Pohjolan Kurapyöräilijät

Matkaendurofoorumi kaikille enduron ystäville!
Tänään on Su Kesä 07, 2020 9:46 am

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 15 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Super Ténérén kunnostelua
ViestiLähetetty: Su Huhti 12, 2020 7:05 pm 
Avatar

Liittynyt: Ti Syys 30, 2008 2:51 pm
Viestit: 72
Paikkakunta: Kajaani
Pyörä: xt350, XTZ 750, XV535
Rohkaistuin tomppu7:an teneren ruho -ketjun innoittamana kirjoittelemaan tästä omasta viime syksyisestä Super Ténéré hankinnasta ja sitä seuranneista tapahtumista päiväkirjatyyppisesti. Jos joku ihmettelee kuinka nämä tapahtumat ovat näin tarkkaan muistissa, niin olen niitä muutamaan WhatsApp -ryhmään yleisön pyynnöstä huolimatta aika aktiivisesti päivitellyt, niin sieltä on hyvä tarkistella ajankohtia ja tapahtumia. Alla oleva Figerpori -strippi kuvastaa projektin tunnelmia aika hyvin.

Kuva

OSTO
Kävin hakemassa pyörän Pohjanmaalta 27.8.2019. Kysessä oli myyjän tietojen mukaan jossain vaiheessa Italiasta jälkituotu pyörä. Tätä tarinaa myös väriteema tuntuisi tukevan. Edelleen kuulopuheiden perusteella pyörä oli seissyt jossain vaiheessa, ilmeisesti jo Italiassa ollessaan, pitkään käyttämättömänä ja tämän jälkeen sitä ei juurikaan oltu käytetty.

Äkkiä ja kauempaa katsottuna pyörä vaikutti ikäisekseen seikkailupyöräksi ihan siistiltä ja ehjähköltä. Tarkempi tarkastelu toki paljasti kaikenlaista pientä kosmeettista ja teknistäkin puutetta: Oikea etukate oli lähinnä kitistä kasattu, tankkia oli kitattu/paikkamaalattu oikealta ja se ei ollu ihan muodossaan, vasen etukatekin oli useammasta palasesta liimailtu, ohjaustanko ja jarrukahva olivat vääntyneet, jarrupalat olivat aika lopussa, mutta jarrujen toiminta oli siihenkin nähden hyvin epämääräistä ja tehotonta myös renkaat olivat aivan loppu. Nuo olivat noin ensi tarkastelulla silmään pistäneitä asioita. Lisäksi moottori jäi lämpimänä huutamaan tyhjäkäynnillä ja osakaasulla kone röpötti, booasi ja paukutteli kaasun asennosta riippuen. Isolla kaasulla kone kuitenkin tuntui vetävän hyvän tuntuisesti eikä siitä kuulunut ylimääräisiä mekaanisia ääniä. Pyörä lähti siis pakun kyytiin ja kohti Kajaania. Tarkoituksena oli kunnostaa pyörä teknisesti hyvään käyttökuntoon XT 350:n rinnalle vähän pidemmille matkoille ja isommille sorateille. XT 350:n voimavarat tuntuvat varsin rajallisilta heti, kun tiet kasvavat yhtä autonmittaa leveämmiksi.

Kuva

JARRUT OSA1
Ensimmäiseksi halusin saada jarrut toimimaan siten, että pyörällä uskaltaisi käydä tekemässä vähän kattavamman koeajon. Tarkoituksena oli saada tarvittavat korjauskohteet tietoon edes kohtuullisen kattavasti ennen kuin purkaisin pyörää siihen kuntoon, ettei sillä pystyisi ajamaan. Jarrut alkoivatkin toimimaan kohtuullisesti jo pelkällä ilmauksella ja nesteiden vaihdolla, jonka suoritin heti saatuani pyörän kotitalliin. Alla kuva pyörän ilmiasusta siinä kunnossa kun se talliin saapui. Muuten näistä alkuvaiheen touhuiluista tuli otettua aika vähän kuvia, kun ei malttanut ja muistanut siinä innoissaan aina jäädä kuvailemaan.

Kuva

KAASARIT
Seuraavana päivänä 28.8 pääsinkin testaamaan pyörää vähän paremmin eikä pyörästä koeajolla oikeastaan löytynyt mitään uusia vikoja tai puutteita. Laite oli rengastus huomioon ottaen ihan hyvän tuntuinen ajettava ja meni mukavasti sladissa soralla slicksillä katurenkaalla, joka siinä oli takana.

Samalle päivälle siinä sitte aloittelin tutustumaan pyörään hieman lähemmin ja purin etukatteet ja tankin pois tarkoituksena päästä käsiksi kaasuttimiin, joista epäilin löytyvän syyn tyhjäkäynnin ja osakaasun käyntiongelmiin. Pyörän mukanahan sain jäätelörasiallisen kaasuttimen osia. Seassa oli sekä vanhoja osia että muutamia uusia suuttimia sekä Tourmax -kaasuttimen korjaussarjojen pakkaukset ja vanhat kumikurkut. Myyjän mukaan häntä edeltävä omistaja oli huoltanut kaasuttimet ko. korjaussarjoja hyväksi käyttäen, mutta ei ollut omien sanojensa mukaan löytänyt kaikille osille paikkaa kaasuttimista. Tästä johtuen epäilykseni käynnin ongelmien aiheuttajasta kohdistui suuresti kaasuttimiin. Heti kun sain ilmanputsarikotelot purettua irti, niin silmään pisti kaasuttimien "pilot air jet" -ilmasuuttimet, joista toinen näytti kirkkaalta uudelta osalta ja toinen oli murjottu sijaansa niin pahasti, että suuttimen reikä oli tukossa ja kanta muodottamaksi runnottu. Otin kaasuttimet pöydälle ja totesin samalla kaasuttimien kumikurkut uusiksi ja ehjiksi, kuten myyjä oli sanonutkin. Samalla tarkistin myös kurkkujen ja kannen välissä olevat o-renkaat olevan ehjät ja paikoillaan. Tankkia irroittaessa huomasin, että bensahanat vuotivat myös läpi, mutta en tässä vaiheessa alkanut niitä sen kummemmin tutkimaan.

Kuva

Seuraavana päivänä 29.8. Aloitin kaasuttimien kunnostuksen poraamalla murjottuun pilotti-ilmasuuttimeen pienellä terällä keskelle reiän, josta sain suuttimen pyöritettyä pientä vastakierretappia hyväksi käyttäen pois paikoiltaan. Suutin paljastui pinnan hapettumisen perusteella vanhaksi osaksi ja tämän tilalle löytyi jäätelörasiasta uusi suutin. Purin kaasuttimet täysin osiinsa ja totesin, että jäätelörasiassa olleet vaihtamatta jääneet suuttimet olivat tyhjäkäyntisuuttimet. Lisäksi havaitsin, että rikastimen venttiilien kärjet olivat aika muodottomaksi kuluneet ja niiden varsien tiivisteet olivat halkeilleet ja murentuneet. Kaasuttimet ja osat pesin perinpohjaisesti UÄ -pesurissa ja kasasin kaasuttimet nyt laittaen loputkin uudet suuttimet paikoilleen. Sain o-renkaista liimailemalla tehtyä rikastimen venttiilien varsiin väliaikaiset tiivisteet ja uudet venttiilit lähtivät samalla tilaukseen. Samalle iltaa sain vielä kaasuttimet kiinni pyörään ja sitten suurella jännityksellä käynnistämään pyörää irtotankki ohjaustangosta roikkuen. Heti kun pyörä hörähti tulille tiesin remontin onnistuneen ja hymy valtasi asentajan kasvot. Käynti oli siistiä ja pyörä vastasi kaasukahvan liikkeisiin johdonmukaisesti ja turhia kakistelematta. Tämän jälkeen suoritin vielä kaasuttimien synkkauksen ja totesin tyytyväisenä käyntiongelmien kadonneen tyystin. Käytettyäni pyörän lämpimäksi vaihdoin siihen vielä öljyt ja suodattimen. Suodatinta vaihtaessa tuli mieleen, että olisi pitänyt käydä ennen purkuoperaatiota pesemässä pyörä kunnolla liuottimen kanssa,niin olisi välttynyt tallissa bräkleenin kanssa läträämiseltä. Tässä vaiheessa olin tilannut eBay:n kautta Brooks Barnilta UK:sta uudet rikastimien venttiilit, koska tiesin paikoillaan olevat huonokuntoisiksi ja tiivistyskin oli hieman kyseenalainen. Samalla tilasin bensahanoihin korjaussarjat.

Kuva

RENKAAT JA VANTEET OSA1
Perjantaina 30.8. oli tarkoitus alkaa vaihtamaan uudet Metzeler Karoo 3:set, jotka olin jostakin kotimaisesta nettikaupasta pyörän ostoreissulla kotiin ajaessa puhelimella tilannut sekä Motonetistä löytyneet uudet jarrupalat. Takarengas oli vanteella kohtuullisen tiukasti, piti vähän käyttää mielikuvitusta, että sain painastua sen irti, mutta sen jälkeen irroitus sujuikin ongelmitta.

Kuva

Kuva

Positiivisena yllätyksenä tuli se, että molemmissa renkaissa oli hyväkuntoiset ja paikkaamattomat paksut sisuskumit sisällä. Olin jo aiemmin havainnut, että molemmissa päissä oli pinnoja löysällä ja tässä yhteydessä oli tarkoitus kiristää pinnat ja sitä silmällä pitäen olinkin antanut jo muutaman päivän ajan nippojen ja pinnojen liitokseen liuotushoitoa WD-40:llä. Laitoin muistaakseni etuvanteen ensiksi rihtauspukkiin ja aloin toiveikkaana vääntämään nippoja. Karu totuus iski heti vasten kasvoja ja yksikään kokeilemani nippeli ei lähtenyt pyörimään suosiolla. Kovensin keinoja ja isonsin avaimia, pidin lukkopihdeillä nipan juuresta kiinni ja kokeilin myös nippojen lämmittämistä. Lopputuloksena tämän muutaman tunnin ähräämisen jälkeen oli vain katkenneita pinnoja.
Sama toistui takavanteen kohdalla ja siinä vaiheessa aloitin kartoittamaan mahdollisimman nopeata keinoa hankkia uudet pinnasarjat. Aiemmissa projekteissa olen tilannut pinnasarjoja Taiwanista Newson Sportecilta https://www.newsonsportec.com/, mutta tässä tapauksessa heidän toimitusaikansa ei tullut kyseeseen, koska ajamaan poltteli kovasti ja ajokausikin alkoi olla jo ehtoopuolella. Ruotsista löytyi valmistaja/myyjä https://wheelsandparts.se/en/, jolla oli ruostumattomia pinnasarjoja kromatuin messinkinippelein Ténéréen valmiina varastossa. Hinnat olivat hieman Taiwania korkeammat, mutta mielestäni varsin kohtuulliset ja pinnat lähti tilaukseen. Tässä vaiheessa jarrupalojen vaihto siirtyikin eteenpäin, koska pinnoja piti kuitenkin jäädä odottamaan ja pyörää ei saisi heti ajoon.

KALAREISSU XT:llä
Elokuun viimeinen päivä oli lauantai ja luvassa oli jo edellisenä syksynä työkaverin kanssa alustavasti sovittu päivän reissu. Reissun pääasiallisena tavoitteena oli kierrellä enduroilla lampia Sotkamossa ja Vuosangassa hyviä sorapätkiä pitkin ja ahvenia kalastellen. Reissun päivämäärä oli lyöty lukkoon ainakin kuukautta aiemmin ja suureksi ihmeeksi reissu pääsi toteutumaan suunnitellusti. Kilometrejä kertyi minulla Kajaanista liikenteeseen lähteneellä joku 250-300 ja seitsemällä lammella taidettiin noin 12h reissun aikana ehtiä käydä onnea koittelemassa. Työkaveri oli kartoittanut erittäin mukavat pätkät ajettaviksi ja lammet kalastettaviksi. Päivän kruunasi ehdottomasti loppukesän paras sää ja kyseisestä reissusta jäi kesän huippuihin lukeutuvat muistot vaikka saalis ei päätä huimannutkaan. Tuolla sai mukavasti ajatukset irti XTZ -projektin vastoinkäymisistä ja kun vielä XT:kin pelasi aivan moitteettomasti, niin tämän jälkeen oli mukava palata Ténérén kimppuun.

