Kaasareiden synkronointi

[Jarkko]

Viimeksi tein synkronoinnin tollasen avulla

Ja mie, Rosemountilla Ja tarkkuus riittävä.....

[Ossy-57]

Happi ja Hannu, jos alipaine-eroa on tyhjäkäynnillä on säädettävä kohde läppäakseli (jos säätö on) muussa tapauksessa pitäisi löytyä joku muu säätö. Kierroksilla ero taas johtuu kaasuvaijereiden/tasauskpl.een säädöistä. Eli ensin tyhjäkäynnillä alipaine samaksi, sitten n. 3000 rpm. Jos läppäakselit aukeaa eri aikaan on varmasti pientä hypytystä pintakaasulla. Täyttä kaasua ei kannata säädellä kuin kisakoneessa ja siinäkin penkissä. Tossa letkuvirityksessä ei kannata käyttää vettä vaan ohutta öljyä esim. punainen atf näkyy hyvin. Itse olen käyttänyt letkua jossa on n. 2 mm sisähalk. ei ole muutokset niin nopeita ja imu ei hypytä patsasta koko ajan.

[Hannu]

Happi ja Hannu, jos alipaine-eroa on tyhjäkäynnillä on säädettävä kohde läppäakseli (jos säätö on) muussa tapauksessa pitäisi löytyä joku muu säätö. Kierroksilla ero taas johtuu kaasuvaijereiden/tasauskpl.een säädöistä. Eli ensin tyhjäkäynnillä alipaine samaksi, sitten n. 3000 rpm. Jos läppäakselit aukeaa eri aikaan on varmasti pientä hypytystä pintakaasulla. Täyttä kaasua ei kannata säädellä kuin kisakoneessa ja siinäkin penkissä. Tossa letkuvirityksessä ei kannata käyttää vettä vaan ohutta öljyä esim. punainen atf näkyy hyvin. Itse olen käyttänyt letkua jossa on n. 2 mm sisähalk. ei ole muutokset niin nopeita ja imu ei hypytä patsasta koko ajan.

Hmm. Tein tarkastuksen tankki paikallaan niin en päässyt muistelemaan millainen se kaasarien yhdistyssysteemi nyt tarkalleen oli (joskus olen purkanut nuo puhdistusta varten), mutta joka tapauksessa Twinissä tulee vaan yhdet vaijerit ja mielestäni ne kontrolloivat akselia joka menee ensimmäisen kaasuttimen läpi ja vaikuttaa suoraan toiseenkin kaasuttimeen (kaasuttimethan ovat vierekkäin ja toisissaan kiinni toisin kuin esim. bokseripemareissa), jossa sitten synkronoinnin säätöruuvilla voi vaikuttaa "offsettiin". En ole tietoinen muista säätömahdollisuuksista synkronointiin liittyen, eivätkä virallinen korjaamokäsikirja ja Haynes puhu kuin tuosta yhdestä.

Näin maalaisjärjellä ajateltuna säätö on yhden muuttujan hakemista kohdalleen tuon rakenteen ansiosta, mutta no, ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole. En nyt vaan hahmota, että miltä osin. Tai siis varmaankin tuo ero on tosiaan niin pieni, että sillä ei ole mitään merkitystä, eli sinänsä tällä ei ole väliä, mutta kiinnostaa vaan mistä se ero johtuu.

"Mittarini" on tosiaan letkuviritys ja käytän siinä bensiiniä, joka on näkynyt riittävän hyvin. Halkaisija taitaa olla vähän suurempi kuin 2mm, mutta "hypytystä" ei havaittavasti ole. Letkun päissä on MIGin melko pienet suuttimet, jotka auttavat tuon osalta.

Viralliset ohjeethan tosiaan lähtevät siitä, että synkronointi laitetaan kohdalleen tyhjäkäynnillä. Olen kuitenkin päätynyt säätämään sen 3000rpm kohdalla (ja siitä eteenpäin se ei sitten juurikaan vaihtele) koska normaalissa ajossa kierrokset ovat aina >3000rpm. Se käy kuitenkin tyhjäkäyntiä ihan tasaisesti siitä huolimatta, että se ero osuu nyt tyhjäkäynnin alueelle. Jonkun mp-korjaamon mekaanikon kanssa tästä oli joskus puhetta ja hän totesi, että ei siinä mitään, se millä kierroksilla säädön tekee nyt vaan määrää, että missä balanssi on lähimpänä oikeaa. Tiedä sitten...

