Tervehdys kurapyöräilijät!
Kovasti on alkanut kiinnostamaan pienen enskan hankkiminen matkamopoksi. Nykypyörällä (W650, 200Kg) on ihan hyvä ajella metsäautoteitä ja muita pieniä sorateitä, mutta maastoon tai poluille sillä ei ole asiaa. Siksipä mielessä on käynyt, että tuollaiseen, viikon parin mittaiseen reissuun pitäisi olla pienempi, kevyempi ja maastokelposempi pyörä. Sellainen, jolla voi tarvittaessa ajaa ihan umpimetsää pitkin ja jonka saa jotenkin yksin suosta ylös. Mutta myös sellainen, joka olisi edes siedettävä ajaa asfaltilla 30 kg reissurompetta mukana. Näistä lähtökohdista olen päätymässä Pieneen matkaenduroon, mutta en kokemuksen puutteessa osaa päätää, kumpi olisi parempi kokoluokka, 600 cc - 160 Kg vai 350 cc - 130 Kg.
600:lla varmasti pärjää maanteillä, mutta miten mahtaa olla metsässä ja poluilla, jolloin paino saattaa tulla ongelmaksi. Uskoisin 350:sen olevan parempi taas metsään, mutta hyytyykö sen kanssa oitis maanteillä, vaikka kyse on tosin tässä tapauksessa vain siirtymä-ajoista, ei maantiematkailusta, johon minulla on jo hyvä pyörä. Entä miten hyvin tuollainen 350:nen kestää kuormaa. Muuttuko huonoksi ajaa, jos kuski+ tavarat on noin 120 Kg?
Pyörinä on käynyt mielessä Jammun XT350 tai Suzukin DR350, tai jos isompaan päädyn niin XT 600 tai Kawan KLR650. Hinta ja oma pituuteni (175) rajoittavat hieman valikoimaa, mutta toki muitakin hyviä pyöriä tarkoitukseeni olisi.
Jos jollakulla on kokemusta pienellä (350cc) pyörällä matkaamisesta, niin mielelläni kuulisin kokemuksia ja vinkkejä, mitä kannattaa huomioida. Vielä sen verran kerron, että ajamiseni on varovaista, koska yksin kaukana sivistyksesta ei tee mieli kaatua ja loukkaantua, joten kisavehkeistä/alustoista ei liene minulle juurikaan hyötyä. Haen siis matkaenduroa, joka olisi hyvä ajoon 80% soralla ja 20% maastossa, ja siedettävä asfaltilla.
Pikkuenduro matkamopoksi
Valvojat: Jukka, Moderaattorit
Mulla oli jonkun aikaa sitten XT 350:n katupyörän ohella.
Pisin reissu minkä sillä ajelin maanteitä pitkin oli 550 km.
Ihan mukavasti matka silläkin taittui,alusta oli kyllä aika heppoisen oloinen varsinkin vähän yli satakiloisen ukon alla.Ja matkavauhtina 80-100 on ok,muttei sen yli.
Vaihdoin sen 600:een XT jammuun n.vuosi sitten,sillä ajelee mielestäni matkaa mukavammin ja kivempi ajella sorallakin kovemman väännön ansiosta ja muutama kierros on tullut crossirataakin kierrettyä(hissukseen).
Pisin reissu minkä sillä ajelin maanteitä pitkin oli 550 km.
Ihan mukavasti matka silläkin taittui,alusta oli kyllä aika heppoisen oloinen varsinkin vähän yli satakiloisen ukon alla.Ja matkavauhtina 80-100 on ok,muttei sen yli.
Vaihdoin sen 600:een XT jammuun n.vuosi sitten,sillä ajelee mielestäni matkaa mukavammin ja kivempi ajella sorallakin kovemman väännön ansiosta ja muutama kierros on tullut crossirataakin kierrettyä(hissukseen).