Kuva

JARRUT OSA2
Jarrujen pariin palasin muutaman päivän päästä 2.9. ja tässä vaiheessa ei enää tullut mitenkään yllätyksenä, että palojen vaihtokaan ei mennyt ihan näytöstyyliin satulat pyörässä kiinni. Kuudesta paloja kiinni pitävästä sokkatapista yksi lähti irti nätisti kuusiokoloavaimella. Muihin tappeihin tarjoilin ensiksi pyörässä kiinni ollessa lyömällä paikoilleen laitettavia itse hiottuja torx- kärjen tyyppisiä kärkiä sekä niiden jatkona pulttikonetta, iskumeisseliä ja pitkää vääntövartta. Näitä 6mm kuusiokolo bitseistä hiottuja spesiaalikärkiä puolenkymmentä katkottuani jouduin antautumaan ja purkamaan satulat irti pyörästä. Onneksi kuusiokolokantaan on helppo porata keskeisesti ja poraamalla tapit sopivalla terällä poikki, kierreosuudet irtosivat satuloista nätisti vastakierretapilla ja lieriö-osat lähtivät irti tuurnalla ja vasaralla hakkaamalla. Tässä vaiheessa pinnat olivat jo postin seurannan mukaan hyvää matkaa saapumassa kohti Suomea ja paikalliset liikeet (lähinnä Motonet) kartoitettuani tiesin, että en saa jarrujen sokkatappeja mistään yhtä nopeassa aikataulussa. Onneksi käytössä on Emcon pikkuinen Maximat V10 sorvi, jolla sain korvaavat väliaikaistapit sorvattua käyttäen aihiona pitkiä osakierteellisiä M6 kuusiokolopultteja. Näihin ei tarvinnut siis oikeastaan sorvata muuta kuin M10x1 kierre kannan ulkopinnalle ja katkaista pultit sopivan mittaisiksi. Uudet tapit lähtivät kuitenkin samalla tilaukseen jälleen eBay:n kautta Brooks Barnilta UK:sta. Tässä yhteydessä en halunnut alkaa purkamaan mäntiä irti satuloista, joten herkistelin männät liikuttelemalla niitä edestakaisin ja sainkin ne mielestäni liikkumaan kohtuullisen hyvin alun totaalisen jumittamisen jälkeen. Nyt sain kasattua jarrut takaisin paikoilleen uusilla paloilla.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Pyörää ostaessa olin katsellut, että joku on vaihtanut alkuperäisten keltaisten etujarrun pölysuojamuovien tilalle mustat, mutta myöhemmin huomasin, että ne olikin vain maalattu mustiksi jostain ihmeellisestä syystä. Samalla kun kävin sorvailemassa jarruihin uusia sokkatappeja annoin pölysuojille maalinpoistoaine ja painepesurikäsittelyn. Alta paljastui lähes virheettömät alkuperäisen väriset muovit. Sisuskumien jälkeen ensimmäinen positiivinen yllätys tässä projektissa.

Kuva

RENKAAT JA VANTEET OSA2
Pinnat saapuivat 6.9. vanteiden kasaamisessa ei mitään erityistä ilmennyt. Kehät olivat tosi suorat. Molemmissa vanteissa pysty- ja sivuheitto oli alle 1mm, kun pinnat oli kiristetty sormin tasakireyteen. Tämän jälkeen vain pinnojen kiristys vähän kerrassaan lopulliseen kireyteen samalla hieman korjaten noita pieniä heittoja. Minä olen tehnyt tuon loppukiristyksen siten, että kiristän aina joka kolmatta pinnaa, näin kaikki pinnat tulevat käytyä läpi kolmen kierroksen aikana. Kiristys siis vähän kerrallaan ja näitä kolmen kierroksen syklejä käydään läpi niin kauan, että pinnat ovat sopivalla kireydellä. Tämä siis näissä 36 pinnaisissa, jotka ovat kolmella jaollisia. Olen em. metodin joskus aikanaan lukenut/kuullut jostakin, että sillä vältettäisiin vanteen meneminen kieroksi pinnojen loppukiristyksen aikana. En tiedä onko tässä perää/onko turhaa varomista, mutta näin on minulla ainakin tullut jo useamman kerran onnistunut lopputulos. Lopputuloksena heitot oli molemmissa vanteissa alle 0,5mm pystyssä ja sivusuunnassa, good enough. Kumit menivät vanteille sen kummemmin vastustelematta.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Etulokarista oli hävinnyt tarrat jossakin vaiheessa matkaa, joten kun sattui kotoa sopivasti löytymään punaista ja keltaista tarraa, niin leikkelin lokariin tarrat ulkomuistista alkuperäisyyttä mukaillen. Myöhempi tarkastelu osoitti, että eihän ne menneet sinne päinkään, mutta eipä tuo muutenkaan mikään entisöintiprojekti ole.

Kuva

ETURATTAAN KIINNITYSMUTTERI
Seuraavana päivänä 7.9. oli tarkoitus laittaa renkaat alle pyörään ja kasata se muutenkin ajokuntoon. Takarengasta paikoilleen laittaessa kiinnitin sitten huomioni pyörän ketjuun, joka vaikutti varsin epämääräiseltä. O-renkaita puuttui ja muutenkin vitja oli elähtäneen näköinen. Tässä vaiheessa mielikuvitus alkoi piirreellä eläväisen oloisia kuvia kettingistä eturattaan ja lohkon väliin sylttäytyneenä ja päätin vielä tarkastaa rattaiden kunnon ja vaihtaa ainakin ketjun uuteen ennen ajeluita.

Purettuani eturattaan näkyville huomasin, että siitä oli kiinnitysmutteri löysällä. Tässä vaiheessa iski jälleen v...tus ja kauhukuvissa siinteli pilalla oleva vetoakselin kierre. Irroitettuani rattaan ja tutkittuani asiaa tarkemmin, totesin vetoakselin kierteen olevan vielä käyttökelpoisessa kunnossa ja pahemmin oli antautunut tuo mutterin kierre. Tutkiskelin ja mittailin asiaa ja totesin, että siihen saa tehtyä leveämmän mutterin, joka vastaa huomattavasti pidemmältä matkalta vetoakselin pään kierteeseen. Piirsin jonkinlaiset kuvat mutterista ja lähdin jyrsimään ja sorvaamaan uutta mutteria. Aihiona käytin jotakin isohkoa 8.8 pultin kantaa, jonka avainvälin jyrsin jakopäässä oikean kokoiseksi ja sen jälkeen sorvasin mutterin muuten muotoonsa. Kierteen sorvaus meinasi mennä pilalle, kun terä hajosi kierrettä tehdessä, mutta onneksi se tapahtui alkuvaiheen lastuja ottaessa, niin sain korjattua vielä tilanteen. Näitä aina sattuu, varsinkin kun on näissä koneistusasioissakin täysin harrastelija. Pyrin sorvaamaan kierteen siten, että siihen jäisi vain hyvin pieni välys vetoakselille asennettuna. Kierteen sorvaus onnistuikin mitoitusmielessä hyvin ja mutteri meni kierteelle kevyesti, mutta siinä ei juurikaan tunnu välystä heilutellessa. Asensin rattaan paikoilleen varmuuden vuoksi lukitteen kanssa. Mutterin kesti ongelmitta vetää suositeltuun momenttiin. Paljon myöhemmin sitten huomasin netistä osia katsellessa, että tähän saa näköjään tarvikkeenakin noita leveämpiä muttereita. No eipä sellaista olisi mistään saanut lyhyellä toimtusajalla hommattuakaan.
Paikallisesta Motonetistä löytyi sattumalta Renthalin o-rengasketju hyvässä alennuksessa. Oli ilmeisesti poistumassa valikoimasta. Rattaita en uusinut, koska ne vaikuttivat silmämääräisellä tarkastelulla aivan hyväkuntoisilta.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

EKA AJOLENKKI REMONTIN JÄLKEEN
Sunnuntaina 8.9. sain pyörän vihdoin kasaan ja pääsin ensimmäiselle koe-ajolenkille. Mahtava tunne valtasi motoristin mielen, kun ajokki pelasi moitteettomasti ja tuntui olevan ominaisuuksiltaan juuri sitä mitä olin hakenutkin. Samalla kävin pesemässä pyörän huolellisesti liuotinpesulla. Moottorin alapuolta ja eturattaan ympäristöä olinkin jo tallissa putsannut bräkleenillä, mutta perinteisesti moottorin, takahaarukan ja takarattaan ympäristö oli vuosien paksussa öljy/rasva/hiekkakuorrutuksessa ja vaati varmaan muutaman tunnin työskentelyn, ennen kuin paikat alkoivat olla jotakuinkin puhtaana.

LOPPUSYKSYN AJELUITA JA RASSUITA
Tämän jälkeen pyörällä pääsikin jo ajelemaan ja loppusyksy menikin vähemmillä rassailuilla. Jossain vaiheessa ihmettelin, kun käynti alkoi heikentyä ja veto tuntui välillä katkonaiselta. Epäilyksenä oli roska kaasuttimessa ja epäilys osoittautui oikeaksi. Kaasuttimien pohjat irroitettuani huomasin, että kaasareissa oli reilusti ruostetöhnää sisällä. Puhdistin kaasuttimet ja asensin polttoainelinjoihin suodattimet sekä tankilta pumpulle meneviin letkuihin että pumpulta kaasuttimille menevään letkuun. Samalla korjasin vaihdoin rikastimien luistit uusiin ja korjasin vuotavat bensahanat. Bensahanatkin olivat täynnä ruostemuhjua ja lisäksi niissä oli syöpymää, joka oli vuodon perimmäinen syy. Sain bensahanan venttiilien tiivistyspinnat kuitenkin vielä hiottua tasaiseksi ja ne alkoivat pitämään.

Kuva

Kuva

Syksyn aikana vaihdoin myös etukatteet ja pleksin kiinalaisiin tarvikeosiin, jotka tilasin joltakin australialaiselta eBay myyjältä. Katteet olivat oikealla värityksellä, mutta niiden laatu ei ollut kaikenkaikkiaan kovin kummoinen. Osat olivat alipainemuovaamalla valmistetut ja vaativat spacereita tankin ja katteiden väliin asettuakseen kohtuullisesti paikoilleen. Lisäksi mm. valkoiset osuudet eivät olleet helmiäisvärillä kuten alkuperäiset ja lakkapinta ei muutenkaan ollut kovin laadukas ja pinnassa oli karkea ruiskutussumu. Myllyttämällä sain niistä kuitenkin kohtuulliset ja yleisilmeestä tuli paljon siistimpi kuin parsituilla alkuperäiskatteilla. Myös penkinpäällisen vaihdoin uuteen. Ehdinhän minä sillä toki ajelemaankin.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

SÄHKÖVIKAA
Olin ehtiny ajella pyörällä n. 1000km ja olin havainnut siinä sellaista ongelmaa, että satunnaisesti kesken ajon valot alkoivat himmentymään ja vilkku lakkasi toimimasta, vilkku paloi vian päällä ollessa vain himmeästi jatkuvasti. Ongelma oli joka kerta ehtinyt poistua ennen kotitalliin asti pääsemistä, joten sitä oli hankala tutkia. Pimeänä syysiltana 23.9. vika jatkui aikaisempaa pitempään ja valot ehtivät mennä todella himmeiksi ja käyntikin alkoi pätkiä. Tämä tapahtui maantieajossa. Juuri vähän ennen kotiin pääsyä valot taas kirkastuivat ja pyörän käyntikin palasi normaaliksi. Samassa yhteydessä huomasin, että vilkkujen toiminta oli loppunut kokonaan, eli rele surisi ja vilkku paloi himmeästi kun sitä yritti käyttää, rele oli mennyt rikki. Lieneekö releen rikkoutuminen ollu seurausta liian matalalla jännitteellä käytöstä, en tiedä?