[Ossy-57]

No tolla systeemillä ei tosiaankaan muuta säätöä ole, ero voisi tietysti selittyä venttiilivälyksillä tai imuvuodolla läppäakselilla tai kumikurkussa jos semmoiset on, mutta jos pyörä pelittää ja tuntuu hyvältä niin mitä sitä enempää tutkimaan, onhan niitä ennenkin ehjiä koneita korjattu rikkinäisiksi... mittasin muuten syksyllä koiruuksissani alipaineet vanhassa -84 boxerissa ( oikein arvasit ) ennen venttiilien säätöä, ero oli merkittävä. Tosin toisen sylinterin imuventtiilissä ei kylmänä ollut lainkaan välystä.... mutta venttiilien säädön jälkeen ei kaasareihin tarvinnut koskeakaan.

[Raimo]

Jos sulla letku/vesipatsasta "mittari", niin n. puolenmetrin sisällä jos pysyy nestepinnat, niin OK.

En sitten tiijä noista uudemmista kamppeista, mutta mun tallissa majailevan härvelin kaasarit tsekattiin Kymppivalven kanssa, ja muutamassa minuutissa löytyi tyhjäkäynnille ja n. 3000 kierroksen kohdalle nestepinnat viiden sentin sisään. Liekö tuo Bing niin hyvä kaasutin vai mikä lie sai säädön onnistumaan. Koneen käynti muuttui huomattavasti tasapainoisemmaksi

Tietenkin Rosemountilla voisi brassailla, tai itseasiassa kyllä mulla tallin lattialla kävikin jo haponkestävä alipainemittari ennen tuota letkuhässäkkää

[Pekkavee]

Mistäs noita synkronointimittareita saa?

Meillä olis vähän ajatusta hommata kerholle semmoiset, neljän kaasarin säätöön. Noi nesteletkuviritykset ei varmaan tuu kysymykseen vaan hommataan ihan kunnon mittarit.

Pekka

[leeman2]

Ilmoitan tarjouksemme myös teille hyvät kurapyöräilijät (nyt kun itsekin olen) Tuon maahan Carbtune II synkronointimittareita ja olen jo aiemmin niitä tarjonnut moottoripyörä.orgissa jäsenille hintaan 79+pk sis.alv.22% joten jos kiinnostaa niin privaa vaan, tai soitto 0400-852581. t.Jarkko
Lisätietoja www.x-trager.fi

[Pekkavee]

Ilmoitan tarjouksemme myös teille hyvät kurapyöräilijät (nyt kun itsekin olen) Tuon maahan Carbtune II synkronointimittareita ja olen jo aiemmin niitä tarjonnut moottoripyörä.orgissa jäsenille hintaan 79+pk sis.alv.22% joten jos kiinnostaa niin privaa vaan, tai soitto 0400-852581. t.Jarkko
Lisätietoja www.x-trager.fi

Toi Carbtune II näyttää mainiolta. Kerron oitis kerhon hankkijoille, että tilaavat sulta semmoisen. Kun korjasin Bemariani T:mi Sauli Sirniöllä Oulussa vaihteistolaatikon korvakkeen murtuman takia, näin siellä mittarin, jossa oli neljä painemittaria lankussa ja letkut sitten siitä. Sekin varmaan toimii, mutta toi sun mittari on varmaan fiksumpi ja halvempi.

Pekka

[Veijo]

Minulla on aikoinaan Englannista tilaamani CT II. Toimiva keksintö. Vaimennuksissa oli pientä hakemista.

[Lakupilotti]

Olen käyttänyt AT:n synkkaukseen yhtä halpaa alipainemittaria, jossa on letkun välissä polttoainesuodatin kamiona tasaamassa värähtelyä. Sorvilla tein 5mm pultista letkuliittimet kurkkuihin.