-
Raimo
- Viestit: 1293
- Liittynyt: Pe Syys 24, 2004 8:17 am
- Pyörä: BMW R80GS & R1200RT
- Paikkakunta: Oulunsalo
- Viesti:
Itse ajelinPikku-tohtorillaparisen vuotta, jolloin tuli ajettua ihan matkaakin. Asfalttia väänsin yhtenä päivänä reilun 600 kilometriä (käväisin KKKK:lla), ja sitä nyt en voi suositella jos on kiirus tai muutoin tarkoitus pitää yli 100 km/h:n todellista vauhtia. Normaalin liikenteen mukana se kulki riittävästi, mutta parhaimmillaan tuommoinen on tietenkin 3- tai 4-numeroisilla asfalttiteillä ja soralla. Toki kaverini Jonnu ajoi rautaperseen 350:lla ja toinen kaverini Mikko on käynyt parin tonnin Norjan reissuja lähemmäs kymmenen kertaa. Eli alleviivataan se, että pienellä pyörällä reissun tekeminen on asenteesta kiinni.
Mutta sellainen ajatus minulle vahvistui, että pikkunelarilla voi taittaa matkaa, kunhan huolehtii parista asiasta:
- Ei raskasta (siis mitään telttaa painavampaa) tarakalle.
- Kaikki painavampi / loput rojut sivulle penkin viereen, ja niin, että ne ovat taka-akselin etupuolella. Tietenkin jakaen painon molemmille puolille.
- Ortliebin tms. kanoottipussit (n. 20-25 cm halkaisija) ovat kätevimmät laittaa pyörän kylkiin kiinni, mutta vaativat jotkut raudat joihin ne voi sitaista kiinni.
Siis pieni pyörä on arka sille, että painoa tulee taakse ja korkealle. Tällöin keula kevenee liikaa, ja ajokista tulee sellainen kauko-ohjattava
Mutta voi sitä onnea, kun on kamojen kanssa päässyt sinne unelmaröykyille, joita voi nauttia sitten keveällä ajokilla ilman painolastia, jos vaikka jättää rojut leiriin odottamaan. Toisekseen pieni pyörä on yksin matkaa tekevälle siinä mielessä mainio, että sillä uskaltaa lähteä yrittämään sellaisia paikkoja, joissa voisi isolla pyörällä jäädä jumiin. Esimerkiksi minä kiertelin yksikseni melkoisen pahoilla "ajourilla" Rovajärvellä, ja vaikka tohtori upposi akseleita myöten pariin otteeseen, niin se ei ollut mikään ongelma. Kantturalla tilanne onkin hiukan toinen
Mutta sellainen ajatus minulle vahvistui, että pikkunelarilla voi taittaa matkaa, kunhan huolehtii parista asiasta:
- Ei raskasta (siis mitään telttaa painavampaa) tarakalle.
- Kaikki painavampi / loput rojut sivulle penkin viereen, ja niin, että ne ovat taka-akselin etupuolella. Tietenkin jakaen painon molemmille puolille.
- Ortliebin tms. kanoottipussit (n. 20-25 cm halkaisija) ovat kätevimmät laittaa pyörän kylkiin kiinni, mutta vaativat jotkut raudat joihin ne voi sitaista kiinni.
