Pohjolan Kurapyöräilijät

Harmittaa kun ei täältä satakunnasta enää tahdo löytyä sellaista soratienpätkää jota eivät hevosharrastajat tai muut hevosmiehet ole valloittaneet käyttöönsä.

Luulevat omistavansa puoli maailmaa, tai ainakin tien jolle kaakkinsa tekevät paskansa. Olen koittanut huomioida heidät, ja usein sammutan pyörän tien varteen kun näen hevosen tulevan vastaan. Joku äijä rattaillaan antoi eilen minulle "huudot", kun kehtasin kulkea samaa (yleistä) tietä kun hän. Olin juuri pysähtynyt ja sammuttanut moottorinkin tätä varten. En sanonut mitään, mutta mieli teki sanoa että ensi kerralla tulen ilman pakoputkea ja sataa.... no ei sentään!

Uskomattoman pieniä tyttölapsia päästetään ison hevosen kanssa omin nokin ratsasteleman pitkiäkin taipaleita. Oma tyttärenikin (11v.) käy ratsastustunneilla, mutta pysyy toivottavasti ainakin toistaiseksi isossa aitauksessa. Minulla ei ole mitään hevosia ja hevosten kanssa touhuavia ihhmisiä vastaan, mutta riesaksi ne ovat käyneet -ja jotkut äijät eivät todellakaan osaa käyttäytyä.

...kele.

Samaa ongelmaa on ollut havaittavissa täälläkin. Varsinkin rattailla istuvat ukkelit tuntuvat olevan ärhäköitä euroopanomistajia.

Meillä tällä hetkellä talliin on majoitettuna kotari ja viisi kaakkia ja kaikki tuntuvat olevan sulassa sovussa. Mopoja ne on niin paljon nähneet etteivät ne enään jaksa pelottaa.

Mutta on totta, että useimmat hepat mopoja pelkää mutta niin ne pelkää lähes mitä tahansa muutakin. Melko usein noita heppoja mopolenkillä tulee nähtyäkin ja pääosin hevosilla liikkuvat vaikuttavat olevan ihan reilua porukkaa. Yleensä jos vastaan tulee heppa niin liu-un kytkin sisässä tyhjäkäynnillä ohi tai sitten ajelen tasakaasulla tien reunaa. Jos mahdollista niin kannattaa se kohtaaminen järkätä mieluummin suoralle kuin mutkaan. Lähes aina hevosen huomioimesen seurauksesksi saa hevosen omistajalta ystävällisen hymyn ja moikkauksen. Yleensä nämä asiallisesti suhtautuvat ovat niitä hepan selässä olevia tyttösiä eikä niinkään niitä kärryillä istuvia isäntiä.

Hevosen kannalta hankalampia ovat hepan ohitukset kuin kohtaamiset. Heppa kun ei oikein taakse näe niin helpommin paniikki iskee. Paras vaihtoehto heppailijan kannalta olisi jos jättäisi suosiolla pitkän raon (luokkaa satoja metrejä) ja valitsisi itse toisen reitin seuraavasta risteyksestä. Jos tämä ei käy päinsä niin kannattaa vähän tarkkailla sen hepan käyttäytymistä miten se mopoon suhtautuu. Jos heppa näyttää selvästi kiihdyttävän vauhtia ja panikoivan kuullessaan mopon lähestyvän jätän hepan ohittamatta. Hepan takana pitkään ajaminen on lähes pahin vaihtoehto mitä voi tehdä. Sellanen riittävän ripeä ohittaminen on usein parempi vaihtoehto.

Vaikka yleisessä käytössä olevat tiet ovat kaikkien vapaasti käytettävissä ja heppa kuuluu olla ratsastajan/ajajan hanskassa niin eipä väkisin kannata riitaa haastaa eikä ongelmia heille tuottaa. Yhtä paljon he varmaankin nauttivat heppaharrastuksesta kuin me mopoilusta ja varmaan heillä on vielä vaikeampi löytää hyviä ajopätkiä kuin meillä. Mopolla kymmenen kilsan siirtymä asfalttia pitkin ei ole kummonen juttu, mutta hepan kanssa se ei oikein onnistu.

On myös syytä muistaa, että usein ne nyrkkiä näyttävät isännät maksavat niitten meidän ruovittamien teiden kunnostuksen isolta osaltaan omasta pussista. Mitä enemmän heille aiheuttaa harmia niin sitä enemmän teille ilmestyy puomeja ja ketjuja.

Lisäksi kannattaa myös muistaa, että heppa painaa luokkaa 500kg joten sellasen kanssa kolarointi on luokkaa yhtä mukavaa kuin hirven tai vaikka auton kanssa.

vkoivu, Hyvä kommentti, kiitos siitä.

Auttaa meitäkin ajattelemaan hieman hepan ajatusmaailman kautta.