Aloin käydä noita Ténérén sähköjä läpi ja havaitsin, että jännitteensäädintasasuuntaaja -paketti oli ainakin käynyt ilmeisen kuumana jossain vaiheessa, koska sieltä oli valunut jotakin hartsimaista ainetta alaviistoon osoittavan johtoliittimen sisälle. Aine oli kovettunut ja liitin oli todella tiukasti jumissa ja lisäksi kovettunut materiaali peitti lähes kokonaan yhden tulojohdon koskettimen, joten siinäkin on voinut kosketushäiriötä olla. Uusin säätimen sekä siihen tulevan liittimen sisuskalut sekä säätimelle tulevat että sieltä akulle menevän johdon. Kävin myös lähes kaikki muut pyörän johtoniput samalla läpi ja johdot olivat kyllä suojien sisällä ihan uuden näköisiä enkä kulumaa tai murtumia havainnut missään. Putsasin kuitenkin kaikki liittimet samalla kun kävin johtoja läpi. Lisäksi asensin mittarin latausjännitteelle ja uuden vilkkureleen. Alla olevissa kuvissa uusi säädin ja johdot.

Kuva

Kuva

Ehdin ajella pyörällä n.500km ennen lumien tuloa ja ongelmia ei tänä aikana esiintynyt. Latausjännite vaihtelee tilanteesta riippuen noin välillä 13,8-14,4V. Tosin nuo lukemat ovat lähinnä suuntaa antavia, koska jännitemittari on halpa kiinalainen. Näyttäisi kuitenkin siltä, että lataus nyt toimii.

TALVEN PUUHASTELUJA
Syksyn saldoksi jäi siis tämän pyörän osalta kymmeniä tunteja rassuuta ja n.1500km ajelua. Talven aikana pyörään oli tarkoitus tehdä vähän kattavampaa huoltoa: jakoketjun vaihto, venttiilin välyksien säätö, iskarihuollot, ohjauslaakerin putsaus/rasvaus tai tarvittaessa vaihto, kytkimen uusiminen, takahaarukan ja linkuston laakerien huolto, jarrujen purku, putsaus ja tiivisteiden vaihto, tankin putsaus yms.

Syksyllä kävi, niinkuin monesti itselläni käy, eli ennen joulua ei tullut juuri tallissa käytyä ja laiskuus ja syysmasennus valtasi mielen. Joulun aikaan alkoi olla teillä polannetta ja sain aikaiseksi laitettua XT:hen nastakumit alle ja käytyä sillä vähän ajelemassa. Tästä sain uutta virtaa tekemiseen ja sain sitten vihdoin helmikuussa tehtyä pitkään loppusuoralla olleen Solifer Export projektini loppuun. Sen olin hankkinut ja aloittanut kunnostuksen kesällä 2015 ja vuodesta 2016 lähtien se oli seissyt veljen tallissa puutteenaan vielä ketjusuoja, moottorinsuojapellit ja jarruvalokytkin yms. pientä. Siitä projektista muuten kuvia ja tarinaa kuvatkesteissä tuolla: http://soliferia.parasiitti.org/galleri ... hp?uid=453 , jos sattuu jotakuta kiinnostamaan.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

TÉNÉRÉN PARIIN JÄLLEEN
Exportin jälkeen helmikuun lopulla aloitin varovasti pureutumaan taas Superin huoltoihin, joita olikin suunnitelmissa tuo aiemmin mainittu pitkä lista. Aloitin homman jo tutuksi käyneillä tankin ja katteiden poistolla. Sitten irtosivat ilmanputsarikotelo ja syyläri.

Kuva

Kuva

Tässä vaiheessa mittasin venttiilien välykset. Kaikissa venttiileissä välys oli liian pieni tai aivan alarajalla. Tässä vaiheessa alkoi pelottaa tarinat kanteen painuvista imuventtiileistä ja venttiilien säätövaran loppumisesta, koska tarkoitus ei ollut tekemään kansiremonttia tässä vaiheessa. Irroittelin pyörästä öljypumput jajakoketjun sekä siihen liittyvät laahaimet ja kiristimet. Tämän jälkeen irroitin nokka-akselit, jotta pääsin käsiksi venttiilien säätöpaloihin. Huoleni säätövarojen loppumisesta oli onneksi vielä tässä vaiheessa turha. Paikallaan olevat palat olivat väliltä 168-185 ja välykset saisi kohdilleen paloilla väliltä 165-180. Laitoin uuden jakoketjun ja muita tarvittavia osia tilaukseen Motorcycle spare partsilta https://www.motorcyclespareparts.eu/ koneen tiivistesarjan olin jo aiemmin hommannut eBay:n kautta. Saatuani osat nokka-akselien ja nokkaketjun asennus meni ongelmitta ja sain venttiilien välykset ja jaon kohdilleen.
Öljypumppuja tutkiessa huomasin, että se koneeseen paineella öljyä syöttävä pumppu oli sisältä naarmuinen. Sieltä on ilmeisesti mennyt jossain vaiheessa jotakin kiinteää läpi. Laitoin uuden pumpun tilaukseen.

Kuva

Kuva

Kuva

Olin jo aiemmin huomannut, että öljysumppua oli hitsattu etunurkasta, mutta nyt kun irroitin sumppua puhdistaakseni öljyn imusihdin huomasin, että korjauksen yhteydessä oikean etukulman ruuvinreikä oli sumpusta hitsattu umpeen ja sumppu oli tiivistetty paksulla paperitiivisteellä ja tiivisteliimalla. Hitsaus oli tehty niin, ettei tuohon nurkkaan saanut porattua kiinnitysreikää niin, että tiivistyspinta olisi säilynyt yhtenäisenä. Löysin eBaysta käytetyn öljysumpun joka on nyt tulossa. Aion myös hitsuuttaa ja koneistaa myös tuon nykyisen kuntoon.

KYTKIN
Seuraavaksi purin pyörästä kytkimen tarkoituksenani vaihtaa siihen uudet levyt ja jouset. Olin kuullut juttuja katkeilevista kytkinkorin vaimenninjousista, joten irroitin myös kytkinkorin tarkastettavaksi. Ja tottahan siellä oli kaikki kolme paksumpaa jousta poikki. Tuossahan on kolme paksumpaa ja kolme ohuempaa jousta. Aloin selvitellä asiaa netistä ja selvisi, että tuo jousien katkeaminen on tyyppivika vanhemmissa 3LD -koodilla olevissa kytkimissä. Jossain vaiheessa kytkimen kostruktio on muuttunut ja jouset ovat vaihtuneet pidemmiksi. Tämä uudemman mallinen kytkin on koodiltaan 3VD. Se on ilmeisesti alunperin TDM:ään kehitetty. Löysin eBaystä edullisesti tällaisen kytkimen ja laitoin sen tilaukseen. Kun kytkin saapui oli se pettymys, koska vaimenninjouset olivat tässä kytkimessä ilmeisesti kuoleutuneet päässen helisemään pesissään vapaina. Kasasin kuitenkin nyt kytkimen näillä osilla. Uudet levyt ja jouset olin tilannut jo aiemmin. Tutkittuani asiaa hieman lisää löysin tuohon alkuperäiseen kytkimeen KEDO:lta https://www.kedo.de/ korjaussarjan, jossa tulee uudet jouset sekä tarvittavat shimmit ja uudet niitit kytkikorin kasaamiseksi. Aion hankkia tuon sarjan ja kunnostaa jossain vaiheessa tuon alkuperäisen kytkimen. KEDOLLA näytti olevan korjaussarjaa molemman mallisiin kytkimiin ja he myös tarjoavat korjauspalvelua noille kytkimille.

Kuva

Kuva

Kuva

VESIPUMPPU
Irroitin pyörästä myös vesipumpun tarkistaakseni sen kunnon. Vesipumpun laakeri ei tunnostanut pyörittäessä hyvältä, joten purin vesipumpun. Laakeri ja stefa olivat vesipumpussa standardikokoisia, joten sain hankittua uudet osat paikallisen ETRA:n myymälän kautta ja sain kasattua tuosta vanhasta vesipumpusta toivottavasti toimivan.

Kuva

TANKKI
Koska bensatankki oli sisältä ruosteinen oli minulla alunperin tarkoitus huuhdella se hyvin ja hapottaa se fosforihapolla, jotta pääsisin ruosteongelmasta eroon. Minulla ei ole valitettavasti käytettävissä tilaa, jossa voisin tuollaisia toimenpiteitä tehdä talvella helposti, niin tilasin eBayn kautta Italiasta pyörään toisen tankin, kun siellä oli oikean värinen tankki edullisesti myynnissä. Tankissa oli oikealla puolella alareunassa melko paha lommo. Tarkoitus oli koneen osia odotellessa yrittää oikoa lommoa liimattavilla oikaisutassuilla vetämällä ulkopuolelta niin hyvin kuin saa ja jättää muuten tankki alkuperäiseen asuunsa. Tässä hommassa irtosi kuitenkin lommon kohdalta maalit, joten päädyin poistamaan maalit vaurioituneelta alueelta ja tekemään paikkamaalauksen. Sain lommoa aika hyvin oiottua niillä liimattavilla oikaisutassuilla ja loput kittasin ja maalasin päälle Mastonin kilikalimaaleilla. Sävyt sattuivat kohtuullisesti kohdilleen RAL -kartasta ja korjaus onnistui muutenkin välttävästi, mutta mastonin 2K spraylakka oli aivan keltaista ja huomasin sen liian myöhään, joten paikkauksen alueelta kohdat, jotka kuuluisi olla valkoisia ovat aivan keltaisia. Suihkutin sitten sitä lakkaa kokeeksi purkin pohjalle ja se on tosiaan aivan keltaista/ruskeaa. Pitäisi tehdä varmaan reklamaatio Mastonille. Pitää vielä häivyttää lakkauksen rajat ja myllyttää koko tankki kiiltäväksi. Tarkistin tankin sisältä videoskoopilla ja se vaikutti olevan aika hyvässä kunnossa. Pinnoilla näkyi siellä täällä ruostehuntua, mutta mikään kohta ei näkyny olevan syöpynyt tai pahemmin ruostunut eikä pohjalla näkynyt ruostekökköä. Aion huuhdella tankin vielä ennen käyttöönottoa. Pitänee joskus kunnostella sekin alkuperäinen tankki ihan kunnolla ja maalata ja tarroittaa se sitten alkuperäiseen asuun. Sitäkin on jossain vaiheessa kitattu ja paikkailtu oikealta puolelta.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

JARRUT OSA 3
Öljypumppua ja sumppua odotellessa kerkesin käydä pyörän jarrut vielä kertaalleen läpi. Satuloiden männät olivat taas menneet melko jumiin, joten käytin nyt männät irti ja puhdistin kaikki osat ja kokosin uusilla tiivisteillä ja rasvoilla. Mäntiä ei tarvinnut uusia. Nyt männät liikkuu herkästi käsin painamalla.