Siis pieni pyörä on arka sille, että painoa tulee taakse ja korkealle. Tällöin keula kevenee liikaa, ja ajokista tulee sellainen kauko-ohjattava
Mutta voi sitä onnea, kun on kamojen kanssa päässyt sinne unelmaröykyille, joita voi nauttia sitten keveällä ajokilla ilman painolastia, jos vaikka jättää rojut leiriin odottamaan. Toisekseen pieni pyörä on yksin matkaa tekevälle siinä mielessä mainio, että sillä uskaltaa lähteä yrittämään sellaisia paikkoja, joissa voisi isolla pyörällä jäädä jumiin. Esimerkiksi minä kiertelin yksikseni melkoisen pahoilla "ajourilla" Rovajärvellä, ja vaikka tohtori upposi akseleita myöten pariin otteeseen, niin se ei ollut mikään ongelma. Kantturalla tilanne onkin hiukan toinen
Gone but not forgotten: Yamaha DT125LC -85, Honda NX650 Dominator -93, Suzuki DR800 Big -90, Suzuki DR350S -94, BMW R80G/S Paris-Dakar -85, Honda Africa Twin -90, Honda Africa Twin -97, BMW R1150GS -01, Honda XR400R -98, Honda XRV650 -89
Johtuuko tuo keveydestäni (65 kg) vai miksi minusta kuulostaa hassulta ettei pienellä pyörällä voisi ihan hyvin ajaa tiellä mitä tahansa Suomessa laillista nopeutta vaikka pidemmänkin matkan? Satulat toki vaihtelevat istuttavuudeltaan, tankkien tilavuudet ovat osassa pyöriä surkuhupaisia jne. mutta ainakin mun pikkuisen DR-Z400S:n kone veivaa sille kyytiä ihan liikaa edes motarille jos on "katurattaat" (eli ne alkuperäiset 15-44) paikallaan. "Maastorattaat" eli E-mallin vakiot, 14-47, antavat kyllä koneen käydä ihan vinhoilla kierroksilla sadassakahdessakympissä, mutta kulkeehan se niilläkin ylinopeutta. Ja siis vielä maantievauhdissa kiihtyy ohituksiin paremmin kuin keskiverto henkilöauto.
Vai eikö tuollainen jonkun mielestä kestä yhtämittaa junnaamista? Tai ehkä ei takapuoli kestä yksipyttyisen tömistelyä. Syitä voi siis olla paljonkin etteivät nuo matkapyöriksi ole ihanteellisia tai edes hyviä, mutta se ettei voima ja vauhti riitä kertoo kyllä jotain liikennekäyttäytymisestä...
Vai eikö tuollainen jonkun mielestä kestä yhtämittaa junnaamista? Tai ehkä ei takapuoli kestä yksipyttyisen tömistelyä. Syitä voi siis olla paljonkin etteivät nuo matkapyöriksi ole ihanteellisia tai edes hyviä, mutta se ettei voima ja vauhti riitä kertoo kyllä jotain liikennekäyttäytymisestä...
Just 750km DRZ 400 SM:llä takana tän viikonlopun osalta. En pahemmin isompaa olis tarvinnut. Metsäautoteitä ja muita sorateitä pitkin pääasiassa ajoin, viimeiset 80km suoraa kolminumeroista pikitietä.
Mukava matkavauhti on mun mielestä sellaset 90.
Kaikki kantamukset mulla oli repussa joka oli kyllä suhteellisen painava, mutta kuten Raimo sanoi, tarakalle jos sen laittaa niin ajo-ominaisuudet katoaa.
Mukava matkavauhti on mun mielestä sellaset 90.
Kaikki kantamukset mulla oli repussa joka oli kyllä suhteellisen painava, mutta kuten Raimo sanoi, tarakalle jos sen laittaa niin ajo-ominaisuudet katoaa.
Oman, hyvin pienen kokemuksen perusteella sanoisin että jos jaksaa kuunnella melko korkeilla kierroksilla käyvää konetta (ja mahdollisesti kestää sitä hierontaa mitä siitä syntyy) niin pikkupyörällä (350-400) matkailee siinä missä isommallakin, ero vain siinä että se hauskalta tuntuva nopeus on ehkä hieman alempi ollen ehkä 90-110 kun isolla (600) vielä 100-120 on siedettävää, näin siis minun mielestä, jotkuthan matkailee 125 cc mopoillakin. Lisäksi kuormattavuus lienee myös heikompi kuten veljet tässä ovat todenneet.