Koetetaan tulla niiden kanssa toimeen. Nehän on upeita eläimiä.

Täällä Raahessa ei kyllä paljon ole hevosia näkynyt mun soratiereissuilla.

Pekka

Sen verran kiinnostanut "hevosvoima" että pari kertaa kokeiltu. Aikas lailla hieno ja ylväs kulkupeli. Kaupungissakin herättää aina enemmän ihastusta kuin hienoinkaan mopo.

Molemmilla osapuolilla tietenkin oikeus liikkua tiellä. Ahdistaa vaan ajatus siitä kun se haaveri tapahtuu. Eniten kärsii varmaan just ratsastaja, joka on usein lapsi. Etukäteen tietää sataprosenttisella varmuudella kenessä syy. Kaksi pyörää ja moottori on kyllä kokemuksesta käsittämättömän kovan vihan aiheuttaja - yleisesti. Kypärään nyrkillä, kakkosnelosia oikein aseteltuna tielle, kaivettuja kuoppia, vaijereita puiden välissä yms. Ja pääsääntöisesti maaseudun puolella. Ja ihan sitten virallisemmalla tahollakin asia esillä aika ajoin. Täälläpäin muuten golfkenttä laajenee laajenemistaan ja on jo varsin lähellä enduroreittiä. Enempää tuskin tarvii asiaa valaista.

Mulla sellanen käsitys, että ratsastus tapahtuu yleensä aika lailla samoissa maisemissa. Tällöin helppo ja viisainta välttää kohtaamisia. Tilanne toinen niillä, jotka asuvat samoilla kulmilla. En ole mikään hevostuntija, mut väkisinkin tulee mieleen, että kannattaako heppaa tuoda ehdoin tahdoin liikenteen sekaan, kun on sellainen säikky. Kulkee muuten offroadiakin varmaan luonnollisemmin ja helpommin kuin iso setä ja raskas beeämkaksoiswee

Minulla on lähinnä positiivisia kokemuksiaheposten kohtaamisista tiellä, tosin ei ole äijiä kärryjen kanssa tullut vastaan, mutta muutama ratsukko kyllä.

Hyvin on pärjätty molemmin puolin, kun on hidastanut vauhtia köröttelyksi pintakaasulla kohtaamistilannetta tai ohitusta varten jo hyvissä ajoin, sekä antaa hevosen ja ratsukon huomata mikä on tilanne ja varautua siihen.

Matkaa sitten on jatkettu morjestuksen jälkeen ja ollut varmaan hyvä mieli kummallakin. Kyllä sitä samalle tielle mahtuu, asenteesta se kai on pitkälti kiinni.

Pitää tosin miettiä kun nyt on vakion tilalla "mökäputki", että pitäisikö ajella vielä varovammin noissa tilanteissa.

linker kirjoitti:Harmittaa kun ei täältä satakunnasta enää tahdo löytyä sellaista soratienpätkää jota eivät hevosharrastajat tai muut hevosmiehet ole valloittaneet käyttöönsä.
Luulevat omistavansa puoli maailmaa, tai ainakin tien jolle kaakkinsa tekevät paskansa. Olen koittanut huomioida heidät, ja usein sammutan pyörän tien varteen kun näen hevosen tulevan vastaan. Joku äijä rattaillaan antoi eilen minulle "huudot", kun kehtasin kulkea samaa (yleistä) tietä kun hän. Olin juuri pysähtynyt ja sammuttanut moottorinkin tätä varten. En sanonut mitään, mutta mieli teki sanoa että ensi kerralla tulen ilman pakoputkea ja sataa.... no ei sentään!

Joo, se on tosi mielenkiintoinen ilmiö, kun tuut hevosta vastaan, sammutat koneen, ohjaat pusikkoon ja otat vielä kypärän päästä (jotkut hevoset pelkää kypärää ) niin hevoskuski uhkaa poliiseilla YLEISELLÄ tiellä ?

En tiiä missä kohti heillä on menny asenne / liikennekasvatus vähä kieroon, toki poikkeuksiakin hevosmiehistä löytyy

Mulla ei ole pyörällä vielä kokemuksia humista liikenteessä, mutta autolla kylläkin. Kaasmarkku-Nakkila välillä satakunnassa oli jokunen vuosi sitten hevonen joka ei maasturin hörinästä pitänyt. Kerran se teki 90 asteen käännöksen ja painoi isäntä kärryssä pellolle, kun auto tuli kohdalle. Nykyisessä prätkässä on sellainen mökä että pitää varmaan varautua pysähtymään jos heppoja tulee tiellä vastaan.

