasaat sitä vetoakselipakettia. Ratas , laakeri ja hilut kuumaksi ennen kasausta. Saa olla useampi sata astetta.
Siinä ei näytänyt olevan mitään kiilaa tai spooreja, joten koneen koko voima välittyy rattaasta akseliin pelkän kitkan pitelemänä. Pito riittää mainiosti, kunhan pinnat on kasauksessa puhtaat (ei mitään asennusrasvoja) ja asennettaessa käytetään oikeita konsteja ja mieluummin vähemmän voimaa, kuin purkaessa.

Vanha muistosääntö noissa lämmityksissä oli muistakseni jotain sinne päin, että: 100mm rautapala pitenee 0.1mm / 100astetta. Tuosta voitkin sitten laskeskella paljonko pitää rattaan ja akselin lämpötilaeron olla, että osat lopsahtaa paikalleen.
Saatan tosin muistaa väärinkin..

Risto

[Kizmo]

Pitäähän sitä haastetta olla elämässä, meikäläiselle ei kelpaa tehdasvalmiit pyörät. Tuolle akselille ei tule oikeestaan muuta ku se ulommainen holkki ja laakeri tiukahkon sovitteen avulla, ratas ja muut hilut on vapaasti pyörivää sorttia. Laakeriki löyty SKF:n kirjasta, ihan hyllytavaraa siis. Täytyy huomenna käydä moinen ostamassa että pääsee akselia kasaamaan.

Omasta mielestä alan olla jo loppusuoralla ku kaikki viat/puutteet on todettu varaosat on tullu/tulossa ja kone on paria juttua vaille nipussa.

[Kizmo]

Kytkinakselin laakeria ei laakerikaupasta saanut mutta hondalta saa (19e). Vetoakselin laakeri löytyi myös, ei samalla numerolla mutta mitoiltaan täsmälleen samanlainen.

Loppuviikosta laitan vetoakselin kasaan

[genesis]

Pieni kikka tuohon laakerinsovitukseen:

Älä käytä pilliä/kosaania jne. laakerin/rattaan lämmitykseen, vaan öljyä kattilassa. Köökistä noukit sen huonoimman, (samalla lupaat ostaa uuden, niin pysyy harrastuspisteet korissa) laitat hydrauliikkaöljyä kattilaan, laakeri uimaan sinne ja eikun lämpöä alle. Kokemuksesta voin sanoa että menee kuin tyhjää vain akselille, kun sitä hetken lämmittelee. Ei tartte edes lyödä perään.

Tällä yleensä voittaa mekaaniset vauriot laakereissa asennettaessa. (pistemäinen lämmitys/vasaranjäljet, kuulien pysyminen kuulina...yms)

Näin asennettiin isoja laakereita akseleille sahalaitteissa ( >Ø80mm).
Toimii pienissä mielestäni vielä paremmin.

ps. jos tuo kymppi/sata astetta pitää paikkansa, niin tästä tulee asentajaystävällinen toimenpide...

[Pallokala]

Pieni kikka tuohon laakerinsovitukseen:

Älä käytä pilliä/kosaania jne. laakerin/rattaan lämmitykseen, vaan öljyä kattilassa. Köökistä noukit sen huonoimman, (samalla lupaat ostaa uuden, niin pysyy harrastuspisteet korissa) laitat hydrauliikkaöljyä kattilaan, laakeri uimaan sinne ja eikun lämpöä alle. Kokemuksesta voin sanoa että menee kuin tyhjää vain akselille, kun sitä hetken lämmittelee. Ei tartte edes lyödä perään.

Tällä yleensä voittaa mekaaniset vauriot laakereissa asennettaessa. (pistemäinen lämmitys/vasaranjäljet, kuulien pysyminen kuulina...yms)

Näin asennettiin isoja laakereita akseleille sahalaitteissa ( >Ø80mm).
Toimii pienissä mielestäni vielä paremmin.

ps. jos tuo kymppi/sata astetta pitää paikkansa, niin tästä tulee asentajaystävällinen toimenpide...

Noin se pitää tehdä. Tuo yllä mainittu "useampi sata astetta" saa minun mielestäni olle max. 250°, sen jälkeen laakeri alkaa ottaa kipeää.

[Juppe]

Stefan kanssa vois koittaa sellasta kikkaa että meet ko. osan kanssa laakerikauppaan ja ostat kaksi samankokoista mutta ohuempaa stefaa jotka laitat päällekkäin. Jos se stefa siis sattuis olemaan sellanen peltirunkoinen... Jos se on valmiiks ohutta mallia niin sitten homma ei ookkaan niin helppo.

Edit: olis pitänyt lukea loppuun juttu. Holkillahan se hoitu sitten helposti...

[prospec]

Tuo yllä mainittu "useampi sata astetta" saa minun mielestäni olle max. 250°, sen jälkeen laakeri alkaa ottaa kipeää.

Meillä sähkömoottoriehjäämössä käytetään induktiivisia laakerinlämmittimiä, maksimiasennuslämpötila on luokkaa 125°C, n. 140° jos laakeria pyöritellään lämmittäessä ettei kuulat tee jälkeä ulko- tai sisäkooliin.

[FIN_GSer]

Noh niinno..

Näissä ilmajäähyissä öljyjen normaali käyttölämpötila voi olla luokkaa 140 astetta... Ainakin vanhoissa Bemuissa ihan normaalia.