antti
Viime kesän loppupuolella käväisin Kajaanista Vaalassa (N.200km, pelkkää asfalttia) XT350:llä, ja viikko sitten ajoin täsmälleen saman lenkin 650 Dominaattorilla. Eroina oli mm. mukava matkanopeus, XT:llä yli 90kmh meni huudattamiseksi, Domilla vielä 110kmh ihan siedettävä. 350 hyytyi paljon selvemmin esim. vastaantulevan linja-auton pyörteissä, 650 jaksoi puksuttaa nistä läpi paremmin. XT:llä ajaessa kädet puutuivat alumiinitangollakin enemmän, mutta toisaalta Domin tanko on kumiripustettu, joten.. Domin isompi kone ja vääntö mahdollistaa "kaasulla ohjaamisen" soralla, ja jopa asfaltillakin. Tosin tietysti renkaiden kustannuksella.. 
Mutta tosi pienissä paikoissa ajaessa XT:n pienempi paino oli selkeästi mukavampi, kyllä yli 40kg ero tuntuu aika selkeästi! Ja hitaasti mentäessä tehokaan ei auta.. Vauhdin kasvaessa Domin suurempi paino "häviää" moottorin avustamana jonnekin, ja ajaminen on mielestäni helpompaa isomman koneen väännön takia. Toki paikasta riippuen.. Ja ihan varmasti XT nousee suosta/ojasta helpommin kuin Domi, oli nostajia sitten yksi tai sata! Joten summa summarum, kyse lienee taas kerran niistä paljon puhutuista omista tarpeista ja mieltymyksistä.
-J-
Mutta tosi pienissä paikoissa ajaessa XT:n pienempi paino oli selkeästi mukavampi, kyllä yli 40kg ero tuntuu aika selkeästi! Ja hitaasti mentäessä tehokaan ei auta.. Vauhdin kasvaessa Domin suurempi paino "häviää" moottorin avustamana jonnekin, ja ajaminen on mielestäni helpompaa isomman koneen väännön takia. Toki paikasta riippuen.. Ja ihan varmasti XT nousee suosta/ojasta helpommin kuin Domi, oli nostajia sitten yksi tai sata! Joten summa summarum, kyse lienee taas kerran niistä paljon puhutuista omista tarpeista ja mieltymyksistä.-J-
On-road, Off-road, No-road, anything goes!
Miten sillä pyörällä sen jälkeen voi ajaa seisaaltaan?Raimo kirjoitti: - Kaikki painavampi / loput rojut sivulle penkin viereen, ja niin, että ne ovat taka-akselin etupuolella. Tietenkin jakaen painon molemmille puolille.
Niin, ei siis se kuormattavuusongelma johdu mitenkään pyörän pienestä kuutiotilavuudesta vaan pyörän pienestä painosta.
Noilla pitää vaan tarkkaan harkita mitä mukaansa ottaa painolastiksi. Työkaluille melkein väsäisin oman telineen jonnekin alas ja keskelle. Reppu selkään ja mun mielestä reppuun kannattaa ottaa jotain painavaa myös. Se paino on kuitenkin sitten pois pyörän massasta ja helpompi hallita.
Minäkin olen samanpainoisena ihmetellyt samaa, koska minusta jopa pikkutohtorilla pystyy ihan kivuttomasti ajamaan moottoriteilläkin sen 120km/h. No jospa minulla onkin rautaperse™ ja konetta säälimätön häijy luonnemikaj kirjoitti:Johtuuko tuo keveydestäni (65 kg) vai miksi minusta kuulostaa hassulta ettei pienellä pyörällä voisi ihan hyvin ajaa tiellä mitä tahansa Suomessa laillista nopeutta vaikka pidemmänkin matkan? Satulat toki vaihtelevat istuttavuudeltaan, tankkien tilavuudet ovat osassa pyöriä surkuhupaisia jne. mutta ainakin mun pikkuisen DR-Z400S:n kone veivaa sille kyytiä ihan liikaa edes motarille jos on "katurattaat" (eli ne alkuperäiset 15-44) paikallaan. "Maastorattaat" eli E-mallin vakiot, 14-47, antavat kyllä koneen käydä ihan vinhoilla kierroksilla sadassakahdessakympissä, mutta kulkeehan se niilläkin ylinopeutta. Ja siis vielä maantievauhdissa kiihtyy ohituksiin paremmin kuin keskiverto henkilöauto.