Kuva

Kuva

Tällä hetkellä pyörä siis odottaa öljypumppua ja öljysumppua. Seuraavaksi pitäisi käydä iskareiden ja takahaarukan kimppuun. Ajokelitkin alkaa painaa päälle, mutta aion nyt kuitenkin tehdä kaikki suunnittelemani remontit pois alta. Toivottavasti ajokaudella ei sitten tarvitsisi mitään isompia alkaa tekemään, mutta eihän näitten vanhojen kanssa koskaan tiedä. Runkoa olen yrittänyt tutkia aika tarkasti ja siitä en ole murtumia löytänyt. Aion kesällä hitsata ne tulpanjohtojen kiinnikkeiden reiät ennaltaehkäisevästi umpeen. Omassa tallissa en valitettavasti pysty hitsaamaan, enkä viitsi alkaa kuljettamaan pyörää pakulla hitsauspaikalle, joten käytän tankin ja katteet joku kerta tuolla pajalla käydessäni irti ja hitsaan reiät umpeen.

https://drive.google.com/open?id=1xJQNb93Un5y1WvMbknmw0-lkQsed7JZi Tuolta linkistä löytyy kuvia isommalla resoluutiolla ja lisäksi siellä on kuvat TM ja Bike lehden artikkeleista, joissa on juttua XTZ 750 Super Ténéré:stä. TM:n jutussa parivertailu Africa Twinin kanssa.

Pitää päivitellä tähän jatkoksi juttua, kun hommat etenevät.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Su Huhti 12, 2020 8:04 pm 
Avatar

Liittynyt: Su Huhti 03, 2011 12:50 pm
Viestit: 7600
Paikkakunta: Kehä III länsirajalla
Pyörä: T7
Loistavaa!!! :)

_________________
Kylätason kurapyöräilijä.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Su Huhti 12, 2020 9:17 pm 

Liittynyt: Ke Heinä 02, 2008 7:35 am
Viestit: 112
Paikkakunta: vantaa
Mahtavaa.

Hyvää luettavaa ja paljon hyvää infoa tenerestä.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ma Huhti 13, 2020 9:00 am 

Liittynyt: La Tammi 05, 2019 11:07 pm
Viestit: 14
Pyörä: Suzuki DR 650
Aivan mahtavaa tekemistä ja upea pyörä.

Mietin tuossa että mikä näissä Tenereissä niin viehättää, ja totesin että tuollainen tuplavalo edessä on tainnut olla aina meikäläisen suosikki. Oma ensimmäinen pyörä oli Aprilia Pegaso 125 ja siinäkin oli tuplavalo.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ma Huhti 13, 2020 4:49 pm 
Avatar

Liittynyt: Ti Tammi 22, 2008 2:43 am
Viestit: 430
Paikkakunta: Viitasaari
Pyörä: XTZ660
Aivan mahtava kirjoitus.
Mielenkiinnolla odotan jatkoa.

_________________
Kyllä se siitä...


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ma Huhti 13, 2020 5:39 pm 
Avatar

Liittynyt: Ti Syys 28, 2004 7:42 am
Viestit: 2745
Paikkakunta: Pori
Pyörä: 690ER, 350EXC-F
Niitä jarrupalojen "tappeja " olis löytyny Motonetistä.
https://www.motonet.fi/fi/tuote/381457/ ... ultti-72mm

Happi

_________________
-------------------------------------------
https://www.youtube.com/user/Happi4965/videos


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Super Ténérén kunnostelua
ViestiLähetetty: Ma Huhti 13, 2020 6:25 pm 
Avatar

Liittynyt: Ti Syys 30, 2008 2:51 pm
Viestit: 72
Paikkakunta: Kajaani
Pyörä: xt350, XTZ 750, XV535
Happi kirjoitti:
Niitä jarrupalojen "tappeja " olis löytyny Motonetistä.
https://www.motonet.fi/fi/tuote/381457/ ... ultti-72mm

Happi


Joo, siinä uskossa olin itsekin, mutta ei ollut sitten kuitenkaan Kajaanin myymälän saldoilla. Toki varmaan tilaamalla oisi saanut sinnekin. No nyt siellä on kuitenkin paikoillaan jo ihan tehdastekoiset tapit ja nuo omatekemät on varalla tallissa.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Super Ténérén kunnostelua
ViestiLähetetty: Pe Huhti 17, 2020 1:42 am 
Avatar

Liittynyt: Ti Syys 30, 2008 2:51 pm
Viestit: 72
Paikkakunta: Kajaani
Pyörä: xt350, XTZ 750, XV535
Tällä viikolla olen lomalla ollessa taas saanut aikaiseksi käydä vähän tallissa puuhastelemassa. Mitään osa-aluetta en taaskaan ole valmiiksi saanut, mutta pyörää on purettu entistä enemmän ja osalaatikoita ja -rasioita alkaa olemaan joka nurkassa. Täällä kerkesi alkuviikosta tulla taas uudestaan talvikin hyvin edenneen kevään jälkeen, mutta nyt nuo uudet lumet kyllä alkavat olla jo pois sulaneet. Pikkuteille tosin tuskin on vielä hetkeen asiaa kesärenkailla, vaikka en kylläkään ole pariin viikkoon käynyt tilannetta tarkastamassa. Kuva on maanantai illalta 13.4.

Kuva

VIRTALUKKO JA TANKIN KORKKI
Hommasin Ténéréeni jo viime syksynä tarvikeosina uuden tankinkorkin ja virtalukon. Orkkis tankinkorkki oli halki ja resonoi ärsyttävästi ajaessa ja virtalukko oli niin kulunut, että siitä lähti avain irti vaikka oli virrat päällä. Tämän avaimen irtoamisen opin kantapään kautta, kun eräällä reissulla hävitin siitä avaimen. Oli yllättävä tunne kotiin palatessa tallissa, kun olisin sammuttanut pyörää, mutta ei ollutkaan enää avainta lukossa. Onneksi minulla oli kaksi avainta tuohon. Tankinkorkin vaihdoin heti, kun osat saapuivat, mutta virtalukkoa en osien saavuttua jaksanut enää alkaa asioikseen syksyllä vaihtamaan, kun olin jo kerran käyttänyt alkuperäisen virtalukon irti, kun yritin sitä kunnostaa. Siinä ei siis ollut mitään varsinaista vikaa, mutta lukon haitat olivat vain niin kuluneet, että ei avain enää pysynyt paikoillaan. Ensiapuna naputtelin vasaralla ja tuurnalla avainta vähän isommaksi alasimen pällä, niin sain sen sille mallille, että se ei enää irronnut lukosta virrat päällä. Osat tilasin muistaakseni Götziltä https://www.motorsportgoetz.com/.

Maanantaina 13.4.2020 kun aloitin purkamaan pyörästä keulaa pois niin samalla myös vanha virtalukko tuli irroitettua. Minua ärsyttää monien avaimien kanssa vehtaaminen, joten olen noista omista laitteista aina pyrkinyt saamaan lukot sarjoitettua siten, että sama avain käy kaikkiin säännöllisesti tarvittaviin kohteisiin. Niinpä nytkin purin tuon tankinkorkin lukon auki ja sarjoitin sen käymään tuolle uuden tarvikevirtalukon avaimelle. Lukkopesästä ja sen irroituksesta nyt ei sitten tietenkään tullut otettua siinä touhun tiimellyksessä yhtään kuvaa, mutta voin ottaa tankinkorkin lukon rakenteesta ja purkamisesta kuvia irtokorkin kanssa, jos joku niitä tarvitsee. Tässä tapauksessa lukossa ei ollut sisällä sopivia haittoja, että oisin saanut niitä kaikkia käyttöön enkä viitsinyt alkaa laittamaan kuluneita haittoja vanhoista lukoista, joten tähän tankinkorkkiin tuli nyt vain kolme haittaa viidestä toimintaan, mutta pääasia itselleni on, että se toimii nyt samalla avaimella virtalukon kanssa. Jos sinne tankille joku haluaa väkisellä päästä, niin sinne kyllä mennään olipa lukossa kaikki haitat toiminnassa tai ei. Myös virtalukon kanssa piti vähän värkätä, kun tarvikelukossa oli auttamattomasti liian lyhyet johdot. Vaihdoin lukkoon alkuperäisestä virtalukosta koko kytkentälevyn, johon johdot tulevat kiinni, niin ei tarvinnut alkaa tinailemaan johtoja. Kytkentälevy kontaktipintoineen sekä vanhat johdot olivat ihan hyvässä kunnossa, olin ne jo puhdistanut ja tarkastanut syksyllä.

Kuva

Kuva

Kuva

KEULAN IRROITUS JA OHJAUSLAAKERI
Lukkohomman jälkeen vuorossa oli keulan irrotus. Kerrankin muistin olla kaukaa viisas ja irroittaa etuiskareiden alapäiden pultit ennen kuin irroitan iskareita pyörästä. Paikallaan ollessa jouset painavat iskareiden sisäosia (joiden virallista teknistä nimeä en tiedä) enemmän ja ne ei lähde pyörimään niin helposti tyhjää alapulttien mukana. Ryhdyin touhuun oman tallin pikkukompuralla (6bar) ja Lidl:n laadukkaalla Powerfix mutterinvääntimellä. Molemmat pultit pyörivät mukavasti tyhjää eikä yrittäneetkään lähteä irtoamaan. Vedin keulan liinoilla ihan linttaan, jotta saisin vastakappaleille enemmän painetta ja kitkaa. Tällä meiningillä sain jo toisen alapulteista irtoamaan, mutta toinen pyöri edelleen tyhjää. Tässä vaiheessa kävin hakemassa työpaikalta lainaan SMC:n paineenkorottimen, joka nostaa paineen 6bar:sta noin 10bar:iin ja laadukaamman mutterinvääntimen. Näillä eväillä toinenkin alapultti irtosi ja pääsin jatkamaan purkamista. Iskareiden ollessa vielä pyörässä kiinni muistin myös löysätä vaimentimien yläpään tulpat, jotka olivatkin sikäli tiukassa, että irtopumpuista niiden löysääminen olisikin ollut hankalampaa. Kuten kuvasta näkyy, oli myös keulaöljyt aika surullisen näköistä katsottavaa. Öljyjä ei varmaankaan ollut aivan hetkeen vaihdettu. Lisäksi vasemman puoleinen iskari alkoi syksyllä myös vuotaa stefasta.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Iskarien ja ylä- ja alakolmioiden irroituksessa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta ohjauslaakerin vaihdosta sainkin sitten järjestettyä itselleni pienoisen show:n. Irroittettuani iskarit kolmioista kääntelin ohjausta ja siinä tuntui selvä pykällys. Purin kolmiot irti ja totesin, että homma voisi hyvinkin vielä tulla kuntoon puhdistamalla laakereista jähmettyneet rasvat ja kasaamalla uusilla rasvoilla. Olin kuitenkin jo aiemmin tilannut tähän uuden ohjauslaakerisarjan, joten ajattelin vaihtaa ulkokoolit runkoon samoin tein. Vanhat koolit irtosivat mukisematta tuurnalla naputtelemalla. Onneksi alakoolille oli emäputken sisäpinnalle tehty väiste, josta sitä pääsi lyömään, koska muuten siinä ei olisi ollut olaketta, josta olisi voinut lyödä. Yläkoolissa oli ihan hyvä olake, josta laakeria pääsi lyömään. Tallista löytyi sopivat sorvatut holkit ja kierretangon pätkä uusien laakerien asennukseen. Ilmeisesti 350 XT:ssä tai 535 Viragossa on samankokoiset ohjauslaakerit, koska olen nuo lätkät sorvannut jompaa kumpaa varten. Molempiin olen ohjauslaakerit vaihtanut. Todennäköisesti työkalut on tehty XT:hen. Aloitin asennuksen alakoolista, koska se asentuu tiivistyksestä johtuen syvemmälle emäputkeen ja yläkoolia asentaessa tuo tiivisteen kohta keskittää alapään työkalun mukavasti. Yläkoolin yläpinta jää emäputken reunan kanssa tasaaan. Alakoolia asentaessa yläpään työkalu keskittyy tyhjään laakeripesään. Sain koolin painettua perille ja irroitin työkalun. Tässä vaiheessa huomasinkin alakoolin olevan pesässään väärin päin! Perusmoka joita ei pitäisi kyllä enää sattua tällä kokemuksella, mutta aina näitä vaan sattuu kun innoissaan touhuaa. Muutenhan tilanteessa ei olisi ollut mitään ihmeellistä, mutta väärinpäin asennettuna laakerin alakoolin reuna jää tuon aiemmin mainitun laakerin irroittamista helpottavan emäputkessa olevan väisteen pinnan alapuolelle, joten tässä tapauksessa alakoolissa ei ollut mitää pintaa mistä sitä olisi päässyt lyömään irti. Jos tallissa olisi mahdollisuus hitsata, niin koolihan olisi irronnut helposti hitsaamalla pari sauman pätkää laakerin sisäpinnalle. Olinhan joka tapauksessa jo henkisesti valmistautunut ostamaan ohjauksen alapäähän uuden laakerin. Yritin irroitusta vaikka minkälaisilla virityksillä, mutta vasta kun tein siihen sopivan työkalun, jonka sai kartion ja kierretangon avulla kiristettyä alakoolin kartiota vasten, sain sillä lyötyä väärin päin asennetun alakoolin irti. Tässä turhassa työssä tuhraantui koko maanantai ilta ja laakerikin murjoutui käyttökelvottomaksi.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Tiistaina kävin hakemassa paikallisesta Etrasta uuden Intiassa valmistetun SKF:n laakerin ja tällä kertaa laakerien asennus onnistuikin ilman murheita. Tuli tarkistettua pariin kertaan ennen paikoilleen laittoa, että laakerit ovat oikein päin... Uutta alasisäkoolia en vielä asentanut ohjausakselille, koska ajattelin suhauttaa alakolmioon uuden värin pintaan ennen laakerin asennusta. Vanha alakooli irtosi varsin kivuttomasti tuurnalla naputtelemalla. Ohjauslaakerin alatiiviste murjoutuu melkein väkisellä alakoolia irroittaessa, ellei laakeria irroita halkaisemalla tai kenties tähän on joku spesiaali ulosvetäjäkin olemassa. No itse en säästellyt tiivistettä, koska hankkimassani PyramidPartsin laakerisarjassa tuli myös uudet tiivisteet mukana. Tai itse asiassa tässä tapauksessa vain alatiiviste. Tuo PyramidPartsin laakerisarja lienee joku yleismalli ja siinä on myös yläpäähän tiiviste, mutta Ténéréssähän yläpään tiiviste on vulkanoitu kiinni yläpään laakerin suojakuppiin, joka olikin tässä tapauksessa säilynyt ehjänä.