Ripeä morjestus lieventää kireimmänkin ilmeen ja tekee ohikulkijasta ikuisen ystävän ; ) Kädennostorefleksi on ihmisessä jopa niin syvässä, että taannoin eräs kottikärrymies teki niin. Arvatkaa miten kävi kottureille.
Morjestan aina, kun syrjäseudulla pölähdän selvästi jonkun reviirille. Ei siinä ainakaan häviä mitään. Sillä kuitenkin tulee ikäänkuin kuitattua jotakin ja salaa toivon isäntäväen luulevan minua jopa tutuksi.

Teillä kulkevat ratsut ovat olleet siellä aina. Niillähän isäpappanikin kulki, ennenkuin osti Sarolea- moottoripyörän. Nyt tosin aniharva heppa on oikeasti muuta kuin harrastusvälineitä, kuten mopotkin. Siksi olemme samassa veneessä.

Onneksi niitä nyrkinheiluttajaisäntiä on vähän. Useimmat kyllä mahtuvat hyvin nahkoihinsa, eivätkä tartuta stressiään hevoseen. Normaali rauhallinen käytös motoristiltakin on se paras tapa selvitä ohituksista. "Puskaan piiloutuminen" ja moottorin sammuttaminen on turhaa. Silloinhan kaikkien pitäisi tehdä niin ja hepat olisivat entistä säikympiä.

nimim: minunkin tyttäreni tykkää hepoista

On myös syytä muistaa, että usein ne nyrkkiä näyttävät isännät maksavat niitten meidän ruovittamien teiden kunnostuksen isolta osaltaan omasta pussista. Mitä enemmän heille aiheuttaa harmia niin sitä enemmän teille ilmestyy puomeja ja ketjuja.

Tämä on totta. Parempi yrittää sovussa eikä alkaa kehittämään riitaa. Siitä ei seuraa muuta kun harmia kaikille.

" Heppa täydessä ravissa on kaikkein raainta voimaa.. "

Ompahan tuollaiseenkin hevosmieheen törmännyt mikä on nuoruudessaan päijännettäkin kiertänyt.

Olen jopa ravurien treenipätkiä ajellut luvan kanssa kunhan olen ensin käynyt ruovitusjäljellä merkkaamassa sisääntuloreitit eikä ongelmia ole ollut. Suuria uria olen yrittänyt olla tekemättä kaviouralle.

Jotenkin tuntuu että hepat oppi tuntemaan kakstahtienskojen kiljunnan eikä enää välittäneet kun ajelin laitumen ohi reipasta kyytiä, mutta sama juttu ajettuna äänettömämmällä katuendurolla sai aikaan aikamoista liikettä.

Nojoo. Toisenlaisiakin kokemuksia löytyy sitten enemmän, mutta ei ylläolevan hevosenomistajan toimesta. Välillä tuntui että vaikka ajaisi autolla kohtaamistilanteessa kävelyvauhtia ohi, niin kylillä kuului kommenttia että taas oli vauhtia pidetty ja hepat pelänneet. Papat on heiluttelleet nyrkkiään ja mummot juorunneet ja syyllisestä ei ole ollut epäselvyyttä vaikka pyörä olisi ollut osissa ja itse en edes paikkakunnalla tapahtumien aikana .

Kesäisin joka aamu ajan pyörällä yhden laitumen vierestä jossa on heppoja. Aluksi katselivat ihmeissään ja varuilta juoksivat vähän kauemmaksi, mutta nyt ovat jo tottuneet että taas alkaa olemaan se aika kun se yks ihme vekotin sieltä ohi pöräyttää...

Ajan aina tuon laitumen ohi kohtuu hiljaa ja matalilla kierroksilla, lisäksi jos näen hevosten omistajaa niin nostan kättä.

Jos kaakki ei oo liikennekelpoinen niin pysykööt karsinassa. Eukko sai kerran laakin kun tulin sitä vastaan 350gs kotkalla ja heppa tuli kärryjen kanssa vastaan. Heppa hyppäs pystyyn ja ampu suoraan himaan eimä emäntä voinu tehdä mitään muuta ku pitää kiinni kärryistä. Sen jälkeen oon ottanut noi kohtaamiset rauhallisemmin... Ei silti jos elukka on sairaan säikky ei sen paikka oo yleisillä teillä.

Hevosista en tiedä, mutta joskus aikoja sitten ajeltiin lehmien aitauksen vieressä vähän pitempäänkin. Ei ne ainakaan pelänneet, päinvastoin ne tuli ihan viereen katsomaan, ikäänkuin yleisöksi.

kyllä olen minäkin hevosiin "törmännyt" tuolla.
tässä lähellä on sellainen hevostalli jossa järjestetään ohjattuja hevosretkiä.
muutaman kerran satuttu samoille poluille.
olen ajanut sivuun ja sammuttanut mopon.
ovat niin nuoria tyttöjä ne ratsastajat olleet että on täys tinki ollut pitää hepo liikkeessä
murhaavia katseita tullut johtajilta parikertaa...
samoille taipaleille on mahduttu,todellakin kannattaa olla varovainen.