Ajomotivaatiota etsimässä.

[tart]

Komppaan tuota uuden pyörän hankintaa. Itse olen vaihtelevasti ajellut enskoilla ja katupyörillä 50 vuotta, viimeiset 20 vuotta pelkästään enduroilla. Koska Euroopan reissut eikä kotimaan valtatiet enää jaksa kiinnostaa, niin harrastus alkoi pikkuhiljaa hiipumaan kun vuosittaiset ajokilometrit jymähtivät 10 000 km paikkeille tai jopa sen alle. Viime keväänä vaihdoin Tenere 1200:n Tenere 700:een ja sain uutta puhtia harrastukseen. Kolusin mökkini ympäristössä kaikki mahdolliset kinttupolut kunnes kolmannen kaadon jälkeen oli pakko lopettaa ajot kun loukkasin olkapään. Ajokausi jäi hieman vajaaksi mutta siitä huolimatta mittariin tuli 15 000 km. Nyt sitten on talvi aikaa kuntoutua seuraavaan kauteen tavoitteena "normisuoritus" eli vähintään 20 000 km.

[Jani M]

Kyllä ainakin uusi pyörä tuo uutta intoa, vaikkapa enemmän matka- kuin kisaenduro.

Komppaan tuota uuden pyörän hankintaa.

Laskeskelin, että nyt on takana 170 tkm Gileralla ja kahdella eri 690:llä ja 21 tkm kisaenskoilla, jotka kaikki ovat olleet pikkunelareita. Yhteensä 8 eri pyörää. Nykyiset pyörät ostin 2019 ja kyllä niillä vielä voisi ajaa ennen vaihtoa. Keväällä 2025 tulee 50 vuotta mittariin, niin silloin olen ajatellut vaihtaa pyörät uusiin, kun silloin nykyisissä voisi olla kilometrejäkin jo sen verran, että olisi aika vaihtaa.

Pyörähistoria on kyllä aika yksipuolinen. Katupyörää ei ole ollut koskaan, mutta ei semmoista sentään, eli kyllä näissä kurapyörissä pysytään. Silloin tällöin 690:n alla supermotovanteet olkoon riittävästi katupyörää. Kisaenskaksi voisi harkita 300 2T:tä, kun se on vähän niin kuin nykyajan vastine 80-luvun 500:ille ja voisi olla oiva fiilistelylaite. Matkaenskassa pykälää isompi ja 2-sylinterinen olisi uutta. Toisaalta olen kyllä koeajanut eri vehkeita runsaasti vuosien varrella, ja minun käteen tämä 690 & 250/4T -combo on sopinut parhaiten.

[XL250R]

Ajomotivaatio varmaankin tulee kenelle mistäkin asiasta, mutta mikäli se tulee lähinnä uudesta pyörästä, tietyn mallisesta tai merkkisestä pyörästä, vuotuisesta kilometrisuoritteesta, ajettujen kisojen määrästä/vaikeudesta tai jopa salaisesta ajatuksesta näyttää oma coolius ympäristölle, motivaation katoaminen pitkällä juoksulla on lähes varmaa.

Mikäli taas ajomotivaatio tulee siitä, että on kiva ajaa, ei loppua näy ennen kuin muut tekijät pakottavat lopettamaan ajamisen.

Omaa ajohistoriaa alkaa olla viideltä eri vuosikymmenellä ja kolme viimeisintä niistä on menty kokonaan kivan ajamisen merkeissä 200 - 3000 kilometriä vuodessa, talven jääradoista kesän hellekeliajeluihin.

Ajo on tapahtunut silloin kun kaikki osatekijät ovat asialle suopiollisia ja hauskuustekijä on maksimissaan. Pitkään käytössä olleita pyöriä on tullut kevyesti rakenneltua omaan käyttöön sopiviksi ajan mittaan, eikä omissa ajatuksissa mikään uusi pyörä toisi mitään olennaista lisäarvoa harrastukselle, vaikka toki ohimenevä uutuusarvo itsessään joskus kiehtoisikin.

Reiluun kuukauteen en ole kesäpyörällä ajanut ja kova polte on päästä piikkipyöräisellä ajamaan jäälle, kunhan riittävä jääpeite vain tulisi. Ellei tänä talvena tule, niin sitten puikkoihin ensi kesänä.

[jaket]

https://sondehub.org/ yksi geokätköilyn kaltainen mutta dynaamisempi tapa on etsiä noita sääilmapalloja, niitä lähtee eteläsuomessa joka päivä, siitä vaan pyörällä perään ja yleensä ne päätyy jotenkin kuitenkin metsäautotie/soratieverkostoon lopulta, joten matkaendurolla voisi olla ihan sopivaa hommaa ajomotivaatioksi.