Kuva

Kuva

Kuva

TAKAHAARUKKA JA LINKKU
Ohjauslaakerien asennuksen jälkeen jatkoin purkamalla irti takarenkaan, -haarukan ja -iskarin. Muuten sujui kaikki ihan pultit löysälle ja osat irti -tyylillä, mutta iskunvaimentimen alapään pultti oli jumittunut paikoilleen jämäkän oloisesti. Irroittelin muut pultit ja purin haarukan irti. Iskarin irroitin linkkuineen päivineen, koska ajettelin jumittuneen pultin irroittamisen käyvän helpommin pöydällä kuin pyörän alla kykkien. Jonkin aikaa äherrettyäni olikin tullut selväksi, että pulttia tuskin olisi pyörän alla saanutkaan irti, ainakaan ilman muutaman viikon liuotushoitoa. Käsipelissä en saanut ruuvia liikahtamaankaan, joten virittelin prässiin sopivan setupin pultin irroitusta varten. Onneksi tallista löytyi sopivalla kierteellä varustettu mutteri suojaksi kierteen päähän prässäyksen ajaksi. Prässin mittarissa oli noin 4 metrijärjestelmän mukaista tonnia siinä vaihessa, kun pultti lopulta nitkahti liikkeelle. Tässäkään vaiheessa se ei pamahtanut mutteria myöten, vaan liikahti juuri sen verran, että paine prässissä helpotti jonnekin yhden tonni tienoille. Samalla setupilla prässäsin pultin mutteria myöten ulos. Liikkuminen oli edelleen niin tiukkaa etten uskaltanut alkaa suoraan pultin päästä prässäämään sitä kokonaan irti. Lisäsin pultin kannan puolelta liitokseen WD-40:stä ja prässäsin pultin kannasta sen takaisin pohjaan saakka. Tämän jälkeen lorottelin taas mutterin puolelle irroitusöljyä ja uusintaprässäys. Tätä leikkiä piti jatkaa edestakaisin öljyn lisäyksineen ehkä reilut 5 kertaa ennen kuin voimat alkoivat olla sillä tasolla, että sain naputeltua pultin tuurnan ja vasaran avulla kokonaan pois paikoiltaan. Haarukan ja linkun laakerien tarkistuksessa ei löytynyt ihmeempiä vikoja tai puutteita. Laakerit, holkit ja puslat olivat hyvässä kunnossa ja niille riittää pelkkä puhdistus ja kasaus uusilla rasvoilla. Ainoastaan takahaarukan toisen laakerikupin tiiviste oli jossain vaiheessa pullahtanut varmaankin rasvan prässäyksen yhteydessä paikoiltaan ja kulunut sitten huonossa asennossa ollessaan pilalle.

Pyörään on myös tulossa WRS- Evotechilta Italiasta uusi taiwanilainen YSS:n takaiskunvaimennin, toivottavasti siinä tulee myös puslat mukana. Samasta paikasta on tulossa myös keulaan upgrade kit, joka sisältää ainakin jousen ja vaimenninmännän. https://www.ebay.com/itm/FORKS-UPGRADE- ... 2749.l2649. Saa nähdä onko kyseinen kitti mistään kotoisin. Tosin jo pelkästään vaihtamalla vesi-öljy seokset kunnollisiin iskariöljyihin olisi varmaankin saavuttanut keulan toimintaan jo merkittävän parannuksen. Pilalle kulunut takahaarukan laakeroinnin tiiviste meni tilaukseen KEDO:lta. Samalla tilasin uuden takahaarukkaan asennettavan ketjulaaharin, aiemmassa viestissä mainitun kytkinkorin korjaussarjan ja jotakin pikkunippeliä. Vanha ketjulaahari vaikutti aluksi ihan käyttökelpoiselta, mutta olikin niin haprastunut, että halkeili palasiksi pestessä.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

RENKAAT TASAPAINOON

Syksyllä jäi siinä ajokiimassa renkaat tasapainottamatta, joten keskiviikkona 15.4. ajattelin laittaa Motonetistä hankkimani tasapainotuspukin ensimmäistä kertaa käyttöön. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että vaikkakin pukki oli halpa, muistaakseni alle 35€, niin työn laatu oli kyllä silti aika ala-arvoista. Hitsaussaumat olivat näin amatöörin silmäänkin aika kehnon näköiset ja pukin sivut muodostavat hitsatut suorakaideprofiilit olivat niin muodottomat, että toisen puolen laakerit olivat reilussa kulmassa toisiinsa nähden. Tämä vinous erottuu myös kuvassa. Pukin käytännön toimintaan näillä seikoilla ei kuitenkaan ollut vaikutusta ja renkaat pyörivät pukissa tarpeeksi herkästi ja akseli ja keskityskartiot olivat tähän touhuun riittävän keskeiset. Kellottamaan en niitä alkanut, ettei tulisi paha mieli ja sorvaamaan lähtö. Molemmat renkaat tuli minulle riittävään tasapainoon 30-40g painotuksella. Tarkistin painotuksen siten, että 4g painon (puolikas 8g painosta) teippaamalla kehälle sai painavimman kohdan asettumaan teipatun painon kohdalle mihin tahansa kohtaa kehää. En ole näitä mp pinnavannekonstruktioita ennen tasapainottanut, joten en osaa ottaa kantaa onko tuo tarvittujen lisäpainojen määrä nyt paljon vai vähän. Rengaslukkojahan tässä ei ole. Painoina käytin Motonetin kalastusosastolta löytyviä oliivipainoja pinnoihin asennettuna.

Kuva

LINKUN JA TAKAHAARUKAN LAAKERIT
Renkaiden tasapainotuksen tehtyäni palasin takahaarukan ja linkuston pariin. Edellisenä iltana olin jo pikaisesti tarkistanut, jotta laakereita ja puslia ei tarvitse alkaa uusimaan. Tässähän näyttää olevan laakerointi toteutettu siten (ainakin minulla, en vanno, että on alkuperäinen tai kaikissa vuosimalleissa), että linkussa on kaikissa kolmessa nivelessä kaksi irtonaisin vierintäelimin varustettua neulalaakeria yhtenäisellä sisäkoolilla/holkilla ja itse takahaarukan molemmissa laakerointipisteissä on ulkoreunalla laakerihäkillä eli vierintäelimien pitimellä varustetut neulalaakerit ja sisäreunalla liukulaakerit, joiden materiaali jäi itselleni tässä vaiheessa tuntemattomaksi. Myös takahaarukan laakeroinnissa on yksi yhtenäinen sisäkooli neula- ja liukulaakerilla per puoli. Eli siis molemmilla puolilla oma holkkinsa. Iskunvaimentimessa on ylä- ja alapäässä vulkanoidut kumipuslat. Puhdistin kaikki linkun ja takahaarukan laakerit ja kasasin ne uusilla rasvoilla. Samalla puhdistin kaikki pultit ja muut nippelit mitä konstruktioon kuuluu. Käytin myös stefat irti ja käänsin ne siten, että paine pääsee poistumaan laakerin sisältä ulospäin. Tällä ajattelin varmistavani sen, että stefat eivät pullahda pois paikoiltaan niveliä prässillä rasvatessa (voi olla, että teoriani on väärä ja näitä tiiivisteitä ei saisi näin asentaa, mutta viisaammat saa kommentoida). Kaikille viidelle laakeroidulle nivelellehän löytyy rasvanipat tehdasasenteisena.
Kuva

Kuva

Kuva

ETUISKAREIDEN PURKU
Tänään torstaina (voi olla, että viestin julkaisu venähtää perjantain puolelle) vuorossa oli etuiskunvaimentimien purku ja vaimenninpuslien irroittaminen yläkolmiosta. Aiemmin olin jo iskunvaimentimien paikoillaan ollessa laskenut niistä enimmät öljyt pois ja irroittanut alapultit. Likaisella ja haisevalla öljyllä kuorrutettujen iskunvaimentimen osien käsittely on itselle aina ollut hieman vastenmielistä puuhaa, joten ajattelin käyttää Ténérén vanhassa tankissa olleen talven yli vanhenneen ja ruostehippusillla varustetut bensan hyödyksi ja huuhdella keulapumput ennen purkamista. Laskin tankista avoimeen astiaan bensaa, jossa sitten alapultti löysällä ja alapään öljytulppa irti pumppailin iskareita alapää(iskunvaimentimen) bensiiniin upotettuna. Tankissa oli polttoainetta jäljellä kolmea huuhtelukertaa varten ja kolmannella pumppailukerralla ei astiassa oleva bensa muuttunutkaan enää aivan mustaksi, joten jotakin puhdistumista oli tapahtunut. Kääntelin ja huljuttelin pumppuja myös bensatäytössä saadakseni myös yläpäästä likaiset öljyjäämät liikenteeseen. Ennen tätä huuhteluoperaatiota olin poistanut vaimentimista jousien yläpään holkit, jotta iskareita oli helpompi pumppailla.