Vai eikö tuollainen jonkun mielestä kestä yhtämittaa junnaamista? Tai ehkä ei takapuoli kestä yksipyttyisen tömistelyä. Syitä voi siis olla paljonkin etteivät nuo matkapyöriksi ole ihanteellisia tai edes hyviä, mutta se ettei voima ja vauhti riitä kertoo kyllä jotain liikennekäyttäytymisestä...
Kiitoksia vastauksista.
Ilmeisesti aika harva ajelee näillä pyörillä maastossa, koska puhetta oli enimmäkseen sopivasta maantienopeudesta. Tuon olen toki mieltänyt, että matkavauhti 350:lla on hitaampi, mutta jos 80-90 km/h vielä onnistuu, niin kyllähän tuo (tämän tyyppiseen reissuun) riittää.
Eniten ehkä arveluttaa tuo ero maastossa. Ts. kuinka paljon tuo 30 kg pyörien painoeroa käytännössä tuntuu, kun kokemusta maastoajosta ei juuri ole. Kuussatanen olisi mukavampi siirtymien ja lastattavuuden takia, mutta käykö sillä helposti niin, että kokematon kuski pitää sitä liian painavana maastoon ja menee muuta kautta, eli alkuperäinen homma vesittyy.
Tuo oikea lastaus on varmasti tärkeää. Ostin kumman tahansa, niin ajattelin rakentaa pyörään useita kiinnityspisteitä, jotta retkikamat saa painopistettä pahasti häiritsemättä kyytiin. Sen lisäksi minulla on hyvä tankkilaukku ja selkäreppu, jossa kulkenee 10 Kg vaivatta. Hyvä vinkki tuokin virittää työkaluille oma boksi jonnekin alas. Jonkinlaiset sivulaukut ajattelin myös laittaa ja teltalle kiinnitykset etuhaarukkaan. Ja kun pyörä tulee vain yksin ajettavaksi, niin nuo sivulaukutkin voi virittää hieman normaalia edemmäs.
Ja kuten joku sanoi, niin kyse on toki mieltymyksistä. Mutta kun oma kokemus on vähäinen, niin mielellään kuuntelee muiden mieltymyksiä. Toiset pitävät tehosta, toiset keveydestä, minä en oikein vielä tiedä...
Ilmeisesti aika harva ajelee näillä pyörillä maastossa, koska puhetta oli enimmäkseen sopivasta maantienopeudesta. Tuon olen toki mieltänyt, että matkavauhti 350:lla on hitaampi, mutta jos 80-90 km/h vielä onnistuu, niin kyllähän tuo (tämän tyyppiseen reissuun) riittää.
Eniten ehkä arveluttaa tuo ero maastossa. Ts. kuinka paljon tuo 30 kg pyörien painoeroa käytännössä tuntuu, kun kokemusta maastoajosta ei juuri ole. Kuussatanen olisi mukavampi siirtymien ja lastattavuuden takia, mutta käykö sillä helposti niin, että kokematon kuski pitää sitä liian painavana maastoon ja menee muuta kautta, eli alkuperäinen homma vesittyy.
Tuo oikea lastaus on varmasti tärkeää. Ostin kumman tahansa, niin ajattelin rakentaa pyörään useita kiinnityspisteitä, jotta retkikamat saa painopistettä pahasti häiritsemättä kyytiin. Sen lisäksi minulla on hyvä tankkilaukku ja selkäreppu, jossa kulkenee 10 Kg vaivatta. Hyvä vinkki tuokin virittää työkaluille oma boksi jonnekin alas. Jonkinlaiset sivulaukut ajattelin myös laittaa ja teltalle kiinnitykset etuhaarukkaan. Ja kun pyörä tulee vain yksin ajettavaksi, niin nuo sivulaukutkin voi virittää hieman normaalia edemmäs.
