päivitellääs välillä,vaikka iliman kuviakin.
Kääntösädettä joutui säätämään heti ekan maastoajokerran jälkeen,kun takanen putosi uraan ja etufillari jatkoi keskellä,eikä stongassa riittänyt vara ohjata.Lääkkeenä vasaraa lisää tankkiin,ohjauskolmioiden pultit(iskareiden puristuksen) uppokantasiks,(ja alkuperäistä kantaa pienemmiks,rälläkällä ja akkuporalla
kun ei sorvia ole) niin mahtuu juuri ja juuri menemään rungon ohi.Myös jännitteensäädin vaati oman huomionsa tässäkin kohtaa.(rungon etupuolella)Nyt taitaa kääntyä aika saman mitä alkuperäinen,ainakaan kate ei mahdollista myöskään enempää,silloin kun on paikallaan...
Niinisalossa tuli käytyä,ja pohjaan kopsuu niin etu-kuin peräpääkin kun tarpeeksi yrittää.Toisaalta voimakkaassa jarrutuksessa kumartaa kohteliaasti eli syvään ja montut lyö käsille jos ajaa liian hitaasti.Aika perehtyä simmitykseen...eikä jäykempi takajousikaan olisi pahitteeksi.
Äänenvaimennin muotoutui uudelleen (jarru)satulan avustamana,ja tästä johtui takajarrun katoaminen... Joten pitäisi kai se takajoustonkin esteetön liikerata tarkistaa,jopa vaimentimen vaihdon yhteydessä
Kaasarit saanee lähtöpassit jossain vaiheessa, jos bensapinta on liki ylärajaa ne tulvii kun kallistaa vähänkin reilummin,taas alarajalla röpeltää jyrkän nousun alussa.ehkä säädettävissä,ehkä ei.(oikeasti ainoa paikka missä röpeltäminen on tullut esiin oli toi pohjankankaan isomäki...silti jos senkin aikoo päästä ylös saakka ei tarvita enää miettimistä siinä vaiheessa kun avaa..(päässeeköhän siltikään,toivottavasti selviää
).ja onhan se lisäteho?kin aina tervetullutta
)Ukkosmyrsky ja syvähkö vesi aiheutti myös käyntihäiriöitä joiden syy olisi mukavaa löytää.Vahva epäilys etupytyn tulpanjohdon suuntaan,se saattoi käydä sukelluksissa...
Jalkatapit pitää myös siirtää,lienee talvihommia.Nyt ne on niin edessä että seisten kiihdytettäessä saa oikeasti pitää kiinni että pysyy mukana.SE oli niin erilainen ajoasennoltaan,ihan kuin olis seissy takatapeilla...KTM pitäs järjestää noi koeajot johonkin niinisalon tapasen paikkaan niin kuumeen nosto olis astetta kovempaa
Katteista tein vihdoin muotit(ja osat) ja nyt pääsee ajamaan pidemmälle katteilla,ja neljän ruuvin irrotuksella tilalle saa valomaskin kuminauhoilla.(kunhan saan aikaseksi ostaa sopivan,umpio on...)Ulkonäkö tuntuu kkkkokemuksen mukaan rajaavan mielipiteet kahtia
tosin ne on vasta muotista otetut ilman kittiä,maalia,mitään.Topcoatti kerkesi kuivua hieman liikaa lampun kehyksessä,mutta onneksi se on vaan aihio josta tehdään se oikea,eli modernimpi versio.Joskus.Sellaisella valolla(valoparilla) jolla näkeekin jotain.
Okusta tullessa ilta kerkesi pitkälle (ne oikopolut ja kyläilyt) ja viimeset sata km tulin moottoritietä,kuunnellen kun ketjut rutisee... Kotona ihmettelemään(sprayketjuöljyä oli kyllä laitettu reissussakin) mikä vikana ja syynä takapyörän laakeri.Loppu.Halki.Onni ettei hajonnu totaalisesti tullessa.Ja löytyi hyllystä laakerikaupasta kaikki kolme kpl.Hintaa tosin oli reilunlaisesti koska rattaan puoleisin on kaksirivinen joka on kallis.(siis stanulaakeriksi,ei sotketa eri logoja pakkaukseen tähän kohtaan,varsinkaan punaista italialaista...)
Koso nro 1 palutui myyjälle takuuseen seottuaan totaalisesti.Nopeus heitteli 0-360 kun oikea vauhti oli tasanen 80 tai jotain... Pari kertaa sekosi mutkapätkän jälkeen ja palautui suorilla kunnes ei enää tullut järkiinsä...Vahva epäilys että jarrulevyyn liimatut magneetit (3 kpl kellutusniittien sisällä jotka ovat rautaa)muuttivat napaisuutta tms lämmön mukaan ja näin sotkivat kompuutterin. Sigma haistelee myös näistä nopeutta ja on sekin seonnut kerran mutkapätkän seurauksena,mutta johtuneeko sen tyhmyydestä,palautui ennalleen kun tahti rauhottui.
Tästä viisastuneena laitoin kakkoskoson anturin takapyörään...Tosin magneettien väli ei ole aivan tarkkaan sama josta seuraa parin km seilaus näytössä.
Ei nämä koskaan valmistu...