Kone kuumaksi, kierrokset tyhjäkäyntiruuvista yli kahden tuhannen, ja mittaria vaihtaen kaasarista toiseen. Toiseen tietysti tulppa, ettei vedä ilmaa. Ei ehkä maailman kätevin konsti, mutta halpa ja riittävän tarkka. Ei ainakaan tule virhettä eri lailla näyttävistä mittareista, kun käyttää yhtä ja samaa. Eikä se Afrikkalaisessa niin hirmu tarkkaa ole, -91 Lakussa oli joskus kaasarien synkronointi pahasti pielessä eikä sitä huomannut mistään muusta kuin tavallistakin suuremmasta kulutuksesta.

Säätö ei käytännössä muutu kuin imuventtiileitä säätäessä. Kaasareitten purkukaan ei haittaa, kunhan ei satu säätöruuviin. Eli ei noita alvariinsa tartte tarkistella.

Pemarissa säätö varmaan muuttu herkemmin, koska se tapahtuu vaijerin avulla. Pokserin kaasareitten tai ruiskurungon akseleita lienee muulla tavoin hankalaa yhdistää...

Jos nykiminen tapahtuu säännöllisessä syklissä eikä joskus satunnaisesti, niin epäilisin minäkin ketjua, eturatasta tai soikeita renkaita.

Toivottavasti saat moposi kuntoon!

Make & Laku

[TTA]

Kiitos hyvistä ohjeista. Näiden avulla sain synkattua läppärungot ja käynti muuttui heti todella paljon siivommaksi. 7 metriä letkua, migin lankasuuttimet ja letkuun petroolia. Eka versio oli 30 cm korkea ja paineentasaajat välistä puuttuivat joten petrolit hävis heti käynnistyksessä koneen syövereihin.

[Tase]

Kertokaapas tietoa janoavalle:

Kun joissakin yksipyttyisissä koneissa (kuten Suzuki DR800, BMW Funduro) on kaksi kaasutinta, tarvitseeko niitä synkronoida vastaavalla tavalla kuin useampi sylinterisissä?

[pt]

Hieman vanha aihe, mutta nythän on tuo Pro malli myynnissä, niin onko siintä joku tarjous olemassa?

Ensi talveksi voisi tarvetta olla..

[timpuktu]

Minulla on kokemusta vain nelipyttyisen SU paketin (BS34SS) ja nyt kaksipyttyisen kaasuttimien (PHF36DSDD) saattamisesta balanssiin, mutta jospa kirjoittelisin huomioni minäkin. Toivottavasti menee oikeassa järjestyksessä kun pitää tehdänäitä harrastushommia vähän pätkissä silloin kun on aikaa....

Neloskoneen neljä Mikunia laitoin veteraanipyörämiesten oppien mukaan balanssiin letkuilla ja moottori tyhjäkäynnilla. Minulla oli ja on jossakin edelleenkin tallessa.... ainakin osia letkusysteemistä, jolla sain kaikki imusarjat yhtä aikaa samaan letkuhäsäkkään kiinni. Kaasutinpakettihan toimii yhdellä vaijerilla, joka vaikuttaa, en muista kumpaan keskimmäisistä. Säätö etenee niin, että ensin tarkistetaan että kaasuvaijerissa on varmasti hiukan löysää, käytetään kone lämpimäksi, jonka jälkeen tankin voi ottaa pois ellei sitten ole käyttänyt irtotankkia. Moottorin sammuttamisen jälkeen lämpimistä kaasuttimista otetaan säätöruuvit varovasti löysälle, tarkistetaan että vaijerissa on edelleen löysää, eli läpät täysin kiinni ja sitten liitetään ne migin suuttimet imusarjoihin/kurkkuihin. Sitten pyöräytetään moottoria startilla ilman kaasua ja sammutusnappikin voi olla offilla ettei ne letkujen mutkissa olevat liemet karkaa. Jos neste on herkkäliikkeistä ja jokin kaasareista ei olekaan kiinni niin käynnistämisen jälkeen ei ehdi sanoa kissaakaan kun liemi häviää. Tällä ekalla vaiheella on tarkoitus saada selville että ovatko kaikki läpät varmasti kiinni.