Huuhtelun jälkeen annoin pumppujen valua kaikessa rauhassa tyhjäksi ja irroitin tässä välissä yläkolmiosta värinänvaimennuspuslat, joihin ohjaustangon kiinnikkeet kiinnittyvät. En tiedä minkälainen ojaustuntuma on alunperin tässä ajoneuvossa ollut, mutta ainakin näin vanhemmuuttaan kumipuslat antavat omaan makuun turhan suuren jouston ohjaustangon ja yläkolmion välille. Laiskuuttani muita osia KEDO:lta tilatessani tilasin näiden kumipuslien tilalle myös jäykät holkit. Nämähän olisi olleet varsin helposti myös itse sorvattavissa, mutta jostain syystä nykyään omien harrasteajoneuvojen määrän lisääntyessä olen havainnut omassa toiminnassani laiskuutta, enkä olekaan valmistanut ihan kaikkia itse valmistettavissa olevia osia itse, mikäli valmis vaihtoehto on ollut saatavilla edes kohtuulliseen hintaan. Aiemmin tämä osien valmistaminen on ollut omassa harrastamisessa se ykkösjuttu ja monenlaiset erilaiset valmistustekniikat varsinkin metallien työstön saralla aina valamisesta painosorvaukseen on ollut pakko itse kokeilla. No nuoriahan tässä vielä ollaan, joten vielä ehtiii sorvin, jyrsimen, englanninpyörän ynnä muiden spesiaaliosien valmistukseen sopivien työvälineiden ääreen.

Noh. Se puslien irroittaminenhan ei sitten ollutkaan ihan niin kevyttä kauraa, kuin olin etukäteen kuvitellut. Ennalta olin ajatellu, että otan hylsysarjasta sopivat hylsyt holkiksi ja prässäilen holkit irti tuosta vaan. Näissä puslissahan on ensinnäkin ongelmana tuo ohuehko ulkoholkki(seinämävahvuus luokkaa 1-1,5mm), joka vaatii hyvinkin sopivan työkalun prässäykseen ja sen lisäksi holkit olivatkin ennakoitua todella paljon lujemmassa kiinni. Koskapa nuo edelläkin mainitut koneistusmahdollisuudet sijaitsevat noin 20km päässä tästä omasta kotitallistani, niin en laiskuuttani jaksanut lähteä sorvaamaan sopivia työkaluja holkkien prässäykseen ja menin jo mainitulla hylsysarjalinjalla. Ensiksi yritin prässäystä puslan ulkoholkkiin sopivalla hylsyllä erilaisia keskittämismenetelmiä käyttäen, mutta aina hylsy pääsi muljahtamaan vinoon. Seuraavaksi ajattelin prässätä puslan sisäosan pois pienemmällä hylsyllä ja sahata sitten tuon ulkoholkin poikki. Kumiosa olikin yllättävän lujassa ja prässin mittarin näyttäessä viittä tonnia alkoi jo epäilys kalvaa mieltä. Heti tämän jälkeen kuului kuitenkin kova pamaus ja holkki nytkähti liikkeelle kokonaisuudessaan. Ensimmäinen holkki siis lähti irti kumiosuudesta painamalla. Toisen holkin otin käsittelyyn samalla menetelmällä, mutta siinä vulkanointi petti ensiksi ja ulkoholkin jouduin irroittamaan särkemällä.

Kuva

Nopeaksi välihommaksi tarkoitetun puslien prässäyksen jälkeen en sitten ehtinytkään torstaille tekemään muuta kuin purkamaan etupumput osiin. Niiden purkamisessa ei tullut eteen mitään odottamatonta ja bensahuuhtelun jälkeen osatkin olivat ihan mukavat käsitellä eikä aiemmista kokemuksista tuttua öljyn kanssa lutraamista tarvinnut harrastaa. Tätä lukeville jälkipolville ja itselle muistutukseksi todettakoon, että iskarin sisällä oleva 12 sakarainen tähtikanta on oman mittaukseni perusteella sellainen, että siihen käy 30mm avainvälillä varustettu kuusikulmainen avain, eli siis vaikka standardin DIN 933 mukaisesti koon M20 pultin kanta tai vastaavasti DIN 934 mutteri koossa M20. Uudet tiivisteet ja liukuholkit vaimentimien kasaamiseksi minulla jo onkin olemassa, mutta jännityksellä jään odottamaan mitä Italiasta tulossa oleva paketti sisältää, jotta pääsen myös kasaamaan nuo etuiskunvaimentimet jossain vaiheessa. Toki vielä osille suoritetaan huolellinen liuotinpesu ennen kasausta bensahuuhtelusta huolimatta.
Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Seuraavassa osassa kertomusta varmaankin (toivottavasti) suihkautetaan ainakin keulan kolmioihin ja ohjaustangon kannattimiin CarRep:in puolikiiltävä musta ja entraillaan pakoputkistoa. Ajattelin jättää tähänkin pyörään alkuperäisen pakopakoputken ja äänenvaimentimen paikoilleen, vaikka tässä änkkäri onkin näköjään saanut jo osakseen paikkailuhitsailua, mutta tässähän on äänenvaimentimessa tuo mainio rosterinen suojapelti, joka peittää mukavasti pienet epäkohdat allensa. Toivottavasti Posti ja Postnord myös toimittavat lähiaikoina paketteja, jotta homma etenee muillakin saroilla. Tänäään (eilen? torstaina) sain myös kurapyröräfoorumin kautta hommattua tähän Super Ténéréenkin XT:n lisäksi telakan ja virtalähteen Garminin naville, joten myös siitä asennuksesta toivottavasti juttua luvassa myöhemmin. Tähän viestin loppuun täytyy kyllä todeta, että tämä foorumi on kyllä mitä mainioin tapa yhteisen harrastuksemme tukemiseksi. Apua ja vinkkejä asiaan kuin asiaan löytyy nopeasti ja näin sosiaalisen eristäytymisen aikanakin porukka jaksaa pääsääntöisesti pysyä asiallisena ja ylilyönneiltä vältytään. Jatketaan samaan malliin ja ajellaan näin etänä siihen saakka kunnes on taas turvallista kokoontua livenä!

-PekkaT


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Pe Huhti 17, 2020 5:40 am 
Avatar

Liittynyt: Su Huhti 03, 2011 12:50 pm
Viestit: 7600
Paikkakunta: Kehä III länsirajalla
Pyörä: T7
Se mikä tässä projektissa on kiva nähdä, että työvälineet ja menetelmät on hallussa :)

_________________
Kylätason kurapyöräilijä.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Pe Huhti 17, 2020 9:27 am 
Avatar

Liittynyt: Ke Syys 29, 2004 9:23 am
Viestit: 2968
Paikkakunta: Sarkola
Pyörä: PELTOKYRPIÄINEN
"OSTO
Kävin hakemassa pyörän Pohjanmaalta 27.8.2019."

Melko tarkkaan 30 vuotta aiemmin kävin itsekin ostoksilla.
Ostin juuri markkinoille tulleen tuollasen ja ajoin sen siihen kuntoon ettei sitä enää entisöidä voi.
Kaksisataa tuhatta kilometriä jätti jälkensä.

Hienoa tarinaa :)


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Su Huhti 19, 2020 10:19 am 
Avatar

Liittynyt: Pe Joulu 07, 2012 4:02 pm
Viestit: 848
Paikkakunta: Oulu
Pyörä: Tenere 700
Ai että oli mukavaa tekstiä ja sopivasti kuvia värittämässä tarinaa.
Ihaillen luin mielikuvituksellisista ratkaisuista matkalla kohdattuihin ongelmiin.
Kiitos että olet jaksanut matkanvarrella ottaa valokuvia ja että jaksoit kirjoittaa projektista meidän muiden iloksi.

_________________
"Eternally, unavoidably, eventually, all paths will lead to the cemetery." Sentenced

"Breathing doesn't keep the flame alive in us." Insomnium

”Älykäs pääsee pinteestä, johon viisas edes koskaan joudu ei.” Timo Rautiainen & Neljäs Sektori


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Super Ténérén kunnostelua
ViestiLähetetty: To Touko 21, 2020 11:23 pm 
Avatar

Liittynyt: Ti Syys 30, 2008 2:51 pm
Viestit: 72
Paikkakunta: Kajaani
Pyörä: xt350, XTZ 750, XV535
Päivitetäämpäs tännekin viimeiseimmät kuulumiset Super Ténérén rassailun tiimoilta. Viime aikoina on tullut tuhrattua pyörän kimpussa sen verran tiiviisti ja jopa ajamaankin on jo hieman päästy, että töidenkin vielä viedessä arvokasta harrasteluaikaa on jäänyt tänne kirjoittelut vähemmälle. Johdantona voin todeta, että ajokauden jo ollessa käsillä, tunnosti tässä vielä tulevan vastaan jos jonkinlaista ongelmaa. Toki on tässä jo tullut opittua, että näiden vanhusten kanssa saa varautua aina yllättäviin käänteisiin ja vastoinkäymisiin. Yleensä vähintään puolet näistä ongelmista on toki tunaroimalla ihan itse aiheutettua ja nehän ne eniten harmittaa.

KEULA
Tässä vaiheessa eli 20.4. vuorossa oli keulan osien puhdistus ja tarkoitus oli ne kasata saman tien, kun seurannan mukaan Italiasta tulossa olleet iskareiden osat olivat jo Suomessa. Tässä vaiheessa PostNord onnistui kuitenkin hävittämään tuon paketin pariksi viikoksi ja puhdistetut keulan osat jäivät odottamaan uusien osien saapumista. Keulakolmiot ja ohjaustangon kiinnikkeet maalasin myös spraylla satiinipintaiseksi mustaksi. Maalaus ei onnistunut oikein hyvin. Lämmitin kylmistä maalausolosuhteista johtuen osia kuumailmapuhaltimella etukäteen ja maali kuivui paikoitellen liian nopeasti pintaan ja jäi ihan karkeaksi. No saa nyt välttää tässä vaiheessa. Myös KEDO:n kiinteät ohjaustangon puslat tuli jossain vaiheessa asennettua paikoilleen.
Kuva

Kuva

Kuva

PAKOPUTKI
Pakoputken tiesinkin olevan aika huonossa hapessa, mutta tarkempi tutkimus paljasti vaimentimen vaipan puhkiruostuneeksi parista kohdasta ja alkukäyrien vaimentimen sisään menevät osiot olivat niin ikään ruostuneet haperoksi. Tässä vaiheessa laitoin jo foorumille ostoilmoitusta paremmista pakoputken osista, mutta aloitin sitten pahimman järkytyksen laannuttua kuitenkin korjaamaan myös noita alkuperäisiä. Sainkin foorumin kautta yhden yhteydenoton Italiassa sijaitsevasta pakoputkistosta, mutta tuo oman korjaus oli jo siinä vaiheessa sen verran hyvällä mallilla ettei tarvetta enää ollutkaan. Vaimentimesta kuorin kokonaan pois alkuperäisen vaipan ja hiekkapuhalsin vaimentimen muut osat. Sisuskaluissa oli myös vähän hitsaamista, mutta ei kovin pahasti. Onneksi se pellistä prässätty kollektoriosuus oli ehjä. Mankeloin ja prässäsin 1mm pellistä vaimentimeen uuden vaipan ja hitsailin tulppahitseillä korjatut ja alumiinispraylla pinnoitetut sisuskalut paikoilleen. Käyriin hitsasin pätkät uutta putkea loppupäähän hapertuneiden osien tilalle. Pinnoitin osat ensiksi alumiinispraylla ja sen kuivuttua ja käytettyäni osat kuumana laitoin pintaan kuumankestospraymaalin. Maalatessa putket roikkuivat minulla velipojan pihamaalla alumiinitikkaista ja onnistuinkin pudottamaan märässä maalissa olleen alkukäyrän liejuiseen maahan... Sain osat kuitenkin lopulta ihan siistin näköiseen maaliin. Ilmeisesti ei ollut hyvä juttu se alumiinispray siellä maalin alla, koska maali alkoi hilseillä irti putkesta heti ensimmäisellä käynnistyksellä. Muuten putkista tuli mielestäni ihan hyvät. Alkukäyristäkin oioin korjauksen yhteydessä pahimmat lommot samoin kuin vaimentimen kromikuoresta.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