Ja kuten joku sanoi, niin kyse on toki mieltymyksistä. Mutta kun oma kokemus on vähäinen, niin mielellään kuuntelee muiden mieltymyksiä. Toiset pitävät tehosta, toiset keveydestä, minä en oikein vielä tiedä...
Oon kyllä ajanut omallani maastossa ja krossiradalla. 30 kg niissä ympyröissä huomaa tosi helposti.
Viimeksi kun olin ajamassa krossiradalla niin omani jälkeen kokeilin 30-40kg kevyempää pyörää samassa paikassa ja tuntui kuin olisi polkupyörää vienyt.
Jos siirtymät on pääasia niin pyörä sen mukaan ja yöt hotellissa.
Viimeksi kun olin ajamassa krossiradalla niin omani jälkeen kokeilin 30-40kg kevyempää pyörää samassa paikassa ja tuntui kuin olisi polkupyörää vienyt.
Jos siirtymät on pääasia niin pyörä sen mukaan ja yöt hotellissa.
Kyllähän sitä tietysti maastossakin ajetaan, mutta nyt tuntui olevan puhuttelevampi aihe tuo maanteillä ajaminen. Maastossa kyllä varmasti jokainen kilo tuntuu. Tuon dr350:n paino on minulle henkilökohtaisesti suurinpiirtein maksimipaino mitä viitsii metsään viedä. Sen vielä jaksaa kammeta kohtuu pahastakin paikasta yksin pois, mutta kyllä siinäkin hiki saattaa tulla.jesperi kirjoitti:Kiitoksia vastauksista.
Ilmeisesti aika harva ajelee näillä pyörillä maastossa...
Pyörän paino on kyllä todella ratkaisevaa, jokainen kilo lisäpainoa vähentää vastaavasti intoa mennä pahaan paikkaan. Polkupyörällä ei enää paljoa tarvitse miettiä mihin uskaltaa mennä (sen kanssa pääsee vaikka järven yli kun pistää fillarin selkään ja ui
-
janne.k
- Viestit: 1244
- Liittynyt: Ti Loka 17, 2006 3:52 pm
- Pyörä: XR400, XRV750
- Paikkakunta: Jyväskylä
Kyllähän nämä ovat kai enemmän asenteesta kiinni. Joku vaan ajaa sillä dr 350:llä ja jollakin pitää olla se pan europani. Mutta soralla varmaan se kuussatasen voima tekee ajosta hauskempaa, maastossa paino vaan lisää haastetta. Kannattaa myös huomioida että kevyemmissä laitteissa yleensä paremmat jousitukset, mikä tekee ajosta kevyempää.
-
vkoivu
- Viestit: 1784
- Liittynyt: To Tammi 20, 2005 12:59 am
- Pyörä: pyörät myyty
- Paikkakunta: Kouvola / Espoo
350cc mopossa riittää kyllä teho moottoriteillekin, mutta yleensä se pienempi mopo on niissä moottoritienopeuksissa ikävämpi ajettava kuin isompi.
Se mikä maastossa keveydellä voitetaan niin usein se sama sitten maantiellä hävitään. Maastossa iso mopo voi olla niin painava, että sillä ajaminen on mahdotonta eli silloin ei ole kysymys enään mukavuusjutuista kuten pienellä mopolla motarilla ajamisessa on. Eli siinä mielellä pienempi mopo on monikäyttöisempi kun sillä voi halutessa ajaa missä tahansa.
Se kumpi sitten on sopivampi riippuu paljolti siitä kuinka paljon meinaa kuljettaa tavaraa. Kuten sanottua niin kuorma tuntuu pienen mopon ajettavuudessa huomattavasti enemmän kuin ison. Jäykemmästä jousituksesta saa toki jotain apuja kuormattuna ajettavuuteen, mutta siitä huolimatta rimpula on rimpula.