Ensimmäisen säädön tein siihen kaasutinpaketin kaasuttimeen johon kaasuvaijeri vaikuttaa suoraan. Säätöruuvia (tyhjäkäynnin) kiristetään sen verran että startilla saadaan hiukan eloa vesi/muuhun nestepatsaaseen letkuissa. Ne letkusysteemit ovat erittäin herkkiä ja oman kokemuksen perusteella sanoisinkin, että näissä synkkamitaushmmissa ongelmana on juurikin se, että patsasta ei ehdi ''lukea'', mittarilla en saanut SU mikuneja minkäänlaiseen säätöön juuri sen takia että viisarit menivät ihan villiksi kun mottoria pyöritti joko startilla tai varsinkin jos moottorin käynnisti. Eli sanoisinkin että on tarpeen huolehtia että mittarissa, letkussa tai mitä sitten käyttääkin on riittävästi vaimennusta. Varsinkin, jos yrittää saada yhdellä viisarimitarilla kaasutinparin tai neloskoneen paketin edes jonkinlaiseen säätöön on ainoa/paras konsti jos mittarin letkussa on säädettävä kuristus. Säätäessä pitää muistaa, että tyhjäkäynnin säätöruuvi vaikuttaa kaikkiin kaasuttimiin vaikka se onkin ehkä ainoa jolla saa sen ensimmäisen säädettyä.

Toiseksi säädetään sitä kaasutinpaketin toista keskimmäisistä. Säätöruuvilla avataan läppää sen verran, että moottoria pyöritettäessä keskimmäisten kaasuttimien letkujen nestepinnat ovat mahdollisimman lähellä samaa tasoa. Ne sain yleensä vielä tässä vaiheessa parin sentin sisälle. Kun nuo kaksi keskimmäistä kaasutinta on säädetty balanssiin voi jo kokeilla lähteekö moottori käymään. Jos lähtee voi ulommat kaasuttimet säätää käydessä kunhan sen tekee varovasti. Vaaranahan on lähinnä taas että litkut karkaavat. Voi nekin ulommat säätää starttaamalla ja se on jopa ehkä helpompaa jos akussa vaan riittää potkua. Toisaalta konetta olisi hyvä käyttää joku hetki välillä ettei se pääse jäähtymään. Kaasuttimienhan on oltava balanssissa silloin kun moottori on lämmin. Kylmän moottorin balanssille on aivan sama koskapa se on jossain tallin pimennossa sammuksissa.

Käyvän moottorin säätöletkujen pinnat piti lopuksi säätää niin, että keskimmäisten kaasuttimien patsaat olivat vajaa kymmenkunta senttiä alempana kuin ulompien. Tuo kai sen takia, että sisemmät käyvät hiukan lämpimämpinä ja ilman tuota ne kuumenisivat vielä enemmän.

Lopullisen säädön tein sutsukin SU pakettiin koneen käydessä tyhjäkäyntiä. Suositus GS:n SU paketin säätöön oli muistaakseni 1500...2000 kierrosta, mutta se osoittautui melko mahdottomaksi ilmeisesti sen takia, että kaasuttimien läppäakseleissa oli kulumaa ja sen takia jokaisella kaasutuskerralla tuli yleensä ihan erilaiset responssit nesteisiin. Toinen syy siihen, että tein säädön tyhjäkäynnillä oli se, että alkuperäinen säätötyökalu on virtausmittarityyppiä, eli imusarjaan yhdistetään letku jonka toisessa päässä on kartiomainen lasiputki jonka sisällä on teräskuula. (Imusarjan sisällä oleva matalampi paine aiheuttaa ilmavirran sisäänpäin ja virtausnopeuden muuttuminen saa teräskuulan liikkumaan eri korkeuteen kartiomaisessa putkessa). Toisaalta pyörässä ei oikeastaan ollut nykimistä, käynnistymisongelmaa ta muutakaan vaan balanssihäiriö ilmeni oikeastaan vain täyden moottorijarrutuksen röpellyksestä ja paukkeesta.