Teoriassa asennuskrympit pitää olla sellaisia, että noissa lämmöissä pysyy osat vielä paikallaan.

Risto

[Pallokala]

Tuo yllä mainittu "useampi sata astetta" saa minun mielestäni olle max. 250°, sen jälkeen laakeri alkaa ottaa kipeää.

Meillä sähkömoottoriehjäämössä käytetään induktiivisia laakerinlämmittimiä, maksimiasennuslämpötila on luokkaa 125°C, n. 140° jos laakeria pyöritellään lämmittäessä ettei kuulat tee jälkeä ulko- tai sisäkooliin.

Uhh... Pitääpä syödä sanojani. Tästä laakereiden lämmönkestoasiasta oli keskustelua jo jossain jauhemaalauskeskustelussa ja siellä ihan itse ilmoitin, että laakeri on valmistettu kestämään 125°C. Piti ihan laakerikirjasta tarkastaa ja näinhän se edelleenkin on. Ja nyt puhutaan yleisesti käytössä olevista vierintälaakereista ja niiden käyttölämpötiloista.

[t24]

Ei sillä käyttölämpötilalla ole suurta merkitystä krympin pitoon. Idea on asennusvaiheen lämpötilaeroilla. Akseli kylmä / holkki lämmin. ts. Akselin ja holkin väliä voidaan asennusvaiheessa kasvattaa myös jäähdyttämällä akseli (CO2, nestetyppi, tms.). Ko. asennus ei aukea kuin rikkomalla, tai kuten tässä tapauksessa onnistui prässillä. Ei ollut kovin tiukassa.

[prospec]

Noh niinno..

Näissä ilmajäähyissä öljyjen normaali käyttölämpötila voi olla luokkaa 140 astetta... Ainakin vanhoissa Bemuissa ihan normaalia.

Teoriassa asennuskrympit pitää olla sellaisia, että noissa lämmöissä pysyy osat vielä paikallaan.

No juu, siinähän se samalla lämpiää akselikin, kyllä ne siellä pysyy.
Vaan sitte saattaa tulla ongelmia jos sisälämmöt nousee liikaa ja rungot (missä ulkokoolit on) pysyy viileinä -> laakereiden välykset katoaa ja kuulat/rullat alkaa tekemään liian läheistä tuttavuutta ulkokooliin.

[FIN_GSer]

Tottapa turisette!
Kyllä ne raudat toisissaan pysyy. sekoilin, kun ajattelin alumiini/rauta yhdistelmää.(miksköhän?)
mutta kyllä siellä koneessa on silti reipaasti yli 125 lämmintä!

Risto

[Kizmo]

Taas tapahtunut hieman, osakasa saapui jenkeistä ja pienen tullissa näpräämisen päätteeksi sain kuin sainkin osaset itselleni.

Kävin toki heti kannen kimppuun, vapisevin käsin tarkistin nokkalaakerit (myyjä sano että kulumaa on, ei tietoa paljonko), laakerit näyttivät varsin hyviltä (todennäkösesti en tee muuta ku hyvin kevyesti/varovasti kiillotan tummat pisteet pois messinkiharjalla)

Seuraavaksi palotilan kimppuun, kaivoin seeteistä ja muista potentiaalisista halkeamispaikoista paksun karstakerroksen pois ja mitään merkkejä halkeamisesta ei ollut havaittavissa.

Kiinnitimpä huomiota että herra ameriikkalainen voisi opetella tuon tiivisteliiman annostelun jalon taidoin, sitä nimittäin löytyi nokka-akselin sisältä, kannen ulkopuolelta, valuneena venttiilijousien sekaan ja valuneena pitkälle nokkaketjukoteloon

Kaiken kaikkiaan varsin positiivinen tapaus, nokka-akseli sattu olemaan vielä virimallia, ja keinut ja venttiilikoppakin lähes uutta vastaavia joten uskoisin että se 128.50$ ei mennyt hukkaan. Huomenna kansi pääsee uimasille pesupetroolin jotta tuo pinttynyt rapa antaisi periksi.

Oli kyllä loistava kaveri Salt Lake Cityn päässä, ostin ebayn kautta vaikka mitä (kansi, sähköt, lähes kaikki alakerran osat, kaikki pulitit ja mutterit runkoon/moottoriin ja sekalaista pikkuosaa.) Osat tuli 12 päivässä todella hyvin pakattuina (pehmikettä säästelemättä, osat omissa minigrip pusseissaan) ja vieläpä valmiiksi pestyinä.

[Kizmo]

Ameriikan kansi on nyt kunnostettu, 14 kierrettä uusiksi.

Havaintoja:
- Hondan alumiini on keljua kierteistettävää, etenki jos sattuu olemaan tiheäkierteinen tappi
- Helicoilin jämiä on myös kelju porata pois, rikkoo terän
- teräs insertti on tolkuttoman luja (sisäreikä M6 ja ulko M9x1.0), menee 6mm ruuvi poikki / sileäksi ennen ku insertti liikahtaakaan

Samalla oikasin kaasuttimen kiinnityspinnan, joku kun oli sitäkin vasaralla hakannut.

kuvia: http://koti.mbnet.fi/kizmo/XL500/kannen_korjaamista/

Seuraavaksi kansi menee eräälle kansiexpertille, sitten venttiilinohjurien vaihtoon ja tiivistetason oikasuun, teräskuulapuhalluksen kautta maalit niskaan ja valmista tuli.