ISKARIT JA JOUSITUS KASAAN
Pitkän selvittelyn jälkeen PostNord oli tuominnut jo Italian paketin lopullisesti kadonneeksi ja käski ottamaan yhteyttä myyjään korvaavien osien tai korvauksen saamiseksi. Yhteydenoton jälkeen myyjä alkoi vielä selvitellä asiaa rahtifirman kanssa ja yllättäen paketti löytyikin seuraavana päivänä ja lähti taas matkustamaan kohti Kajaania. Ilmeisesti lähettäneellä yrityksellä oli rahtifirmaan nähden vähän enemmän auktoriteettia kuin minulla. No hyvä että paketti lopulta löytyi ja pääsin kasaamaan keulaa ja takajousitusta paikoilleen. Näissä ei ollut muuta ihmeellistä kuin pelkästään italiaksi olleet asennusohjeet keulan upgrade kitille. Siitäkin selvittiin kääntäjän avulla, muutamia käännöksiä poimiakseni: "Montaasi insed", Do tämä tuo öljytason on merkitty taulukkoon kaikkipakatulla haarukkakankaalla." ja "1nserite keväällä, välikappale toimitetaan KIT ja kierrä korkki asettelijaa." Iskarit menivät paikoilleen ihan normaalisti, mitä nyt haitarikumit unohtuivat ensimmäisellä asennuskerralla. Kun sain iskarit takaisin paikoilleen ja pyörän renkaiden varaan, sain asennettua paikoilleen Heavydutiesilta tilaamani keskiseisontatuen.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

ENSIMMÄINEN KOEKÄYTTÖ JA VESIPUMPPUJUMPPA
Nyt kun pakoputkikin oli korjattu, niin oli aika kasata pyörä valmiiksi ensimmäistä käynnistystä silmällä pitäen. Öljuypumppu ja -sumppukin olivat jo saapuneet, joten osia ei enää puuttunut. Kasasin em. moottorin osat paikoilleen sekä irrotettuna olleen syylärin, termostaattikotelon, vesiletkut ja pakoputkiston. Öljyt ja nesteet sain koneeseen 3.5. iltasella niin myöhään etten viitsinyt enää kerrostalon tallissa alkaa pyörää käynnistämään. Seuraavana aamuna suurin toivein talliin ja bensapullo sarvessa käynnistelemään. Vehje hyrähti nätisti tulille ja mitään ylimääräisiä äänia ja oireita ei ollut havaittavissa. Kaikki näytti hyvältä siihen saakka kunnes huomasin lattialla olevalle pahville lirisevän jäähdytysnesteen. Lampun kanssa tutkittuani neste vaikutti vahvasti tulevan vesipumpun seudulta. Ei muuta kuin pyörä sammuksiin ja pakoputkea irti. Nesteet pihalle ja vesipumpun irrroitus. Irroitettuani pumpun huomasin, että liitosputken toinen o-rengas oli ollut välissä huonosti osittain rutistuneena ja oletin, että tietysti vuoto on siitä. Athena tiivistesarjan mukana tulleet kumiosat mukaan lukien kaikki o-renkaat olivat ihmeellisen kovaa tavaraa ja hankalat saada asettumaan paikoilleen. Öljypumpputilauksen yhteydessä olin onneksi tilannut orkkis o-renkaita ja myös vesipumppuun oli nyt originaalit tiivisteet mistä asentaa. Toki nämä olisi varmasti saanut paikallisen Etran kauttakin hankittua. Pumppu paikoilleen ja nesteet sisään. Pienen odottelun jälkeen pumpun alaosassa näkyikin taas tippa. seuraavaksi epäilys kohdistui pumpun kannen tiivisteeseen, joka oli myös ollut hankala saada asettumaan paikoilleen muoto- ja mittaheittojen vuoksi. Sekin oli Athenan sarjasta. Tähänkin oli sittemmin saapunut orkkis tiiviste, joten jälleen nesteet pihalle kansi irti, vielä tarkka tiivistepintojen tarkistus ja kasaan uudella tiivisteellä. Lopputulos oli edelleen sama. Vielä lopullinen epätoivoinen yritys tiivisteliiman kanssa, eikä apua vieläkään. Nyt aloin olla varma, että olen onnistunut stefan ja laakerin vaihdossa sössimään akselin tiivistyksen jotenkin pilalle ja vuodon tulevan akselin välistä. Irroitin pumpun ja suoritin sille työmaalla paineilmalla painekokeen veden alla. Yllätys oli suuri, kun pumppu vuoti keskeltä valua. Tarkempi tutkimus paljasti pumpun rungossa murtuman. Tämä on ilmeisesti tullut, kun jouduin ensimmäisellä kerralla irroittamaan pumpun liukuvasaralla naputtelemalla, kun se oli aika tiukasti o-renkaistaan paikoilleen jumittuneena. Sain seuraavana päivänä onneksi suomalaiselta pyöräpurkaamolta tilaukseen korvaavan pumpun. Tässä välissä yritin vanhan pumpun rungon korjausta Technoweldillä, mutta siitä ei tullut mitään. Uunilla esilämmityksestä huolimatta en saanut ainetta sulamaan ilmeisesti liian pienestä kaasutöhöstä johtuen ja lopulta sain liialla uunissa esilämmittämisellä sulahtamaan koko pumpun kuoren pilalle :D Valussa oli ilmeisen paljon huokosia, kun kuumennettaessa valun pinta alkoi kuplimaan useasta kohdasta. Purkaamon pumppu saapui onneksi parin päivän päästä ja osoittautui yhtä sisälle katkennutta ja valmiiksi vinoon porattua kannenkiinnityspulttia lukuunottamatta ihan toimivaksi peliksi. Porasin katkenneen pultin jämät pois ja asensin reikään V-coilin. Pumpun kasasus uudella laakerilla ja stefalla ja tämän jälkeen valmiilla setupilla painetestaus. Kuplia ei muodostunut. Näillä opeilla sainkin moottorin kasattua loppuun ja koekäyttö ei tässä vaiheessa osoittanut uusia ongelmia.Pumppua odotellessa olin ehtinyt asennella paikoilleen Heavydutiesin laukkuraudat. Ne asentuivat jotakuinkin ongelmitta ohjekuvien mukaisesti.

Kuva

Kuva

COBRRA NEMO 2
Olin ajatellut laittaa tähän pyörään ketjujen öljyrin ja olin päätynyt manuaaliseen ohjaustankoon asennettavaan malliin, josta itse voi öljytä vitjaa tarpeen mukaan. Haaveilin Cobrran nemo 2:sta, mutta olin jo päätymässä kiinalaiseen kopioon, kunnes törmäsin Stormin sivuilla Cobrraan hintaan 99€ toimituskuluineen, joten päädyin sitten kuitenkin siihen. Vahvana vaikuttimena oli Kiinan toimitusten epämääräinen tilanne tällä hetkellä. Tässä vaiheessa kun pyörä oli vielä ilman tankkia ja katteita oli helppo tehdä Cobrran asennus ja vedellä letku alkuperäisiä johtoreittejä pitkin takahaarukalle. Tulostin takahaarukkaan kiinnikkeet letkulle TPU:sta ja liimasin ne pikaliimalla kiinni. Takimmaisen kiinnikkeen rungon tein haponkestävästä pellistä alkuperäisen rattaansuojan pultin alle kiinnitettäväksi ja siihen letkulle kiinnikkeen TPU:sta. Setin mukana tulleita kiinnikeitä en hyödyntänyt asennuksessa muuta kuin säiliölle. Säiliö asentui jarrukahvarungon pultin alle hieman Cobrran mukana tullutta kiinnikettä taivuttamalla.

Kuva

Kuva

Kuva

JARRUJEN KASAUS
Nyt alkoi todella olla toiveissa päästä ajamaan lähipäivinä, mutta vielä pitäisi kasata pyörään jarrut paikoilleen. Jarrujen ilmauksessa oli omat haasteensa, mutta sain tyhjänä olleet systeemit lopulta ilmautumaan täyttämällä ne alhaalta päin nipan kautta ruutalla. Etujarrun osalta ihmetytti jäykästi toimiva pääsylinteri, mutta en tässä vaiheessa takertunut siihen sen enempää, koska vuotava takajarrusatula vei huomioni. Nestettä tirsui kovassa paineessa toisen männän tiivisteestä. No nesteet pihalle ja satula pöydälle. Männistä ja tiivisteistä ei löytynyt sellaista vikaa, joka voisi vuodon aiheuttaa. Satulan tiivisteurien ulkoreunat jäävät niin pahasti kuolleeseen kulmaan, että niitä ei pääse oikein mitenkään näkemään. Koukalla sitten tunnustelin niitä tiivisteuria ja ulommaisella otsapinnalla tuntui epätasaisuutta. Rapsuttelin pintaa varovasti ja sieltä alkoi irrota jauhemaista hapettumaa. Tein ruuvimeisselistä sopivan koukan, jolla sain pinnat raaputeltua puhtaaksi ja lopuksi hienolla hiomapaperilla ja puisen aputyökalun avustuksella yritin vielä hioa pinnat. Koska niitä ei oikein mitenkään päin pääse näkemään, niin lopputulos jäi lähinnä arvailujen varaan. Kasasin satulan takaisin paikoilleen ja jarru alkoi pitämään. Hypin polkimen päällä koko painolla ja en saanut jarrua enää vuotamaan. Täytyy tarkkailla tilannetta kesän mittaan.

NÄPERTELYÄ
Tekniikka alkoikin olemaan kasassa, joten sitten vielä kaatumarautojen, tankin ja katteiden asennus ja pyörää pääsisi testaamaan. Tankin takaosan kiinnityksessä oli tallessa alkuperäinen tankin alle tuleva kumi, mutta yläpuolelle tulevista osista ei ollut tallella mitään, Tankki oli pyörän tullessa minulle kiinni vain ruuveilla ja kahdella isolla korilaatalla. Olin syksyllä lisännyt korilaattojen ja tankin väliin paksut o-renkaat, mutta nyt tein takaosan kiinnitykseen TPU:sta tulostamalla joustavan välikappaleen ja 2mm sinkitystä pellistä kanttasin päälle kiinnityslevyn. Ei ole tullut katseltua kuvista minkälainen järjestely tässä on alunperin, mutta tämän tein vahvasti mukaillen 350 XT:n vastaavaa ratkaisua.

Kuva

Kuva

AJOKUNTOON
Pyörä alkoi hahmottua kasaan ja tiistaina 12.5. pääsin lopulta ajamaan pyörällä. Huomasin heti pihassa sitä käännellessäni, että pituussäädettävän takaiskarin säätäminen pisimpään asentoon oli ollut virhe. Lämpötilasta johtuen ajovaatetus oli vielä luokkaa Michelinmies ja pyörän peruuttelu satulasta pihamaalla hyvin hankalaa. Pyörä tunnosti toimivan hyvin ja vetoja löytyi mukavasti. Ajaessa kuitenkin korvaan otti todella ikävän tuntuinen kahnaava ääni, joka kuului erityisesti ilman vetoa rullatessa riipumatta kytkimen asennosta, vaihteesta tai moottorin kierroksista. Kaverin pihassa sitten keskijalalla teimme pikadiagnoosin, että korotetusta perästä johtuen ketju ottaa nyt koko ajan kiinni alempaan ketjurullaan, jonka alunperinkin olematon ja nyt todella väljälksi kulunut laakerointi aiheuttaa kyseisen äänen. Huojentuneena äänen syyn näin vaarattomasta lähteestä lähdin ajolenkille, jossa pyörä pelasi varsin mallikkaasti. Kotiin palattuani varmistin ketjurulladiagnoosin irroittamalla alemman rullan ja käyttämällä pyörää keskijalan varassa.