Kahdella omaan tahtiin liikkuvalla kaasuttimella varustettuun vehkeeseen ja sen säätöproseduuriin olen tutustunut tuon nykyisen kamppeen kanssa. Siinä on kaksi kiihdytyspumpulla varustettua Dellortoa ja yllättäin niiden balanssiin saaminen ja varsinkin balanssissa pysyminen on aiheuttanut vähintään muutamia harmaita hiuksia jo muutenkin harmaaseen päähän.

Perussäädöksi olen ollut huomaavinani ehkäpä parhaaksi konstiksi taas käyttää kone lämpimäksi. Lämmettyään moottori sammutetaan ja kaasuttimien kumpikin tyhjäkäynninsäätöruuvi pyöritetään niin paljon ulos, että luisti pääsee vapaasti kolahtamaan runkoa vasten kun kaasukahvaa käännetään kiinni eli kun kaasua löysätään. Kun kumpikin luisti kuullostaa kolahtavan pohjaan säädetään vaijereista kolahdushetket tapahtumaan niin tarkkaan samaan aikaan kun mahdollista. Kolahduksien eriaikaisuutta voi lisätä kiristämällä jompaa kumpaa vaijeria hiukan ja sitten samaa vaijeria löysäämällä vaihtaa kolahdushetken tapahtumaan ennen tai jälkeen sitä toista kolahdusta. Eli jos vaijeria lösättäessä aikaero tuntuu pienenevän se kaasari jonka vaijeria löysätään tietysti alkaa kohta kolahtaa ekana. Kun kolahdusten välinen aikaero on kiristettynä ja löysättynä mahdollisimman tarkasti sama löytyy samanaikainen pohjan kohtaaminen tietysti siitä puolivälistä. Tuon takia kannattaa pitää muistissa kuinka paljon vaijerin nippaa on kiristänyt ja kuinka paljon sitten löysännyt vaijeria että osaa etsiä sen puolivälin.

Luistien synkkauksen jälkeen olen sitten kiristänyt ensin kummankin tyhjäkäyntiruuvin ns. tuntumalle, eli siihen kun luisti juuri ja juuri alastullessaan osuu säätöruuvin kartio-osaan. Tuossa vaiheessa pyörässä ei ole vielä tyhjäkäyntiä. Seuraavassa vaiheessa olen pyöräyttänyt kumpaakin tyhjäkäyntiruuvia saman verran että kumpikin luisti jäisi saman verran auki ja tyhjäkäyntinopeus on lämpimässä moottorissa oikea. Viimeisen hienosäädön voi sitten tehdä pienen ajolenkin jälkeen/aikana kun kuuma moottori käy tyhjäkäyntiä. Silloin kuulee melko selvästi jos jompikumpi pytty ei kunnolla käy.

Eli kaikenkaikkiaan melko paljon helpompi projekti tuo kaksikaasarisysteemi ainakin siinä tarkkuudessaan kuin olen itse niitä säätänyt. Asia tietysti voisi olla eri jos ja kun jonakin päivänä tekee mieli alkaa säätää letkun tai mittarin kanssa.

Läppämallisissa, vaikkapa bingiparin kanssa tekisin luultavasti periaatteessa ihan samalla tavalla kuin orttojenkin kanssa, mutta luultavasti kuristetusta mutkaletkusta olisi apua loppuvaiheessa. Ainakin SU:t olivat todella herkkiä, eli pienikin kosketus säätöruuviin sai nestepinnat pois tolaltaan.

T

[Hilppa]

Vanha juttu mutta jatketaan silti...
Omasta moposta synkronoin n. kk sitten kaasarit ja nyt on pieni epäilys herännyt ettei se olisi enää ihan paikallaan, ja tunnetta ei yhtään helpota huomio silloin kun synkronoin että säätöruuvi oli melkoisen löysä, ts. en yhtään ihmettelisi ettei se liikkuisi tärinästä.
Mitäs luulette, voisko tai kannattaisko tipauttaa tippa ruuvilukitetta ruuvin päähän, vai käykö niin että sen jälkeen onkin kiinteä säätöruuvi
Tai mikä muu temppu voisi olla tekohenkityksenä?
Kun ei viitseis alkaa enempää purkaa ennen talvea.