Toinen huomioitava on se millaisia reittejä silä meinaa ajella. Euroopassa on loppujen lopuksi aika vähän sellaisia laillisia teitä ja polkuja, joille 600cc matka-enduro olisi liian iso ja kömpelö. Niillä poluilla jotka ovat liian pieniä esim DR650:lle ovat usein sitä myös DR350:lle. Ei noiden pyörien erot kuitenkaan käytännössä ole niin isoja.
Jos sitten olet aikeissa harrastaa maastoajoa umpimetässä (joka ei kaiketi ole laillista ilman erillisiä lupia kuin jossain venäjän korvessa) niin siihen käyttöön DR350 tai XT350 ovat molemmat niin isoja ja painavia, että se eteneminen on usein muutakin kuin ajamista. Jos se mopo on vielä lastattu retkeilyvarustein niin homma menee puhtaaksi extremeurheiluksi.
Se mikä maastossa keveydellä voitetaan niin usein se sama sitten maantiellä hävitään. Maastossa iso mopo voi olla niin painava, että sillä ajaminen on mahdotonta eli silloin ei ole kysymys enään mukavuusjutuista kuten pienellä mopolla motarilla ajamisessa on. Eli siinä mielellä pienempi mopo on monikäyttöisempi kun sillä voi halutessa ajaa missä tahansa.
Se kumpi sitten on sopivampi riippuu paljolti siitä kuinka paljon meinaa kuljettaa tavaraa. Kuten sanottua niin kuorma tuntuu pienen mopon ajettavuudessa huomattavasti enemmän kuin ison. Jäykemmästä jousituksesta saa toki jotain apuja kuormattuna ajettavuuteen, mutta siitä huolimatta rimpula on rimpula.
Toinen huomioitava on se millaisia reittejä silä meinaa ajella. Euroopassa on loppujen lopuksi aika vähän sellaisia laillisia teitä ja polkuja, joille 600cc matka-enduro olisi liian iso ja kömpelö. Niillä poluilla jotka ovat liian pieniä esim DR650:lle ovat usein sitä myös DR350:lle. Ei noiden pyörien erot kuitenkaan käytännössä ole niin isoja.
Jos sitten olet aikeissa harrastaa maastoajoa umpimetässä (joka ei kaiketi ole laillista ilman erillisiä lupia kuin jossain venäjän korvessa) niin siihen käyttöön DR350 tai XT350 ovat molemmat niin isoja ja painavia, että se eteneminen on usein muutakin kuin ajamista. Jos se mopo on vielä lastattu retkeilyvarustein niin homma menee puhtaaksi extremeurheiluksi.
Mulla on tuollanen 350dr ilman sähköstarttia (ja vilkkuja,mittareita,orkkis savupönttöä,kyytiläisen jalkatappeja ym.) eikä kyllä ole vielä kertaakaan tullut mieleen että tämä ois jotenki painava. Tämänhän voi ajaa sinne minne haluaa, ja poiskin. (ajan tietysti aina jossain venäjän korvessa).vkoivu kirjoitti:
Jos sitten olet aikeissa harrastaa maastoajoa umpimetässä (joka ei kaiketi ole laillista ilman erillisiä lupia kuin jossain venäjän korvessa) niin siihen käyttöön DR350 tai XT350 ovat molemmat niin isoja ja painavia, että se eteneminen on usein muutakin kuin ajamista.
Edellisen omistajan toimesta on wisecoa ja produroa ja maastomöyrintään soveltuvat välitykset joilla edes hetkelliset asfalttisiirtymät ei ole mitään herkkua. Kone kiertää kovaa ja produro huutaa kuin hinaaja, nappularenkaat voblaa ym. muuta kivaa.
mutta kun renkaiden alle saa jotain pehmeää on pikku deeär sympaattisen hauska laite ajella.