Kuva

Kuva

ÖLJYVUOTO VENTTIILIKOPASTA
Ketjurullahommaa touhutessani vielä ajokamppeissa havaitsin oikeassa ajosaappaassa öljyroiskeita ja tutkittuani pyörää tajusin moottorin olevan lähes kauttaaltaan öljyroiskeiden peitossa. Vuodon alkulähteeksi paljastui etureunasta vuotava venttiilikopan tiiviste. Tämä tiiviste oli myös Athenan sarjasta ja sen sopivuus paikoilleen oli kasausvaiheessa erittäin huono. Olin joutunut liimaamaan sen koppaan kiinni tiivisteliimalla, jotta sain sen pysymään paikoillaan asennuksen ajan. No eipä auttanut muu kuin purkaa pyörästä tankki ja katteet pois ja laskea neljättä kertaa jäähdytysnesteet järjestelmästä pihalle, jotta pääsee irroittamaan venttiilikopan kantta. Ajattelin, että suoritan kasauksen nyt runsaan tiivisteliiman kanssa, jotta saan pyörän nopealla aikataululla taas kasaan. Puhdistaessani tiivisteestä edellisen kasauskerran liimajämiä käytin typeryyksissäni bensaa liuottimena, vaikka olin kyllä varsin tietoinen sen turvottavasta vaikutuksesta kumille. Ajattelin, että ei lyhyt altistus ehdi vaikuttaa liikaa asiaan. No väärässäpä olin jälleen ja puhdistuksen jälkeen ennestäänkin hieman liian pitkä ja sopimaton tiiviste oli sijaansa auttamattomasti liian pitkä. Tässä vaiheessa armoton kartoitus päälle, että löytyykö Suomesta jostakin kyseistä tiivistettä ja myös samalla laadin ostoilmoituksen tiivisteestä foorumille. Suomen myyjiltä ei kyseistä tiivistettä tuntunut löytyvän ja haaveet sen löytymisestä yksityiseltä puoleltakin olivat aika ohuet. Ehdin tilata Saksasta eri valmistajan tarviketiivisteen, kun muistin lukeneeni liuottimessa turvonneiden NBR -tiivisteiden elvytyksestä. Googlettelin aiheesta ja selvisi, että varsin monella oli onnistuneita kokemuksia tiivisteiden palauttamisesta alkuperäisiin mittoihinsa keittämällä niitä vedessä. Ilmeisesti lämmössä kumiin sitoutuneet liuottimet haihtuvat pois ja osa palautuu muotoonsa. Toki samalla varmaan haihtuu kumin tarpeellisia lisäaineistuksiakin. Noh eipä muuta kuin kattila keittiön liedelle ja hakemaan tiivisteitä ja venttiilikoppaa talllista. Aktiivihiilisuodattimella varustetusta liesituulettimesta huolimatta keittiöön tuli mojova bensan katku kun keittelin tiivistettä. Keittämisen jälkeen varmistin lopputuloksen vielä uunittamalla tiivistettä 150 asteisessa uunissa uunipellille oikeaan muotoon aseteltuna. Odotukset eivät olleet kovin suuret, kun aloin sovittaa tiivistettä uraansa, mutta suureksi hämmästykseksi se passasi paikoilleen. Kasasin kopan paikoilleen nyt käyttäen kohtalaisen suurta määrää tiivisteliimaan molemmilla puolilla tiivistettä. Imeisesti tarviketiiviste on reilusti liian ohut paikoillensa, koska edelleenkään välistä ei pursunnut juuri ollenkaan tiivisteliimaa. Kiinnitysruuvien alle tulevat kumitiivisteet olin vaihtanut uusiin originaaliosiin, joten siitäkään ongelma ei voi olla kiinni. Sain pyörän taas käyntikuntoon ja ainakaan tallissa kuumaksi käyttämällä en saanut koppaa vuotamaan. Täytyy hommata pidemmällä aikavälillä tuohon orkkis tiiviste ja kasata sillä. En ollenkaan pidä tämänhetkisestä ratkaisusta, mutta toistaiseksi se on pitänyt öljyt sisäpuolella. Samassa yhteydessä laskin perän alimmaiseen asentoonsa. Nyt se mahtaa olla aika lähellä originaalia korkeutta.

Kuva

Kuva

KETJURULLAT
Seuraavalle ajokerralle tulostin myös uudet ketjurullat TPU:sta, joihin laitoin laakeroinnit kolmella vierekkäin asetetulla 608 kuulalaakerilla. Kolmella siksi, kun en halunnut/jaksanut alkaa sorvailemaan väliholkkeja ja kolme laakeria vierekkäin asennettuna muodostivat sopivan levyisen pohjan TPU -rullille. Lisäksi laakereiden kappalehinta on muutamia euroja. Noin 100km koeajolenkillä ei mitään vuotoja enää ilmennyt ja pyörä toimi muutenkin hyvin.

Kuva

Kuva

Kuva

PIENTÄ SÄÄTÖÄ
Nyt kun akuutimpia vikoja ei enää ollut havaittavissa kiinnitin nyt erityisesti huomiota jäykästi toimivaan etujarrun pääsylinteriin, jonka oli jo aiemmin jarruja ilmatessa pistänyt merkille. Asia vaivasi minua ja purin vielä pääsylinteristä männän irti. Mitään vikaa systeemissä ei tuntunut olevan, mutta vertailu alkuperäisiin tiivisteisiin osoitti, että tarviketiivisteet olivat isommat ja kovempaa materiaalia kuin alkuperäiset. Olin vaihtanut osat huollon yhteydessä varmuuden vuoksi ja koska alkuperäisissäkään ei ollut mitään vikaa kasasin pääsylinterin takaisin alkuperäisillä tiivisteillä ja männällä. Tämän jälkeen jarrun toiminta keveni ja on nyt lähtökohdat huomioon ottaen erittäin kevyt ja napakka uusilla teräspunosletkuilla varustettuna. Alan pikkuhiljaa kallistua sille kannalle, että ainakin kumiosissa luotan jatkossa vain alkuperäisiin tai tiivistekeskuksen tms. tuotteisiin, jossa kumisoien mitat ja kovuus ja niiden toleranssit on tunnetut.

Nyt kun aloin olla pyörän tekniseen puoleen tyytyväinen, niin valmistin alumiinista koneistamalla ohjaustangon välitankoon kiinnikkeen navigaattorille. Tein ensimmäisen testikappaleen PET:stä tulostamalla, mutta se ei kestänyt edes paikoilleen kiristämistä, joten päädyin alumiinista koneistettuun malliin. Zumon virtalähteelle olin jo aiemmin tulostanut TPU:sta kiinnikkeen etukatteen sisälle putkikehikkoon ja kiinnittänyt virtalähteen ja johdottanut sen valmiiksi. Eihän tuo navigaattorin paikka tuossa mittariston alla ole mitenkään optimaalinen, mutta kiinnikkeiden järjestely mittariston yläpuolelle olisi sen verran työläs urakka, että ainakaan tässä vaiheessa en siihen ryhdy. Lopputulokseen olin ihan tyytyväinen, paitsi spraylla suoritettu maalaus vähän harmittaa, kun ei ole itsellä mahdollisuutta anodisoida tai polttomaalata osia.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Tässä vaiheessa säädin vielä kaasuttimien bensapinnat, koska pyörä vaikutti käyvän rikkaalla. Enkä ollut kyseistä säätöä muistanut tehdä kaasuttimien rassauksen jäljiltä syksyllä. Edellisen kaasuttimien huoltajan työnjälkien perusteella olen 100% varma ettei hänkään ole ko. säätöä tehnyt. Molemmissa kaasuttimissa olikin pinta n.2mm ohjearvon yläpuolella ja säädin ne nyt kohdilleen. Tämän säädön jälkeen kävin ajamassa pyörällä 130km lenkin eikä toiminta ainakaan huonompaan suuntaan mennyt. Kulutus oli tuolla 130km lenkillä ollut n.7,5l/100km, se on aiemmin tälle kesälle ollut jossain 8-9l/100km tuntumassa, mutta siihen sisältyy erittäin paljon testikäyttöä tallissa paikoillaan yms, joten ihan luotettava tuo luku ei ole. Aion joka tapauksessa vielä hommata kaasareihin uudet neulat ja neulaputket. Neulaputket eivät tosin ole ilmeisesti kovin vanhat, mutta en älynnyt syksyllä kaasareita purkaessa tutkia putkia ja neuloja sen tarkemmin, kun en vielä ollut tietoinen taipumuksesta niiden nopeaan kulumiseen. Haaveissa olisi Factory Pro:n niklatut(ko?) neulaputket. Neuloista ei ole mitään käsitystä mistä ne olisi järkevintä hakkia, ehkä tilaan orkkikset samalla kun tilaan venttiilikopan tiivisteen ja muuta hilpettä. Aion kuitenkin vaihtaa sekä putket että neulat kerralla, siinä vaiheessa kun alan kaasareita purkamaan.

Näin jälkikäteen kirjoitettuna ei nuo loppuvaiheen vastoinkäymiset ja ongelmat tunnukaan enää yhtään niin isoilta kuin tapahtumahetkellä tunnekuohussa ja ajokelien painaessa päälle. Toivottavasti nyt hetken aikaa menisi ilman murheita. Pyörä on kyllä todella mukava ajaa ja olisi kiva päästä kerryttämään siihen kilometrejä kesän mittaan. Tässä vaiheessa olen ehtinyt ajaa sillä tälle kesälle noin 580km ja lähes joka lenkin välissä on vielä tehty remontin korjausta tai säätöjä, lukuunottamatta paria viimeisintä ajokertaa. Torstaina 21.5. käytiin kaverin kanssa surauttelemassa naapurikunnan puolella metsäteitä, mutta lunta oli vielä monin paikoin liikaa raskaalle pyörälle kesärenkailla ja kokemattomalla kuskilla varustettuna.

Kuva

Kuva

Kuva

Lopuksi vielä pahoittelut kuva(ja teksti-)saasteen määrästä. Tein tällä kertaa google linkkien muokkaamisen tänne sopivaan muotoon puoliautomaattisesti, niin niitä oli nyt paljon helpompi läpsiä tänne. Lisäksi tällä kertaa oli muutamia omaa sydäntä erityisen lähellä oleviä työvaiheita mukana, joten niistä siksikin varmaan liikaa kuvia.
-PekkaT


Viimeksi muokannut Pturu päivämäärä Pe Touko 22, 2020 10:37 pm, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Pe Touko 22, 2020 6:11 am 
Avatar

Liittynyt: Su Huhti 03, 2011 12:50 pm
Viestit: 7600
Paikkakunta: Kehä III länsirajalla
Pyörä: T7
Nyt on oikea seppä asialla ja hienosti kunnostettu pyörä alla, arvostan isosti!!! :)

_________________
Kylätason kurapyöräilijä.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Pe Touko 22, 2020 9:29 am 
Avatar

Liittynyt: Ma Helmi 26, 2018 12:00 pm
Viestit: 42
Paikkakunta: Helsinki
Pyörä: Ktm 400 Lc4 Military -02
On kyllä mielenkiintoista ja opettavaista luettavaa. Todella asiallisesti kunnostettu kaikki paikat ja ei varmaan paljoa uutta häpeä.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ma Touko 25, 2020 8:03 am 
Avatar

Liittynyt: Pe Joulu 07, 2012 4:02 pm
Viestit: 848
Paikkakunta: Oulu
Pyörä: Tenere 700
Olipa mukavaa luettavaa!
Minusta on aina mukavaa kun remontoija uskaltaa tunnustaa myös epäonnistumiset, esimerkiksi unohtuneet haitarikumit :D
Tai löytää uusia käyttötapoja uunille. Kiinnostaa tietää maistuiko seuraava uuniruoka 95:lle?

_________________
"Eternally, unavoidably, eventually, all paths will lead to the cemetery." Sentenced

"Breathing doesn't keep the flame alive in us." Insomnium

”Älykäs pääsee pinteestä, johon viisas edes koskaan joudu ei.” Timo Rautiainen & Neljäs Sektori


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 15 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
POWERED_BY
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com